Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
parisuhde kriisissä
07.09.2014 |
Ollaan seurusteltu noin vuosi ja hiljattain muutettiin yhteen. Ollaan parikymppisiä nuoria ja nyt kaikki on alkanut menemään päin persettä. Mies ei ajattele meinä vaan itsenään ja on hirveän itsekäs joka tilanteessa, ei arvosta sitä kuinka siivoan ja laitan ruokaa ja pidän kotia yllä. Turhaudun siihen ja valitan kun tavarat jää minne sattuu. Ei tämän pitänyt mennä näin, ollaan nykyään ihan hirveitä toisillemme, joka päivä tulee joku kiukunpuuska jommalta kummalta. Mies on jatkuvasti äkäinen ilman syytä ja se hermostuttaa minua. Viikonloppu oli viimeinen niitti kun oli tarkoitus mennä yhdessä juhlimaan ja sitten mies tekikin harvinaisen selväksi että minä en tule mukaan, minua ei haluta. Eikä ollut kyse jätkien illasta vaan porukassa oli paljon muitakin...Rakastan häntä kyllä ja on meillä hyviäkin hetkiä, tuntuu vaan että hän on lopettanut yrittämisen suhteemme eteen enkä tiedä mitä tehdä. Olen harkinnut eroakin, mutta en tiedä.
Kommentit (42)
Kuulostaa kyllä voimakkaasti siltä, että poikaystäväsi on jo eropäätöksen tehnyt, mutta passiivisagressiivisesti on vierittämässä itse tekoa sinulle. Tämä on muuten ihan hirveän yleistä käytöstä miehiltä, varsinkin nuorilta sellaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on toinen kiikarissa, asia on mielestäni erittäin selkeä. Ala siis vain valmistelemaan eroa, ei tuolla teidän suhteella ole tulevaisuutta.
Olette kovin nuoria ja mies keskenkasvuinen kloppi kun noin käyttäytyy. Ei sillä, kyllä riitoihin tarvitaan aina kaksi. Oletteko keskustelleet, mitä mieltä mies on erosta?
Ei ainakaan ole tietääkseni tapaillut muita, ei ole ollut poissa kotoa jne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ero ole tullut esille millään tavalla puheessa, en voi edes uskoa että itse ajattelen sitä...
-ap
Noin lyhyen seurustelun ja noin lyhyen yhdessä asumisen jälkeen sanoisin, että ei tuota ole mitään järkeä jatkaa, koska ei tuo tuosta miksikään muutu. Et ole onnellinen, eikä nähtävästi mieskään.
Kerran se vain kirpaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 eikö kuitenkin kannattaisi edes yrittää..tässä on kuitenkin vuokrakämppä ja yhteiset kamatkin kysymyksessä...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kyllä tuo pahasti kuulostaa siltä että ei kannta jatkaa, sulla on elämä edessä ja niin paljon koettavaa. Haluatko nuoruutesi viettää taistellen miehen kanssa? Se on pitkä aika olla miehen kanssa 40 tai 50vuotta jos jo alussa on tuollaista. Teidän pitäisi olla vielä rakastumisvaiheessa ja kuherrella ja kaiken pitäisi olla helppoa.
En alkaisi kituuttamaan tuossa vaiheessa. Kämppä on kämppä ja tavarat tavaroita.
Se tässä huolettaakin ettei tämä toimi...tästä puhuttiin ennen muuttoa ja kaikkea. Että jaksetaanko me yrittää ja jaksetaanko me arkea. Mä olen kyllä iloinen kun mies tulee kotiin, mutta ei taida riittää..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokrakämppä ja yhteiset tavarat, sehän on vielä helppo ero. Ettet vaan päädy tilanteeseen, että sinulla on tämän kiukuttelijan kanssa omistuskämppä ja yhteiset LAPSET.
Älä hyvä ihminen jatka tuollaisessa suhteessa. Olet nuori ja maailma on täynnä kunnon miehiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 08:57"]
ei arvosta sitä kuinka siivoan ja laitan ruokaa ja pidän kotia yllä. Turhaudun siihen ja valitan kun tavarat jää minne sattuu. [/quote]
Sä olet tehnyt klassisen virheen, ja alkanut yhteenmuuton jälkeen miehesi äidiksi. Suhteenne ei ole tasa-arvoinen kahden aikuisen välinen liitto. Ensinnäkin sun tehtävä ei ole siivota ja laittaa ruokaa ja pitää kotia yllä, se on teidän molempien tehtävä. Toiseksi sun tehtävä ei ole vahtia miehesi käytöstä ja valittaa siitä, teidän pitää sopia kotisäännöistä yhdessä, ja sitten keskustella jos homma ei toimi.
Nyt kunnon keskustelu. Onko miehesi valmis ottamaan itsenäistä vastuuta kodista ja parisuhteen toimivuudesta? Jos on, mitä se käytännössä tarkoittaa? Sinä et sanele sääntöjä, te sovitte niistä yhdessä.
Jos mies on päättänyt elää itsekkäästi sinua huomioimatta, se on silloin siinä. Voit kokeilla kepillä jäätä ilmoittamalla kylmän viileesti, että jos hän ei muuta tapojaan, menee kipot jakoon! Katsot vähän aikaa, ja jos ei muutu tai palaa pian samaan, teet ratkaisun. Jos asunto on sinun nimissäsi, pakkaat hänen tavaransa, jos hänen, omasi. Jos molempien, sanot oman osasi irti, kun olet löytänyt paikan, minne menet. Kotiin takaisin? Vanhempasi varmasti kannustavat sinua, joten sekään ei ole huono väliaikainen vaihtoehto.
Jos kaveri on jo uutta katsastamassa, et menetä yhtään mitään lähtiessäsi suhteesta. Tai no, menetät kaikki ne surut, huolet ja pettymykset, mitä mies ajan mittaan sinulle toisi.
En nyt ihan myönny tuohon äiti juttuun. En sanonut etteikö hän tekisi myös noita asioita vaan että hän ei arvosta sitä kun minä ne teen. Mies myös kokkaa ja siivoaa mutta on tiettyjä asioita missä meillä on jako kumpi tekee mitäkin. Mä esim pesen pyykit mutta mies taas hoitaa kaikki autojutut ihan kuin normaalisti. En minä sitä sentään sänkyyn asti passaa :D.
-ap
18 olen juuri muuttanut opiskelujen perässä kauas kotoa..tämä on vuokrakämppä mutta on tässä silti paljon rahaa kiinni. Oman kämpän löytäminen juuri nyt on vaikeaa ja kallista. Rahat ei riitä.
-ap
Oletteko siis suoraan muuttaneet lähes lapsina lapsuudenkodeistanne yhteen? Olette kyllä ihan teinejä vielä, ja molemmille tekisi hyvää opetella itsenäistä elämää ansialkuun. Itse asiassa sen pitäisi olla ihan pakollista.
Alue: Aihe vapaa
Help