Naapurin yksinäinen pappa hyökkää juttelemaan heti jos näkee minut ulkona
Ostettiin omakotitalo alkukesästä ja nyt pihatöistä on tullut tuskaa. Haluan tehdä hommia, kun vauva nukkuu vaunuissa, enkä kuunnella jonkun papan jorinoita. Miten pääsen eroon??
Kommentit (95)
Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Naapurin papat on mulle todellinen rikkaus ja aina mulla on aikaa vaihtaa kuulumiset. Viisaita vanhoja herrasmiehiä ja yksi maailman meret seilannut merimies.
Metsäsuomalainen ei halua seurustella kenenkään kanssa. Muuttakaa syvälle korpeen.
Meillä rivarissa on sama juttu. Vanha pappa hyökkää aina nähdessään juttusille. Olen ottanut hänen kanssaan väsytystaktiikan eli jaarittelen takaisin niin kauan, että hän luovuttaa ja perääntyy.
Yritä keksiä lauseita esimerkiksi: "Olet mukava, mutta haluaisin olla pihallani aina rauhassa ja on usein töitä kesken. Olisiko mahdollista että katsot juttukaverin muualta, jolla olisi aikaa kunnolla keskusteluun." Se on kauheaa sanoa, mutta tuossa ei ole paljoa vaihtoehtoja, jos toinen ei lähde ja haluat oman rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä rivarissa on sama juttu. Vanha pappa hyökkää aina nähdessään juttusille. Olen ottanut hänen kanssaan väsytystaktiikan eli jaarittelen takaisin niin kauan, että hän luovuttaa ja perääntyy.
Tuohan verottaa sinulta paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja.
Minua kuormittaa kuunnella pulputtajia.
Anna kun arvaan, hän on CIS-het valkoihoinen mies?
Tärisen järkytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rivarissa on sama juttu. Vanha pappa hyökkää aina nähdessään juttusille. Olen ottanut hänen kanssaan väsytystaktiikan eli jaarittelen takaisin niin kauan, että hän luovuttaa ja perääntyy.
Tuohan verottaa sinulta paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja.
Otan sen leikkinä. Eikä minulla ole niin kiire, ettenkö voisi yksinäiselle papalle jutella.
Ongelmana tuossa on se että se on oma koti jossa ei saa olla rennosti ja rauhassa, vaan koko ajan pitää pelätä että naapurin ovi käy, ja joutuu pakkojutustelemaan.
Mulle käy kaikki muut paikat paitsi koti. Kauppa, tori, uimaranta, lenkkipolku, ihan sama missä, voin jutella tuntemattomien kanssa niitä näitä, mutta oma koti pihapiireineen on sellainen että siellä haluan olla täysin rauhassa, kuin olisin ihan yksin, eikä muita olisi olemassakaan.
Tuossa on vielä se että ap on varmasti empaattinen ihminen, ja nyt ns. puun ja kuoren välissä, vastakkain oma kotirauha ja naapurin yksinäisyys. Miten tuossa nyt muka voi valita.
Minä törmäsin samaan ongelmaan kerrostalossa. Juttelunhaluinen täti päivysti ulko-oven luona, ja jos jäin kohteliaisuudesta kuuntelemaan niin sain kuulla rouvan koko sairaushistorian ja käytetyt lääkkeet, kaikkien hänen sukulaistensa sairaushistorian ja käytetyt lääkkeet, tuttavien ja sukulaisten kuulumiset jne. Jos oli tulossa kotiin niin sanoin, että pitää viedä pakasteet äkkiä jääkaappiin, jos olin ulos menossa niin sanoin että pitää olla 5 minuutin päästä sovitussa tapaamisessa. Keväällä rouva hävisi päivystämästä ulko-ovella. Kuulin että oli joutunut sairaalaan ja kuollut.
Ihan hullun itsekästä. Siis näiltä vanhoilta pälättäjiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuat sitten joskus kun olet yksinäinen mummo tätäkin pappaa.
Yksinäisten olisi hyvä löytää toinen toisensa, eikä kiusata viattomia naapureita
Tosiaan, miksi yksinäiset ja joutilaat eivät kahvittelisi keskenään omenapuun alla tai kyläilisi toistensa kotona? Heillä olisi varmaan paljon yhteistä keskenään, enemmän kuin lapsiperhearkea elävien naapureiden kanssa.
Miksi muuten aina luullaan, että juuri nuorten naisten on annettava aikaansa ja ystävällisyyttään muille? Miksi miehiä ei kiusata tulemalla jaarittelemaan?
Meidän naapurin papalle ainakin mies kelpaa paremmin juttukaveriksi, varmaan koska on puheliaampi kuin minä.
Eiköhän näille kelpaa kuka vaan, joka kuuntelee.
Tempase känni ja sano sille ukolle, että pysyy omalla tontillaan. Sinä et jaksa jutella! Kännissä on helppoa sanoa suoraan mitä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuat sitten joskus kun olet yksinäinen mummo tätäkin pappaa.
Yksinäisten olisi hyvä löytää toinen toisensa, eikä kiusata viattomia naapureita
Esim uimahallissa vanhat naiset hakeutuu selittämään nuorille naisille, vaikka kätevintä olisi jos ne juttelisi päikseen. Mutta ei ne halua kuunnella toisiaan, vain itse tilittää. Inhimillistä ja ymmärrettävää, ei heidän nuoruudessa ollut kännykkää ei nettiä.
Jotenkin vanhat äijät on kuitenkin rasittavia.
Olisiko apn lähistöllä kunnallista/evlut seurakunnan yksinäistoimintaa, johon ohjata äijä joko suoraan tai pyydät tahoa tarjoamaan miehelle apua. Siis koittaa ensin hyvällä. Joillakin paikkakunnilla virkeiden vanhusten päivätoiminnat toimii ihan hyvin.
Ettekö voisi leipoa pullaa ja antaa mukaan kerman vähän sokeria sekä muutaman Vichy pullon niin vanhukset saa nauttia niitä hyvillä mielin. Vanhat asukkaat myös haluaa tietää ketä naapurissa asuu turvallisuuden tähden.Ennen tiedettiin koko suku molemmin puolin.Annatte muutaman vessapaperi rullan ja jouluna lahjaksi villasukat ja haravan.Niin he kertovat sen sukulaisilleen saatte hyvän maineen. Kyllä heillä sukua on. Myös käyvät lääkärissä.
Joku kuuntelurobotti noille pitäis hommata
Voisitte muistaa omia vanhempianne viemällä niille ruokaa ja pesuaineita.
Meilläkin on rivarissa tälläinen pappa. Polttaa onneksi tupakkaa niin parin vuoden jälkeen hermo paloi jututtamiseen ja kärryyttämiseen ja tiuskaisin että kuvottava tapa ja itse olen astmaatikko eikä tarvitse mun portilla notkua polttamassa kun saan oireita. Loukkaantui eikä enää edes tervehdi.
Kyllä teidän juttuja on myös saanut aikuiset kuunnella kun olette ollut lapsia nuoria ja vielä kun olette vanhoja teitä joutuu kuuntelee muut .....
Tämä. Ei edes kuulla, jos kuuntelija yrittää sanoa väliin jotain. Jatkuvaa pulputusta vaikka tunnin, jos ei lähde fyysisesti pakoon. En voi ymmärtää, miten vanha ja oletettavasti viisas toimii näin.