Miksi jotkut jämähtävät tyylissään menneille vuosikymmenille?
Aina välillä näitä näkee, esim. yksi työkaverini, joka on ihan viehettävän näköinen n. 40-vuotias hoikka ja pitkähiuksinen nainen. Mutta hän pitää edelleen otsatukkaa sillä järkyttävällä ysäritötsällä, jota itsekin ylä-asteella suosisin, mutta josta on tosiaan aikaa jo 20 vuotta. Myös hänen pukeutuminen on saman tyylistä jota silloin teininä 90-luvun alussa paljon käytettiin.
No onhan esim. 80-luku ilmeisesti taas muodissa ja ainahan muotiin tulee vanhoja juttuja, mutta rajansa kaikella. Voihan sitä ihan nykyaikaiseen tyyliin yhdistellä joitakin 80- tai 90- tai minkä vuosikymmenen juttuja tahansa.
Myös niitä järkyttäviä permanentteja ja takatukkia näkee joidenkin päässä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaikka ne eivät tosiaankaan mitään kauneimpia hiusmalleja ole. Eikö nämä ihmiset tosiaan tajua, että edes vähän voisi aikaansa seurata ja tyyliä muuttaa vaikkei nyt mikään viimeisimmän muodin seuraaja tarvikaan olla?
Kommentit (50)
täältä löytyy varppina joku ap:n tarkoittama immeinen :)
hei ap, ihmisen aivot kasvavat valmiiksi n. 25v ja loppu elämän pukeutuminen
onkin siltä ajalta peräisin olevaa ellei toisin opita.
tässä pääsyy asiaan.
Miksi ei saisi pukeutua sellaisiin vaatteisiin joista tykkää tai pitää hiuksia miten tykkää? Ja muutenki mielipideasioista ei voi kiistellä.
Muodissa olevat vaatteet eivät sovi kaikille. En todellakaan halua korostaa leveää persettäni peplum paidalla olivat sitten kuinka muotia tahansa t: päärynävartalo
Toisten vääränlaisesta tyylistä kitisijät, oletteko koskaan ajatelleet, että "yrittäkää nyt edes vähän päivittää" tarkoittaa täsmälleen samaa kuin "yrittäkää nyt edes vähän olla niin kuin muutkin"?
Eipäs yritetä. Piruuttanikin olen juuri niin vanhanaikainen ja edellä teidän aikaanne ja ammatikseen tyylejä kehittelevien aikaa kuin ikinä itse vain haluan! :)
Mulle sopii kasvoihin kaikkein parhaiten se tyyli, että hiukset on permanentattu ja takaa pitkät, mutta päältä lyhyemmät. Sellainen oli muodissa 80-luvun lopulla. Harmi, mutta en kyllä kehtaa sellaista menneen ajan kampausta nyt pitää, vaikka sopiikin minulle superhyvin. (Sitä näkee nykyään kyllä vielä joidenkin harvojen päässä, mutta enimmäkseen vanhoissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Se on niin nähty, että kyllästyttää muiden päässä.)
Kaikessa tyylissä menee niin, että lähiaikoina ollut on niin nähty ja kulunut juttu, mutta sitten tarpeesi vanha tyyli onkin taas hienoa ja otetaan uudelleen käyttöön.
Esimerkki: mummoni vaati ukkiani laittamaan taloonsa peiliovien tilalle laakaovet ja kuusiruutuisten ikkunoiden tilalle suuremmat ikkunalasit, koska aiemmat olivat niin mennyt juttu ja vanhanaikaisia. Hän halusi modernia. Nyt sitten olisi taas ne peiliovet tässä talossa (asun heidän talossaan nyt) hienot ja kuusiruutuiset ikkunatkin tekisi mieleni laitattaa takaisin. Ne on sentään säästössä piharakennuksessa.
Ei sitä tarvitse muotia orjallisesti seurata, vaan päivittää sitä omaa tyyliä, edes kulloisellekin vuosikymmenelle! Itse pidin niitä korkeavyötäröisiä porkkanafarkkuja jo omassa nuoruudessani, joten ihan turha luulo, että enää nelikymppisenä niitä vedän ylleni, mutta jonkun muun jutun voin ottaa käyttöön, kun 90-luku taas on muodissa, asusteen tai jotain muuta.
Nyt aikuisena sentään tietää, tai ainakin pitäisi tietää ja tajuta, mikä itselle ja omalle kropalle sopii, joten ei todellakaan ole pakko joka muotioikkuun lähteä mukaan.