Niuho lääkäri

Voit myös vaihtaa koko terveyskeskusta ja siinä ei tarvitse selittää, se on uuden lain myötä vain ilmoitusasia.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:19"]

katsekontaktin on varmaan tarkoitus olla ystävällismielisyyden ja kiinnostuksen osoitus. itse olen pannut merkille että kaikki hoitajat tuijottavat hirmu tiukasti silmiin, lääkärit vähemmänkin. 

[/quote]

No miksei katso ystävällisesti! Lekuri tuijottaa kylmästi ja epäluuloisesti. 

ap

[/quote]

Katseissa on todella eroja. On sellainen hyväksyvä, lämmin katse, ja sitten toisaalat sellainen kliininen ja kylmä, kuin olisit ameeba mikroskoopin alla. 

nro 15

[/quote]

Niinpä. Osaa lääketiedettä opettelemaan lähtevistä kiinnostaa pääosin ihmiskeho mekanismina ja sen korjaaminen. Nämä tällaiset voivat olla ihan huippuhyviä lääkäreitä somaattisten vaivojen kanssa, mutta sitten kun tulee näitä uupumuksia ja masennuksia ja ahdistuksia, heillä usein näkökulma on siihenkin mekanistinen, mikä saattaa ahdistaa potilasta. Jotkut kirjoittaa vaan reseptejä, koska näkevät koko ongelman pelkkänä kemiallisena epätasapainona jossain välittäjäaineissa, ja jotkut taas yrittävät sen lisäksi keskustellakin koska suositusten mukaan pitäisi, mutta se ei tule luontevasti heiltä koska ovat ehkä enemmän introverttejä tyyppejä.

[/quote]

Minä olen itsekin introvertti, ja mielestäni hyvä ihmisten kanssa, ainakin kahdenkesken. Introvertin ongelma on suuremmissa joukoissa. Ymmärrän introverttejä hyvin. Tämä lääkäri ei vaikuta sellaiselta lainkaan, vaan hyvin tekniseltä ja ylimieliseltä. Tuon kyllä allekirjoitan, että hän on hyvä hoitamaan fyysisiä vaivoja, ja varmasti ihan älykäs, mutta... Koen lääkärikäynnit hyvin raskaina, ja joka kerta minulle tulee tunne kuulustelusta. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:53"]

Voit myös vaihtaa koko terveyskeskusta ja siinä ei tarvitse selittää, se on uuden lain myötä vain ilmoitusasia.

[/quote]

Pitääkö tämä kaikissa kunnissa paikkansa? 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:53"]

Voit myös vaihtaa koko terveyskeskusta ja siinä ei tarvitse selittää, se on uuden lain myötä vain ilmoitusasia.

[/quote]

Pitääkö tämä kaikissa kunnissa paikkansa? 

ap

 
[/quote]Ei liity kuntaan mitenkään. Helsinkiläinen saa mennä vaikka Inariin jos haluaa. Tai nykyään myös toiseen eu-maahan.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:53"] Voit myös vaihtaa koko terveyskeskusta ja siinä ei tarvitse selittää, se on uuden lain myötä vain ilmoitusasia. [/quote] Pitääkö tämä kaikissa kunnissa paikkansa?  ap   [/quote]Ei liity kuntaan mitenkään. Helsinkiläinen saa mennä vaikka Inariin jos haluaa. Tai nykyään myös toiseen eu-maahan.

[/quote]

Ok, kiitos! 

ap

Minä vähän luulen, että lääkärin käytös johtuu epävarmuudesta. Nuorena lääkärinä hän ehkä yrittää todistaa olevansa pätevä ja hyvä ja siksi piiloutuu tuollaisen teknisen ja kylmän kuoren taakse. Myös jatkuvassa kyselyssä (kuulustelu) voi olla kyse samasta - eli lääkäri pelkää tekevänsä virheitä ja siksi varmistelee asiat moneen kertaan. Minunkin omalääkärini on samanlainen, tosi nuori ja epävarma, ja sitä hän kompensoi tuijottamalla ja puhumalla todella kovalla äänellä ja käskevästi. Minä vain nyökkäilen. 

Mutta ymmärrän toki, että kun on kyse niin herkistä asioista kuin masennus ja työuupumus on, se lääkärin ja potilaan klikkaus olisi tärkeää. Kun kerran ahdistut lääkärikäynneistä, niin siinä on jo syy vaihtaa lääkäriä, tai kuten joku neuvoi, koko terveyskeskusta. Voihan olla, että siitäkin on tullut sinulle ahdistava paikka. Ei se ole hyvä. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:18"]

Minä vähän luulen, että lääkärin käytös johtuu epävarmuudesta. Nuorena lääkärinä hän ehkä yrittää todistaa olevansa pätevä ja hyvä ja siksi piiloutuu tuollaisen teknisen ja kylmän kuoren taakse. Myös jatkuvassa kyselyssä (kuulustelu) voi olla kyse samasta - eli lääkäri pelkää tekevänsä virheitä ja siksi varmistelee asiat moneen kertaan. Minunkin omalääkärini on samanlainen, tosi nuori ja epävarma, ja sitä hän kompensoi tuijottamalla ja puhumalla todella kovalla äänellä ja käskevästi. Minä vain nyökkäilen. 

Mutta ymmärrän toki, että kun on kyse niin herkistä asioista kuin masennus ja työuupumus on, se lääkärin ja potilaan klikkaus olisi tärkeää. Kun kerran ahdistut lääkärikäynneistä, niin siinä on jo syy vaihtaa lääkäriä, tai kuten joku neuvoi, koko terveyskeskusta. Voihan olla, että siitäkin on tullut sinulle ahdistava paikka. Ei se ole hyvä. 

[/quote]

Voit hyvin olla oikeassa lääkärin epävarmuudesta, mutta kun itse olen ahdistunut ja surullinen, ei se oikein auta. Minulle riittäisi jopa hyväksyvä läsnäolo, koska ei se lääkäri pysty minun ongelmiani kuitenkaan parantamaan, ainoastaan kirjoittamaan lääkkeitä. 

Tuossa toisessa asiassa olet taatusti oikeassa, nyt kun sitä ajattelen! Mua ahdistaa ajaa tk:n ohi bussilla ja katson aina eri suuntaan, koska mieleen tulee se niuho ja tuijottava lääkäri. Koko rakennuksen läheisyys ahdistaa. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:18"]

Minä vähän luulen, että lääkärin käytös johtuu epävarmuudesta. Nuorena lääkärinä hän ehkä yrittää todistaa olevansa pätevä ja hyvä ja siksi piiloutuu tuollaisen teknisen ja kylmän kuoren taakse. Myös jatkuvassa kyselyssä (kuulustelu) voi olla kyse samasta - eli lääkäri pelkää tekevänsä virheitä ja siksi varmistelee asiat moneen kertaan. Minunkin omalääkärini on samanlainen, tosi nuori ja epävarma, ja sitä hän kompensoi tuijottamalla ja puhumalla todella kovalla äänellä ja käskevästi. Minä vain nyökkäilen. 

Mutta ymmärrän toki, että kun on kyse niin herkistä asioista kuin masennus ja työuupumus on, se lääkärin ja potilaan klikkaus olisi tärkeää. Kun kerran ahdistut lääkärikäynneistä, niin siinä on jo syy vaihtaa lääkäriä, tai kuten joku neuvoi, koko terveyskeskusta. Voihan olla, että siitäkin on tullut sinulle ahdistava paikka. Ei se ole hyvä. 

[/quote]

Voit hyvin olla oikeassa lääkärin epävarmuudesta, mutta kun itse olen ahdistunut ja surullinen, ei se oikein auta. Minulle riittäisi jopa hyväksyvä läsnäolo, koska ei se lääkäri pysty minun ongelmiani kuitenkaan parantamaan, ainoastaan kirjoittamaan lääkkeitä. 

Tuossa toisessa asiassa olet taatusti oikeassa, nyt kun sitä ajattelen! Mua ahdistaa ajaa tk:n ohi bussilla ja katson aina eri suuntaan, koska mieleen tulee se niuho ja tuijottava lääkäri. Koko rakennuksen läheisyys ahdistaa. 

ap

[/quote]

Kannustan vaihtamaan! Mulla tulee toi sama tunne kun ajan entisen työpaikan läheltä. Ihan kylmää ja oksettaa. 

Minulla on vähän samanlainen ongelma. Olen kärsinyt reilun vuoden masennuksesta, mutta mielestäni olen nyt jo toipumaan päin. Tiedän hyvin, mistä ongelmani johtuvat, ja ennen kaikkea syynä on vaikea elämäntilanne. Lääkäri kuitenkin katsoo minua aina kuin pelkäisi, että kuristan hänet stetoskoopilla. Lisäksi hän on parikin kertaa ottanut puheeksi psykan polin. Minusta en kuulu niitten eniten apuatarvitsevien joukkoon. Lääkärissä alan kuitenkin tuntea itseni sairaaksi ja heikoksi, juuri hänen asenteensa takia. 

Minulla on masennus, mutta älyni on entisellään. En ole sairas lapsi. Lääkäri saa aikaan tunteen siitä, että olen vakavasti sairas. Lääkkeistä on ollut minulle suuri apu päästessäni pahimman yli. En aio syödä niitä lopunikää. Silti lääkäri suhtautuu minuun kuin kroonikkoon. Onko ihme, että maassa on niin paljon työkyvyttömiä? Lääkäri yrittää sysätä minua psykan polin asiakkaaksi, vaikka itse koen vain tarvitsevani hiukan lääkinnällistä apua (yksi lääke, matalahko annos!) tässä hankalassa vaiheessa elämääni. 

En voi ymmärtää. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:02"]

Minulla on vähän samanlainen ongelma. Olen kärsinyt reilun vuoden masennuksesta, mutta mielestäni olen nyt jo toipumaan päin. Tiedän hyvin, mistä ongelmani johtuvat, ja ennen kaikkea syynä on vaikea elämäntilanne. Lääkäri kuitenkin katsoo minua aina kuin pelkäisi, että kuristan hänet stetoskoopilla. Lisäksi hän on parikin kertaa ottanut puheeksi psykan polin. Minusta en kuulu niitten eniten apuatarvitsevien joukkoon. Lääkärissä alan kuitenkin tuntea itseni sairaaksi ja heikoksi, juuri hänen asenteensa takia. 

Minulla on masennus, mutta älyni on entisellään. En ole sairas lapsi. Lääkäri saa aikaan tunteen siitä, että olen vakavasti sairas. Lääkkeistä on ollut minulle suuri apu päästessäni pahimman yli. En aio syödä niitä lopunikää. Silti lääkäri suhtautuu minuun kuin kroonikkoon. Onko ihme, että maassa on niin paljon työkyvyttömiä? Lääkäri yrittää sysätä minua psykan polin asiakkaaksi, vaikka itse koen vain tarvitsevani hiukan lääkinnällistä apua (yksi lääke, matalahko annos!) tässä hankalassa vaiheessa elämääni. 

En voi ymmärtää. 

[/quote]

Eli ei usko omien taitojensa riittävän. Minä olen sitä mieltä, että potilaan tunnetta terveydestä tulisi tukea. Itse olet kuitenkin oman (etenkin psyykkisen) vointisi asiantuntija. Ei se lääkäri, joka ei edes ole psykiatri. 

Hmm.. Täytyy tuoda myös toinen näkökulma. Tunnen itsekin paljon mielenterveyden ongelmista kärsiviä, jotka saattavat uupumuksen yms keskellä tulkita js lukea toista ihmistä ns yliherkästi. Heistä usein tuntuu, että toknen kyttää ja syyllistää.

Lääkäri kysyy sinulta tarkoituksella asioita, jotka eivät tunnu sinusta merkityksekkäiltä. Näissä kysymyksissä ei välttämättä ole kyse itse vastauksesta, vaan siitä miten potilas vastaa. Hän usein myös toistaa sanomaasi, koska näin tietoa on helppo jäsentää sekä varmistaa, että on ymmärtänyt potilaan sanoman oikein. Tässä kohtaa potilas voi korjata lääkäriä tai lisätä jotain.

Nuorella lääkärillä on myös kovat paineet. Hänen täytyy tsempata hullunlailla ja päällä on tietenkkn pelko, että tekee jotain väärin. Vuorovaikutuskoulutusta opetetaan nykyään joka lääkiksessä, mutta tositilanne, niinkin herkkä kuin mielenterveyspotilaan kohtaaminen, on aivan eri juttu. Usein lääkäriin heijastuvat vastaanoton aikana potilaan välittämät tunteet.

Toki voi myös olla, että lääkäri vain on kylmä ihminen., mutta halusin tarjota myös muita näkökulmia.

Ilman muuta suoraa paautetta: "Koen epämukavaksi sen, että poraat silmilläsi reiän mun otsaan ja että kyselet asioita kuin olisin syytettynä jostain rikoksesta. "

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:45"]

Minä käyn aina vain uusimassa reseptit. Niin kauan kuin ne rullaavat, niin ei ole syytä mennä lääkäriin (mulla myös huonoja kokemuksia). Onneksi olen sillä lailla perusterve, että ei tule akuutteja vaivoja. 

[/quote]

Näin minäkin tein kunnes oli pakko mennä lääkärille. Lääkäri tivaa (ja tuijottaa) ja ihmettelee, että miksi vaan uusin reseptejä enkä käy lääkärissä. Totta vaivat pahentuneet. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:26"]

Hmm.. Täytyy tuoda myös toinen näkökulma. Tunnen itsekin paljon mielenterveyden ongelmista kärsiviä, jotka saattavat uupumuksen yms keskellä tulkita js lukea toista ihmistä ns yliherkästi. Heistä usein tuntuu, että toknen kyttää ja syyllistää. Lääkäri kysyy sinulta tarkoituksella asioita, jotka eivät tunnu sinusta merkityksekkäiltä. Näissä kysymyksissä ei välttämättä ole kyse itse vastauksesta, vaan siitä miten potilas vastaa. Hän usein myös toistaa sanomaasi, koska näin tietoa on helppo jäsentää sekä varmistaa, että on ymmärtänyt potilaan sanoman oikein. Tässä kohtaa potilas voi korjata lääkäriä tai lisätä jotain. Nuorella lääkärillä on myös kovat paineet. Hänen täytyy tsempata hullunlailla ja päällä on tietenkkn pelko, että tekee jotain väärin. Vuorovaikutuskoulutusta opetetaan nykyään joka lääkiksessä, mutta tositilanne, niinkin herkkä kuin mielenterveyspotilaan kohtaaminen, on aivan eri juttu. Usein lääkäriin heijastuvat vastaanoton aikana potilaan välittämät tunteet. Toki voi myös olla, että lääkäri vain on kylmä ihminen., mutta halusin tarjota myös muita näkökulmia.

[/quote]

No minähän kirjoitin aloituksessa, että lääkäri saattaa olla vain epävarma tms, mutta koen hänen jatkuvan tivaamisensa ja varsinkin sen tuijottamisen rasittavana ja ahdistavana. En oikeasti odota lääkäriltä mitään ihmeitä, ainoastaan sitä, että kuuntelee, jos minulla on kerrottavaa ja EHKÄ kysyy pari tärkeää kysymystä, mutta saatuaan vastauksen ei jää tiukkaamaan ja tivaamaan ja tuijottamaan. Sitten resepti kouraan ja pois. 

Edellinen lääkärini oli minua kohtaan ystävällinen ja antoi minun olla rauhassa, jos en halunnut avautua mistään. Se oli hyvä. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:39"]

Ilman muuta suoraa paautetta: "Koen epämukavaksi sen, että poraat silmilläsi reiän mun otsaan ja että kyselet asioita kuin olisin syytettynä jostain rikoksesta. "

[/quote]

Niinköhän uskaltaisin sen sille sanoa. Laittaa sen vielä potilaskertomukseen ja väittää vain minun vainoharhaksi. 

Melkein olen jo päättänyt vaihtaa terveyskeskusta. Täytyy vaan selvittää missä ne lähimmät on. 

ap

Mulla samanlainen kokemus äitipolikäynnistä, jossa lääkäri kuulusteli vanhemman lapseni asuinpaikasta.Koin lääkärin äänensävyn syyllistävänä, olin kuin poliisikuulustelussa.Käynnin lopuksi lääkäri loukkasi minua tarkoituksella ja annoin hänestä huomautuksen.Ylilääkäri ei palautteessaan ottanut kantaa lääkärin loukkaukseen, ja harkitsen valituksen tekemistä valviralle.Mikään ei muutu, jos ei yritä edes.Toivon että lääkäri vastaisuudessa harkitsee sanomisiaan ja pysyy asiallisena.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:10"]

Mulla samanlainen kokemus äitipolikäynnistä, jossa lääkäri kuulusteli vanhemman lapseni asuinpaikasta.Koin lääkärin äänensävyn syyllistävänä, olin kuin poliisikuulustelussa.Käynnin lopuksi lääkäri loukkasi minua tarkoituksella ja annoin hänestä huomautuksen.Ylilääkäri ei palautteessaan ottanut kantaa lääkärin loukkaukseen, ja harkitsen valituksen tekemistä valviralle.Mikään ei muutu, jos ei yritä edes.Toivon että lääkäri vastaisuudessa harkitsee sanomisiaan ja pysyy asiallisena.

[/quote]

Tämä juuri onkin ikävintä. Kun tulee syyllistävä olo. Lääkäri kuulustelee ja tenttaa ja katsoo kuin nistiä. Sitten jos joku hoitsu onkin ystävällinen ja empaattinen, alan melkein itkeä. Ymmärrän siis ap:ta hyvin, vaikka en itse olekaan masennusta sairastanut. 

Valitettavasti en minäkään usko, että valitukset auttaisivat. :( Niitten ei tk:ssa tarvitse välittää asiakastyytyväisyydestä. 

Niin metsä vastaa... Ei kuullosta kauhean yhteistyökykyiseltä tämä ap. Menee terkkariin, odottaa että häntä silitellään myötäkarvaan, hellitään ja ymmärretään ja sanotaan mitä hän haluaa sanottavan ja sitten jatketaan kiltisti lääkitystä. Ehkä jonkun pitää välillä kyseenalaistaakin ja laittaa miettimään asioita, mm. omaa suhtautumista elämään ja ihmisiin ja omaan kykyyn hallita elämäänsä. Terapia on usein edellytys parantumiselle ja terapia ei ole aina kivaa ja ymmärtävää ja rakastavaa, usein se on vaikeaa, tuskaista, ahdistavaa, kyseenalaistavaa mutta lopulta parantavaa ja puhdistavaa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:27"]Niin metsä vastaa... Ei kuullosta kauhean yhteistyökykyiseltä tämä ap. Menee terkkariin, odottaa että häntä silitellään myötäkarvaan, hellitään ja ymmärretään ja sanotaan mitä hän haluaa sanottavan ja sitten jatketaan kiltisti lääkitystä. Ehkä jonkun pitää välillä kyseenalaistaakin ja laittaa miettimään asioita, mm. omaa suhtautumista elämään ja ihmisiin ja omaan kykyyn hallita elämäänsä. Terapia on usein edellytys parantumiselle ja terapia ei ole aina kivaa ja ymmärtävää ja rakastavaa, usein se on vaikeaa, tuskaista, ahdistavaa, kyseenalaistavaa mutta lopulta parantavaa ja puhdistavaa.
[/quote]

En tajua mitä selität. Ei mulle ole koskaan tk:ssa terapiaa tarjottu. Se oli joku tyyppi tässä yllä joka alkoi OT höpisemään terapiasta.

JOS vaivautuisit lukemaan mitä olen kirjottanut, niin terapia ei ole koskaan ollut tarjolla. Vain lääke, kuulustelu, ja kylmä tuijotus.

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:26"]

Hmm.. Täytyy tuoda myös toinen näkökulma. Tunnen itsekin paljon mielenterveyden ongelmista kärsiviä, jotka saattavat uupumuksen yms keskellä tulkita js lukea toista ihmistä ns yliherkästi. Heistä usein tuntuu, että toknen kyttää ja syyllistää. Lääkäri kysyy sinulta tarkoituksella asioita, jotka eivät tunnu sinusta merkityksekkäiltä. Näissä kysymyksissä ei välttämättä ole kyse itse vastauksesta, vaan siitä miten potilas vastaa. Hän usein myös toistaa sanomaasi, koska näin tietoa on helppo jäsentää sekä varmistaa, että on ymmärtänyt potilaan sanoman oikein. Tässä kohtaa potilas voi korjata lääkäriä tai lisätä jotain. Nuorella lääkärillä on myös kovat paineet. Hänen täytyy tsempata hullunlailla ja päällä on tietenkkn pelko, että tekee jotain väärin. Vuorovaikutuskoulutusta opetetaan nykyään joka lääkiksessä, mutta tositilanne, niinkin herkkä kuin mielenterveyspotilaan kohtaaminen, on aivan eri juttu. Usein lääkäriin heijastuvat vastaanoton aikana potilaan välittämät tunteet. Toki voi myös olla, että lääkäri vain on kylmä ihminen., mutta halusin tarjota myös muita näkökulmia.

[/quote]

No minähän kirjoitin aloituksessa, että lääkäri saattaa olla vain epävarma tms, mutta koen hänen jatkuvan tivaamisensa ja varsinkin sen tuijottamisen rasittavana ja ahdistavana. En oikeasti odota lääkäriltä mitään ihmeitä, ainoastaan sitä, että kuuntelee, jos minulla on kerrottavaa ja EHKÄ kysyy pari tärkeää kysymystä, mutta saatuaan vastauksen ei jää tiukkaamaan ja tivaamaan ja tuijottamaan. Sitten resepti kouraan ja pois. 

Edellinen lääkärini oli minua kohtaan ystävällinen ja antoi minun olla rauhassa, jos en halunnut avautua mistään. Se oli hyvä. 

ap

[/quote]

Ehkei se sun lääkäri ole ennen tavannut mt-ongelmista kärsivää potilasta? Mulle lääkäri alkoi viime viikolla luennoimaan tästä ssri-lääkkeitten ympärillä käytävästä keskustelusta. Ainakin kymmenen minuuttia se vatvoi asiaa. 

Tosta olen samaa mieltä, että masentuneelle on parempi, jos lääkäri luo vain mukavan ympäristön ja luottamuksellisen ilmapiirin. Ei potilasta tarvitse kuulustella niin kuin jotakin nistiä. Sitten potilas voi itse alkaa avautumaan asioistaan. Ei niitä voi vain pakottaa esille jatkuvalla kyselemisellä. Näinhän se terapiakin toimii.