Lue keskustelun säännöt.
Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?
16.08.2021 |
Vanhat rantakuvat 80-luku vs. 2021: Solakoiden naisten tilalle on tullut rantanorsuja ja urheilullisten miesten tilalle veteliä pallomahoja.
Nykyään lapsetkin ovat lihavia.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ei sisältänyt ruokaa ja juomaa. Nykyään tuntuu että jokaisella tapaamisella on oltava paljon kaikkea. Muinoin juotiin ystävien kanssa vain kahvia ja juteltiin. Nykyään se on tyyliin illallinen ja viiniä vähintään.
Kyllä ennenkin 70-80 sosiaalinen kanssakäyminen aikuisilla on ollut ruokaan liittyvää. Piti olla tarjottavaa kahvin kanssa, pullaa ja mielellään keksiäkin. Joitteko te aina kahvit oikeasti muka pelkältään?
Tämä on menneisyyden ihannointi - ketju, joten minkäänlaisista paheista tai paheisiin rinnastettavista asioista ei saa muistuttaa! Eli kyllä kyllä kahvia vain juotiin mustana.
Eikä juotu, mutta niiden kahvien äärellä kului tuntikausia kun juteltiin mukavia. Nykyisin sekin aika menisi sipsipussin kanssa heilastellessa seljällään. Ja illalla ei uni tule koska on niin yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pitkään. Joku vuosi sitten kaverille ihmettelinkin että nykyään lapsia ei näy juuri ikinä missään kun vertaa omaan lapsuuteen. Aina kun käveli leikkipuiston ohi, keskustassa tai ylipäätään asuinalueell vastaan tuli luokkakavereita ja muita kouluikäisiä. Ja vaikka asuttiin pienehkössä kylässä kaduilla näki silti paljon elämää. Nykyään kun siellä käy on paikka täysin kuollut. Luulin pitkään että siellä ei vain asu enää lapsiperheitä mutta sama trendi näkyy täällä isossa kaupungissa. Ei noita lapsia juuri näy ulkona. Ihme juttu.
Nyt menee jo isosti ohi aiheesta, mutta herttinen! Vasta nyt ryhdyin ajattelemaan tuota, ja tottahan se on. Minä asuin lapsena (70- ja 80-luvut) viiden asunnon rivitaloyhtiössä. Pihalla oli aina iso lössi lapsia, aamusta iltaan tai sitten koulun jälkeen. Aina oltiin pihalla leikkimässä, jopa talvisin. Nyt asun Helsingissä alueella, jossa on vieri vieressä 5-6-kerroksisia kerrostaloja, ja tosiaan, missä lapset ovat?! Yhtään ei näy pihoilla tai kaduilla tai puistikoissa. Pakkohan heitä on täällä asua. Rupesi ihan oikeasti tuntumaan pelottavalta ja ahdistavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ei sisältänyt ruokaa ja juomaa. Nykyään tuntuu että jokaisella tapaamisella on oltava paljon kaikkea. Muinoin juotiin ystävien kanssa vain kahvia ja juteltiin. Nykyään se on tyyliin illallinen ja viiniä vähintään.
Kyllä ennenkin 70-80 sosiaalinen kanssakäyminen aikuisilla on ollut ruokaan liittyvää. Piti olla tarjottavaa kahvin kanssa, pullaa ja mielellään keksiäkin. Joitteko te aina kahvit oikeasti muka pelkältään?
Tämä on menneisyyden ihannointi - ketju, joten minkäänlaisista paheista tai paheisiin rinnastettavista asioista ei saa muistuttaa! Eli kyllä kyllä kahvia vain juotiin mustana.
Kyllä ihmiset söi pullaa. Useimmat joka päivä, muistini mukaan. Mutta se oli ihan tavallista kotitekoista pullaa, missä ei ole loppujen lopuksi hirveästi kaloreita. Eikä niitä mätetty niin paljon kuin nykyään.
Muistan lapsuudesta 80-luvulta, että juhlapöydässä oli paljon vähemmän tarjottavaa, ja silti se riitti kaikille. Nykyään pöydät notkuu ja lapset mättää herkkuja kuin kaikki ruoka olisi maailmasta loppumassa. Siis sellainen lähes syömishäiriöinen volumetrisen syömisen vimma on todella monella ihmisellä. Ahmitaan.
Vanhoja valokuvia katsellessa huomaa, että esim. syntymäpäivillä, uutena vuotena tms. oli juhlavieraille tarjolla täytekakku, siis sokerikakku jossa jotain hilloa ja päällä kermaa. Sitten joku kuivakakku, yhtä lajia keksejä, tavallista pullaa (maksimissaan korvapuusteja) ja ehkä voileipiä. Oikein isoissa juhlissa oli pullakranssi ja sen keskellä "seitsemää sorttia" pikkuleipiä. Kun vertaa nykyajan tarjottaviin, niin siinä kakussa oli ehkä kymmenesosa nykykakkujen kaloreista. Ihmettelen aina nykyaikaisia leivonta- ja ruoanlaittoreseptejä, miten jumalattomasti KAIKKEA niihin pitää änkeä.
80-luvulla kaikki ruoka oli tosi paljon yksinkertaisempaa. Nykyään haetaan koko ajan lisää elämyksiä, kaiken täytyy olla hyvää, erilaista ja spessua, haetaan sushia, haetaan thaimaalaista, ylipäänsä haetaan koko ajan elämystä. Sen sijaan että syötäisiin jotain perussettiä sen verran että nälkä lähtee ja jatkettaisiin elämää.
Nykyään on hitto vieköön makuvesien lisäksi lanseerattu proteiinivesiä, joissa on vissyssä esanssien lisäksi proteiinia! Koska eihän ihminen voi olla pistämättä suuhunsa muuta kuin vettä ruoka-aikojen välillä. Ei vaan voi. Koko ajan pitää pupeltaa jotain ja kaiken täytyy olla maistuvaista.
Lisäksi kaikenlaisen epäruoan syöminen on lisääntynyt. Tuo proteiinivesi nyt ääriesimerkkinä, sitten kaikenlaiset välipalapatukat, esanssimaustetut ja keinomakeutetut rahkat -joita ihmiset pitää terveellisinä- , laboratoriossa valmistetyt kasvisproteiinilähteet, epämääräiset maidonkorvikkeet joiden mikro- tai makroravinnekoostumus on kaukana lehmänmaidosta -siinä on elimistö ihmeissään.
On ihan eri asia herkutella kotitekoisella pullalla tai kuivakakulla, kuin syödä joka päivä joku e-koodirahka "terveellisenä välipalana".
Miksi ei saisi ihannoida menneisyyden hyviä asioita? Miksi nyt muka on paras aika?
Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta nykyisyyteen voi. Siksi on hyvä tuntea historia ja omia hyvät asiat uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ei sisältänyt ruokaa ja juomaa. Nykyään tuntuu että jokaisella tapaamisella on oltava paljon kaikkea. Muinoin juotiin ystävien kanssa vain kahvia ja juteltiin. Nykyään se on tyyliin illallinen ja viiniä vähintään.
Kyllä ennenkin 70-80 sosiaalinen kanssakäyminen aikuisilla on ollut ruokaan liittyvää. Piti olla tarjottavaa kahvin kanssa, pullaa ja mielellään keksiäkin. Joitteko te aina kahvit oikeasti muka pelkältään?
Tämä on menneisyyden ihannointi - ketju, joten minkäänlaisista paheista tai paheisiin rinnastettavista asioista ei saa muistuttaa! Eli kyllä kyllä kahvia vain juotiin mustana.
Eikä juotu, mutta niiden kahvien äärellä kului tuntikausia kun juteltiin mukavia. Nykyisin sekin aika menisi sipsipussin kanssa heilastellessa seljällään. Ja illalla ei uni tule koska on niin yksinäistä.
Kiitos esim. koronarajoitusten, kun kaikenlaisesta seuraelämästä tuli syntiä. Muutos on toki varmasti alkanut jo paljon aiemmin, itsellä ei ainakaan kovin usein ole ollut tapana kutsua vieraita ennen koronaakaan tai kyläillä muiden luona. Omassa lapsuudessa 80- ja 90-luvulla äidilläni oli kahviseuraa useinkin, ja silloinhan lasten tehtävä oli antaa aikuisten jutella rauhassa. Ja nuo kahvittelut ainakin omasta mielestä tuntui kestävän pitkään.
Moni asia on muuttunut... Kai nykyäänkin vielä kahvitellaan mutta enemmän ehkä lasten ehdoilla? Lapsettomista en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin kämppäkaverit 2000 -luvun alussa ihmetteli, että tein usein säästön takia ruokia ja puuroja alusta asti. Itse söivät nuudelia. Sillon kun ei edes ollut mitään valmiita, niin kaikkihan piti alusta asti laittaa itse. Nykyään on enempi niin, että pidetään ajanhukkana jos laittaa paljon itse.
Mitä tekevät säästyneellä ajalla? Tieteitä ja taiteita? Just joo,pelaavat, katsovat sohvaperunoita ja muuta pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi ihannoida menneisyyden hyviä asioita? Miksi nyt muka on paras aika?
Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta nykyisyyteen voi. Siksi on hyvä tuntea historia ja omia hyvät asiat uudelleen.
Tuo on ihan totta, mutta ei kai kukaan sanonut että juuri nyt pitäisi olla paras aika? Pointtina ehkä se että ei ennenkään kaikki hyvin ollut, eikä toisaalta nykyajassa kaikki ole pilalla. Moni asia menneiltä vuosikymmeniltä voisi kyllä tehdä paluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pitkään. Joku vuosi sitten kaverille ihmettelinkin että nykyään lapsia ei näy juuri ikinä missään kun vertaa omaan lapsuuteen. Aina kun käveli leikkipuiston ohi, keskustassa tai ylipäätään asuinalueell vastaan tuli luokkakavereita ja muita kouluikäisiä. Ja vaikka asuttiin pienehkössä kylässä kaduilla näki silti paljon elämää. Nykyään kun siellä käy on paikka täysin kuollut. Luulin pitkään että siellä ei vain asu enää lapsiperheitä mutta sama trendi näkyy täällä isossa kaupungissa. Ei noita lapsia juuri näy ulkona. Ihme juttu.
Nyt menee jo isosti ohi aiheesta, mutta herttinen! Vasta nyt ryhdyin ajattelemaan tuota, ja tottahan se on. Minä asuin lapsena (70- ja 80-luvut) viiden asunnon rivitaloyhtiössä. Pihalla oli aina iso lössi lapsia, aamusta iltaan tai sitten koulun jälkeen. Aina oltiin pihalla leikkimässä, jopa talvisin. Nyt asun Helsingissä alueella, jossa on vieri vieressä 5-6-kerroksisia kerrostaloja, ja tosiaan, missä lapset ovat?! Yhtään ei näy pihoilla tai kaduilla tai puistikoissa. Pakkohan heitä on täällä asua. Rupesi ihan oikeasti tuntumaan pelottavalta ja ahdistavalta.
Omalla asuinalueella leikkiviä lapsia näkyy onneksi vielä paljon! Harmi vain että jokaista lasta kohden tuntuu olevan ainakin yksi lasten vihaaja, tutut lapset ovat saaneet kuulla kaikenlaista turhaa valitusta vihaisilta mummoilta. Eikä kyse ole siitä että lapset olisi pahanteossa tai rikkoisivat jotain sääntöjä vaan enemmän se pelkkä lasten olemassaolo tuntuu häiritsevän mummeleita. Toisaalta muistan saman ilmiön jo omasta lapsuudesta.
Minä 80-luvulla syntynyt menin kouluun pyörällä, kävellen tai potkukelkalla. Kaverin vanhemmilla oli leipomo, josta saimme välillä wienerit aamuisin koulumatkalle. Aamuisin söin Weetabixeja maidon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei käytetty kevyttuotteita jotka ovat erittäin haitaksi ihmisille. Olen 55 mies ja kaikki arvot tosi hyvät eikä lääkityksiä. Älkää käyttäkö margariinejä sun muita joutavia öljyjä.
Tätä minäkin olen miettinyt.
Meillä kotona käytettiin levitteenä ihan voita, ei mitään voimariinia. Ranskanleivälle vedettiin reilusti voita ja sen päälle rasvaisia meetvurstinsiivuja! Oli hyvää kun voi vaan tirsui hampaiden välistä. Ja hoikkia ja terveitä oltiin silti. Ja jos juotiin limsaa, niin se oli sitten sokerilimsaa. Ei ollut vielä lightejä siinä määrin kuin nykyään. Keinotekoiset makeutusaineet tutkitusti saa elimistön kalorilaskurin sekaisin kuin seinäkello.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä terveyden, ravitsemuksen ja liikunnan perustotuudet ovat olleet selvillä jo paljon ennen 80-lukua. Viime vuosikymmeninä mukaan on tullut lähinnä ylimääräistä pikkunäpertelyä ja lisää huuhaadieettejä.
80-luvun ihannenainen lenkkeili ja kävi aerobicissa, söi salaattia ja kananrintaa ja herkutteli vain harvoin.
Aika jännä että olen oikeastaan tuollainen 80-luvun treenaaja. Nykyajan takapuolen treenaus jossain salilla tuntuu ihan ihme hommalta. Ahdistavalta oikeastaan. Ehkä menisi jos treenaisi jollain hiljaisella salilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoa on nykyisin vaikka kuinka paljon mutta kun syöminen ei ole mikään tietoasia. Siinä haetaan hetkellistä mielihyvää ja suurin osa ei välitä mistään muusta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli Jane Fonda muodissa.
Ja Anne Sällylän jumppa telkkarissa :)
Tässä yksi Anne Sällylän jumppavideo keväältä 1981, koska puhuvat tulevasta toukokuun jaksosta. Itse en ollut tuossa vaiheessa vielä edes ekaluokkalainen :P
Lopussa soiva kappale tuo mieleen laattapiste collectionin mainostunnarin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pitkään. Joku vuosi sitten kaverille ihmettelinkin että nykyään lapsia ei näy juuri ikinä missään kun vertaa omaan lapsuuteen. Aina kun käveli leikkipuiston ohi, keskustassa tai ylipäätään asuinalueell vastaan tuli luokkakavereita ja muita kouluikäisiä. Ja vaikka asuttiin pienehkössä kylässä kaduilla näki silti paljon elämää. Nykyään kun siellä käy on paikka täysin kuollut. Luulin pitkään että siellä ei vain asu enää lapsiperheitä mutta sama trendi näkyy täällä isossa kaupungissa. Ei noita lapsia juuri näy ulkona. Ihme juttu.
Nyt menee jo isosti ohi aiheesta, mutta herttinen! Vasta nyt ryhdyin ajattelemaan tuota, ja tottahan se on. Minä asuin lapsena (70- ja 80-luvut) viiden asunnon rivitaloyhtiössä. Pihalla oli aina iso lössi lapsia, aamusta iltaan tai sitten koulun jälkeen. Aina oltiin pihalla leikkimässä, jopa talvisin. Nyt asun Helsingissä alueella, jossa on vieri vieressä 5-6-kerroksisia kerrostaloja, ja tosiaan, missä lapset ovat?! Yhtään ei näy pihoilla tai kaduilla tai puistikoissa. Pakkohan heitä on täällä asua. Rupesi ihan oikeasti tuntumaan pelottavalta ja ahdistavalta.
Hienot leikkipuistot ammottaa tyhjyyttään kuin Tshernobylissä ydinkatastrofin jälkeen.
Muistelisin, että 80-luvulla ala-asteella luokan lihavinkin olisi nykyisten punkeropallerolasten mittapuulla anorektinen.
Faija ajoi 80-luvulla fillarilla 35 kilometrin työmatkan, vaikka meillä oli autokin. Auto oli enemmän sitten perheen yhteisiä matkoja varten. Raksalla kuulemma pelasivat jopa jalitsua ruokkiksella. Porukka tais liikkua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Faija ajoi 80-luvulla fillarilla 35 kilometrin työmatkan, vaikka meillä oli autokin. Auto oli enemmän sitten perheen yhteisiä matkoja varten. Raksalla kuulemma pelasivat jopa jalitsua ruokkiksella. Porukka tais liikkua enemmän.
Kertoisiko tuo sen ajan työelämästä jotain? Ollut varmaan jotenkin rennompi meininki tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.
Todella ihmisillä oli liikunnan ilo.Käveltiin,uitiin luisteltiin ulkoiltiin,Ei ollut Taulu-TV ei Älypuhelin Ei F.B .foorumi,jossa naiset elää ja masentuu kun katselevat kuvia ihanan ystävän matkat ja muokatut vartalo kuvat.Enään ei tavata kaikki liityy älypuhelin kontaktit.
Itse ainakin olin 80-luvulla lihava ja sisarukseni hoikka. Vanhempamme olivat lihavia.
Tilanne on edelleen sama.
Tämä on menneisyyden ihannointi - ketju, joten minkäänlaisista paheista tai paheisiin rinnastettavista asioista ei saa muistuttaa! Eli kyllä kyllä kahvia vain juotiin mustana.