Naapurin yksinäinen pappa hyökkää juttelemaan heti jos näkee minut ulkona

Juuri sinunkaltaistesi ihmisten takia on niin paljon yksinäisiä ihmisiä. Paetaan kun joku haluaa jutella normaalisti ja heti mietitään miten siitä maanvaivasta pääsee eroon. Aika moni vanhus päätyy itsemurhaan yksinäisyyden ja arvottomuudentunteen takia.

Noi kuulokkeet on hyvä systeemi. Sanoo muutaman sanan ja sitten "jahas, ei auta, kun jatkaa omia hommia" ja kuulottimet korville käden heilautus ja hymy... Ehkä kun aikansa toistaa, niin vähän vähenee, kun huomaa, ettei pidemmäks aikaa juttukaveria saa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sinunkaltaistesi ihmisten takia on niin paljon yksinäisiä ihmisiä. Paetaan kun joku haluaa jutella normaalisti ja heti mietitään miten siitä maanvaivasta pääsee eroon. Aika moni vanhus päätyy itsemurhaan yksinäisyyden ja arvottomuudentunteen takia.

Olen pahoillani. On myös monia paniikkihäiriöstä ja/tai sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä, jotka ahdistuvat kun pidetään yllättäen jonain olkapäänsä. Itse erikseen varmistan että pihalla ei nää ketään kun vien esim. roskia, lähden lenkille tai teen pihatöitä. Jos silloin joku kuitenkin änkää jutulle tarkoituksena jäädä suustaan kiinni tunniksi tai kahdeksi niin miksi minun pitää ottaa harteilleni vielä tämä ylimääräinen stressi. Tavallinen arki töineen ja kauppareissuineen kuormittaa, kotona ja omalla pihalla haluan olla rauhassa ja yksin. Sori siitä.

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä kurjaa, kun tuppaudutaan "väkisin" juttusille. Itse asun kerrostalossa joten pihalta pääsee reippaasti kävelemään kotiinsa puheripulisten ihmisten ohi. Moikkaaminen kuuluu hyviin tapoihin. Kuulumisia ei kenenkään ole pakko jäädä vaihtamaan.

Meidän talomme on täynnä mummoja ja pappoja ja juttelen kyllä heidän kanssaan pihalla, jos vain ehdin. Olen itse keski-ikäinen.

Aivan, 'jos vain ehdin'. Voit siis itse valita, milloin juttelet, mutta jos en pihatöiltäni ehtisi, niin silti tuppautuu.

Ap

Oletko jotenkin kykenemätön jättämään ihmisen lätinät huomiotta? Laita nappikuulokkeet korviin ja kuuntele musaasi. Kyllä se sitten joskus lopettaa kun tajuaa ettet kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Mullakin on puheliaita naapureita. Yleensä jaarittelen niiden kanssa hetken ja sitten totean, et "Jaahas, pitääkin ruveta kastelemaan kukat (tms.), ei homma tule muuten valmiiksi". Ja sit oikeasti teen sen homman ja vaikka hymyilen vaan takas, jos joku jotain vielä puhuu.

Jonkinlaiset ystävälliset välit naapureihin haluan kuitenkin pitää, niin pakko toimia näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Vai lähimmäisenrakkautta. Omassa kodissa pitää saada olla rauhassa, omalla pihalla ilman että joku hyökkää valittamaan. Poliisi pitäisi soittaa poistamaan tämmöiset tyypit kotirauhan piiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Ja paskat, ei kaikista rasittavista valittajista tarvitse pitää, eikä kestää heitä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Vai lähimmäisenrakkautta. Omassa kodissa pitää saada olla rauhassa, omalla pihalla ilman että joku hyökkää valittamaan. Poliisi pitäisi soittaa poistamaan tämmöiset tyypit kotirauhan piiristä.

Sinusta lähimmäisenrakkaus aka heikommista, lähimmäisistä huolehtiminen ja välittäminen ei ole hyve?

On vastenmielistä ja sivistymätöntä olla noin paatunut ja kylmäsydäminen. Kaikki apu ja palvelut otetaan kyllä esim yhteiskunnalta vastaan, mutta itse henkilökohtaisessa elämässä ei kyetä samoihin arvoihin. Erittäin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Ja paskat, ei kaikista rasittavista valittajista tarvitse pitää, eikä kestää heitä jatkuvasti.

Ei tarvitse pitää, mutta voi edes yrittää. Eikä heitä tarvi "kestää" jatkuvasti, vaan silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Ja paskat, ei kaikista rasittavista valittajista tarvitse pitää, eikä kestää heitä jatkuvasti.

Ei tarvitse pitää, mutta voi edes yrittää. Eikä heitä tarvi "kestää" jatkuvasti, vaan silloin tällöin.

Pappakin voisi tulla vain joskus ja muulloin vain huikata heipat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Ja paskat, ei kaikista rasittavista valittajista tarvitse pitää, eikä kestää heitä jatkuvasti.

Ei tarvitse pitää, mutta voi edes yrittää. Eikä heitä tarvi "kestää" jatkuvasti, vaan silloin tällöin.

Mutta miten papasta pääsee kohyeliaasti eroon silloin kun ei ole se silloin tällöin

Mieluummin naapurina yksinäinen vanhus kuin kaikesta valittava perhe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vinkkini on seuraava:

Ensinnäkkin suosittelen uutta asennetta. Lähimmäisenrakkautta ja empatiaa on hyvä kasvattaa kanssaeläjiään kohtaan heidän vioistaan huolimatta. Tämä sama tulee kyllä takaisinpäinkin. Pappa on vanha ja yksinäinen, eikö hänen kanssaan voisi aina välillä jäädä vartiksi jutulle?

Toinen pointti on se, sinä päätät, milloin sopii jutella. Mielestäni kerran pari viikossa voisi mennä ulos ihan sillä asenteella, että nytpä menen papan kanssa jutulle ilman, että se häiritsee omaa tekemistä. Kun pääset juttelemaan hänen kanssaan ilman kiirettä ja ärsytystä, voit oppia jotain uutta hänestä ja ehkä ajatus hänestä muuttuu positiivisemmaksi. Joskus myös kun näet hänet pihallaan, mene itse hänen luokseen jutulle.

Näin toimimalla voit hyvällä omallatunnolla sanoa suoraan, kun et ehdi juttelemaan ja sinulla on muuta tekemistä, ja pappa varmasti sen ymmärtää, kun kuitenkin välillä ehdit muutaman sanan vaihtaan.

Tiivistetysti,ota tilanne haltuun. Sinä päätät millon menet oma-alotteisesti juttelemaan, ja sinä päätät milloin se ei sovi.

Ps. Jos pappaa ei ikinä näy pihalla kun sinulle sopisi, mene viemään vaikka itseleipoma omenapiirakka hänelle tai kutsu teille kahville, silloin on helpompi sanoa suoraan kun juttelut ei sovi

Miksi on pakko jutella naapurin kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin katuosoite?

Ei tietenkään ole pakko. Tosin ihmisen jolle se on ylitsepääsemättömän vastenmielistä, kannattaisi mennä syvälle itseensä, ja miettiä että miksi. Miksi muut (tuntemattomat) ihmiset ovat niin vastenmielisiä. Miksi en tunne heitä kohtaan empatiaa. Millä tolalla on oma ihmisyyteni. Mitä jos itse tarvisin jonkun tuntemattoman apua tai kuuleva korvaa. Mikä minä kuvittelen olevani omassa itseriittoisuudessani ja tärkeydessäni, että minulla ei ole aikaa eikä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan.

Näitä asioita on todella jokaisen syytä miettiä perusteellisesti.

Ja paskat, ei kaikista rasittavista valittajista tarvitse pitää, eikä kestää heitä jatkuvasti.

Ei tarvitse pitää, mutta voi edes yrittää. Eikä heitä tarvi "kestää" jatkuvasti, vaan silloin tällöin.

Mutta miten papasta pääsee kohyeliaasti eroon silloin kun ei ole se silloin tällöin

No se vaatii sen että Ap ensin menee pari kertaa oma-aloitteisesti jutulle, ja sitten kun pappa tulee huonoon aikaan, voi sanoo ystävällisesti mutta jämäkästi, että "nyt minulla on tässä näitä pihahommia tai lapsenvahtimista enkä ehdi jutteleen, mutta jutellaan sitten taas toisella kertaa paremmalla ajalla!"

Kerrostalossa jossa on yhteinen piha, asia on toinen mutta omakotitalo on omakotitalo. Saisitko rakennettua, kasvatettua vähintään 2 metriä korkeaa aitaa? Toki paska kiertäisi senkin.

Yksinäisiä on monenlaisia, hiljaisia leskimiehiä.

Mutta sitten on näitä maailmannapoja jotka olleet rasittavia koko elämänsä ajan, eikä muuksi muutu.

Vanhuus ei takaa viisautta.

Naapurustossa asuu 2 vanhaa neitiä, jotka ovat hyvin seurankipeitä. Minä olen ajatellut, että olemalla itse aloitteellinen voin päättää, koska juttelen. Jos siis tulevat juttelemaan, niin sanon, että nyt haluan tehdä pihahommia, puhutaanko vaikka viikonloppuna? Ja sitten juttelen viikonloppuna.

Etkö voi vaan rehellisesti huutaa päin naamaa että EI TOLLASEN PAPPARAISEN HÖPÖTYKSIÄ KUKAAN JAKSA KUUNNELLA!!!

Minulla on rivarissa vastapäätä tuollainen ärsyttävä mummo. Ei millään uskonut, vaikka monta kertaa sanoin että pitää mennä, lapsi pitää viedä harkkoihin ym. Yritti jopa lapsiani houkutella omaan kämppäänsä, sanoi leipovansa kakkua heille. Lapsille sanoin että ei saa hänelle enää mitään vastata, mennään aina nopeasti ohi, ovi nopeasti kiinni jos mennään siltä puolelta asuntoa sisälle. Nykyään huutelee jotain asiattomuuksia, huudan vaan takaisin "heippa" ja kädenheilutus. On riidoissa monen naapurin kanssa.