Avokki ei pidä enää yhteyttä naispuoliseen ystäväänsä takiani, väärin?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:00"]

Mistäs tiedät ettei ole kaikkien kanssa :D

[/quote]

Ömm... Siitä, suurin osa eksistä ja naispuolisista kavereista on itsekin tahollaan parisuhteessa. Siitä, että vietän itsekin aikaa heidän kanssaan paljon enkä jaksa uskoa mihinkään suuriin salaliittoteorioihin että KAIKKI muka toimisivat yhteistyössä jotta minä en saisi tietää miten mieheni pyörittää haaremia, ja kolmanneksi koska LUOTTAMUS. Mieheni ei ole koskaan osoittanut etteikö olisi luottamuksen arvoinen ja niin kauan kun näin on, luotan häneen. Meillä on hyvä suhde, mieheni ei ole koskaan jäänyt kiinni valheista, eikä antanut mitään syytä epäillä mistään, joten en epäile. Onhan minullakin monta miespuolista kaveria joita näen toisinaan joa kahden kesken enkä koskaan pettäisi miestäni.

Näin miehen näkökannasta en ois pistänyt suhdetta hyvään kaveriin vaan koska tyttöystävä on mustasukkainen.
Itsellä on naispuolisia kavereita ja en voi valehdella ettenkö ois joskus heitä himonnut seksuaalisesti ja olen kännipäissäni ehkä flirttaillukkin muutamalle mutta en pettäisi vaimoani heidän kanssaan ikinä.
Yllättävän moni nainen kumminkin lähtee mukaan flirttiin vaikka tietää että olen naimisissa mutta minusta se on aika viatonta jos ei etene pidemmälle.

Huh. ONneksi ihmisiä on erilaisia niin että jokainen löytää sen omanlaisensa. Mä en katsois päivääkään ihmistä jonka oletus on että siirryn kotiin hänen valvontaansa ja tapailen hänen hyväksymiään ystävättäriä unohtaen kaikki miespuoliset kaverit. Joita mulla on paljon. Täytyy olla aika pienet piirit ja sovinnainen elämä että tuollaiseen taipuu. Ei kukaan "tekijäihminen" tuollaiseen voi mennä, olet sitten yrittäjä, korkeassa virassa, taiteilija tms. Elämässä on silloin todellakin paljon kaikenlaista ja monenlaisia ja -tasoisia ihmissuhteita. Mut jos haluaa noin islamilaisittain rajoittaa elämäänsä niin tottakai niin voi tehdä....

Olin mieheni ensimmäinen naiskaveri ja olin koko kaverisuhteemme ajan kiinnostunut hänestä. Rupesimme seurustelemaan ennen kuin seuraava naistuttu tuli kuvioihin. Mies sitten salaili yhteydenpitoa ja näkemisiä. Lopulta paljastui sitten puhelimen kautta viestejä, joista en kamalan hyvää kuvaa saanut. Mielestäni nainen halusi jotakin enemmän, vaikka minulle väitti muuta. Jo ennen kuin sain noista viesteistä tietää, oli koko ajan kovin erikoinen olo tuosta "ystävyydestä", etenkin kun yhteydenpitoa piti salailla. Mielestäni se ei ollut viatonta.

Minullakin oli psyykkisia oireita jotka lopulta alkoivat ilmenemään fyysisinä ongelmina. Jouduin oireilun takia käymään jatkuvasti lääkärissä. Yhtenä pahimmista olivat sydämen rytmihäiriöt. Oireet alkoivat kun rupesin epäilemään että jotain oli tekeillä, että miehellä on toinen, mutta en halunut myöntää sitä. Sitten vasta sen jälkeen paljastui tuon naisen vaikutus ja että jotain oikeasti oli. Mielestäni heidän suhteensa oli läheisämpi kuin meidän suhteemme. Lopulta miehen piti pistää välit poikki tähän naiseen. Tunsin samanlaista syyllisyyttä kuin sinä. Samalla inhosin naista ja hänen viestittelyään mieheni kanssa. Inhosin myös itseäni, koska tunsin niin, sillä en halunut olla oikean ystävyyden tiellä, mikäli se sellaista olisi. Minusta ei ollut. Siksi taistelin omien tuntemuksieni ja miehen ja naisen sanomien asioiden kanssa.

Älä rohkaise yhteydenpitoon. Nainen ottaa kuitenkin vielä itse yhteyttä ennemmin tai myöhemmin. Näin kävi meillä. Tiesin sen jo silloin, kun pistivät välit poikki, ettei nainen pidä sitä lopullisena. Nainen otti kuin ottikin yhteyttä muutaman vuoden kuluttua. Mies tietysti salasi sen, mutta huomasin taas, että jotain oli vialla ja sain taas kännykän kautta selville, että nainen oli uudestaan kuvioissa. Nainen tiesi tasan tarkkaan, miksi välit katkaistiin ja sopivat asian keskenään. Me sen sijaan jouduttiin käsittelemään asiaa taas uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ensimmäisellä kerralla oli yhtä helvettiä ja johti lukuisiin riitoihin seuraavan vuoden ajan ja vielä sen jälkeenkin. Toisella kerralla olimme ehkä kypsempiä. Olimmehan jo vanhempia siinä vaiheessa ja kuvio oli tuttu. Käsiteltiin sitten samoja asioita ja jouduttiin repimään vanhoja haavoja auki. Ei riidoilta vältytty tälläkään kertaa, mutta ne eivät paisuneet enää pilvenpiirtäjien kokoisiksi. Asiaan oli otettu etäisyyttä. Molemmat yrittivät ymmärtää toisiaan. Mies lopulta kuitenkin sanoi itse, että on parempi, ettei ole enää jatkossa yhteydessä häneen.

En mielestäni ole Justiina, joka rajoittaa miestänsä. Miehellä on silti naiskavereita. Tuntemukset heistä on aivan eri luokkaa kuin tästä yhdestä kiusankappaleesta jo alusta lähtien. Tätä yhtä naista en tavannut edes koskaan, enkä enää siinä vaiheessa. Kun tilanne kärjistyi, en ollut enää valmis tapaamaankaan. Näiden muiden naisten kanssa olemme sen sijaan viettäneet kaveriporukalla aikaa ja välillä tavattu kahden kesken ilman miestäni ja miehellä on varmasti naistuttuja, joita en edes tunne. Mitään ongelmia ei ole ollut ja sekä psyykkiset että fyysiset oireet ovat kadonneet. Rytmihäiriöt tulevat uudestaan näkyville ainoastaan suuressa henkisessä rasituksessa. Aikaisemmin kun olin vielä ärsyyntynyt naisesta, saatoin saada rytmihäiriöitä, mikäli näin hänen kuvansa esim. Facebookissa.

Ole rauhassa. Jos joku ihminen aiheuttaa sinulle niin paljon harmia, että alat voida huonosti, on parempi, että yhteydenpito jää miehenkin osalta, jollei sitä muulla tavalla onnistuta ratkomaan. Mikäli ei, on aika valita, haluatko olla yhdessä miehen kanssa, joka asettaa kaverin sinun edellesi, eikä kunnioita hyvinvointiasi. Mies saa valita. Sinä et lopulta pakota valitsemaan itseäsi, sillä valinta on miehen. Hän voi yhtä hyvin valita kaverinsa, jos tämä todella on hänelle sinua tärkeämpi. 

Mutta jos ongelma toistuu useamman miehen naiskaverin kohdalla, kannattaa mietiä, onko vika sittenkin omassa mustasukkaisuudessasi kuin niissä toisissa. Mustasukkaisuuteen voi saada apua.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:04"]Hmmm. Mun kokemukset miesten kaverinaisista on vähän sellaisia, mitenkä sen nyt asettelisi... epätavallisia kaverisuhteiksi, tyystin erilaisia kuin miesystävyyssuhteet. Jokaisella seurustelukumppanillani on ollut kaverinaisia, mutta kaikki ne ovat olleet sellaisia ystäviä, jotka eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta, vaan pikemminkin kuin mustasukkaisuuksissaan ignoroisivat minut. Miehet ovat ihan tosissaan pitäneet heitä ystävinään ja halunneet, että tapaisin heidät, koska "tulisitte varmasti hyvin juttuun, niin samanhenkisiltä vaikutatte".

Totuus ei kuitenkaan kauemmaksi olisi voinut osua. Kukaan heistä ei ole halunnut missään nimessä viettää aikaa mieheni kanssa niin, että minä olisin läsnä. Jos olen ollut paikalla, he eivät ole huomaavinaan minua ja naisten flirtti miestäni kohtaan ylittää usein sopimattoman rajan. Minua ei tervehditä, huomio menee ainoastaan mieheeni, päälleni puhutaan, ja onpa joku jopa hivellyt kumppanini rintakehää minun edessäni.
[/quote]

Koin tätä samaa tuon naisen seurassa. Hän ei tervehdi minua. Ensimmäisellä ja viimeisellä kertaa, kun tapasimme tuo nainen tarrasi heti halaamaan miestäni. Ja loppuillaksi hän suorastaan liimautui mieheni kylkeen kiinni. Sanaakaan hän ei puhunut minulle, mutta mieheni kanssa jutteli koko ajan kuin olisi ollut tämän kanssa kahden. Hädin tuskin edes katsoi päinkään. Itse olin muutenkin jo niin jännittynyt, että en oikein tiennyt muuta kuin hymyillä ja ehkä pari heittoa johonkin väliin sanoa. Mieheni ja hänen välissään oli ehkä 10 cm, kun taas itseni ja mieheni välissä 1 metri.

Todellakin ahdistavaa yrittää kaveerata noiden naisystävien kanssa. Tuntuu, että he pitävät kaverimiestensä naisia aivan säälittävinä keisseinä, jotka vain kana-aivoisena leikkivät miestensä palvelijoita, kun taas he, ylivertaiset ystävättäret, ovat sitä älyllistä seuraa ja vielä tosi hauskojakin. Huoh. Ap

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:04"]Hmmm. Mun kokemukset miesten kaverinaisista on vähän sellaisia, mitenkä sen nyt asettelisi... epätavallisia kaverisuhteiksi, tyystin erilaisia kuin miesystävyyssuhteet. Jokaisella seurustelukumppanillani on ollut kaverinaisia, mutta kaikki ne ovat olleet sellaisia ystäviä, jotka eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta, vaan pikemminkin kuin mustasukkaisuuksissaan ignoroisivat minut. Miehet ovat ihan tosissaan pitäneet heitä ystävinään ja halunneet, että tapaisin heidät, koska "tulisitte varmasti hyvin juttuun, niin samanhenkisiltä vaikutatte". Totuus ei kuitenkaan kauemmaksi olisi voinut osua. Kukaan heistä ei ole halunnut missään nimessä viettää aikaa mieheni kanssa niin, että minä olisin läsnä. Jos olen ollut paikalla, he eivät ole huomaavinaan minua ja naisten flirtti miestäni kohtaan ylittää usein sopimattoman rajan. Minua ei tervehditä, huomio menee ainoastaan mieheeni, päälleni puhutaan, ja onpa joku jopa hivellyt kumppanini rintakehää minun edessäni. [/quote] Koin tätä samaa tuon naisen seurassa. Hän ei tervehdi minua. Ensimmäisellä ja viimeisellä kertaa, kun tapasimme tuo nainen tarrasi heti halaamaan miestäni. Ja loppuillaksi hän suorastaan liimautui mieheni kylkeen kiinni. Sanaakaan hän ei puhunut minulle, mutta mieheni kanssa jutteli koko ajan kuin olisi ollut tämän kanssa kahden. Hädin tuskin edes katsoi päinkään. Itse olin muutenkin jo niin jännittynyt, että en oikein tiennyt muuta kuin hymyillä ja ehkä pari heittoa johonkin väliin sanoa. Mieheni ja hänen välissään oli ehkä 10 cm, kun taas itseni ja mieheni välissä 1 metri. Todellakin ahdistavaa yrittää kaveerata noiden naisystävien kanssa. Tuntuu, että he pitävät kaverimiestensä naisia aivan säälittävinä keisseinä, jotka vain kana-aivoisena leikkivät miestensä palvelijoita, kun taas he, ylivertaiset ystävättäret, ovat sitä älyllistä seuraa ja vielä tosi hauskojakin. Huoh. Ap

[/quote]

"Mä olen tuntenut miehen pitempään, ja siis ollaan niinku tosi hyvii kavereit!! Me ollaan bestixii, eikä meidän väliin voi tulla kukaan. Ollaan kui sisko ja veli ja voidaan nukkua kaulakkain samassa sängyssä eikä meidän välillä ole mitään sexuaalista vaan tää on täysin platonista, etkä sä pikku ämmä voi sille mitään tui tui ;)"

Tuo on tuota näyttämisen halua ja todennäköisesti nainen kaipaa itselleen egobuustausta ja huomiota. Sanoi mitä sanoi.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:04"]Hmmm. Mun kokemukset miesten kaverinaisista on vähän sellaisia, mitenkä sen nyt asettelisi... epätavallisia kaverisuhteiksi, tyystin erilaisia kuin miesystävyyssuhteet. Jokaisella seurustelukumppanillani on ollut kaverinaisia, mutta kaikki ne ovat olleet sellaisia ystäviä, jotka eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta, vaan pikemminkin kuin mustasukkaisuuksissaan ignoroisivat minut. Miehet ovat ihan tosissaan pitäneet heitä ystävinään ja halunneet, että tapaisin heidät, koska "tulisitte varmasti hyvin juttuun, niin samanhenkisiltä vaikutatte". Totuus ei kuitenkaan kauemmaksi olisi voinut osua. Kukaan heistä ei ole halunnut missään nimessä viettää aikaa mieheni kanssa niin, että minä olisin läsnä. Jos olen ollut paikalla, he eivät ole huomaavinaan minua ja naisten flirtti miestäni kohtaan ylittää usein sopimattoman rajan. Minua ei tervehditä, huomio menee ainoastaan mieheeni, päälleni puhutaan, ja onpa joku jopa hivellyt kumppanini rintakehää minun edessäni. [/quote] Koin tätä samaa tuon naisen seurassa. Hän ei tervehdi minua. Ensimmäisellä ja viimeisellä kertaa, kun tapasimme tuo nainen tarrasi heti halaamaan miestäni. Ja loppuillaksi hän suorastaan liimautui mieheni kylkeen kiinni. Sanaakaan hän ei puhunut minulle, mutta mieheni kanssa jutteli koko ajan kuin olisi ollut tämän kanssa kahden. Hädin tuskin edes katsoi päinkään. Itse olin muutenkin jo niin jännittynyt, että en oikein tiennyt muuta kuin hymyillä ja ehkä pari heittoa johonkin väliin sanoa. Mieheni ja hänen välissään oli ehkä 10 cm, kun taas itseni ja mieheni välissä 1 metri. Todellakin ahdistavaa yrittää kaveerata noiden naisystävien kanssa. Tuntuu, että he pitävät kaverimiestensä naisia aivan säälittävinä keisseinä, jotka vain kana-aivoisena leikkivät miestensä palvelijoita, kun taas he, ylivertaiset ystävättäret, ovat sitä älyllistä seuraa ja vielä tosi hauskojakin. Huoh. Ap

[/quote]Se kehonkieli paljastaa ystävyyden todellisen laadun, valitettavasti...

Olen biseksuaali ja nykyään kyllä naimisissa miehen kanssa. Olen siis nainen. Mites kun täällä niin painotetaan, että ei hyväksytä ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta niin minullako ei saisi olla ystäviä lainkaan? Ihan vaan siksi, että koen vetoa molempiin sukupuoliin ja exiä löytyy molemmista. En olisi mieheni kanssa päivääkään jos jompi kumpi kieltäisi toiselta ystäviä, tämä olisi suora epäluottamuslause, jolla ei voiteta mitään. Ja kyllä ystäväpiiriini kuuluu myös exiäni.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 16:31"]

Olen biseksuaali ja nykyään kyllä naimisissa miehen kanssa. Olen siis nainen. Mites kun täällä niin painotetaan, että ei hyväksytä ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta niin minullako ei saisi olla ystäviä lainkaan? Ihan vaan siksi, että koen vetoa molempiin sukupuoliin ja exiä löytyy molemmista. En olisi mieheni kanssa päivääkään jos jompi kumpi kieltäisi toiselta ystäviä, tämä olisi suora epäluottamuslause, jolla ei voiteta mitään. Ja kyllä ystäväpiiriini kuuluu myös exiäni.

[/quote]

Mielestäni kavereita saa olla, kunhan suhteessa ollaan avoimia ja se kaveruus pysyy oikeasti asiallisella tasolla, eikä heittäydy toisen lääppimiseksi tai tunnelässytykseksi, ihan sama oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. Jos toisella on aihetta epäilykseen ja/tai tilanne käy itselle sietämättömäksi, en jäisi katselemaan.

Itse en ainakaan ignooraa ystävieni miehiä tavatessani naispuolisia kavereitani, jos nuo miehet sattuvat olevan mukana. Varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen tapaaminen. Totta kai haluan tietää, millaisen tyypin kanssa ystäväni seurustelee! Jeesus, että alkaa ottaa aivoon nämä miesten muka-bestikset, jotka eivät voi sietää muita naisia ystävämiestensä elämässä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:00"]

Itse en ainakaan ignooraa ystävieni miehiä tavatessani naispuolisia kavereitani, jos nuo miehet sattuvat olevan mukana. Varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen tapaaminen. Totta kai haluan tietää, millaisen tyypin kanssa ystäväni seurustelee! Jeesus, että alkaa ottaa aivoon nämä miesten muka-bestikset, jotka eivät voi sietää muita naisia ystävämiestensä elämässä.

[/quote]Näin minäkin kuvittelin, että aito ystävä haluaisi tutustua ystävänsä uuteen seurustelukumppaniin.  T:18