parisuhde kriisissä
Ollaan seurusteltu noin vuosi ja hiljattain muutettiin yhteen. Ollaan parikymppisiä nuoria ja nyt kaikki on alkanut menemään päin persettä. Mies ei ajattele meinä vaan itsenään ja on hirveän itsekäs joka tilanteessa, ei arvosta sitä kuinka siivoan ja laitan ruokaa ja pidän kotia yllä. Turhaudun siihen ja valitan kun tavarat jää minne sattuu. Ei tämän pitänyt mennä näin, ollaan nykyään ihan hirveitä toisillemme, joka päivä tulee joku kiukunpuuska jommalta kummalta. Mies on jatkuvasti äkäinen ilman syytä ja se hermostuttaa minua. Viikonloppu oli viimeinen niitti kun oli tarkoitus mennä yhdessä juhlimaan ja sitten mies tekikin harvinaisen selväksi että minä en tule mukaan, minua ei haluta. Eikä ollut kyse jätkien illasta vaan porukassa oli paljon muitakin...Rakastan häntä kyllä ja on meillä hyviäkin hetkiä, tuntuu vaan että hän on lopettanut yrittämisen suhteemme eteen enkä tiedä mitä tehdä. Olen harkinnut eroakin, mutta en tiedä.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 09:40"]
Seuraavalla kerralla sitten huolellisempi valinta.
[/quote]
Mistä aloittaja tiesi, että mies muuttuu tuollaiseksi sentään jo vuoden seurustelun jälkeen.
Ihan typerää vierittää vastuu ap:n niskoille, kun selkeästi poikaystävä tässä käyttäytyy lapsellisesti eikä pysty itse eroamaan siististi jo. Samaten on epäilyttävää millainen poikaystävän koti on ollut kun herralla ei näytä olevan mitään aktiivisuutta, vastuuta tai taitoja pitää huolta kodista. Se ei ole mikään miehinen piirre joka siirtyy geenien perusteella vaan perhekasvatuksella aikaansaatua, jos nuorikin mies osaa hoitaa asiansa kunnolla yhteisessä kodissa.
Eipä siinä auta kuin ottaa adia puheeksi. Se on taito, jota on hyvä alkaa jo nuorena aikuisena harjoitella, koska asiat selviävät mielestäni vain jos niistä avoimesti keskustellaan.
Miten haluaisit, että mies osottaisi arvostustaan tekemääsi työtä kohden? Miten sinä osoitat hänelle arvostavasi hänen työpanostaan auto- ym asioiden hoidossa? Miten miehen itsekkyys näkyy arjessanne?
Nyt oikeastaan naurattaa että kirjoitin tänne kun ootte niin negatiivisia kaikki ja heti povaatte eroa. Saatiin asiat monen itkun ja mutkan kautta puhuttua. Kertoi olevansa pahoillaan ja tietävänsä että on ollut kusipää, haluaa muuttua. Yhdessä nämä ratkaistaan, olin typerä kun luulin täältä saavan apua. Kukaan ei usko siihen että kun joku menee huonosti sitä ei heitetä pois vaan se korjataan.
-ap
Älä kuuntele kaikkea sontaa mitä täällä kirjotetaan. Miehes on tosiaan pojan kloppi ja varmaan kaikki miehet on tuossa iässä tommosia. Mun mies oli myös tuollainen ja nykyään ollaan kolmwkymppisiä ja vieläkin yhdessä. Ja on nyt kasvanut aikuiseksi ja ihan erilainen kyin ennen :)
Kuulostaa tutulta tilanteelta. Itse jaksoin tilannetta melkein kaksi vuotta. Mies eli omaa elämää kavereiden kanssa sitä elämää johon minä en kuulunut ja sitten elämä johon kuuluin..ja sekin oli vajanaista. Mutta koitin nähdä miehessä kokoajan ne hyvät puolet, että kun jaksan odottaa miehen henkistä kasvua tämä mies on täydellinen.
Minussakin oli omat vikani tietenkin, mutta ajattelin että miestä en voi nyt muuttaa ja mun täytyy itse muuttaa omaa suhtautumista. Se helpotti ainaki omaa oloa ja toi vahvuutta tilanteeseen. Jossen jaksa enää seurustella oon vahva ja pärjään yksinkin myös vahva jatkamasn suhdetta taas hetken eteenpäin.
Tosiaan kaksi vuotta siinä meni ja sitte tuli selville asioita mistä oli valehdellut..ei onneksi pettämistä mutta minua loukkaavia asioita kuitenkin. Kun pöytä oli puhdistettu kunnolla nii nyt tämä parisuhde ja mies on ihan uudella tasolla. Olen onnellinen :)
Sitä vaan yritän sanoa ap että jos uskoa riittää nii kaikki asiat järjestyy :) Oltiin 22 kun aloimme seurustelemaan eli nuoria ja keskenkasvusia isoilla egoilla..siksi vei aikaa että löytyi se kultainen keskitie.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 11:02"]
Nyt oikeastaan naurattaa että kirjoitin tänne kun ootte niin negatiivisia kaikki ja heti povaatte eroa. Saatiin asiat monen itkun ja mutkan kautta puhuttua. Kertoi olevansa pahoillaan ja tietävänsä että on ollut kusipää, haluaa muuttua. Yhdessä nämä ratkaistaan, olin typerä kun luulin täältä saavan apua. Kukaan ei usko siihen että kun joku menee huonosti sitä ei heitetä pois vaan se korjataan. -ap
Voivoivoi. Toi "tietää olevansa kusipää" on paha merkki. Ole nyt sitten "miehesi" kanssa. Me vaan täällä kokemuksen rintaäänellä yritetään neuvoa sun parasta ajatellen.
[/quote]
Onneksi saitte puhuttua asiat ja ette ole heti eroamassa. Meilläkin on ollut vuosien aikana useampi tilanne, jossa on keskusteltu kunnolla parisuhteesta ja sen tilasta. Me olemme molemmat ero perheestä ja minä sanoin suhteemme alussa, että minä en halua helposti erota ( kuten isäni ).
Tietää olevansa kusipää ja on silti...
Ihastuttava mies. Pidä ihmeessä kiinni kynsin hampain tästä kultakimpaleesta!
Mies ei halua sinua mukaansa menoihin, puhuu rumasti ja nyt vain naureskelet siellä, että olette sopineet asiat? Miettisin kahdesti tuota yhdessä olemista ja tekisin jo valmiiksi valmisteluja oman asunnon löytämisestä. Nyt näyttää enemmänkin siltä, että tyydyt paskaan kun et muutakaan nyt oikein voi. Muualle lähteminen ja ero on sinulle liian hankalia toteuttaa, pelkäät eroa ja yksin asumista, ehkä sitäkin, mitä muut sanoisivat jne. Olette niin teinejä, että en jumahtaisi tuollaiseen suhteeseen alkuunkaan, vaan haluaisin parempaa. Nyt kuitenkin jos kerran jäät sinne naureskelemaan, niin naura sitten oikein röhönaurut kun seuraava tutuksi tullut vastoinkäyminen tulee. :)
ÄLÄ VAAN HANKKIUDU RASKAAKSI, JOS OLET TUOLLAISESSA IHMISSUHTEESSA!
Terv. Nyt tiedän
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 09:06"]Kuulostaa kyllä voimakkaasti siltä, että poikaystäväsi on jo eropäätöksen tehnyt, mutta passiivisagressiivisesti on vierittämässä itse tekoa sinulle. Tämä on muuten ihan hirveän yleistä käytöstä miehiltä, varsinkin nuorilta sellaisilta.
Oma poikaystäväni käyttäytyi noin pari vuotta sitten. Oltiin silloin 20v. Sanoin sitten sille, että erotaan kerta näytät sitä noin haluaavan. Meni hiljaiseksi ja alkoi mököttää ihmetellen miksi ihmeessä haluan erota hänestä. Tuli parin tunnin päästä pyytämään anteeksi ja totesi ettei halua erota.
Eli kyllä se voi muustakin johtua kun erohalusta. Miehet ei aina itsekkään tajua miten ne käyttäytyy. Pitkässä suhteessa saattavat alkaa pitää sitä liian itsestäänselvyytenä.
[/quote]
Lusikat jakoon. Ei noin nuorena kannata tuollaiseen ryhtyä.
Muista että yhteenmuutto on aina jonkin asteinen kriisi parisuhteelle. Me oltiin miehen kanssa seurustelu kolme vuotta, kun muutettiin 20-vuotiaina yhteen. Se ensimmäinen puoli vuotta oli ihan kamalaa aikaa, pakkasin kamani aika moneen kertaan sinä aikana. Oli vaan niin vaikea tottua siihen, eä toinen elää jotenkin tosi erilaista elämää, niin monissa asioissa käsitykset asioiden hoitamisesta erosi. Varmaan 1,5 vuotta meni, ennen kuin ihan todella otuin siihen toisen kanssa asumiseen :P
Ihana syy olla eroamatta: talousasiat. Ymmärtäisin jos olisit sanonut ettet halua erota koska rakastatte toisianne ja yleensä menee hyvin. Mutta ettet halua erota koska vuokrakämppä?!?! Huhhuh. Tuo kielii siitä että etsit vain turvallisuutta ja vakautta, ja vaikka menis kuinka paskasti niin kun se on tuttua ja mukaturvalliusta niin saa kelvata.
Itken verta kun näen noin huonosti kirjoitettuja provoja kuin ap kirjoitti...