Avokki ei pidä enää yhteyttä naispuoliseen ystäväänsä takiani, väärin?
Minulla on vähän huono omatunto tästä. Tuntuu, että käytökselläni aiheutin tämän. Toisaalta olen tyytyväinen, sillä en tunne enää sitä kurjaa mustasukkaisuutta ollenkaan. Olenko julma? Pitäisikö rohkaista yhteydenpitoon kaikesta huolimatta?
Kommentit (31)
Se on avokkisi oma asia pitää yhteyttä häneen tai olla pitämättä. Ei sinun kuulu siihen mitenkään puuttua, ei rohkaista eikä yrittää estää.
Sain rankkoja psyykkisiä oireita heidän "ystävyydestään". Ehkä jos asiaan ei olisi liittynyt kieroilua ja valehtelua, olisinkin hyväksynyt kaiken. Toisaalta vaikka olisinkin alusta asti tiennyt kaiken heidän "ystävyydestään", en tiedä, olisiko se poistanut mustasukkaisuuttani. Ap
Ap näin kävi meilläkin, en vaan hyväksynyt naispuolisen ystävän käytöstä ja jouduin sanoa miehelle että hän tai minä, eikä ole sitten enää ollut yhteyksissä.
En normaalisti hyväksy ehtojen asettamista kavereiden suhteen mutta tässä tapauksessa oli pakko.
"Ystävyys", sitaateissa? Miksi? Kieroilua ja valehtelua ei tietenkään tarvi hyväksyä.
Mä hyväksyn naispuoliset ystävät niin kauan kun tiedän ettei ikinä ole mitään heidän välillä tapahtunut, siis edes ennen minua.
Sama miehen kanta, mulla oli pari miestuttavaa joiden kanssa siis nykypäivänä ihan kaveri mutta joskus ollut säätöä, miehen pyynnöstä en enää kaveeraa heidän kanssa, toki moikata saa ja vaihtaa kuulumiset mutta ei sen enempää..
Meillä on ihan normaalia, ettei ole vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ei kummallakaan. Mulle ei olisi OK, jos mies kävisi kahvilla tai leffassa tai viettämässä iltaa kaksin toisen naisen kanssa. Sama päinvastoin, miehelle ei olisi OK.
Joo kyllä munkin mielestä on täysin normaalia ettei enää ole vastakkaisen sukupuolenedustajia kavereina, meillä pieni lapsikin ja yhteistä aikaa tosi vähäm joten olisi erittäin outoa jos mies edes haluisi viettää aikaa toisen naisen kanssa tai minä toisen miehen.
Kyllä parikymppisenä oli paljon miespuolisia kavereita ja liikuttiin porukoissa ja oli ihan ok mutta ei mun mielestä enää näin perheellisenä ja kun suurin osa pariskuntia jo, ei kyllä yhelläkään tuntemallani varatulla miehellä ole naispuolisia kavereita joiden kanssa kävis kahvilla ainakaan mun tietääkseni, yhdellä naisella kyllä on.mieskaveri mutta se on umpihomo :D
Ystävyys oli lainausmerkeissä sen takia, koska ilmeisesti molemmilla osapuolilla oli ainakin jossain vaiheessa ystävyyttä ollut halua olla muutakin kuin pelkkiä ystäviä. Sain myös kuulla vasta myöhemmin, että olin tullut kuvioihin hyvin pian sen jälkeen, kun avokkini oli saanut pakit tuolta naiselta. Kuulin myös, että nainen oli yöpynyt mieheni luona silloin, kun jo seurustelimme. Ja vaikka en tuolloin tiennyt yhtään mitään mieheni todellisista tunteista tuota naista kohtaan, niin silti tuntui pahalta, jos sain jälkikäteen kuulla heidän viettäneen koko päivän yhdessä tai vaikka, että tuo nainen oli kutsunut mieheni luokseen syömään. Kivenkovaan minulle mieheni väitti yli puoli vuotta, että tuo nainen olisi aina ollut hänelle kuin sisko ja pimitti viimeiseen asti kaikki tapaamiset ja yhteydenpidot minulta. Aivan kuin olisi pelännyt jotain tapahtuvan, jos kertoisi minulle. Eihän mitään pelättävää ja salailtavaa pitäisi olla, jos mitään romanttisia tunteita ei ole. Vai? Ap
Ihan oikein teit ap! mies ei ehkä halunnut päästää irti naisesta jos kerta tunteita oli ollut mutta sai pakit joten tyyty ystävyyssuhteeseen mutta ei se ole vain ystävyyttä jos on tuntenut vetoa joskus siihen, en kattelis yhtään tollasta, olisin todennäkösesti ite lempannu miehen koska en haluisi olla mikään kakkosvaihtoehto...
Musta tuntuu, että miehiin romanttisessa suhteessa pettyneet naiset haalivat itselleen näitä ystävämiehiä, joita sitten pompotellaan oman mielensä mukaan. Annetaan niiden olettaa kaikenlaista muka tajuamatta itse omaa provosoivaa käytöstään. Mitä ujompi vässykkä mies, sitä helpompi sitä on pompotella. Kun suhde sitten alkaa muuttaa muotoaan romanttisempaan suuntaan ja mies tajuaa rakastavansa tuota ystävänaista, nainen esittää yllättynyttä ja sopertelee jotain siitä, ettei näe heitä muina kuin hyvinä ystävinä. Todellisuudessa tällä kaikella ollaan vain pönkitetty omaa egoa ja paranneltu vanhoja haavoja kusipäämiesten aiheuttamista pettymyksistä.
Kun mies sitten löytää oikeasti jonkun naisen, joka haluaa romanttisen suhteen tämän kanssa, ystävänainen nousee sotajalalle tajutessaan, ettei voinutkaan kahlita ystävämiestään oman egonsa pönkittäjäksi. Nainen saattaa jopa kiinnostua ystävämiehestään, kun tajuaa, että voikin menettää hänet ja sitten alkaakin kilpailu, että kuka hänet saa.
Lopulta se, joka eniten kärsii on tietenkin tämä ystävänainen, jolta julmasti riistetään paras ystävä, kahviseura, leffaseura, unikaveri jne.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 08:11"]Musta tuntuu, että miehiin romanttisessa suhteessa pettyneet naiset haalivat itselleen näitä ystävämiehiä, joita sitten pompotellaan oman mielensä mukaan. Annetaan niiden olettaa kaikenlaista muka tajuamatta itse omaa provosoivaa käytöstään. Mitä ujompi vässykkä mies, sitä helpompi sitä on pompotella. Kun suhde sitten alkaa muuttaa muotoaan romanttisempaan suuntaan ja mies tajuaa rakastavansa tuota ystävänaista, nainen esittää yllättynyttä ja sopertelee jotain siitä, ettei näe heitä muina kuin hyvinä ystävinä. Todellisuudessa tällä kaikella ollaan vain pönkitetty omaa egoa ja paranneltu vanhoja haavoja kusipäämiesten aiheuttamista pettymyksistä.
Kun mies sitten löytää oikeasti jonkun naisen, joka haluaa romanttisen suhteen tämän kanssa, ystävänainen nousee sotajalalle tajutessaan, ettei voinutkaan kahlita ystävämiestään oman egonsa pönkittäjäksi. Nainen saattaa jopa kiinnostua ystävämiehestään, kun tajuaa, että voikin menettää hänet ja sitten alkaakin kilpailu, että kuka hänet saa.
Lopulta se, joka eniten kärsii on tietenkin tämä ystävänainen, jolta julmasti riistetään paras ystävä, kahviseura, leffaseura, unikaveri jne.
[/quote]
Et olisi paremmin voinut sanoa. Tuolta minustakin vaikuttaa monen naikkosen touhut. Onneksi on niitäkin, jotka voivat olla oikeasti ystäviä. Harvassa kuitenkin ovat ne, joille ei pidä olla 24/7 tukipilarina ja sellaisena, jonka kautta saadaan sitä huomiota, jota kaipaisi tasapainoisessa ja terveessä parisuhteessa.
Mä en enää usko miehen ja naisen kaveruuteen.
Ollut kahden miehen kanssa kaveri jolloin itse seurustellut, toisen kanssa 6v kaveri jonka jälkeen tunnusti että rakastaa mua, toisen kanssa tutustuttu töissä ja vuoden jälkeen kertoi hänkin tunteista ja katkaisi välit kun lopetin suhteeni muista syistä enkä halunnut häntä sitten kun kerta olin sinkku :/
Naiset ovat välillä niin sinisilmäisoä jos eivät vaan ole kohdannut pettämistä, minä olen itse tullut petetyksi ja syyllistynyt siihen myös.
Petin exääni miehen kanssa jolla oli avovamo ja peni vauva, tunsin itseni ihan kamalaksi kun tajusin mitä olin tehnyt, mieshän oli ihan dorka mutta vaikken naista tuntenut niin häoesin itseäni ja paljon!
Exäni taas petti minua kaerinsa kanssa ja sitä edellinen exä muutti yhteen yhteisen kaverin kanssa 2kk meidän erosta, olen nähnyt tällaista niin oman kun muidenkin kohdalla etten vaan enää todellakaan usko pelkkään kaveruuteen naisen ja miehen välillä.
Saattaa ne kumminkin salaa pitää yhteyttä, ratsaa miehen puhelin. Ja jos mies sanoo viipyvänsä myöhään paikassa X, niin saavu paikalle tarkoituksenasi "yllättää" mies vaikka herkkukorillla. Jos mies ei olekaan siellä missä sanoi olevansa, niin kiinni jäi! Ala sinäkin käymään kahvilla ja juttelemaan jonkun miehen kanssa. Tyypillistä, että nainen alkaakin heti yllättäen lirkuttelemaan miehelle kun tämä saa tyttöystävän, vaikka aiemmin ei kelvannut :D Bitch.
Teit oikein! Ole tarkkana että valinta pitää ja pidä silmällä ettei esim. Pidä kännykästänsä erityistä huolta. Ei todellakaan kuulu katsella miehellänsä naispuolisia "ystäviä" . Ehkä lies itsekkin tajuaa että toinen nainen osoitti kiinnostusta vain koska mies on varattu, mies pönkitti egoansa ottamalla pakit saaneelta naiselta huomiota vastaan. Tsemmpiä, ota ero heti jos yhteidenpito niiden kahden välillä jatkuu ja se on ihan varma eet jos te eroatte ei tätä toita naistakaan enään kiinosta miehesi, siinäpä sitten mies saa ottaa opikseen kunnolla kun jää tyhjin käsin.
Vähän samanlainen juttu. Asiasta on keskusteltu (aina minun aloitteestani) niin monta kertaa, että se on kulunut puhki. Mies lopetti yhteydenpidon, koska minä ilmaisin, etten pidä asiasta. En suoraan kieltänytkään, mutta tein kuitenkin selväksi, että asia minua vaivaa.
En tunne siitä huonoa omaatuntoa, mutta huolta kylläkin. En usko, että heidän välillään oli mitään erityisen läheistä sidettä tai syvää ystävyyttä. Välittämistä ja huolehtimista kuitenkin, ainakin miehen puolelta, ja koin, että hän suhtautuu ystäväänsä miltei huolehtivammin ja lämpimämmin kuin minuun.
Kyllä se epävarmaa naista rassasi, ja annoin sen näkyä. Pikkumaista kai, mutta en halunnut ottaa riskiä, että miehen mieli muuttuu jossakin vaiheessa. En todellakaan voinut olla varma, että kysymys on syvästä ja platoniseen rakkauteen perustuvasta suhteesta, jossa pelisäännöt ja tunneskaalat ovat selviä, koska he olivat tunteneet verrattain lyhyen aikaa ennen minun ja miehen tapaamista.
Mies ei näytä kärsineen tilanteesta. Jos joskus ilmoittaa olleensa vuosia katkera asiasta, olen yllättynyt, koska olen kyllä tehnyt selväksi senkin, että kanssani ei ole pakko olla, vaan hän on vapaa valitsemaan seuransa, ellei hyväksy minun reviirinrajaamistani.
Ehkä tästä kehkeytyy joskus meille ongelma, ehkä ei. Minun on kuitenkin ollut helpompaa elää näin. Ymmärrän siis ap:n toiminnan ihan hyvin. Ehkä mieskin sen ymmärtää, jos ei asiasta kerran niskoittele.
Mun miehellä on paljon naispuoleisia ystäviä, joukossa myös entisiä säätöjä, ihastuksia ja jopa pitkäaikaisia tyttöystäviä. Ei tulisi mieleenkään kieltää miest pitämästä yhteyttä ja tapaamasta näitä. Monesta on tullut itsellenikin läheinen ystävä. Hyvät välit exän kanssa kertoo mielestäni tasapainoisemmasta ja luotettavammasta miehestä kuin hirveä katkeruus ja raivo. Jos mies ei sietäisi olla missään tekemisissä eksänsä kanssa, miettisin väkisinkin että onko suhteessa selvittämättömiä asioita tms. On mukava tietää, että miehellä on terve suhtautuminen ihmissuhteisiin. Joskus tärkeästä ihmisestä ei tarvitse tulla ventovierasta, vaikka parisuhde loppuisikin. Tähän vaikuttanee toki sekin, että miehellä on jokaisen naispuolisen ystävänsä kanssa historiaa jo vuosikymmenien mitalta ja eksistään oli eronnut vuosia ennen meidän tapaamista. Jos mies himoaisi jotain ystäväänsä tai janoaisi eksänsä perään, hällä olisi ollut vuosia ja vuosia aikaa tehdä siirtonsa. Jos hän haluaisin olla suhteessa minun sijastani jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa, niin hän olisi.
Mistäs tiedät ettei ole kaikkien kanssa :D
Hmmm. Mun kokemukset miesten kaverinaisista on vähän sellaisia, mitenkä sen nyt asettelisi... epätavallisia kaverisuhteiksi, tyystin erilaisia kuin miesystävyyssuhteet. Jokaisella seurustelukumppanillani on ollut kaverinaisia, mutta kaikki ne ovat olleet sellaisia ystäviä, jotka eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta, vaan pikemminkin kuin mustasukkaisuuksissaan ignoroisivat minut. Miehet ovat ihan tosissaan pitäneet heitä ystävinään ja halunneet, että tapaisin heidät, koska "tulisitte varmasti hyvin juttuun, niin samanhenkisiltä vaikutatte".
Totuus ei kuitenkaan kauemmaksi olisi voinut osua. Kukaan heistä ei ole halunnut missään nimessä viettää aikaa mieheni kanssa niin, että minä olisin läsnä. Jos olen ollut paikalla, he eivät ole huomaavinaan minua ja naisten flirtti miestäni kohtaan ylittää usein sopimattoman rajan. Minua ei tervehditä, huomio menee ainoastaan mieheeni, päälleni puhutaan, ja onpa joku jopa hivellyt kumppanini rintakehää minun edessäni.
Tuntemani miehet ovat olleet lähinnä ymmällään siitä kummallisesta jännitteestä, mikä näissä naiskaverisuhteissa on ilmennyt. Näinpä ollen nämä ystävät ovat sitten jääneet siitä todellisesta kaveripiireistä ulkopuolelle. Ei minun painostuksestani, vaan lähinnä ihan heidän omasta käytöksestään johtuen. Kai miehet kokee sen ahdistavaksi.
Aika kurja kumppani olet kyllä jos ystävistä olet mustasukkainen.