Suostuisitteko tekeen tämmöiset työvuorot..?

Jos ei työpaikan vuorotyö kelpaa, niin sitten kannattaa etsiä uusi työpaikka, jossa voi tehdä vain päivätyötä.

Aivan varmasti menet töihin, jos et tuommoisen takia ala tekemään kamalaa kasaa lapsia ettei sun tarvite sitten jättää niitä yksin. Luulempa että tässä tapauksessa sinä olet se läheisriippuvainen. Onhana lapsi kuitenkin luotettavan ihmisen käsissä. Niin missä syy huoleen? Vai etkö sen vertaa luota muihin ihmisiin että voisit tehdä omat työsi ?? Lapset tottuu siihen että mennään ja ollaan töissä. Lapsen isäkin on varmaan käynyt töissä tässä. Ja ei ole tuonut sen kummenpia ongelmia.

Ja kun tässä ollaan työläisiä, niin tätä se elämä sitten on. Toinen vaihtoehto on olla työtön. Sitäkö tässä haet? Ja töissä susta ei pidetä jos menet sinnä tuolla asenteella. Anna sitten paikkas muille.

Vierailija:

Eikö niitä työvuorolistojen laatimisia varten muka ole mitään tietokoneohjelmia, joihin voisi syöttää noita toiveita ja ennakkoehtoja?

Pakosti on.

Listan laatijoille ei vaan anneta riittävää koulutusta ja sitten kaikki saavat kärsiä asiasta typerinä vuoroina.

Jos tämä perheellinen työntekijä tekee pelkkää aamua => toinen perheellinen tekee pelkkää iltaa. Reilua...?

Yksi vuorotyön työvuorolistoja tekevä

miksi teidän mielestä on vaikeaa tehdä listoja, haluaisin kuulla? Varmaan riippuu paljon työpaikasta ja minkä alan firmasta on kyse, mutta ainakin kaupan alalla on aivan mahdollista tehdä kaikkia tyydyttäviä vuoroja. Itse olen tehnyt aiemmin vuorolistat yhteensä 20 hengen työporukalle (osa näistä satunnaisesti töissä, osa vakituisia, osa perheellisiä ja osa opiskelijoita) ja aivan loistavasti homma pyörinyt. Tottakai on vaatinut paljon viitseliäisyyttä ja varsinkin paljon ennakointia ja varasuunnitelmia - mutta on aivan mahdollista keskustelemalla löytää kaikkia tyydyttävät vuorot. Tottakai joskus joudutaan tekemään kompromisseja, mutta niistäkin keskustellaan ja käydään " kauppaa" . Pointti ehkä tässä oli, että keskustelkaa enemmän!

en osannut kuvitellakaan, miten negatiivista palautetta saan tästä aloittamastani aiheesta. Olen täysin uudessa tilanteessa, jossa olen todellakin menossa takaisin työelämään ja koska on niin paljon puhuttu, että kyllä vanhemmat kykenevät hoitamaan niin perheen kuin työnkin 100% niin mielestäni tällainen tilanne on sellainen, jossa se ei onnistu.



Olen hyvin tietoinen niin työehtosopimuksesta kuin työaikalaista. Kuten edellä kirjoitin, en ajattele olevani paremmassa asemassa kuin muut työntekijät, mutta toivoisin vain, että ainakin näin alkuun olisi työvuorot vähän fiksummat perheen kannalta.



On oikeastaan aika surullista huomata miten inhottavia vastauksia olen saanut.. jopa esimiesasemassa olevalta henkilöltä.. ja muilta vuorotyössä olevilta. Pyydän anteeksi, että suututin ajatuksillani teidät.



En enää kehtaa kommentoida tätä asiaa. Mielipidettäni en kaikista näistä asioista huolimatta aio muuttaa, vaan olen edelleenkin sitä mieltä, että HYVÄ esimies ottaa huomioon sen, ettei lapsi kärsi vanhempien työajoista.



-ap

Iltavuorosta jonkun on oltava aamuvuorossa raportoimassa.



Ja juuri tuon takia irtisanoin itseni ja vaihdoin päivätyöhön. Minunkin mielestäni olisi ollut aivan mahdotonta hakae lapsi hoidosta 22.30 ja viedä takaisin 6.30. (miehenikin tekee vuorotyötä eikä vuorojen päättyminen ja alkaminen ollut tarkka aika)



Eli en sinuna menisi siihen työpaikkaan....

Vierailija:

HYVÄ esimies ottaa huomioon sen, ettei lapsi kärsi vanhempien työajoista.

-ap

esimies, jolla on kaksi pientä lasta ja vuorotyö

hän on hoitoalalla ja aloitti työt n. puoli vuotta sitten. Pähkäili tuota samaa asiaa jo monta kuukautta etukäteen. Puhui, miten kauheeta on, kun on sitten iltavuoron perään aamuvuoro eikä näe lasta koskaan....jne.



Nyt on käynyt sen puol vuotta töissä. Ja nyt äiti vie vapaapäivänäänkin lapsen hoitoon, kun on tullut töistä kaikennäköistä kremppaa kehoon...



Että niin kauan kesti se huoli siitä, ettei näe lasta enää " koskaan" . Kyllä sullekin ap voi tulla isompia murheita työhönpaluun myötä, niin ettei tarvii tollaisten murusten kanssa murehtia.

ja pienten lasten äidit ovat erikoissyynissä. Käytännössä joudun puristamaan enemmän kohtuuttomia työvuoroja ja jännittämään esimiesten reaktioita kuin lapsettomat, miehet tai isojen lasten vanhemmat.



Lapset eivät saa sairastaa ja jos tulee pienikin ryppy 120 prosentin työsuoritukseen, se vaikeuttaa elämääni lisää.



Uupunut työntekijä/äiti

Aivan puppua on hokemat, etä tehkää lyhyttä päivää jne. Käytännössä vanhmepien pitää olla työpanokseltaan samanlaisia kuin työlleen paneutuneet sinkut. Yhteiskunnassamma lapsilla ei ole arvoa, ennen kuin heistä tulee itsestään veronmaksajia. Työntekijöiden ns. tasa-arvokohtelussa ollaan valmiita menemään ääimmäisyyksiin. Jopa katsotaan, ettei vahingossakaan tule äidille (tai isälle) helppoa työvuoroa, jota ei tarvitsisi edes tsekata, jos työntekijät olisivat sinkkuja.



Itse olen niin raukka, etten jaksa tapella asiasta. Jäin suosiolla pois 4 vuodeksi, koska tilanne on se, että JOKO olen töissä TAI en ole. Onneksi on kotihoidontuki ja päivähoitojärjestelmä. Niitä käytän aivan surutta hyväkseni niin maksimaalisesti kuin pystyn, välittämättä kunnan päivähoitotilanteesta tai virikhoitoa vastustavien tyhjää kolisevista mielipiteistä. Nytkin on isompi hoidossa ja pinemmän kanssa olen kotona. Isompi nauttii kavereista, pienempi äidistä ja äiti itse ajasta. Toki välillä käy mielessä, että joutaisihan tässä töissäkin olla. Mutta Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Eihän se varmasti mukavaa ole, nuo " peräkkäiset" työvuorot, mutta mielestäni myös siihen on sopeuduttava, tai sitten tehtävä omat johtopäätöksensä, eli jättäydyttävä pois sellaisesta työstä.



Itse muuten teen välillä tämänlaisia päiviä peräkkäin: päivittäinen työaika 9 tuntia, jaettuna aamuun ja iltaan, päivällä kolme tuntia välissä kotona. Viikonloppu noin kerran kuussa: aamusta iltamyöhään, päivällä ehkä ehtii käydä kotona. Aamulla lapsi nukkuu, kun lähden, illalla taas nukkuu, kun tulen kotiin. Kaksi päivää peräkkäin tätä. Ei, en ole Suomessa töissä, ja minulla on oma yritys.



Ei pistänyt silmään, eikö lapsella ole isää, joka olisi hänen kanssaan sen äidin iltavuoron ajan? Onko äiti ainut ja paras hoitaja lapselle kotona?

Aina ei tietenkään voi noudattaa kaikkien toiveita, mutta ei ole mahdotonta ottaa huomioon vakiomenoja jotka toistuu joka ikinen viikko. Aina joutuu joustamaan ja tekemään itselle sopimattomia vuoroja, mutta lähtökohta työpaikalla on vähän huono jos ei edes saa jättää toiveita...

Vierailija:

miksi teidän mielestä on vaikeaa tehdä listoja, haluaisin kuulla?

Meillä on töissä neljä vakituista. Yhden sopimus on 37,5 tuntia, yhdellä 32, yhdellä 24 ja yhdellä 21. Viikossa saa työtunteja tulla 132 eli tunteja jää vielä 17,5, jotka sitten tekee joku extraaja.

Kauppa on aukai arkisin 8-21, la 8-18 ja su 12-21. Työajat on 7.30-21.15, la 7.30-18.15, su 11.30-21.15. Illassa ei saa olla yksin, joten illan vika vuoro on arkisin 17.15-21.15. Lisäksi yksi näistä neljästä työntekijästä ei suostu tehdä sunnuntaita lainkaan, ja lain mukaan hänellä on oikeus kieltäytyä sunnuntaiduunista.

Päällikkö tekee aina vuoron 7.30-15.00.

Alapas siinä sitten vääntää työvuorolistaa, joka sopii kaikille. Ei sellaista olekaan. Aamuvuoroa ei käytännössä edes ole, koska se, joka tulee päällikön kaveriksi, tulee vasta 12.00 töihin.

Esim. meillä iltavuoro päättyy 23.30 ja tämän jälkeen ei työntekijää laiteta seuraavaksi aamuksi klo 9-vuoroon.



Minulla työvuoro on ajoittain klo 9-21, siihen työmatkat päälle ja saattaa hyvinkin mennä vuorokausi ja toistakin, etten näe lapsia ollenkaan.



On toki työpaikanvalintakysymys, ja kyllä vaihtaisin jos vain pääsisin johonkin muualle (toisaalta saan nyt tehdä lyhennettyä työviikkoa kuitenkin hyvällä palkalla)...

Iltavuoroon hän lähti (lähtee)klo 11-12 ja saapui illalla n. klo 22.30, suoraan siis nukkumaan ja aamulla klo5 ylös ja taas töihin. Sieltä kotona n. klo 17 ja suoraan päiväunille kun on niin poikki, ja sitten jaksaa valvoa pari tuntia kärttyisenä kun taas nukkumaan. (äidilläni menee matkoihin paljon aikaa)

Ja tämä sama jatkuu nyt vieläkin. On kurjaa kun emme voi nykyäänkään sopia mitään ennalta kun ei koskaan tiedä tulevia vuoroja kovin pitkälle, iltavuoropäivinä emme ehdi laisinkaan nähdä ja aamuvuoroina äiti saa illalla hiukan omaa lepoaikaa joten harvoin tuppaudumme silloin kyläilemään..

Silti näemme lähes päivittäin kun aina mennessä töihin ta tullessa käy moikkaamassa meitä hetken verran. Silti kurjaa..



Itse en tahdo koskaan mennä vuorotöihin.

äiti on pari tuntia kotona ja häipyy taas töihin.

Aivan kamalaa. Näkee, että suomeen on imetty saksalaisideologiaa 1930-luvulla.

Itse tykkään vuorotyöstä. Joskus tulee tollainen ilta-aamu. Sellaista se on. Sitten taas tulee aamu-ilta jonka välissä saa olla vuorokauden lapsen kanssa. Saman verran sitä kotona tulee oltua, vaikkakin vaihteleviin vuorokaudenaikoihin. (Puhun siis 2-vuorotyöstä)



Mutta itselläni onkin 3 ja 5-v lapset joille äidin poissaolo ilta-aamu-vuoroissa ei oo ollu juttu eikä mikään.

en kärsinyt siitä, että äiti oli illat töissä. Minulla oli isä.



Jos jonkun äiti on ollut vuorotyön takia väsynyt niin se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi. Ennemmin kävisin tutkituttamassa kilpirauhasarvot jne jos oikein ottaa voimille vuorotyö.



Ap:lle sanoisin, että kirjoituksesi kuulostaa siltä, että haluaisit mieluummin jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta koitat löytää ns hyväksyttävän syyn. Jää ihmeessä, jos vähänkään siltä tuntuu. Et sitä kadu, mutta jos teet jotain mikä ei tunnu hyvältä, niin sitä tulet ehkä katumaan joskus.

Vierailija:

Käytännössä vanhmepien pitää olla työpanokseltaan samanlaisia kuin työlleen paneutuneet sinkut. Yhteiskunnassamma lapsilla ei ole arvoa, ennen kuin heistä tulee itsestään veronmaksajia.

Siis voiko joku olla näin dorka?? Ihan oikeesti!! Totta helvetissä pitäisi jokaisen olla työpanokseltaan samanlaisia, jos työstä maksetaan sama palkka!!! Tämä kommentin mukaanhan lasten vanhemmille tulisi maksaa pienempää palkkaa samasta työstä kuin sinkulle, koska heidän työpanoksensa ei ole yhtä hyvä. Älkää lasten vanhemmat hyvänen aika sanoko tuota ääneen, sehän vaan entisestään huonontaa pienten lasten vanhempien (siis äitien) asemaa työelämässä.