Sektio vs. normi synnytys.

Oon kerran alateitse synnytänyt, sektiosta ei kokemuksia. Olisin pettynyt suuresti, jos olisin sektioon joutunu, ajattelin et halusin itse synnyttää oman lapseni. Tietenkin se sattu ja ihan hirveesti sattukin mut silti oli mahtavaa tuntea kun oma lapsi syntyy. 1. ja 2. asteen repeämiä tuli muutama, paranivat nopeasti enkä Panadolia kummempaa särkylääkettä tarvinnut, sitäkin vain muutaman päivän ajan. Ponnistusvaihe meni pelkällä ilokaasulla ja viimeset minuutit vallan ilman kun en kyennyt siinä vaiheessa muuta kun ponnistamaan. Seuraavan kohdalla miettisin ehkä epiduraalia, toisaalta taas siinä ei välttämättä tunne mitään.. Mut ehdottomasti kannatan alatiesynnytystä!

Alatiesynnytys normaali ja sektio jos jotain häikkää. Enemmän riskejä.

Mulla on kokemusta vain normisynnytyjsestä joka muuttui kiirreelliseksi sektioksi, sekä suunnitellusta sektiosta. Jos vielä synnyttäisin valitsisin sektion. Toivuin kummastakin nopeasti ja kaikki meni lopulta hyvin tuon kiireellisenkin tapauksen kanssa.

Itselläni 3kertaa alatiesynnytys ja neljäs syntyi sektiolla rv 41+5 perätilan ja suuren painoarvion takia (syntyi 53cm ja 4375g). Päätös sektiosta oli oikea vaikkakin mieluummin olisin synnyttänyt normaalisti, sillä verenpaineet olivat jo huipussa leikkaus aamuna ja minut siirrettiinkin päivän ensimmäiseksi leikattavaksi. Ei siinä ehtinyt enää jännittää kun varttia annettiin hoitajille aikaa valmistella, itseä vain harmitti että mies ei ehtinyt mukaan tähän viimeiseen, vähän erilaiseen synnytykseen. Hyvin meni leikkaus, verenvuotoa ei aluksi meinattu saada tyrehdytettyä, mutta sitähän ei minulle siinä kerrottu, tekivät vaan tarvittavat työnsä (kiitos siitä). Jälkeen käytiin läpi nämä seikat. Tämähän oli tosi kivuton tapa, mutta jumaliste se ensimmäinen 5metrin kävely oli suorastaan kidutusta. Koskaan en omasta tahdostani menisi leikeltäväksi, oli se niin kamalaa, mutta nyt saatiin vauva terveenä ulos ja se oli pääasia. Nyt 3kk leikkauksesta, haava parani tosi hyvin mutta oli maha aluksi tosi kipeä ja aiempien lasten hoitaminrn ei helpottanut paranemista. Hermovaurio jäi navan kohdille, saattaa toki vielä aikojen saatossa parantua. Arven käsittelyyn olisin toivonut että olisi saanut jonkinlaiset paperilliset ohjeet tai mieluummin käynnin esim äitiysfysioterapeutilla joka olisi näyttänyt miten kuuluu toimia ettei kiinnikkeitä syntyisi. Youtubesta onneksi nykyään löytyy aika hyvin videoita tähän avuksi. Alatie synnytykset on ihan kamalaa tuskaa, mutta siitä hyvä että niissä se tuska loppuu kuin seinään kun vauva ja sitten vielä istukka on syntynyt. Kokenut tämänkin kivunlievityksen kanssa ja ilman mutta silti valkkaisin alatiesynnytyksen jos vaan siihen mahdollisuus on. Näistä toipunut parissa päivässä, peräpukamat nyt kestää kuka vaan ennemmin kuin sen saamarin kipeän haavan. Jälkisupistuksia tulee kuitenkin kummassakin tapauksessa (yleensä enemmän mitä enemmän on synnyttänyt) ja sektiohaavan kanssa niissäkin on oma kestämisensä. siinä sitä painaa mahaa tyynyyn ja toivoo hetkenpäästä helpottavan. Näin ollen pisteet alatiesynnytykselle.