Suostuisitteko tekeen tämmöiset työvuorot..?

On hyvin ristiriitaista tämä elämä, mutta eihän kukaan sitä väittänytkään helpoksi. Jostain on aina luovuttava ja kaikkea ei voi saada.. Ei täydellisiä työaikoja tms. Huomaan, että tähän ketjuun on pääasiassa vastanneet vain henkilöt, jotka ovat vuorotyössä.. ja ne keiden mielestä on ihan ok tehdä sellaisia työvuoroja, että kotona ei ehdi olla lasten kanssa.



Minulle kuitenkin etenkin äitinä on tärkeää, että saan olla lapseni elämässä mukana ja en tietenkään haluaisi, että töiden takia se kärsii. Olen itse ollut pienenä päiväkodissa pitkiä päiviä ja koin sen ahdistavana ja minulla oli ikävä kotiin. Ehkä juuri sen takia asennoidun töhän niin kuin asennoidun.. ja kuvittelen lapseni samaan asemaan, vaikka niin ei välttämättä ole. Minä en kuitenkaan allekirjoittaisi sitä, ettei lapsi kärsi siitä, että äiti on viikottain pitkiä aikoja poissa kotoa töiden takia.



Nykypäivänä pitäisi olla täydellinen äiti ja täydellinen työntekijä, mutta taidamme kaikki tietää sen olevan mahdotonta. Jompi kumpi kärsii jomman kumman kustannuksella. On totta, että mieluummin haluaisin olla kotona ja kiitos, että useampikin teistä kirjoittajista avasitte silmäni. Osaan nyt olla rehellinen itselleni. On siis hienoa, että asiasta syntyi keskustelua. Eihän sitä voikaan odottaa, että jos jotain kysyy, että siihen pitäisi vastata aina niin, että minä olisin tyytyväinen.



Toivoisin teille muutamille kirjoittajille hieman avarampaa näkemystä. Joillekin voi todellakin olla tärkeä asia se, että haluaa tehdä kaikkensa lapsiensa eteen. Olkoon se sitten läheisriippuvuutta. Etenkin te esimiestasolla työskentelevät voisitte myös hieman tarkastella asennoistumistanne.. Ymmärrän pointtinne, ja sen, että tunteet kuumenee tällaisen asian tiimoilta. Mutta itsekin esimiehenä toimineena tiedän, että aina ei ole täysin mahdotonta järjestellä niitä työvuoroja =) Toivottavasti ette omiin alaisiinne asennoidu noin negatiivisesti, kun kyse on työvuorojen järjestelemisestä.



Kaikkea hyvää teille vuorotyössä oleville ja kaikille töissä käyville äideille. Tämä on vaikeaa, ja vaikeaa se tulee aina olemaan näköjään.. Niin kauan kun pitää yhdistää perhe-elämä ja työ.



Oikein mukavaa tiistai-iltaa ja työniloa kaikille!

" ?????????????

Vierailija:

Käytännössä vanhmepien pitää olla työpanokseltaan samanlaisia kuin työlleen paneutuneet sinkut. Yhteiskunnassamma lapsilla ei ole arvoa, ennen kuin heistä tulee itsestään veronmaksajia. "









" Siis voiko joku olla näin dorka?? Ihan oikeesti!! Totta helvetissä pitäisi jokaisen olla työpanokseltaan samanlaisia, jos työstä maksetaan sama palkka!!! Tämä kommentin mukaanhan lasten vanhemmille tulisi maksaa pienempää palkkaa samasta työstä kuin sinkulle, koska heidän työpanoksensa ei ole yhtä hyvä. Älkää lasten vanhemmat hyvänen aika sanoko tuota ääneen, sehän vaan entisestään huonontaa pienten lasten vanhempien (siis äitien) asemaa työelämässä. "





Voiko joku olla tosiaan näin dorka kuin alin sitaatti??? Näköjään. Onneksi en kuulu tuttavapiiriiisi.



Ihan tasan tarkkaan minulla on oikeus kritikoida Suomen työelämää. Sinustako se on nyt täydellinen? Sinkut pyörittää keksimäänsä systeemiä. Vain työllä on merkitystä. Lapset ja perhe pitää häivyttää pois jos haluaa pärjätä.



Oispas kiva muuttaa vaikka Kreikkaan ja perustaa ravintola. Siell lasten juokseminen työpaikalla ei ole negatiivinen ilmiö. Aika ääripäitä löytyy Euroopasta työelämän joustavuudesta. Täällä lapset ovat riesa, aina on negatiivinen vaikutus.

otappa reippaampi asenne.

jo sanonut. Jos ei työ maita, niin vaihda työpaikkaa!

Vierailija:

On hyvin ristiriitaista tämä elämä, mutta eihän kukaan sitä väittänytkään helpoksi. Jostain on aina luovuttava ja kaikkea ei voi saada.. Ei täydellisiä työaikoja tms. Huomaan, että tähän ketjuun on pääasiassa vastanneet vain henkilöt, jotka ovat vuorotyössä.. ja ne keiden mielestä on ihan ok tehdä sellaisia työvuoroja, että kotona ei ehdi olla lasten kanssa.

Minulle kuitenkin etenkin äitinä on tärkeää, että saan olla lapseni elämässä mukana ja en tietenkään haluaisi, että töiden takia se kärsii. Olen itse ollut pienenä päiväkodissa pitkiä päiviä ja koin sen ahdistavana ja minulla oli ikävä kotiin. Ehkä juuri sen takia asennoidun töhän niin kuin asennoidun.. ja kuvittelen lapseni samaan asemaan, vaikka niin ei välttämättä ole. Minä en kuitenkaan allekirjoittaisi sitä, ettei lapsi kärsi siitä, että äiti on viikottain pitkiä aikoja poissa kotoa töiden takia.

Nykypäivänä pitäisi olla täydellinen äiti ja täydellinen työntekijä, mutta taidamme kaikki tietää sen olevan mahdotonta. Jompi kumpi kärsii jomman kumman kustannuksella. On totta, että mieluummin haluaisin olla kotona ja kiitos, että useampikin teistä kirjoittajista avasitte silmäni. Osaan nyt olla rehellinen itselleni. On siis hienoa, että asiasta syntyi keskustelua. Eihän sitä voikaan odottaa, että jos jotain kysyy, että siihen pitäisi vastata aina niin, että minä olisin tyytyväinen.

Toivoisin teille muutamille kirjoittajille hieman avarampaa näkemystä. Joillekin voi todellakin olla tärkeä asia se, että haluaa tehdä kaikkensa lapsiensa eteen. Olkoon se sitten läheisriippuvuutta. Etenkin te esimiestasolla työskentelevät voisitte myös hieman tarkastella asennoistumistanne.. Ymmärrän pointtinne, ja sen, että tunteet kuumenee tällaisen asian tiimoilta. Mutta itsekin esimiehenä toimineena tiedän, että aina ei ole täysin mahdotonta järjestellä niitä työvuoroja =) Toivottavasti ette omiin alaisiinne asennoidu noin negatiivisesti, kun kyse on työvuorojen järjestelemisestä.

Kaikkea hyvää teille vuorotyössä oleville ja kaikille töissä käyville äideille. Tämä on vaikeaa, ja vaikeaa se tulee aina olemaan näköjään.. Niin kauan kun pitää yhdistää perhe-elämä ja työ.

Oikein mukavaa tiistai-iltaa ja työniloa kaikille!

Vierailija:

mutten ole valmis luopumaan niitä päivistä, kun menenkin aamun jälkeen vasta iltaan. Tai jään aamusta päivän tai parin vapaalle ja menen ilta- tai yövuoroon töihin... Ajatteletko nyt ap ihan todella lastasi vai itseäsi?

Tässä piilee mielestäni vuorotyön ihanuus ! Vapaata viikolla, päivät vapaana ennen iltavuoroon menoa.

Minut palkattiin alunperin päivävuoroon mutta meille tuli uusi pomo joka haluaa laittaa työt 3-vuoroiksi. Minut siirrettii sitten muihin töihin. Töitä ehdin tehdä vielä yli 30 vuotta ja sen aikaa kun lapset on pieniä niin haluan viettää heidän kanssa aikaa mahdollisimman paljon.

Vain väliaikaisesti, henkilökunnan edustajan kanssa sopien, voi vuorojen väli olla 9 tuntia. Esimerkiksi kesäaikana kun porukkaa on lomalla tai jos on muuta kausiluonteista vaihtelua töiden määrässä ja vuoroja ei pystytä muuten järjestämään.



Googlettakaa hyvät ihmiset jos ette usko!

Miksi tämä ei käy kaikille työpaikoille??????????????



Eihän 8 tunnin välissä kerkeä olla kotona kuin 6 tuntia, siitä iltapala ja aamupala pois ja yöuneksi jää 4-5 tuntia.

Vierailija:

Meinaan kaksivuorotyötä tehtäessä tulee pakostakin noita ilta- ja aamuvuoroja peräkkäin.

Jos sulle ei sovi, irtisanoudu ja etsi muu duuni. Ei kukaan saa erikoiskohtelua privaattielämän vuoksi.

En minäkään suostuisi moisiin vuoroihin. Olen samaa mieltä että jos ei muu järjestely onnistu niin antaa olla koko työpaikka. Ymmärrän täysin kantasi ja tekisin itse niin.



Tosin en olisi malttanut laittaa lapsiani noin pienenä hoitoon.

1 viikko aamua, toinen iltaa ja omat menot voi sopia tohon. Tossahan tietää omat vuoronsa vuosiksi eteenpäin. Juna puksuttaa raidetta, ei muutoksia.

Jos menee vuorotyöhön täytyy siihen vain sopeutua.

lapsia. Tosin mies on tuolloin kotona, ettei lapset sentään hoidossa niin pitkään ole.

Raskashan se on, mutta kyllä kesällä oli kurja olla töissä kun listan laatija oli sijainen ja pari kertaa ei iltavuorosta kukaan tullutkaan aamuun. Vastaavasti saa olla vuorokauden pienten lasten kanssa kun aamuvuorosta menee iltaan. Tosin monet vievät lapsensa kuitenkin jo aamulla hoitoon vaikka itse menevät töihin iltapäivällä.

enkä ole kokenut sitä ongelmalliseksi muuten kuin omien unien kannalta. Iltavuoro loppuu yhdeksältä, olen kotona vartin yli ja aamuvuoro alkaa seitsemältä. Jos vien lapset hoitoon (siis arkiaamuina), on päiväkodissa oltava 6.30, että ehdin töihin, joten oma herääminen on 5.15. Lapset herätän (tai heräävät) kuudelta. Eli omat unet jää lyhyeksi, kun en heti töistä tultua osaa pistää nukkumaan. Muuten ihan ok. Seuraavana päivänä pääsen jo iltapäivällä, joten on koko ilta aikaa lasten kanssa. Ei meillä lapset tuosta kärsi. Kuten ei yövuoroistakaan. Yövuorot kestää 8.45-7.15, olen kotona puoli kahdeksalta ja mies vie lapset hoitoon ja hakee töistä tultuaan. Usein menevät samalta reissulta vielä miehen äidille tms., joten yleensä näen lapsia yövuoron aikaan vain aamu- ja iltapalalla. Kolmivuorotyön ihanuuksia on sitten arkivapaat, jotka tuntuu paaaaljon pidemmiltä kuin la- tai su-vapaat ja arkivapaista johtuen se, että lapsille tulee max. 15 hoitopäivää kuukaudessa.

Sun asenteella kannattaa ehkä tosiaan olla vielä kotona tai vaihtaa säännölliseen päivätyöhön.

olemme samassa työpaikassa, työvuorot 10-12 tuntia klo 8-24 välillä.

Lapsia alle 5-v on kaksi.

Työvuoroasioista puhuttiin jo hyvissä ajoin ennenkuin minäkin palasin työhön.



Ilmeisesti olette kaikki jossain kaupassa töissä, sielläkö ei tunneta tätä lepoaikakäsitettä ollenkaan...

siksi en vienyt lapsia 1,5-vuotiaana hoitoon... Sulla on kumma käsitys asioista. Ja saman tuntimäärän olet lapsesi luota pois, teit sitten vain pelkkää aamua tai vuorotyötä!

62

että sellasta se on.... pas*amaista, mutta minkäs teet...

tosin suoraan vuorolistassa meillä ei noin pitäisi olla, joskus saattaa kyllä olla...

Perhe menee kaiken edelle ja rutisee peräkkäisestä ilta- ja aamuvuorosta ja kuitenkin tähän perheeseen, joka menee kaiken edelle, kuuluva 1,5-vuotias lapsi laitetaan hoitoon!! JOS perhe todella menisi kaiken edelle, tuo pieni lapsi, melkein vauva vielä, saisi olla toiset 1,5 vuotta kotona.