Kun kodin siisteys ei muita perheenjäseniä kiinnosta…
Mikä neuvoksi? Meillä on kaksi teiniä ja vanhemmat ja minua lukuunottamatta muut perheenjäsenet voisivat asua vaikka sikolätissä. Siivooja käy kahden viikon välein, ja sen päivän on just ja just siistiä. Muun ajan roskat, tiskit ja vaatteet jäävät niille seisoville sijoilleen missä niitä on käytetty. Lapsilla on omat, sovitut kotityönsä, jotka kyllä hoitavat - muistutusten jälkeen ja viiveellä. Meillä on aina ihan hirveä sotku, hirvittää ajatuskin yllättäen saapuvista vieraista. Koska minä olen ainoa, jota tilanne ahdistaa, onko ratkaisuna se, että kuljen muiden perässä ja korjaan jäljet - vai mikä auttaisi?
Kommentit (265)
Tämä on nimenomaan suomalainen ongelma. Olen oleskellut useassa maassa pitkiä aikoja ja nähnyt perheiden elämää. En tiedä syytä sotkuisuuteen ja miten muissa maissa saadaan nuoret/lapset olemaan siistejä. Verrokkimaat Italia, Espanja, Saksa, Viro ja Unkari.
Ainoa ero minkä keksin on se, että suomalaiset äidit on h'tin kovilla vrt. muihin maihin, jääkö siisteysmanagerointikasvatus minimiin? Usein tavaraa on noissa kodeissa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Tämä. Lapset itse valitsivat syntyä ja juuri sinulle.
Voi kamala. Pyydän teiltä äidit, varsinkin poikalasten äidit, opettakaa lapsenne tekemään kotitöitä.
Hermo menee kun äiti on passannut miehen pilalle ja (pakotettu) sisko on siivonnut jopa huoneenkin lapsuudenperheessä valmiiksi veljelleen. Voin kertoa, että ei ole helppoa saada miestä ymmärtämään, että en ole äiti enkä piika. Ja anopilta saan sitten vielä valituksia, kun en siivoa tarpeeksi.
Kestän kaaosta tiettyyn pisteeseen asti, sitten raivosiivoan. Meillä on aina lapsen projekteja kesken, astioita lojuu joka paikassa ja muutakin tavaraa. Yritän pitää sellaista järjestystä, että parissa tunnissa saan asunnon edustuskuntoon tarvittaessa, muuten en välitä.
Standardit voivat olla siisteysvaatimuksissa erit, mutta kyllä siinäkin joku raja on. Ex- puolisoni ei katsonut ikinä tarpeelliseksi pestä vessaa tai vaihtaa lakanoita, siis ei ikinä. Pyykinpesu ei onnistunut, eikä mikään muukaan. Niinpä hän sai hoitaa lasten ulkoilut täysin yksin, sekä kauppareissut. En puuttunut ollenkaan. Napinaa tuli, mutta pidin tiukan linjan.
Minä lopetin teinien vaatteiden pesun. Saavat hoitaa itse (16&17 v). Minulta saa apuja kysyttäessä mutta poistin yhteisen pyykkikorin kylppäristä ja nakkaan kaikki kuleksivat rääsyt vain huoneiden ovista sisään.
Tämä siis kun viikattuja vaatteita ei saatu edes vaatekaappiin asti vaan palautuivat lattian kautta kaavittuina likaisten seassa pyykkikoriin.
Muista jutuista väännetään yhä että edes ne omat paskat siivottaisiin yhteisistä tiloista.