Kun kodin siisteys ei muita perheenjäseniä kiinnosta…
Mikä neuvoksi? Meillä on kaksi teiniä ja vanhemmat ja minua lukuunottamatta muut perheenjäsenet voisivat asua vaikka sikolätissä. Siivooja käy kahden viikon välein, ja sen päivän on just ja just siistiä. Muun ajan roskat, tiskit ja vaatteet jäävät niille seisoville sijoilleen missä niitä on käytetty. Lapsilla on omat, sovitut kotityönsä, jotka kyllä hoitavat - muistutusten jälkeen ja viiveellä. Meillä on aina ihan hirveä sotku, hirvittää ajatuskin yllättäen saapuvista vieraista. Koska minä olen ainoa, jota tilanne ahdistaa, onko ratkaisuna se, että kuljen muiden perässä ja korjaan jäljet - vai mikä auttaisi?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ei ei ! Peruuta myös se siivooja!
Ihan vaan haet lukujärjestyksen ja demokraattisesti (diktaattorina ihan siis vaan heh) päätät,että Maanantai: x ja x ja x siivoavat paikat xx ja tiistaina ukko käy kaupassa,pesee pyykit keskiviikkona sä menet joogaan ja perhe imuroi ja viikkaa pyyki,ruuan esivalmistelu viikonloppuun,torstaina käyt saunassa perjantaina isä ja lapset leipovat pizzaa,siihen kuuluu jälkien siivous,lauantaina sä tarkastat paikat ja teet seuraavan viikon siivouslistan ja sunnuntai on kaikille vapaapäivä.
Kun alkavat rutkuttaa,niin kysyt,mitäs tehhään siite,antakaa ohjeita!
Ihan mahtava suunnitelma. Kunhan kellään ei ole mitään elämää kodin ulkopuolella. Esim mun esikoinen tänään: lähti kouluun klo 8, joka loppui klo 16. Duunit alkoi 16.45 ja päättyi klo 20.30. Omat treenit alkoi klo 21 ja loppuu 22.30, sit tulee kotiin, syö ja painuu nukkumaan, että jaksaa taas huomenna kouluun 8.30:ksi. Ehdottomasti hänelle vielä pari kotityötä joka päivälle.
Missä välissä tuollainen teini edes ehtii sotkea?
Ei missään, jos hän laittaa käyttämänsä tavarat paikoilleen käytön jälkeen. Jos jokainen perheenjäsen tekee niin, kodissa on siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä ei ole suosittu mielipide, meillä minä siivoan lähes kaiken, mutta en vaan jaksa äkseerata ja vaatia koko ajan. Haluan, että kotona on lapsilla kivaa. Keskitän vaatimukset koulunkäyntiin, harrastuksiin ja lemmikistä huolehtimiseen.
Oletuksena toki on, että kaikki laittavat tiskit koneeseen jne., lapsilla on muutama määrätty kotityö, mutta 100 % toteutuminen vaatisi niin paljon nillittämistä, että olen jo luovuttanut.
Lapsillani on koko loppuelämä aikaa siivota omia kotejaan. Välillä käyn heidän kanssaan keskustelua siitä, mitä kaikkea aikuisen elämään kuuluu: työ, laskut, terveydestä huolehtiminen, kodinhoito. Haluan, että heillä on realistinen käsitys elämästä.
Olen tullut melkolailla samaan lopputulokseen.
Tosin välillä menee hermot ja silloin saatan hyvinkin nillittää ja äkseerata. Joskus se sotku ja kaaos vain on liikaa.
Teinit vain nyt ovat teinejä, meillä näitä ihmeolioita on kaksi.
Kummalakin on oma huoneensa ja ihan oma tapansa saada huone sotkun ja kaaoksen valtaan.
Toisen spesialiteetti on vaatekasat.
Samassa läjässä puhtaat ja likaiset, märät uimakamppeet ja hikiset treenikamat ja siihen päälle vielä parit kosteat pyyhkeet, voi ihanuus! Sitten kuuluu: Äiitii, missä mun pelipaita on, eikä mulla oo pelisukkiakaan!
Toinen on puolestaan erikoistunut siihen mitä olen alkanut nimittää Tahmaksi. Eli limsapulloja, karkkipapereita, likaisia astioita, puoleksi syötyjä herkkuja/ruokia/eväitä lattialla, sängyssä, pöydällä, taskuissa, koulurepussa, treenikassissa. Meikit pursuavat pitkin pöytää korkit tai kannet auki, kynsilakkaa on saattanut valua koulukirjolle tai pöydälle tai lattialle...täältä kuuluu: Äiitii, mulla ei oo juomapulloa turnaukseen, tai Äiitii, miten tän tahran saa pois hupparista, onko se pilalla, nyyh!
Molemmat teinit tyttöjä, kovia urheilemaan ja koulunsa hoitavat ihan kunniakkaasti, molemmat myös ihania tyttöjä, mutta teini-ikä on kyllä kummaa aikaa.
Taivastelijoille sanon, että kotitöitä on harjoiteltu pienestä asti ja ytöt ovat kotona mun kanssa tehneet yhdessä taloustöitä. Yhdessä vaiheessa mopista tuli aina riitaa, joten jokaisella oli omansa.
Tykkäsivät myös ruoanlaitosta ja leipomisesta ja yllätyshitti oli pölyjen pyyhkiminen.
Tuolloin jopa nukkekoti oli kiiltävän puhdas ja järjestetty viimeisen päälle.
Joten toivoa on, ehkä järjestys, siisteys, seesteys ja kasojen ja läjien katoaminen toteutuvat taas, kunhan pahimmista hormonimyrskyistä päästään.
Välillä jaksan tälle jopa nauraa, välillä en. Taitaa vain olla ihan tavallista teinien kotona.
Meilläkin oli aina kotona siistiä, paitsi minulla. Teininä olin tosi sottainen. Säilytin vaatteita kasassa sängyn vieressä, meikkipussini oli sottainen kun jokin oli auennut ja valunut sinne sisälle, kaikki tavarat lojui jossain. Muutin pois kotoa ja ajattelin, jes, ei tarvitse siivota! Vuoden sitä kesti. Kotona silmät oli kuitenkin tottuneet siisteyteen, kun vanhempani olivat hyvin siistejä ja esim meidän keittiö ja muut yhteiset tilat aina tip top. 20-vuotiaana olin jo omassa kotona täysi siisteysintoilija, kuten vanhempanikin. Siistissä ympäristössä vaan viihtyy paremmin ja aloin arvostaa heidän tekemää työtå enemmän. En tiedä mitä se teini ikä tekee. Oma teoriani on se, että kun kotona on oma huone tai muu oma tila, niin se tuntuu omalta kun se on kunnolla erilainen muuhun taloon verrattuna. Huoneeni seinät olivat täynnä julisteita, ym. Jopa se sotkuisuus sai sen huoneen tuntumaan omalta, tai en tiedä. En osaa enää samaistua teini ikäiseen itseeni.
Mutta pointtini oli että ei hätää, minustakin tuli aikuisena taas ihan siisti. Mutta kasvatus vinkkejä en osaa antaa. Oma esikoiseni on vasta alle 1 vuotias ja varmasti pääsen hänen kanssa taistelemaan näistä asiosta. Jaksamista kaikille vanhemmille ja toivottavasti kaikki menee parhain päin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ei ei ! Peruuta myös se siivooja!
Ihan vaan haet lukujärjestyksen ja demokraattisesti (diktaattorina ihan siis vaan heh) päätät,että Maanantai: x ja x ja x siivoavat paikat xx ja tiistaina ukko käy kaupassa,pesee pyykit keskiviikkona sä menet joogaan ja perhe imuroi ja viikkaa pyyki,ruuan esivalmistelu viikonloppuun,torstaina käyt saunassa perjantaina isä ja lapset leipovat pizzaa,siihen kuuluu jälkien siivous,lauantaina sä tarkastat paikat ja teet seuraavan viikon siivouslistan ja sunnuntai on kaikille vapaapäivä.
Kun alkavat rutkuttaa,niin kysyt,mitäs tehhään siite,antakaa ohjeita!
Kai nyt idioottikin käsittää, että tämä ei toimi teiniperheessä. Siellä on kokeita, esseitä, koulutöitä jne jotka ei noudata jokin perheen kotityöalmanakkaa.
Vanhemmilla iltakokouksia, koulujen tilaisuuksia ja työmatkoja. Nekään ei noudata jonkin yksittäisen perheen kotityörytmiä.
SITÄ VARTEN SE SUUNNITELLAAN YHDESSÄ HÖH! KALENTEREITTEN KANSSA!
IDIOOTTI.
EI SE KOULU SUUNNITTELE KOEAIKATAULUJA TAI MITÄÄN MUUTAKAAN YKSITTÄISEN PERHEEN KANSSA.
EIKÄ TYÖNANTAJA KYSY ETTÄ PITÄÄKÖ SUN PESTÄ PYYKKIÄ VAI VOITKO LÄHTEÄ TYÖMATKALLE.
Koitapa miettiä uudestaan!!
Eläisin sikolätissä, kunnes lapset muuttavat omilleen (viimeistään lukion/amiksen suoritettuaan joutaisivat lähteä), ja sitten ottaisin eron puolisosta ja muuttaisin omaan pikkuasuntoon, jonka pitäisin juuri niin siistinä kuin haluan.
Eikö siitä siipasta jo seurusteluvaiheessa paistanut läpi, että siisteys ei paljon kiinnosta?
Oliskohan alunperin jäänyt tapa kasvatus retuperällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ei ei ! Peruuta myös se siivooja!
Ihan vaan haet lukujärjestyksen ja demokraattisesti (diktaattorina ihan siis vaan heh) päätät,että Maanantai: x ja x ja x siivoavat paikat xx ja tiistaina ukko käy kaupassa,pesee pyykit keskiviikkona sä menet joogaan ja perhe imuroi ja viikkaa pyyki,ruuan esivalmistelu viikonloppuun,torstaina käyt saunassa perjantaina isä ja lapset leipovat pizzaa,siihen kuuluu jälkien siivous,lauantaina sä tarkastat paikat ja teet seuraavan viikon siivouslistan ja sunnuntai on kaikille vapaapäivä.
Kun alkavat rutkuttaa,niin kysyt,mitäs tehhään siite,antakaa ohjeita!
Kai nyt idioottikin käsittää, että tämä ei toimi teiniperheessä. Siellä on kokeita, esseitä, koulutöitä jne jotka ei noudata jokin perheen kotityöalmanakkaa.
Vanhemmilla iltakokouksia, koulujen tilaisuuksia ja työmatkoja. Nekään ei noudata jonkin yksittäisen perheen kotityörytmiä.
SITÄ VARTEN SE SUUNNITELLAAN YHDESSÄ HÖH! KALENTEREITTEN KANSSA!
IDIOOTTI.
EI SE KOULU SUUNNITTELE KOEAIKATAULUJA TAI MITÄÄN MUUTAKAAN YKSITTÄISEN PERHEEN KANSSA.
EIKÄ TYÖNANTAJA KYSY ETTÄ PITÄÄKÖ SUN PESTÄ PYYKKIÄ VAI VOITKO LÄHTEÄ TYÖMATKALLE.
Koitapa miettiä uudestaan!!
Hapuilet verbiä koettaa. Aurinko koittaa.
Mietipä ihan itse omaa aivopieruasi.
Ne teinit heti pihalle, kun tulee 18-v mittariin. Ja ukko siihen perään ovesta ulos. Oppiipahan sekin tekeen kotihommia, kun ei ole enää palvelijaa ympärillä pyörimässä.
Sitten hankit kivan kaksion itsellesi ja nautit siististä kodista ja mukavasta olemisesta jota kukaan ei tule pilaamaan.
Ei ole kovin miellyttävää asua saman katon alla ihmisten kanssa jotka eivät arvosta sua.
Vierailija kirjoitti:
Ne teinit heti pihalle, kun tulee 18-v mittariin. Ja ukko siihen perään ovesta ulos. Oppiipahan sekin tekeen kotihommia, kun ei ole enää palvelijaa ympärillä pyörimässä.
Sitten hankit kivan kaksion itsellesi ja nautit siististä kodista ja mukavasta olemisesta jota kukaan ei tule pilaamaan.
Ei ole kovin miellyttävää asua saman katon alla ihmisten kanssa jotka eivät arvosta sua.
Räyh räyh räyh
Ystävättäreni muinoin ratkaisi tuon elämänvaiheen siten, että lähti opiskelemaan uutta ammattia toiselle pakkakunnalle ja jätti koko revohkan asumaan lääväänsä.
Niinhän se menee, että perheen rouva hoitaa järjestykseen pidon. Jos käytät siihen joka päivä 0,5 tuntia, niin ei tarvi valittaa, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään pikasiivouksia koko sakilla. Ilmoitan, että kohta siivotaan. Laitetaan aikaa vaikka 15 min. Siinä ajassa tulee jo tosi siistiä, kun tekijöitä on monta. Yksi imuroi. Tämä tehdään melkein joka päivä, esim. päivällisen jälkeen. Tai aina, kun kaaos alkaa ahdistaa.
Tätä meinasin tulla ehdottamaan minäkin. Toimii hyvin, eikä vaadi paljon aikaa. Illalla on hyvä aika minun mielestä. Joku hoitaa tiskit, joku imuroi (kaikki huoneet, meillä ei imuroida usein), joku laittaa pyykit kuivumaan, joku kerää rojut jne. 20 min. usein riittää.
Vierailija kirjoitti:
Eläisin sikolätissä, kunnes lapset muuttavat omilleen (viimeistään lukion/amiksen suoritettuaan joutaisivat lähteä), ja sitten ottaisin eron puolisosta ja muuttaisin omaan pikkuasuntoon, jonka pitäisin juuri niin siistinä kuin haluan.
Eikö siitä siipasta jo seurusteluvaiheessa paistanut läpi, että siisteys ei paljon kiinnosta?
Meillä aviomies kyllä siivosi ekat 7 vuotta mitä ehdimme yhdessä asua ennen lapsia. Kun jäin pidemmäksi aikaa kotiin 3 lapsen syntyessä parin vuoden välein hän ehti kai tottua siihen että olen kotona ja hoidan. Nykyään meillä olisikin sikolätti jos en itse hoitaisi suunnilleen kaikkea. Haaveilen omasta siististä pikkuasunnosta jossa ei ole lapsia eikä miehiä..
Hommaa oma huone johon muilla ei ole asiaa. Auttaa kummasti että on oma tila joka pysyy just niin siistinä kuin itse haluaa.
Meillä olohuone on aina siisti. Menen sinne aamulla hämärään istumaan hiljaisuuteen kahvin kanssa.
Siskoani tämä syö ja hän sotki siwllä tahallaan lasten kanssa. Hänen mielestään lasten pitää saada näkyä siellä.
No enpä kutsu hänrä enää meille.
Joka kerta, kun siivoamisesta luistetaan, vedät sähköt pois päältä sähkökaapista. Ne saa takaisin, sitten kun on siivottu.
Vierailija kirjoitti:
Eläisin sikolätissä, kunnes lapset muuttavat omilleen (viimeistään lukion/amiksen suoritettuaan joutaisivat lähteä), ja sitten ottaisin eron puolisosta ja muuttaisin omaan pikkuasuntoon, jonka pitäisin juuri niin siistinä kuin haluan.
Eikö siitä siipasta jo seurusteluvaiheessa paistanut läpi, että siisteys ei paljon kiinnosta?
Mä teen just näin 😁
Ja kyllä, paistoi, mutta ei pahasti enkä itsekään tiennyt, paljonko se voi itseä häiritä. Mies ei siivonnut, mutta ei sotkenutkaan. Lapset sen sijaan sotkee... ja mies ei edelleenkään siivoa 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään pikasiivouksia koko sakilla. Ilmoitan, että kohta siivotaan. Laitetaan aikaa vaikka 15 min. Siinä ajassa tulee jo tosi siistiä, kun tekijöitä on monta. Yksi imuroi. Tämä tehdään melkein joka päivä, esim. päivällisen jälkeen. Tai aina, kun kaaos alkaa ahdistaa.
Tätä meinasin tulla ehdottamaan minäkin. Toimii hyvin, eikä vaadi paljon aikaa. Illalla on hyvä aika minun mielestä. Joku hoitaa tiskit, joku imuroi (kaikki huoneet, meillä ei imuroida usein), joku laittaa pyykit kuivumaan, joku kerää rojut jne. 20 min. usein riittää.
Tämä toimii hyvin, kun kaikki saadaan mukaan. Mutta entä kun ketään muuta ei siis kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Hommaa oma huone johon muilla ei ole asiaa. Auttaa kummasti että on oma tila joka pysyy just niin siistinä kuin itse haluaa.
Neuvo on houkutteleva. Asutaan eteläisessä Helsingissä, joten turhan kalliiksi isomman asunnon ostaminen vain tulis - ellei sitten muutettais ihan eri puolelle kaupunkia… Ja sama koskee muitakin oma-asunto vinkkejä. Ei näillä hinnoilla. AP
Mä opettelin sietämään sotkua. Vaikeeta se toisinaan on, mutta kattelen muualle. Kuuntelen kivaa musaa ja vaan hyräilen.
Parhaintahan tässä on se, että olen huomannut olevani yllättävänkin rela, vaikka "yllätysvieraita" tulee. Mies on se, joka rupee äkkisillään siivoamaan, viemään roskia ja muutenkin väpättämään. Sitten selittelee kavereilleen jotain ympäripyöreetä sotkuista.
Meillähän on vielä se tilanne, että meitä on neljä aikuista nyt. Eli siis mä ja mies ja kaksi lukiolaista. Tässä kesällä sanoin ääneen neljän aikuisen taloudesta ja tuntui, että lapset siitä vähän otti onkeensa. Heidän huoneisiinsa en ole vuosiin puuttunut, kun niitä ei tarvii katella - oven saa kiinni.
Nää muut tilat sitten taas.. Mä siivoan aina omat juttuni pois. Pyykkiä en pese vajaita koneellisia, mutta kun laitan pyörimään, niin silloin mä komennan --- kerran viikossa tapahtuu.
Ei tää maailma tähän kaadu, parin vuoden sisään muksut lähtee ja sitten muutetaan pienempään kämppään ja sitten voin häärätä. En välttämättä enää töihin mene, jos pitää kotikin täysin ylläpitää yksin. Se on sen ajan keskustelu se.
Missä välissä tuollainen teini edes ehtii sotkea?