Lue keskustelun säännöt.
Mikä tytärtäni vaivaa?
09.09.2014 |
Minä tiedän, että täällä palstailee paljon teitä nuoria naisia, joten kysyn täältä nyt tulkinta-apua.
Olen viisikymppinen ja minulla on parikymppinen tytär. Tarkat iät jääköön kertomatta, ettei kukaan tunnista.
Olen tehnyt parhaani kasvattaakseni kaikki lapseni hyvin, tasapuolisesti ja empaattisesti. Perusasiat ovat kunnossa, avioliitto perheen isän kanssa toimii, työnjako myös ja lapsilla on aina ollut myös osallistuva ja läsnäoleva isä. Ei ole väkivaltaa, ei alkoholismia, ei pettämistä, ei suosikkilapsia.
Tyttären kanssa ollaan mielestäni aina oltu hyvissä ja läheisissä väleissä. Hän on älykäs ja viehättävä, ja olen häntä kehunut ja tukenut mielestäni hyvin.
Kun hän lukion jälkeen lähti opiskelemaan ja muutti omaan opiskelija-asuntoon, alkoi ilmaantua minusta ihmeellisiä mielipiteitä. Että minä ja isänsä rajoitamme häntä, olemme kalkkiksia ja noloja. Siis ihan sellaista kommentointia, jota normaalisti odottaisi teiniltä, ei yhdeksäntoistavuotiaalta erillään asuvalta nuorelta aikuiselta.
Kun hän muutti poikaystävänsä kanssa yhteen ja sai lapsen, alkoi raja-aitojen pystytys. Totta kai kunnioitan hänen haluaan elää omaa elämäänsä, eikä tulisi mieleenkään määräillä, mutta miksi määräilyksi tulkitaan jo sekin, jos keskustelussa jostain asiasta sanoo muiden mukana oman mielipiteensä? Siis että muutkin sanovat, eikä kyse ole jostain hänen valinnastaan, vaan yleisellä tasolla keskustellaan vaikkapa kielikylpyopetuksesta tai muskarista tai automerkeistä (mitkään näistä eivät ole vielä edes pienen vauvan perheessä ajankohtaisia juttuja, siis todella en ole kritisoinut hänen itsensä tekemiään valintoja).
Nyt meille julistetaan tiukasti, että "liian usein ei saa tulla", "minä olen lapsen äiti ja päätän hänen asioistaan" (totta kai on! tuonkin tokaisun sain naamalle, kun osuin kysymään, tykkäisikö vauva fleesehaalarista syksylle, voisin sellaisen ostaa - mitä ihmettä?) tai "kyllä minä hoidan lapseni ihan itse" (kun kysyin, voisinko auttaa ja vaikka viedä vauvaa vaunukävelylle välillä, että saisi levätä). Vähän väliä kuulemme, kuinka hooposti hoidimme häntä ja sisaruksiaan lapsena, "hahahahehehehe, aatelkaas, tyrkytitte meille kiinteitä jo kolmikuisena, ette te sitten ymmärtäneet mitään vauvanhoidosta!". Niinpä, se oli neuvolan linja vielä 90-luvun alussa toinen kuin nyt.
En yritä omia vauvaa, mutta toki myönnän, että kovin mielelläni häntä näkisin ja pitäisin sylissäkin nähdessämme, onhan hän meidän ensimmäinen lapsenlapsemme.
Jotenkin tulkitsen tuon niin, että tytär haluaa itsenäistyä ja kokee pesäeron tekemisen meihin vanhempiin tarpeelliseksi sen takia. Mikä on minusta ihan fine, totta kai hänellä on oma perheensä nyt. Mutta emme me nyt mielestäni mitenkään ripustaudu häneen, ollaan miehen kanssa molemmat työelämässä ja muitakin lapsia on vielä kaksi (jotka vielä kouluiässä). Hyvä jos pari kertaa kuussa olemme nähneet, vaikka samassa kaupungissa asumme.
En minä tiedä. En tunnu osaavan enää tyttären mielestä tehdä mitään oikein ja hänen lempihuviaan tuntuu olevan kaivaa kaikenlaisia ihme juttuja menneisyydestä esimerkkinä siitä, miten taitamattomia ja huonoja vanhempia olemme olleet. Kyllä minä vinoilua ja kritiikkiä kestän, mutta kun se on jatkuvaa.
Taidan päätyä ottamaan todellakin vähän etäisyyttä lapseeni, koska vaikka lapsenlapsi on minulle rakas (kuten tytärkin), en minä nyt ihan mitä tahansa siedä minäkään. Josko se vähän rauhoittaisikin tilannetta?
Kommentit (48)
olette ihania, kiitos asiallisista kommenteista. Joo, noin itsekin ajattelen. Jätän tästä eteenpäin tyttärelle yhteydenoton, ainakin joksikin aikaa. Kun ei sitten vaan sitäkin tulkitse väärin ja oleta, että olemme hänet jotenkin "hylänneet" tai emme piittaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi selkeesti aivan liian lapsellinen vielä äidiksi.
Epäkypsyyttään oireilee. On huomannut, ettei kykene samaan kuin sinä eli vertaa itseään sinuun ja kääntää asiat nurin. Laita viestiä tyyliin olet rakas ja ota yhteyttä, kun tarvitset.
Samoilla linjoilla olen minäkin. Kun muutin 19v ekaa kertaa omilleni, koin tarpeeksi ottaa etäisyyttä ja pesäeroa vanhempiin, ja ryöpytin aikas kovaa. Nyt, 36v, olen äitini kanssa tosi läheinen, käymme kahdestaan ulkomaan matkoilla ja vietämme mieluusti aikaa yhdessä. Älä siis huoli, tunteet muuttuvat! Ota itse etäisyyttä, ja anna lapsen (!!!) olla itse yhteyksissä kun tahtoo.
Voi, kuulostat ihanalta (iso)äidiltä!
Meillä asiat menee toisinpäin, tuurijuoppo alkoholistiäitini tulee katsomaan lastenlastaan harvoin, vaikka asuu suhteellisen lähellä. Jos tulee käymään, on poikkeuksetta 1-3h myöhässä, eikä edes asiaa pahoittele - edes vaikka itse mainitsen asiasta ja kerron ettei tunnu kivalta. Koko päivä täytyy jättää tyhjäksi äidin diivailun vuoksi.
Mutta, komppaan edellisiä.. Parikymppinen äiti on usein nuori, ehkä liiankin nuori äidiksi nykyaikana, kun hädin tuskin osataan elää omillaan ja otetaankin jo vastuu toisesta. Lisäksi vanhemmuudelle varmasti luo paineita myös muut äidit, kun erityisesti netissä mielipiteet kasvatuksesta ja lasten hoidosta ovat todella kärjistyneitä. Mielestäni olet hienosti antanut tilaa tyttärellesi, mutta sekään ei nyt taida riittää :(
Toivottavasti asiat järjestyvät ajan kanssa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Joo, tuntuu vaan tosiaan aika pahalta sekä vähentää jo entuudestaan aika vähäistä yhteydenpitoa varsinkin vauvaan, joka kasvaa ja kehittyy tosi vauhdilla tässä vaiheessa. Mutta toisaalta, pakkohan tuo on, koska nykymallilla välimme vielä rikkoutuvat kokonaan, pelkään ma.
Välillä olen miettinyt sitäkin, onko tyttärellä kenties ihan kaikki kohdallaan, vai voisiko tuo olla masennusta, mutta kun tuo on kehittynyt vähitellen, eikä tytär onneksi muuten vaikuta olevan vaisu tai ponneton. Ja näyttää pärjäävän hyvin vauvan ja miehensä kanssa. Mutta hitsi, että osaakin olla huonotuulinen ainakin meidän suuntaan...
ap
kuulostaa siltä että murrosiän oireilu ja itsenäistymine tapahtuu vasta nyt. oliko hänellä normaalit murrosiän kapinat ym.käyttäytymiset? jossain vaiheessa niiden täytyy tulla jotta pystyy täysin irtaantumaan vanhemmistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14, oli hänellä jonkin verran, muttei mitään tuollaista. En ole ihan samaa mieltä tuosta, että kaikilla on murrosiässä kapina päällä. Monella on, paljon pahempaakin, mutta ei kaikilla, ja silti osataan elää aikuista ja itsenäistä elämää. Eikä itsenäistyminen vaadi välirikkoa ja vanhempien mollaamista, kyllä me vanhemmatkin mielestäni ansaittaisiin tulla kohdelluksi ihmismäisesti. No joo, tottahan nyt rakkaille lapsille antaa anteeksi aika monenlaista, mutta silti.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:47"]
tykkäisikö vauva fleesehaalarista syksylle
[/quote]
Ihana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna aikaa, anna hänen vetää rajoja, etsiä itseään äitinä, puolisona jne. Minusta runtuu, että hän olisi ehkä halunnut olla vielä "lapsi" ja nyt kun on äitinä pakko itsenäistyä, hän kokee, että se onnistuu vain tekemällä reippaanpuoleisesti pesäeroa teistä. Sinussa ei ole mitään vikaa, hän vain tarvitsee tämän irtioton. Kun nyt annat hänen olla, saat takaisin aikuistuneen ja ihanan tyttären myöhemmin.
Olen kokenut tämän saman. Nyt välit on mitä läheisimmät taas.
Voi kun mun lapsilla olisi tuollainen mummi, joka veisi mun lapsen joskus vaunuilemaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä sama aloitus ollut joskus aiemminkin?
Luulen että tyttäresi on äitiyden myötä ruvennut ajattelemaan millainen hänen ja sinun äititytärsuhteesi on ollut, mitä vikoja siinä on ollut, mitä olisit voinut tehdä paremmin.. nyt kun hän miettiin millainen äiti hän itse haluaa olla ja mitä virheitä välttää tullee tarkasteluun myös oma lapsuus. Vaikka itse pidät vanhojen outojen asioiden kaiveluna tyttäresi sanomisia voivat ne olla tyttärellesi todella merkityksellisiä asioita.
Mieti omaa lapsuuttasi, kun tulit äidiksi itse millaisena koit oman äitisi, lupasitko tehdä itse äitinä jotain toisin? Oletko ehkä vanhoillinen tai konservatiivinen...usein vanhempi toistaa omien vanhempiensa virheet, mitä sinun vanhempasi tekivät minkä koit jälkeenpäin vääräksi, teetkö itse samaa?
Uskon että et nyt näe koko totuutta ja tyttäresi kertomus olisi varmasti todella erillainen. Voisit myös kysyä tyttäreltäsi suoraan miksi hän käyttäytyy noin? Ja kertoa ettet missäännimessä halua päsmäröidä..
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:34"]
Eikös tämä sama aloitus ollut joskus aiemminkin? Luulen että tyttäresi on äitiyden myötä ruvennut ajattelemaan millainen hänen ja sinun äititytärsuhteesi on ollut, mitä vikoja siinä on ollut, mitä olisit voinut tehdä paremmin.. nyt kun hän miettiin millainen äiti hän itse haluaa olla ja mitä virheitä välttää tullee tarkasteluun myös oma lapsuus. Vaikka itse pidät vanhojen outojen asioiden kaiveluna tyttäresi sanomisia voivat ne olla tyttärellesi todella merkityksellisiä asioita. Mieti omaa lapsuuttasi, kun tulit äidiksi itse millaisena koit oman äitisi, lupasitko tehdä itse äitinä jotain toisin? Oletko ehkä vanhoillinen tai konservatiivinen...usein vanhempi toistaa omien vanhempiensa virheet, mitä sinun vanhempasi tekivät minkä koit jälkeenpäin vääräksi, teetkö itse samaa? Uskon että et nyt näe koko totuutta ja tyttäresi kertomus olisi varmasti todella erillainen. Voisit myös kysyä tyttäreltäsi suoraan miksi hän käyttäytyy noin? Ja kertoa ettet missäännimessä halua päsmäröidä..
[/quote]
Kyllä, nuo keskustelut olemme käyneet. Olen monta kertaa kysynyt, onko hän jostain vihainen tai olenko loukannut häntä - en ole saanut järkevää vastausta vaan tyyppiä "no kun sä oot noin typerä", johon olen kyllä sanonut, että semmoinen haukkuminen loukkaa minua.
Olen myös sanonut moneen kertaan, että anteeksi, jos hän kokee minun komentelevan, mutta esim. enhän minä nyt mitään osta vauvalle kysymättä ensin häneltä, ja juuri sitä minä yritin tehdä.
Totta kai tyttären käsitys tilanteista on eri. Mutta oikeasti: onko sinusta asiallista ja merkityksellistä vuosien jälkeen valittaa ja pilkata sitä, miten sisustimme hänen lapsuudenkotinsa tai mitä söimme tai miten elimme muuten. Tai valittaa, miten oli kohtuutonta, ettei häntä esim. tultu viedyksi laskettelemaan (minä ja mies emme laskettele, eikä tytärkään koskaan sellaista ehdottanut, joten pikkuisen epäreilua alkaa NYT siitä valittaa). Tämmäistä ihme narinaa se on. Minä ymmärtäisin ja hyväksyisin, jos hänellä olisi valitettavaa vaikkapa jostain henkisestä julmuudesta tai kaltoinkohtelusta, mutta kun se on tuollaista MAKUASIOISTA narinaa.
Miksi tyttärellä on omasta mielestään oikeus tuolla lailla nokkia omien vanhempiensa elämäntyyliä, mutta auta armias, jos MINÄ joskus puolella sanallakaan sattuisin arvostelemaan HÄNEN elämäntyyliään, siinä olisi jo välit pysyvästi poikki.
Omien vanhempieni elämäntavoissa ja kasvatustavoissa ei kaikki tietenkään miellyttänyt minua, mutta ei olisi tullut pieneen mieleenkään alkaa niitä HEILLE arvostelemaan. Kukin elää tavallaan, ja sitä pitää jopa omien lasten/vanhempien kunnioittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse parikymppinen ja muistan hyvin tuon vaiheen kun tuntui, että äiti halusi puuttua kaikkeen elämässäni ja kaikki hänen mielipiteensä ja tekonsa ovat vääriä tai hölmöjä. Tämä vaihe minulla tosin oli ennen kotoa muuttoa n.16-18 -vuotiaana. Muutin lukion jälkeen omilleni ja tilanne ratkesi heti, nykyään meillä on paremmat välit kuin varmaan kymmeneen vuoteen. On jännä, että tyttärellesi on tullut tuo vaihe vasta nyt kun tavallaan olette jo pakostakin joutuneet ottamaan etäisyyttä toisiinne omilleen muuton myötä. Ehkä se on tuo lapsi sitten ? Vaikuttaa siltä, että oikeasti yrität ymmärtää tytärtäsi ja tehdä niinkuin hän toivoo ja se on minusta hienoa. Oma äitini ei tosiaan ollut noin kärsivällinen, enkä toisaalta ihmettele :D Anna tytöllesi aikaa ja ole ymmärtäväinen, mutta ei sinunkaan tarvitse mitään haukkumista ja vähättelyä loputtomiin kuunnella.
Mulla on pari kaveria (20+ v), jotka on tuollaisia. Syy on varmaan siinä, että vanhemmat ovat määräillee heidän teini-iässään ja nuoruudessaan niin paljon.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:46"]
Miksi tyttärellä on omasta mielestään oikeus tuolla lailla nokkia omien vanhempiensa elämäntyyliä, mutta auta armias, jos MINÄ joskus puolella sanallakaan sattuisin arvostelemaan HÄNEN elämäntyyliään, siinä olisi jo välit pysyvästi poikki.
Omien vanhempieni elämäntavoissa ja kasvatustavoissa ei kaikki tietenkään miellyttänyt minua, mutta ei olisi tullut pieneen mieleenkään alkaa niitä HEILLE arvostelemaan. Kukin elää tavallaan, ja sitä pitää jopa omien lasten/vanhempien kunnioittaa.
ap
[/quote]
Voi ystävä hyvä, se on tämä aikakausi. Nykyään ei enää kunnioiteta vanhempia niinkuin ennen, siis niin, ettei uskalleta sanoa mitään (vaikka ajateltaisi). Lapsemme on kasvatettu sanavalmiiksi, rohkeiksi, itsenäisiksi... se on hyvä, ja joskus huono. Sieltä tulee täyslatinki päin äidin naamaa, joskus, sellaista se on. Koeta jaksaa. Jos nyt toimit viisaasti, tyynesti ja rennosti, saat tulevaisuudessa nauttia hyvästä suhteesta. Lupaan :)
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:46"]
Miksi tyttärellä on omasta mielestään oikeus tuolla lailla nokkia omien vanhempiensa elämäntyyliä, mutta auta armias, jos MINÄ joskus puolella sanallakaan sattuisin arvostelemaan HÄNEN elämäntyyliään, siinä olisi jo välit pysyvästi poikki.
Omien vanhempieni elämäntavoissa ja kasvatustavoissa ei kaikki tietenkään miellyttänyt minua, mutta ei olisi tullut pieneen mieleenkään alkaa niitä HEILLE arvostelemaan. Kukin elää tavallaan, ja sitä pitää jopa omien lasten/vanhempien kunnioittaa.
ap
[/quote]
Voi ystävä hyvä, se on tämä aikakausi. Nykyään ei enää kunnioiteta vanhempia niinkuin ennen, siis niin, ettei uskalleta sanoa mitään (vaikka ajateltaisi). Lapsemme on kasvatettu sanavalmiiksi, rohkeiksi, itsenäisiksi... se on hyvä, ja joskus huono. Sieltä tulee täyslatinki päin äidin naamaa, joskus, sellaista se on. Koeta jaksaa. Jos nyt toimit viisaasti, tyynesti ja rennosti, saat tulevaisuudessa nauttia hyvästä suhteesta. Lupaan :)
[/quote]
Joo, siihen pyrin, vaikka nyt täällä vähän suoraan puhunkin. Kyllä, minä jopa nautin eri mieltä olemisesta, meillä on aina kotona väitelty asioista, mm. politiikasta. Mutta se on eri asia kuin toisen mollaaminen.
Itse olet kasvattanut tyttäresi, katso peiliin. Joko olet täysin hullu etkä näe virheitäsi tai täydellinen.. usein tälläisen turhan narinan taustalla on syvempiä tunteita, ehkä riittämättömyyden tai arvostuksen puutten tunteita, sen lisäksitä tyttäresi ehkä kokee syvempiä huonommuuden tunteita et ota häntä tosissaan vaan vähättelet narinoita eli hänen tunteitaan, oletko aina ollut muita parempi ja muiden yläpuolella? Kaikki ihmiset eivät ole verbaalisesti lahjakkaita ja osaa pukea sanoiksi tunteitaan tai tiedosta mistä tunteet pursuavat sitten niitä tunteita puretaan "lapsellisesti" kun ei osata paremmin...
Jos tyttäresi on kaiken tietävä ja ylimielinen näpäyttelijä on ehkä tullut äitiinsä?
Lapset eivät ikinä käyttäydy typerästi. Vika on teissä aikuisissa.
T:Se sama 9 vuotias tyttö