Onko mitään luonnonmukaista lääkettä masentuneisuuteen?

yleensä kun ottaa toisen kumppanin niin palaa entinenkin.

Jaloviina (*) ja sauna.

Miksi sen pitäisi olla luonnonmukainen lääke? Sieltä löytyy kyllä ihan toimiviakin juttuja mutta suuri osa kaikista parhaiten toimivista lääkkeistä on synteettisiä. Ei luonnonmukaisuus takaa että joku olisi tehokas, vähäinen sivuvaikutuksiltaan tai edes turvallinen. Esim oopiumunikko ja sen sisältävä morfiini on luonnonmukainen lääke.

Nyt ei auta muu, kuin ottaa oman elämän hallinta itselle takaisin. Se, että toivot, että asiat olisivat menneet toisin on tosiasia, tosiasia on myös se, että ne menivät nyt näin ja menneisyyttä ei voi, eikä ole tarve muuttaa. Siihen ei auta yhtään se, että puhuisit miehen kanssa. Nämä asiat täytyy selvittää itse ja sen jälkeen suunnata katse eteenpäin. Eli nyt vaan sinne avun piiriin/sururyhmään/terapiaan itkemään säännöllisesti tarpeeksi monta kertaa ja sitten teette suunnitelman tulevaisuudelle ja lopetat suremisen. Voi olla, että tarttet lääkkeet tai et, mutta pelkästään ne tai mikään mäkikuisma ei sua nosta, itse sun täytyy se tehdä.

Tsemppiä, onnistut kyllä. Toinen vaihtoehto on jäädä suruun loppuelämäksi lillumaan, mutta mieti nyt minkälainen elämä se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Edellämainittujen lisäksi (mm. mäkikuisma) Metsässä oleilu ja kävely. Aiheesta on tehty tutkimuksia, kuinka jo lmetsässä olo on hyvä niin pyykkiesti kuin fyyfisestikin. (Kannabista en kyllä suosittelisi masennuksen hoitoon, toisille kun pössyttely voi sitä masennusta jopa laukaistakin.)

Miten olisi keskusteluapu/terapia? Ehkäpä tarvitsisit apua eron käsittelyyn ja siihen liittyviin asioihin, että pääsiit eteenpäin ja näkisit elämässä uusia mahdollisuuksia.

korjaus:  ... kuinka jo lyhyt metsässä olo...

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitäisi olla luonnonmukainen lääke? Sieltä löytyy kyllä ihan toimiviakin juttuja mutta suuri osa kaikista parhaiten toimivista lääkkeistä on synteettisiä. Ei luonnonmukaisuus takaa että joku olisi tehokas, vähäinen sivuvaikutuksiltaan tai edes turvallinen. Esim oopiumunikko ja sen sisältävä morfiini on luonnonmukainen lääke.

Samaa mieltä. Jos haluat lääkettä, unohda luomut ja luota lääkärin arvioon (ja hyväksy että saatat joutua kokeilemaan useampaa kunnes saat riittävän vasteen. Itselleni Voxra oli aikanaan hyvin toimiva lääke lamaavaan masennukseen ja vähemmillä sivuvaikutuksilla kuin SSRI:t). Jos et halua lääkettä - tai vaikka haluaisitkin, niin sen lisäksi - keskusteluapua/terapiaa, terveellisiä elämäntapoja, mindfulness.

Minä olen käyttänyt "korpikuusen kyyneleitä". Sen annostus on vaan erityisen tarkkaa ja jos se pääsee loppumaan, niin tauti saattaa iskeä aika rajusti!

Pilven polttaminen sehän sisältää luonnollisia yrttejä ja auttaa jaksamaan

Ihan ensimmäiseksi sinun tulisi päästää irti eksästä. Olet hänessä kiinni henkisesti. Et voi mennä eteenpäin ja toipua niin kauan kun elät menneessä. Usko pois, olen läpi käynyt juuri samaa kuin sinä. Ehkä luulet rakastavasi vielä miestä, mutta kyseessä on riippuvuus. Mitä opit tuon suhteen myötä itsestäsi ja elämästä? Hän ei ole sinua varten, se sattuu mutta kipua ei tarvitse kärsiä ilman apua.

Voi olla myös niin että olet masentunut eron vuoksi ja suru ja masennus sekoittuvat toisiinsa. Mieliala lääkkeet ovat todella yleisiä ja jos olosi on niin huono niin miksi et kokeilisi niitä. Olen itse syönyt lääkkeitä jo ja voin sanoa rehellisesti että ilman niitä en olisi enää tässä. Ajattele se niin että diabeetikko tarvitsee insuliinia koska haima ei tuota sitä. Masentunut tarvitsee lääkitystä koska aivojen välittäjäaineet eivät kulje normaalisti. Se on yleistä, sitä ei tarvitse hävetä, eikä pelätä.

Muista että olet arvokas ja tärkeä. Kukaan mies ei voi poistaa pahaa oloasi vaan se sinun on tehtävä itse mutta apua kyllä saa. Nyt on tämä hetki ja sinulla on vain yksi suunta. Älä katso sinne menneeseen, et voi elää siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on ratkaista asioita ja mennä eteenpäin.

Niin minustakin, mutta kun ei voi ratkaista. Mies on lyönyt kaikki luukut kiinni. En saa mitään yhteyttä, että edes juteltaisiin asiat kuntoon.

Kaksi kuukautta sitten hän itse laittoi viestin, sellaisen kivan ja ihanan viestin, mutta saman tien taas estot päälle eikä mitään mahdollisuutta antanut keskustelulle.

Ap.

Miksi ajattelet, että ratkaisuun tarvittaisi mies? Ei hänellä ole avaimia sinun alakulosi poistamiseen, eikä edes mitään velvollisuutta toimia terapeuttinasi. Mistä haluaisit jutella miehen kanssa? Miten ne ovat epäkunnossa muuten, kuin että mies jätti sinut? 

Tunnistan sinut, ja tiedän että näihin kysymyksiini ei tule kunnon vastausta, ehkä et tiedä sitä itsekään. Haluat vain miehen takaisin ja ajattelet, että sillä se masennus lähtee. 

Ei mies jättänyt minua. Asiat vain jäivät niin, että olisin toivonut niiden menevän eri tavalla.

Ap.

Tiesin tämän. Mutta kuule; miestä ei kiinnosta. Miksi siis roikut?

Näytti kesäkuussa kiinnostavan..

En tiedä miksi roikun. Kai vain rakastan niin paljon.

Ap.

Miestä ei kiinnosta siis jutella asioita halki sinun kanssasi. Ei kiinnostanut kesäkuussakaan muuta kuin kiertää viestä haavassa pikkuisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on ratkaista asioita ja mennä eteenpäin.

Niin minustakin, mutta kun ei voi ratkaista. Mies on lyönyt kaikki luukut kiinni. En saa mitään yhteyttä, että edes juteltaisiin asiat kuntoon.

Kaksi kuukautta sitten hän itse laittoi viestin, sellaisen kivan ja ihanan viestin, mutta saman tien taas estot päälle eikä mitään mahdollisuutta antanut keskustelulle.

Ap.

Ei se mies sun oloasi paranna, unohda koko tyyppi. Junnaat paikallasi, sinun pitäisi siirtyä eteenpäin nyt. Kokeile hankkiutua johonkin terapiaan tai psykiatriselle hoitajalle purkamaan mieltäsi, jos tarvetta puhumiselle on.

Olen käynytkin juttelemassa, mutta en saanut siitä mitään apua ja ratkaisua. Raskasta vain oli aina yli tunti siellä istua ja itkeä ja vastailla kysymyksiin.

Ap.

Miten siis ajattelet, että toivut tästä? Olet nyt vuoden itkeskellyt yksin ilman ratkaisua. Ei ole mitään taikaiskua joka parantaisi sinut, lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät nekään aina auta. Keskusteluapu auttaa monia, mutta sitä pitää tehdä vähän pitkäjänteisemmin, kuten joku jo totesi. Eikä sekään kaikkia auta. Ja se on raskasta. Joudumme joskus tekemään raskaita asioita päästäksemme eteenpäin. Sinun on ihan itse tehtävä päätökset tulevaisuuttasi koskien, ja tehtävä se työ minkä se vaatii. Ehkä kohdallasi jonkin lääkkeen kokeilu voi auttaakin, mutta joudut silti tekemään itsekin töitä toipumisen eteen. Siihen jonkinlainen keskusteluapu voi auttaa.

Eläinterapia ja liikunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on ratkaista asioita ja mennä eteenpäin.

Niin minustakin, mutta kun ei voi ratkaista. Mies on lyönyt kaikki luukut kiinni. En saa mitään yhteyttä, että edes juteltaisiin asiat kuntoon.

Kaksi kuukautta sitten hän itse laittoi viestin, sellaisen kivan ja ihanan viestin, mutta saman tien taas estot päälle eikä mitään mahdollisuutta antanut keskustelulle.

Ap.

Ei se mies sun oloasi paranna, unohda koko tyyppi. Junnaat paikallasi, sinun pitäisi siirtyä eteenpäin nyt. Kokeile hankkiutua johonkin terapiaan tai psykiatriselle hoitajalle purkamaan mieltäsi, jos tarvetta puhumiselle on.

Olen käynytkin juttelemassa, mutta en saanut siitä mitään apua ja ratkaisua. Raskasta vain oli aina yli tunti siellä istua ja itkeä ja vastailla kysymyksiin.

Ap.

Miten siis ajattelet, että toivut tästä? Olet nyt vuoden itkeskellyt yksin ilman ratkaisua. Ei ole mitään taikaiskua joka parantaisi sinut, lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät nekään aina auta. Keskusteluapu auttaa monia, mutta sitä pitää tehdä vähän pitkäjänteisemmin, kuten joku jo totesi. Eikä sekään kaikkia auta. Ja se on raskasta. Joudumme joskus tekemään raskaita asioita päästäksemme eteenpäin. Sinun on ihan itse tehtävä päätökset tulevaisuuttasi koskien, ja tehtävä se työ minkä se vaatii. Ehkä kohdallasi jonkin lääkkeen kokeilu voi auttaakin, mutta joudut silti tekemään itsekin töitä toipumisen eteen. Siihen jonkinlainen keskusteluapu voi auttaa.

Kai ajattelen, että toivun tästä vain sillä, että saisin juteltua miehen kanssa ja että saisin hänet jollain tasolla takaisin elämääni. Keskeneräiset asiat on todella raskaita henkisesti. En kykene menemään eteenpäin, kun mielessä pyörii vain, että entä jos hän edelleen haluaakin, entä jos hän tuleekin takaisin. Nuo ajatukset pitäisi saada pois, mutta en vain saa. Etenkin, kun hän sitä veistä haavassa käänsi, kuten joku tuossa sanoi. Antoi vain turhia toiveita… En näe terapiasta hyötyä siksi, kun heillä ei ole niitä vastauksia jotka vain sillä miehellä olisi.

Lääkkeen kokeilu kuitenkin houkuttelee päivä päivältä enemmän. Ehkä ne turruttaisi nämä tunteet eikä sitten tuntuisi niin raskaalta elämä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on ratkaista asioita ja mennä eteenpäin.

Niin minustakin, mutta kun ei voi ratkaista. Mies on lyönyt kaikki luukut kiinni. En saa mitään yhteyttä, että edes juteltaisiin asiat kuntoon.

Kaksi kuukautta sitten hän itse laittoi viestin, sellaisen kivan ja ihanan viestin, mutta saman tien taas estot päälle eikä mitään mahdollisuutta antanut keskustelulle.

Ap.

Ei se mies sun oloasi paranna, unohda koko tyyppi. Junnaat paikallasi, sinun pitäisi siirtyä eteenpäin nyt. Kokeile hankkiutua johonkin terapiaan tai psykiatriselle hoitajalle purkamaan mieltäsi, jos tarvetta puhumiselle on.

Olen käynytkin juttelemassa, mutta en saanut siitä mitään apua ja ratkaisua. Raskasta vain oli aina yli tunti siellä istua ja itkeä ja vastailla kysymyksiin.

Ap.

Miten siis ajattelet, että toivut tästä? Olet nyt vuoden itkeskellyt yksin ilman ratkaisua. Ei ole mitään taikaiskua joka parantaisi sinut, lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät nekään aina auta. Keskusteluapu auttaa monia, mutta sitä pitää tehdä vähän pitkäjänteisemmin, kuten joku jo totesi. Eikä sekään kaikkia auta. Ja se on raskasta. Joudumme joskus tekemään raskaita asioita päästäksemme eteenpäin. Sinun on ihan itse tehtävä päätökset tulevaisuuttasi koskien, ja tehtävä se työ minkä se vaatii. Ehkä kohdallasi jonkin lääkkeen kokeilu voi auttaakin, mutta joudut silti tekemään itsekin töitä toipumisen eteen. Siihen jonkinlainen keskusteluapu voi auttaa.

Kai ajattelen, että toivun tästä vain sillä, että saisin juteltua miehen kanssa ja että saisin hänet jollain tasolla takaisin elämääni. Keskeneräiset asiat on todella raskaita henkisesti. En kykene menemään eteenpäin, kun mielessä pyörii vain, että entä jos hän edelleen haluaakin, entä jos hän tuleekin takaisin. Nuo ajatukset pitäisi saada pois, mutta en vain saa. Etenkin, kun hän sitä veistä haavassa käänsi, kuten joku tuossa sanoi. Antoi vain turhia toiveita… En näe terapiasta hyötyä siksi, kun heillä ei ole niitä vastauksia jotka vain sillä miehellä olisi.

Lääkkeen kokeilu kuitenkin houkuttelee päivä päivältä enemmän. Ehkä ne turruttaisi nämä tunteet eikä sitten tuntuisi niin raskaalta elämä.

Ap.

Mutta niitä vastauksia ei välttämättä ole mahdollista saada mieheltä, eikä sitä kannata jäädä odottamaan. Sen sijaan terapeutin avulla saatat löytää vastauksia jotka itse tiedät kun vähän kaivelet - tai ainakin löytää tien eteenpäin ja oppia hyväksymään tapahtuneen (ja ehkä sen, että et tule saamaan niitä vastauksia).

Lääkkeet eivät ole ratkaisu, ne hoitavat oireita. Toisaalta moni aitoon suruun liittyvä masennuskausi menee ohi kun aika parantaa haavat, mutta jos olet jo vuoden ollut depiksissä niin en jäisi enää odottamaan sitä. Lääkkeet ovat kuin kainalosauvat, ne vie sen pahimman terän pois että ihminen jaksaa.

Suosittelen varauksetta terapiaa. Varsinkin kun kyseessä on tuollainen "en näe tietä eteenpäin" -pattitilanne. Lääkkeistä en ole pätevä antamaan neuvoja mutta peräänkuulutan ennakkoluulottomuutta väliaikaiseen lääkkeen käyttöön.

SSRI/SNRI toimii joillakin mutta sivuvaikutuksia on suht paljon. Itse sain paremman vasteen bupropionista (Voxra - samalla vaivalla tuli lopetettua röökinpoltto koska sama lääke käytössä myös tupakoinnin lopettamiseen!) ja joillakin on kuulemma auttanut uudehko lääke Brintellix. Kummallakaan ei ole samaa sivuvaikutusprofiilia mitä vanhemmilla masennuslääkkeillä.

Ainoa mitä tarjotaan tulee näemmä suun kautta. Eikös ruoansulatus vie tehot?

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on ratkaista asioita ja mennä eteenpäin.

Liian helppo vastaus.

On. Ala ajatella mukavia asioita vaikka väkisin. On tehokasta. Älä anna periksi.

Ekassa viestissä tuli jo mäkikuisma. Saksassa sitä jopa määrätään lievään ja keskivaikeaan masennukseen. Ei sivuvaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ekassa viestissä tuli jo mäkikuisma. Saksassa sitä jopa määrätään lievään ja keskivaikeaan masennukseen. Ei sivuvaikutuksia.

Tällaisiin viesteihin kannattaa aina suhtautua skeptisesti. Jos jollain on farmakologisia vaikutuksia niin sillä on AINA sivuvaikutuksia. Jos jollain ei ole mitään sivuvaikutuksia, kyseessä on lumelääke.

Mäkikuismalla on tunnettuja ja dokumentoituja sivuvaikutuksia, jotka selviää nopeasti googlettamalla.

Jumalan terve! Jeesus Kristus voi parantaa sinunkin masennuksen. Näin kävi minulla.