Imetyksestä-vääntäkää mulle vaikka rautalangasta

Eiköhän sitä aina ole annettu vauva toisten imetettäväksi jos itseltä ei ole onnistunut. Tuskinpa silloin imetysongelmat olivat niin yleisiä kuin nykyään. Nyt on vaan niin huono asenne monilla imetystä kohtaan eikä sitä pidetä tärkeänä. Jos äiti on masentunut, sekin varmasti vaikuttaa imetykseen kun oksitosiinia ei erity?

Ottamattta kantaa imettämisen epäonnistumiseen: ihminen on laumaläin, jälkeläisiä on hoidettu yhdessä. Myös joku muu kuin äiti on voinut imettää vauvaa. Kun naiset oleskelevat paljon yhdessä kuukautiskierto kääntyy vähitellen samaksi. Tämä luo pohjaa sille että ihmislaumassa on hyvin todennäköisesti yhtäaikaa imettäviä äitejä ja raskaana olevia. Vauvoille on myös annettu mitä tahansa juotavaa, velliä ym. jos maitoa ei ole ollut. Onhan vauvoja tietenkin kuollutkin enemmän. Mutta kyllä vietti säilyttää elämää on niin suuri että terveen vauvan ruokkimiseksi on tehty suuria ponnisteluja. Sairaita lapsia on hylätty ja viety suolle tai metsään.

Eräs ystäväni imetti yhdellä rinnalla lastaan yli 1 - vuotiaaksi. Sekin on mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:30"]

Miten on mahdollista, että joillakin äideillä ei maito yksinkertaisesti nouse? Tai että imetys sattuu niin kovin, ettei pysty imettämään ilman että on itku kurkussa? Tai että vauva ei vaan suostu ottamaan tissiä vastaan vaikka kuinka huutaisi nälkäänsä?

Miten vauvat pysyivät hengissä sellaiseen aikaan kun mitään äidinmaidonluovutus-systeemiä eikä äidinmaidonkorvikkeita ollut olemassakaan? Eivätkö ne vauvat jääneet sitten henkiin vai onnistuuko imetys lopulta kun on kyse elämästä ja kuolemasta? Enkä nyt tarkoita todellakaan millään pahalla miettiä tällaisia (itsellä se tilanne, että vain toisesta rinnasta tulee maitoa, toinen lopetti toimintansa 1kk imetyksen aloittamisesta), mietin vain...

[/quote]

No annas kun selitän. Mulla on isot rinnat ja olemattomat rinnanpäät. Kun iso tissi täyttyy maidosta ja kun sitä venttiiliä eli kunnon rinnnapäätä ei ole niin on kuin yrittäisit imeä jotain täynnä olevasta jalkapallosta ilman venttiiliä. Tämän takia mun lapset eivät koskaan oppineet kunnon otetta vaan saivat ihan hirveitä rintaraivareita. Lopulta kaiken yrittämisen jälkeen menivät totaaliseen lakkoon. Olisivat resskukat nälkään kuolleet ellen olisi vaan vaihtanut pulloon. Näin jälkeenpäin ajatellen olis pitäny lopettaa yrittämästä paljon aikaisemmin mutta minkäs teet kun nuori äiti kyseessä ja ympäristöstä tulee jatkuvasti vahvaa signaalia siitä millopin olet hyvä tai huono äiti.

Älkää viitsikö. Vauvoja tosiaan kuoli paljon, milloin mihinkin. Muita imettäjiä on käytetty aina, jo keräilijäkulttuurreista saakka. Eläimissä on samanlaisia vikoja ja jokainen lehmätilallinen kohtaa näitä yksilöitä lehmissään ja vasikoissaan joka vuosi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Oma vauvani ei osannut imeä. Ei vaan pysynyt ote. Paino laski liikaa. Kaikkeni yritin ja niin yritti yhteensä viisi asiaan perehtunyttä ammattilaista. Maitoa minulla kyllä riitti ja luovutinkin sitä. 

Mun isotäti kertoi usein, kuinka imetti naapurinrouvan lapsen ja sitten kerkesi imettää vielä toista. Heillä oli lapset syntyneet suht samaan aikaan, tädille ensin. Naapurinrouva ei sitten onnistunut imetyksessä, ja antoivat lehmänmaitoa, ja vauva kärsi. Tätini oli sitten imettänyt lapsen, osin asuikin sitten naapurissa. Se sopi hyvin, koska miehensä olivat sodassa. Saivat toiset lapset suht samaan aikaan, ja taas täti imetti, mutta ei nin pitkään naapurin lasta. Naapurin rouva oli saanut sit maitoa joltain toiseltakin äidiltä ja sitten kauravellillä lapsi oli pysynyt hengissä. 

Lapsikuolleisuus oli ennen paljon korkeampi, ja kyllä, lapsia kuoli myös nälkään. Silloin tosin maidonnousukin estyi useammin ihan vaan esim. äidin aliravitsemuksen takia, toisin kun nykyään. Imettäjiä kyllä oli, mutta lähinnä rikkailla. Ja tottakai yritettiin pidempään, yritettiin ihan loppuun asti, koska ei juuri vaihtoehtoja ollut. Nykyään onneksi on.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:30"]

Miten on mahdollista, että joillakin äideillä ei maito yksinkertaisesti nouse? Tai että imetys sattuu niin kovin, ettei pysty imettämään ilman että on itku kurkussa? Tai että vauva ei vaan suostu ottamaan tissiä vastaan vaikka kuinka huutaisi nälkäänsä?

Miten vauvat pysyivät hengissä sellaiseen aikaan kun mitään äidinmaidonluovutus-systeemiä eikä äidinmaidonkorvikkeita ollut olemassakaan? Eivätkö ne vauvat jääneet sitten henkiin vai onnistuuko imetys lopulta kun on kyse elämästä ja kuolemasta? Enkä nyt tarkoita todellakaan millään pahalla miettiä tällaisia (itsellä se tilanne, että vain toisesta rinnasta tulee maitoa, toinen lopetti toimintansa 1kk imetyksen aloittamisesta), mietin vain...

[/quote]

No annas kun selitän. Mulla on isot rinnat ja olemattomat rinnanpäät. Kun iso tissi täyttyy maidosta ja kun sitä venttiiliä eli kunnon rinnnapäätä ei ole niin on kuin yrittäisit imeä jotain täynnä olevasta jalkapallosta ilman venttiiliä. Tämän takia mun lapset eivät koskaan oppineet kunnon otetta vaan saivat ihan hirveitä rintaraivareita. Lopulta kaiken yrittämisen jälkeen menivät totaaliseen lakkoon. Olisivat resskukat nälkään kuolleet ellen olisi vaan vaihtanut pulloon. Näin jälkeenpäin ajatellen olis pitäny lopettaa yrittämästä paljon aikaisemmin mutta minkäs teet kun nuori äiti kyseessä ja ympäristöstä tulee jatkuvasti vahvaa signaalia siitä millopin olet hyvä tai huono äiti.
[/quote]

Minulla auttoi samassa tilanteessa rintakumi. Nyt 3 kk menty sillä, kun vauva ei saa muuten otetta.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:30"] Miten on mahdollista, että joillakin äideillä ei maito yksinkertaisesti nouse? Tai että imetys sattuu niin kovin, ettei pysty imettämään ilman että on itku kurkussa? Tai että vauva ei vaan suostu ottamaan tissiä vastaan vaikka kuinka huutaisi nälkäänsä? Miten vauvat pysyivät hengissä sellaiseen aikaan kun mitään äidinmaidonluovutus-systeemiä eikä äidinmaidonkorvikkeita ollut olemassakaan? Eivätkö ne vauvat jääneet sitten henkiin vai onnistuuko imetys lopulta kun on kyse elämästä ja kuolemasta? Enkä nyt tarkoita todellakaan millään pahalla miettiä tällaisia (itsellä se tilanne, että vain toisesta rinnasta tulee maitoa, toinen lopetti toimintansa 1kk imetyksen aloittamisesta), mietin vain... [/quote]   No annas kun selitän. Mulla on isot rinnat ja olemattomat rinnanpäät. Kun iso tissi täyttyy maidosta ja kun sitä venttiiliä eli kunnon rinnnapäätä ei ole niin on kuin yrittäisit imeä jotain täynnä olevasta jalkapallosta ilman venttiiliä. Tämän takia mun lapset eivät koskaan oppineet kunnon otetta vaan saivat ihan hirveitä rintaraivareita. Lopulta kaiken yrittämisen jälkeen menivät totaaliseen lakkoon. Olisivat resskukat nälkään kuolleet ellen olisi vaan vaihtanut pulloon. Näin jälkeenpäin ajatellen olis pitäny lopettaa yrittämästä paljon aikaisemmin mutta minkäs teet kun nuori äiti kyseessä ja ympäristöstä tulee jatkuvasti vahvaa signaalia siitä millopin olet hyvä tai huono äiti. [/quote] Minulla auttoi samassa tilanteessa rintakumi. Nyt 3 kk menty sillä, kun vauva ei saa muuten otetta.

[/quote]

Meillä juuri sen rintakumin takia sitten vauvat tekivät sen lopullisen lakon...ei ollut taikasana sekään meillä!

Se aiempi kommentoinut.

Miten on mahdollista? Meillä oli vauvalla huono imuote jota ei synnärilläkään huomattu, siispä imi nännit verelle ja kun maitokaan ei kunnolla noussut niin sattuihan se, niin että jalat kramppasi ja vedet tuli silmistä. Huusin suoraa huutoa, ihan kuin puukolla olisi isketty. Kun maitoa ei saanut irti, muuttui lapsi veltommaksi tietenkin eikä sitäkään vertaa jaksanut imeä. Onneksi aloin herua pumpulle vaikka sekin sattui, korvikkeen ja pumpatun maidon avulla saatiin imetyskin onnistumaan. En tiedä miten olisi käynyt ilman korvikkeen apua, kun maitoa ei yksinkertaisesti ollut alkuun tarpeeksi vaan vauvan paino laski laskemistaan. 

Eipä meilläkään rintakumi auttanut teki vain haittaa...

Mulla synnärillä on tarkistettu imuote ja toisella kertaa itse kysyin onko oikein. Aluksi rinnanpäät sattuu kun maito ei ole noussut ja yksi vaan imee.( Meilläpäin ei kotiuteta ennen kuin imetys sujuu. )Silloin rasva on hyvä. Mitenköhän esim afrikassa, onkohan siellä näitä ongelmia? Voisi luulla ettei kaikki pysty imettämään aliravitsemuksen vuoksi?

Tämä nykyajan imetysfanaattisuus muuten on jotain niin  kammottavaa että tekis sen takia mieleni monelle nuorelle naiselle sanoa että älkää lisääntykö (vaikka lapset ihania ovatkin). On olemassa paljonkin syitä miksi imetys voi mennä pieleen ja tilanteita joihin vain ei ole ratkaisua. Etenkin jos vauva saa rintaraivareita ja lakkoilee niin se on todella hankala tilannehoitaa samalla kun pitää huolehtia lapsen ravinnon saannista ja kasvusta. Olen itse kerran neuvolassa itkenyt kun mun lytättiin siellä aivan täysin. Yksi huusi että pitää käyttää rintakumia toinen huusi ettei missään nimessä. Vauvan paino ei noussut ja se oli minun vikani.Vikani oli myös se kun lopulta aloin tarjota lapselle korviketta. Onneksi mun miehellä olis en verran järkeä päässä että pisti tilanteelle stopin, kävi ostamassa kaupasta pullot ja korvikkeet ja käski mun käyttää niitä. Mieheni olikin suunnilleen ainoa joka minua ei syyllistänyt...ja joo meilläkään ei lapsi saanut otetta rinnasta vaikka 2kk sitä itkien harjoilteltiin. Tämän takia se ekat 2kk oli kuin painajaista vaikka olisi ollut mahdollisuus myös nauttia siitä vauvasta.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:04"]

Mulla synnärillä on tarkistettu imuote ja toisella kertaa itse kysyin onko oikein. Aluksi rinnanpäät sattuu kun maito ei ole noussut ja yksi vaan imee.( Meilläpäin ei kotiuteta ennen kuin imetys sujuu. )Silloin rasva on hyvä. Mitenköhän esim afrikassa, onkohan siellä näitä ongelmia? Voisi luulla ettei kaikki pysty imettämään aliravitsemuksen vuoksi?

[/quote]

minä olen tuo aikaisempi kommentoinut joilla vauvat eivät koskaan oppineet kunnon imuotetta. Sairaalassa olisi käynyt sen 2kk ajan aika pitkäksi jos oltais sinne saatu jäädä opettelemaan asiaa. Tosin eipä saatu parin päivän päästä meidät on aina jo pois potkittu.

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:05"]

Tämä nykyajan imetysfanaattisuus muuten on jotain niin  kammottavaa että tekis sen takia mieleni monelle nuorelle naiselle sanoa että älkää lisääntykö (vaikka lapset ihania ovatkin). On olemassa paljonkin syitä miksi imetys voi mennä pieleen ja tilanteita joihin vain ei ole ratkaisua. Etenkin jos vauva saa rintaraivareita ja lakkoilee niin se on todella hankala tilannehoitaa samalla kun pitää huolehtia lapsen ravinnon saannista ja kasvusta. Olen itse kerran neuvolassa itkenyt kun mun lytättiin siellä aivan täysin. Yksi huusi että pitää käyttää rintakumia toinen huusi ettei missään nimessä. Vauvan paino ei noussut ja se oli minun vikani.Vikani oli myös se kun lopulta aloin tarjota lapselle korviketta. Onneksi mun miehellä olis en verran järkeä päässä että pisti tilanteelle stopin, kävi ostamassa kaupasta pullot ja korvikkeet ja käski mun käyttää niitä. Mieheni olikin suunnilleen ainoa joka minua ei syyllistänyt...ja joo meilläkään ei lapsi saanut otetta rinnasta vaikka 2kk sitä itkien harjoilteltiin. Tämän takia se ekat 2kk oli kuin painajaista vaikka olisi ollut mahdollisuus myös nauttia siitä vauvasta.

[/quote]

Meillä oli hiukan sama tilanne, ja mies meilläkin sanoi, että nyt lopeta itsesi rääkkäys ja lapsen. Onneksi mun terkkari ei syyllistänyt, sanoi että yritin parhaani, aina ei onnistu. ( meillä syynä varmaan kiirellinen sektio, vauva joutui sit Lastenklinikalle viikoksi  ja itse olin kipeä pitkään, tulehduksia yms). Sen jälkeen kaikki sujui paljon helpommin, ja lapsi kehittyi hyvin.

Mulla myös matalat lähes olemattomat rinnanpäät eikä kaksi vuavaa koskaan oppineet monen kuukauden harjoittelusta huolimatta. Sitkeästi ensialkuun vaan yritin kunnes todettiin että pakko antaa korviketta kun ei painoa tule. Kävin kaiken maailman imetystukiryhmissäkin tuloksetta.

Eka syntyi sektiolla ja jälkikipujen takia mulla ei meinannut maito alkuun nousta. Sain siihen lääkäriltä lääkkeen ja istuin aamusta iltaan synnärin jossain siivouskaapin tapaisessa pumppaamassa sähköpumpulla.

Molempia onnistuin jonkin verran alussa imettämään mutta kyllähän se niin on että ellei halua lastaan nälkään tappaa on se ruokittava. Kun painoa ei tule niin annetaan korviketta ja kun annetaan korviketta niin sitä vähemmän vauva on halukas olemaan rinnalla josta ei saa otetta. Tämä taas johtaa siihen ettei maitoa enää erity ja siihen se mulla ainakin hiipui.

en todellakaan ole syyllistänyt itseäni sen verran kauan jaksoin kuitenkin yrittää. Nyt mulla on terveet lapset 12v ja 10v, ei mitään allergioita eikä korvatulehduskierteitä joten enpä nyt ainakaan kovin pahasti päässyt noita vammauttamaan vaikka korviketta saivatkin.

Ai että miten on mahdollista, että ihmisen keho on epätäydellinen? Onko sulla ap käsitystä, millaista ihmisen elämä ilman länsimaista lääketiedettä ja muita apukeinoja oikein olisi? Jos yhtään mietit, niin ihmisen elimistöähän ei ole suunniteltu parhaaksi mahdolliseksi, suojaamaan ihmisen elämää ja hyvinvointia. Jo se, että nainen valuu verta kerran kuussa, niin että muutaman viikon välein ihmisessä on käytännössä iso avohaava on järjetöntä. Mikään muu nisäkäslaji ei tee niin, ja ihan syystä. Synnytys on naiselle ja lapselle hengenvaarallinen, ja siihen on kuoltu ja kuollaan yhä. Ylipäänsä ihmisiä kuolee luonnonoloissa kuin kärpäsiä, se vaan tuppaa unohtumaan, kun ihmiskunta on viimeisen 40:n vuoden aikana kaksinkertaistunut olojen parantuessa.

Joten jos myös imetyksen kohdalla elimistössä on suunnitteluvirheitä, niin se on vaan ihan sitä samaa settiä muiden ihmisen elämää haittaavien ja vaarantavien "virheiden" kanssa. Ja mitä luulit että tapahtuu, jos maitoa ei tule? Mitä luulet että tapahtui, kun äiti sai kohtutulehduksen eikä ollut antibiootteja, tai menetti synnytyksessä runsaasti verta, tai lapsi vammautui synnytyksessä, tai syntyi ennenaikaisena tai heikkona, eikä osannut tai jaksanut imeä, tai lapsella oli epämuodostuma, tai äiti sai pahan rintatulehduksen, tai äiti oli aliravittu ja uupunut (mikä on ennen ihan viime vuosikymmeniä ollut erittäin yleistä) eikä maitoa tullut? Lapsi KUOLI tai äiti KUOLI tai sitten siitä jotenkuten selvittiin elämään, lapsi aliravittuna ja pienikokoisena, ja hermosto jo alusta asti vaurioituneena liian vähäisestä ravinnosta.

Ei koskaan ole ollut mitään ideaalimaailmaa. Ihmiskunnan hyvinvointi on ihmisen ansiota, ei luonnon. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"]

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[/quote]

Missä menee sinusta raja yrittämiselle?Milloin otetaan järki käteen ja lakataan kiusaamasta lasta ja äitiä?

Kauralientä mieheni mummo kertoi vauvoilleen syöttäneensä kun maito ei riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"]

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[/quote]

Ja meinaat että ne joilla asia ei ole onnistunut eivät vaan tarpeeksi ole halunneet?