Miten jotkut elävät yhä lapsuudessa? Miettivät jopa koulun laulukokeita

Niitä kutsutaan muistoiksi. 

Tylsä elämä?

Samaa olen joskus miettinyt. Minä en edes muista kuin ihan muutaman luokkakaverin nimen, jotkut muistaa kaikki. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä esim käsityötunnilla on tehty jne. Ei kiinnosta muistella menneitä, elän mieluummin tässä hetkessä.

Ihminen on geeniensä ja historiansa summa. Ihmiset muistavat eri asioita historiastaan eri tavoin. Minäkin muistan, miten nöyryyttävää oli laulaa luokan edessa alaluokilla, muiden naureskellessa ja saada siitä kuutonen. Etenkin kun sitä ei oltu mitenkään opetettu tosin kuin muita koulussa arvosteltavia taitoja.

Toisilla on parempi muisti kuin toisilla. Itse olen sellainen, että muistan jokaisen ihmisen, jonka olen vähintään kerran nähnyt. Siksi muistan ihmiset ja muistot erittäin hyvin. Muistoja on kyllä paljon kouluaikojen jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen joskus miettinyt. Minä en edes muista kuin ihan muutaman luokkakaverin nimen, jotkut muistaa kaikki. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä esim käsityötunnilla on tehty jne. Ei kiinnosta muistella menneitä, elän mieluummin tässä hetkessä.

Samoin jotkut muistavat vaikka, mitä ala-asteella on minäkin vuonna esim. uskonnossa opiskeltu. Ihan outoa.

Ihmettelen ihmisiä, joilla ei ole lapsuusmuistoja. Elämä tuntuu rikkaammalta, kun voi ajatuksissaan liikkua eri aikakausien välillä. 

Miten jotkut päivystää vauva palstaa aamusta iltaan.  Edellisen kerran kävin pääsiäisenä ja nyt tulin vilkaisemaan.  Samaa jankkaamista, mikään ei ole muuttunut.  Ketä, miksi kaikki, ei kukaan....

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä, joilla ei ole lapsuusmuistoja. Elämä tuntuu rikkaammalta, kun voi ajatuksissaan liikkua eri aikakausien välillä. 

Siinäpä onkin sulle sitten ihmettelemistä.

Ihmiset tulevat erilaisista taustoista, on esim. rankkaa koulukiusaamista yms.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on parempi muisti kuin toisilla. Itse olen sellainen, että muistan jokaisen ihmisen, jonka olen vähintään kerran nähnyt. Siksi muistan ihmiset ja muistot erittäin hyvin. Muistoja on kyllä paljon kouluaikojen jälkeenkin. 

Minulla taas ei ole oikein mitään muuta kuin välähdyksiä sieltä täältä. En tunnista vieraassa paikassa edes omia lapsiani.

Miksi jotkut ei käy aamulenkillä?

Ihmettelin pitkään, kun lapsuudenystäväni muisti koulusta kaikenlaista, mitä minä en todellakaan muistanut. Sitten hän vain yhtäkkiä paljasti parikymmentä vuotta jälkikäteen, miten minua muka oli kauheasti kiusattu koulussa. No, sehän ei pitänyt paikkaansa. Tajusin siinä, että hänellä oli oman yliherkkyytensä takia todella vinksallaan olevia käsityksiä asioista. Hän oli jotkut pienetkin yksittäiset sanomiset ottanut kuolemanvakavasti ja kantanut kaunaa ihmisiä kohtaan vuosikymmeniä.

Tästä vielä pääsimme jotenkin yli, mutta aloin sitten vähitellen tajuta, että hän oli pitänyt itseään jonain minun auttajanani kaikki nämä vuodet. Luulin meidän olleen tasavertaisia kavereita, mutta se ei pitänytkään ollenkaan paikkaansa. Hän ei ollut edes kertonut minulle jotain hyvin normaaleja asioita, kun yritti suojella minua. Kunnes sitten yhtäkkiä jokin raja meni yli ja hän ryöpytti minua, miten olin muka loukannut häntä vuosikymmenet muistamalla hänen syntymäpäiväänsä yms.

Lopetin yhteydenpidon siihen.

Tällä kertomallani kai haluan tässä vain osoittaa, että ihminen muistaa sellaiset asiat, jotka ovat hänelle jotenkin merkittäviä. Minulle ei ollut mitään erityistä merkitystä sillä, mitä joku oli minulle kerran jossain sanonut. Tälle toiselle ihmiselle oli kaikella suuri merkitys ja siksi hän muisti asiat. Tosin omalla tavallaan, mikä ei välttämättä ollutkaan ihan paikkansa pitävä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin pitkään, kun lapsuudenystäväni muisti koulusta kaikenlaista, mitä minä en todellakaan muistanut. Sitten hän vain yhtäkkiä paljasti parikymmentä vuotta jälkikäteen, miten minua muka oli kauheasti kiusattu koulussa. No, sehän ei pitänyt paikkaansa. Tajusin siinä, että hänellä oli oman yliherkkyytensä takia todella vinksallaan olevia käsityksiä asioista. Hän oli jotkut pienetkin yksittäiset sanomiset ottanut kuolemanvakavasti ja kantanut kaunaa ihmisiä kohtaan vuosikymmeniä.

Tästä vielä pääsimme jotenkin yli, mutta aloin sitten vähitellen tajuta, että hän oli pitänyt itseään jonain minun auttajanani kaikki nämä vuodet. Luulin meidän olleen tasavertaisia kavereita, mutta se ei pitänytkään ollenkaan paikkaansa. Hän ei ollut edes kertonut minulle jotain hyvin normaaleja asioita, kun yritti suojella minua. Kunnes sitten yhtäkkiä jokin raja meni yli ja hän ryöpytti minua, miten olin muka loukannut häntä vuosikymmenet muis

Äidilläni on tuo persoonallisuushäiriö, se on raskasta. On ollut pakko tottua siihen, että asioita pimitetään tai sitten hänellä on todella kummallinen versio todellisuudesta joka vaihtelee sen mukaan mikä päivän tunnetila on. 

Kiva muistella vanhoja kuten esimerkiksi sitä, millaista oli ennen kuin saatiin pankkikortit. Olen muutenkin kiinnostunut historiasta ja luen mielelläni kirjoja, jotka kertovat siitä, miten Suomessa elettiin 1600 -1800 luvuilla.

Jääkö sinulle nykyisyydestäkään muistoja? 

Omassa tuttavapiirissä toistuu se, että ne keillä on ns tylsä elämä, suorittava yksinkertainen työ ja vapaa-ajalla ovat pelkästään kotona, viettävät eniten aikaa muistelemalla vanhoja. 

Jos minä tapaan pitkästä aikaa jonkun vanhan tutun, en halua muistella menneitä vaan haluan tietää mitä hänelle kuuluu nyt. Ei minua kiinnostaa nauraa sille mitä joku naapuriluokan Pera teki vuonna -85, mutta huomaan että sille toiselle osapuolelle asia voi olla hyvinkin tärkeä.

Ehkä tämä liittyy siihen että oma isäni sairastui alzheimeriin vanhoilla päivillä ja alkoi hyvin vahvasti elää menneisyydessä. Ehkä se että itse haluan aktiivisesti unohtaa kouluajat liittyy siihen että sitten jos ja kun joskus itse sairastun samaan tautiin niin en halua elää niitä aikoja uudelleen vaan muistella jotain ihan muuta.

Luulen että se on joku aivojen ominaisuus. Itse muistan todella tarkasti joitakin asioita lapsuudesta, esimerkiksi juuri nuo mitä tuli tehtyä kässäntunnilla ala-asteella. Sitten on muutamia nuoruusvuosia joilta ei ole mitään muistikuvia. Myöskin sellaiset asiat joita aktiivisesti ajattelee jää paremmin muistiin, eli ehkä jotkut asiat ovat toisille luonnostaan sellaisia että niitä tulee muisteltua ja toisia ei.

Kusipää aivot ei kysele haluatko muistaa vai et. Asioita tulee vaan mieleen satunnaisesti ja jotkin saa aikaan tunteita epäonnistumisista ja noloista tilanteista tai ihan vaan suunnatonta raivoa.

Myös aikuisilla on erilaisia kehtiystasoja, harvat saavuttaa niitä korkeimpia.