Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten olet päässyt yli siitä ettei toiveesi tulevaisuudesta tule toteutumaan?
17.08.2021 |
En nyt kaipaa mitään neuvoja omaan tilanteesi, muuten kuin - miten päästä yli harmituksesta? Miten estän ettei minusta tule katkeraa?
Olemme miehen kanssa olleet pitkään yhdessä ja yhtä pitkään olemme vääntäneet naimisiinmenosta. Mies ei sitä halua. Minä taas en halua omistaa asuntoa yhdessä tai hankkia lapsia jos emme virallista suhdetta. Mies toivoisi lasta muutaman vuoden päästä.. olen väsynyt tähän tilanteeseen, enkä jaksa enää vääntää. Sanoin miehelle että en enää pyydä avioliittoa, mutta samalla hän menettää vauvahaaveensa. Meillä alkaa olla jo ikää ja lapsenhankinta alkaa olla kohta muutenkin jo taputeltu minun osaltani.
En jaksaisi edes aloittaa kenenkään kanssa alusta, koska en halua kokea enää sitä tutustumisvaihetta, stressiä, epävarmuutta, kaikkia niitä tunteita… Ja en todellakaan halua tehdä lapsia kenenkään kanssa, jonka olen tuntenut vain pari vuotta,
Kuitenkin. Pelkään että katkeroidun, vaikka oma päätökseni tämä on. Miten estää tämä? Miten sinä pääsit vaikeista valinnoista yli?
Ja kaikille: ihan sama vaikka mies jättäisi parin vuoden päästä ja hankkisi lapsia nuoremman kanssa. Sitä en pelkää, tapahtuu jos on tapahtuakseen. On saanut kyllä mahdollisuuden erota. Sitä ei kuulemma missään tapauksessa halua.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi joku ei halua naimisiin, jos on kuitenkin valmis perustamaan perheen. Ristiriitaista, onko joku hippi-ideologia taustalla? Aviopuolisoilla on kuitenkin paremmat oikeudet yhteiskunnan / lain silmissä, jos toiselle vaikka sattuu jotain.
Oletteko vanhojakin? Jos olet yli 30v, niin lasten hankinnan kanssa ei kannattaisi enää viivytellä. Mieti omalta osaltasi, haluatko lapsia. Jos haluat, haluatko niitä tämän miehen kanssa. Kysy mieheltä, haluaako hän perustaa perheen juuri sinun kanssasi. Ja jos haluaa, miksei naimisiinmeno käy. Sinä voisit kertoa, miksi naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Tämän keskustelun lopputuloksena ehkä ymmärrätte toistenne ajatuksia paremmin ja selkenee se, kannattaako teidän perustaa perhettä ylipäätään. Onko liian poikkeavat arvot tms.
Näistä asioista juuri ollaan väännetty vuosia! Ei vain mene minulle jakeluun miksei vain voi mennä naimisiin. Mies ei vain koe että haluaa sitä tehdä. Lapsiakin on vasta nyt miettinyt ja haluaisi parin vuoden päästä yrittää. Itse taas en halua sitä enää, jos naimisiinmeno ei tule kuuloonkaan. Haluan kuitenkin turvan itselleni.
Mutta joo. En jaksa enää murehtia miksi.. yritän vain jatkaa elämää, mutta koen että olen edelleen hyvin vihainen ja pelkään etten pääse yli tästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että en itse haluaisi jatkaa tuota suhdetta. Liikaa erilaisia mielipiteitä hyvin keskeisissä asioissa.
Lähtisin pois ja katsoisin, mitä sitten tulee eteen. Ehkä ei mitään, mutta ei tarvitsisi ainakaan katkeroitua ja myrkyttyä suhteessa, joka kuolee ennemmin tai myöhemmin.
Mun haaveet on toteutuneet ja pyrin elämään tässä hetkessä enkä sit ku.
Vierailija kirjoitti:
Mun haaveet on toteutuneet ja pyrin elämään tässä hetkessä enkä sit ku.
Joka ikinen haave? Et ole missään joutunut tehdä kompromissia?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että en itse haluaisi jatkaa tuota suhdetta. Liikaa erilaisia mielipiteitä hyvin keskeisissä asioissa.
Lähtisin pois ja katsoisin, mitä sitten tulee eteen. Ehkä ei mitään, mutta ei tarvitsisi ainakaan katkeroitua ja myrkyttyä suhteessa, joka kuolee ennemmin tai myöhemmin.
En vaan jaksa.. en ainakaan vielä. Ehkä jossain vaiheessa. Sitten kun en ole niin pettynyt elämään ja tunnen taas jotain. En jaksa etsiä uutta kotia ja miettiä koiran hoitoa tai sitä että pitää ostaa auto ja sitä ja tätä.. Joku päivä. Ei nyt. Ei ole mikään kiire. Enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on helppoa kun ei ikinä ole ollut unelmia siitä miten se menisi.
30-vuotiaaksi asti pätkä- ja osa-aikatöitä. Mitään en koskaan omista enkä perhettä perusta mutta ei haittaa kun en mistään ikinä uskaltanut unelmoida.
Miten tärkeää lapsen saaminen tai toisaalta naimisiinmeno sulle on? Musta vaikuttaa siltä, että teet suutuspäissäsi valinnan jäädä suhteeseen, että olet vihainen ja pettynyt. Ei silloin ole luottavainen ja toiveikas olo vaan pelko ohjaa valinnan tekemistä. Uskoisin, että vasta sitten kun teet todella itsellesi rehellisesti parhaalta tuntuvan ratkaisun, voit välttää katkeroitumisen. Jos jäät toivottomaan suhteeseen täysin pinnallisten asioiden (auto, koira jne.) etkä anna itsellesi niiden takia edes mahdollisuutta yrittää toteuttaa TODELLA suuria, koko elämän tärkeimpiä haaveita (perhe), niin katkeroidut kyllä taatusti. Koita "puhdistaa" mielesi pelosta ja kuunnella sisimmästäsi mikä todella, totuudellisesti olisi sinulle oikein ratkaisu tässä hetkessä. Sitten teet sen, vaikka se olisi miten pelottava tahansa. Jos jäät pelon, vihan yms. takia suhteeseen, katkeroidut. Mies vie sulta mahdollisuuden avioliittoon ja lapsiin ja katkeroidut itsellesi, elämälle ja miehelle. Jos taas koet että suhde kaikista erimielisyyksistä huolimatta on aidosti tärkeämpi, jäät hyvillä mielin etkä katkeroidu.
Rehellisyys itseä kohtaan ja se, ettei anna pelon ohjata, ovat avainasemassa katkeroitumisen välttämisessä. Uskon että nimenomaan se että annetaan pelkojen viedä on hyvin usein katkeroitumisen taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 61v enkä vielä tiedä sitä. Vasta sitten kun henki lähtee voi sanoa etten saa enää haaveita toteutettua.
Haaveet tulee ja menee, osa on vain haaveiltavaksi, osa toteutettavaksi. Ehkei siinä muodossaan kuin esim 20v kuvitteli mutta toisaalta onkin sitten saanut jotain erilaista ja parempaa tilalle.
Mikä on se pakottava asia kun naisilla on noin pakko päästä naimisiin?
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ehdottomasti erota jos ei ole samanlaiset tulevaisuuden haaveet. Onhan se toki rankkaa aloittaa kaikki tavallaan aivan alusta, mutta vielä rankempaa on elää loppuelämänsä suhteessa, joka ei vastaa sitä omaa käsitettä siitä millainen suhde pitäisi olla.