Imetyksestä-vääntäkää mulle vaikka rautalangasta

Munkin on vaikea kyllä ymmärtää niitä äitejä, jotka ei tahdo edes yrittää. Jotka ei jaksa pienintäkään epämukavuutta imetykseen liittyen, tai joiden mielestä imetys on "ällöä". Mutta toisaalta, näidenkin äitien lapset kasvaa hyvin korvikkeella, jos muuten lapsen hoito, kiintymyssuhde jne. on kunnossa.

Mulla on imetykset onnistuneet, vaikka töitä oon joutunut minäkin asian eteen tekemään. Kenellekään en lähde väittämään, että varmasti onnistuu, jos vain haluaa. Mielelläni kyllä autan, tuen ja annan vinkkejä, jos joku niitä kaipaa, mutta ylipäätään koko imetysasia on niin herkkää ja henkilökohtaista, että tuputtamalla ei yleensä tule kuin hyvin voimakas vastareaktio. Kauheinta on syyllistää äitejä, monelle tosiaan jää imetyksen epäonnistumisesta ikuinen trauma (täysin syyttä).

Mitä sitten vois tehdä? Ei kai muuta kuin valistaa ja valistaa. Ennen synnytystä puhua imetyksestä ja sen eduista, varoittaa, että se voi olla hankalaakin jne., mutta lähinnä vaan pysyä niissä faktoissa. Synnytyksen jälkeen tukea ja opastaa, mutta oikeasti siihen pitäisi olla aikaa, aikaa tarkkailla äitiä ja vauvaa. Lisämaidon tai korvikkeen pihtaaminen synnäreillä on kamalaa, mutta niin on kyllä lisämaidon tai korvikkeen automaattinen tuputtaminenkin (mun lapselle sitä olisi pitänyt antaa, kun itki imukuppipahkan kipuja...).

Imetysfanaatikot on ihan kamalia, mutta mä en ole koskaan sellaista tavannut. Netissä tietysti on joka suuntaan syyllistäjiä, mutta ehkä ihmisten pitäiskin oppia enemmän ohittamaan netin nimettömät huutelijat, myös tietoa ja tukea etsiessään...

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:50"]

Onko kukaan koskaan kiinnittänyt huomiota nännin olemassa olevaan asentoon? Mulla on pienet nännit, joiden muoto oli keskenään hiukan erilainen. Toisesta rinnasta vauva osasi imeä, toista ei saanut pysymään suussa. Rintakumi auttoi hetken, mut sekin alkoi pian turhauttaa molempia. Sitten puolivahingossa kerran käänsin hyljeksittyä nänniä/rintaa vähän ylöspäin ja yhtäkkiä vauva löysi oikean imuotteen. Sen jälkeen "kääntelin ja vääntelin" nänniä aina, kunnes nappasi kiinni. Meni noin kuukausi ja imetys alkoi sujua molemmista rinnoista normaalisti.

synnärillä opastettiin kyllä, mutta hekään eivät hoksanneet nännien eri asentoja huomioida. Mulla oli myös ahtaat nännit ja alussa maidon läpitulo sattui tosi paljon. Itkin kivusta ja ajattelin, et siirryn korvikkeiden käyttöön. Pumppaaminen kuitenkin auttoi tuntoherkkyyteen.

[/quote]

Unohtui mainita et pumppausta piti kuitenkin tehdä yli kuukausi. Mut halusin yrittää, vaikka suoraan sanoen vitutti rankasti. Ymmärrän tosi hyvin, ettei kaikki todellakaan jaksa veivata, kun hyviä korvikkeitakin on saatavilla. En myöskään ymmärrä yhtään syyllistämistä ja painostamista.

Mielestäni imetysneuvontaa pitäisi olla neuvolassa jo raskausaikana. Siis ihan realistista semmoista. Jotenkin itselläni oli ajatus että tissi suuhun ja se on siinä.

Suurin huoli oli raskausaikana että millaisen harson/imetyssuojan hankin että voin sitten imettää muualla kuin kotonakin. Jotenkin ajattelin että otan vauvan syliin,tissin esiin ja jonkun vartin verran imetän, sitten röyhtäisy ja vauva on kylläinen monta tuntia. Ei mennyt ihan niin :)

Itse opin nopeasti että pitää rentoutua jotta sitä maitoa heruisi. Koita siinä sitten rentoutua kun paikat kipeänä etsit asentoa, vauva huutaa nälkäänsä, rinnat ihan pinkeinä maidosta ja itsellä tulee samaan aikaan pissahätä jne...

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:06"]

Mielestäni imetysneuvontaa pitäisi olla neuvolassa jo raskausaikana. Siis ihan realistista semmoista. Jotenkin itselläni oli ajatus että tissi suuhun ja se on siinä.

Suurin huoli oli raskausaikana että millaisen harson/imetyssuojan hankin että voin sitten imettää muualla kuin kotonakin. Jotenkin ajattelin että otan vauvan syliin,tissin esiin ja jonkun vartin verran imetän, sitten röyhtäisy ja vauva on kylläinen monta tuntia. Ei mennyt ihan niin :)

Itse opin nopeasti että pitää rentoutua jotta sitä maitoa heruisi. Koita siinä sitten rentoutua kun paikat kipeänä etsit asentoa, vauva huutaa nälkäänsä, rinnat ihan pinkeinä maidosta ja itsellä tulee samaan aikaan pissahätä jne...

[/quote]

Toi on kyllä p*rseestä kun itelle tulee kesken imetyksen hirveä vessahätä, ite oon vaan sit kopannut vauvan mukaan sinne vessareissulle samalla kun imetän :D Vauvaparka...

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:30"]

Miten on mahdollista, että joillakin äideillä ei maito yksinkertaisesti nouse? Tai että imetys sattuu niin kovin, ettei pysty imettämään ilman että on itku kurkussa? Tai että vauva ei vaan suostu ottamaan tissiä vastaan vaikka kuinka huutaisi nälkäänsä?

Miten vauvat pysyivät hengissä sellaiseen aikaan kun mitään äidinmaidonluovutus-systeemiä eikä äidinmaidonkorvikkeita ollut olemassakaan? Eivätkö ne vauvat jääneet sitten henkiin vai onnistuuko imetys lopulta kun on kyse elämästä ja kuolemasta? Enkä nyt tarkoita todellakaan millään pahalla miettiä tällaisia (itsellä se tilanne, että vain toisesta rinnasta tulee maitoa, toinen lopetti toimintansa 1kk imetyksen aloittamisesta), mietin vain...

[/quote]

No annas kun selitän. Mulla on isot rinnat ja olemattomat rinnanpäät. Kun iso tissi täyttyy maidosta ja kun sitä venttiiliä eli kunnon rinnnapäätä ei ole niin on kuin yrittäisit imeä jotain täynnä olevasta jalkapallosta ilman venttiiliä. Tämän takia mun lapset eivät koskaan oppineet kunnon otetta vaan saivat ihan hirveitä rintaraivareita. Lopulta kaiken yrittämisen jälkeen menivät totaaliseen lakkoon. Olisivat resskukat nälkään kuolleet ellen olisi vaan vaihtanut pulloon. Näin jälkeenpäin ajatellen olis pitäny lopettaa yrittämästä paljon aikaisemmin mutta minkäs teet kun nuori äiti kyseessä ja ympäristöstä tulee jatkuvasti vahvaa signaalia siitä millopin olet hyvä tai huono äiti.

[/quote]

Mulla on sama ongelma mutta mulla auttoi rintakumin käyttö, sen kanssa imetys on onnistunut hyvin.

Lapseni syntyi keskosena eikä osannut eikä jaksanut imeä. Myöhemmin hänen imuotteensa oli väärä, jolloin hän puri ikenillään nännini hajalle. Jossakin vaiheessa imettäminen alkoi sujua kohtalaisen normaalisti. Imetin 8 kk.

Ennen vanhaan lapsi olisi annettu imettäjälle/naapurin imettävälle äidille tai ruokittu lehmän maidolla. Mummoni ruokki vauvansa lehmän maidolla ja vauvat selvisivät. Hänellä maidon eritys ei lähtenyt käyntiin tai lakkasi jo alkuunsa, sillä hänen piti alkaa tehdä raskaita maatalon töitä jo heti synnytyksen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:05"]

Tämä nykyajan imetysfanaattisuus muuten on jotain niin  kammottavaa että tekis sen takia mieleni monelle nuorelle naiselle sanoa että älkää lisääntykö (vaikka lapset ihania ovatkin). On olemassa paljonkin syitä miksi imetys voi mennä pieleen ja tilanteita joihin vain ei ole ratkaisua. Etenkin jos vauva saa rintaraivareita ja lakkoilee niin se on todella hankala tilannehoitaa samalla kun pitää huolehtia lapsen ravinnon saannista ja kasvusta. Olen itse kerran neuvolassa itkenyt kun mun lytättiin siellä aivan täysin. Yksi huusi että pitää käyttää rintakumia toinen huusi ettei missään nimessä. Vauvan paino ei noussut ja se oli minun vikani.Vikani oli myös se kun lopulta aloin tarjota lapselle korviketta. Onneksi mun miehellä olis en verran järkeä päässä että pisti tilanteelle stopin, kävi ostamassa kaupasta pullot ja korvikkeet ja käski mun käyttää niitä. Mieheni olikin suunnilleen ainoa joka minua ei syyllistänyt...ja joo meilläkään ei lapsi saanut otetta rinnasta vaikka 2kk sitä itkien harjoilteltiin. Tämän takia se ekat 2kk oli kuin painajaista vaikka olisi ollut mahdollisuus myös nauttia siitä vauvasta.

[/quote]

Meillä oli hiukan sama tilanne, ja mies meilläkin sanoi, että nyt lopeta itsesi rääkkäys ja lapsen. Onneksi mun terkkari ei syyllistänyt, sanoi että yritin parhaani, aina ei onnistu. ( meillä syynä varmaan kiirellinen sektio, vauva joutui sit Lastenklinikalle viikoksi  ja itse olin kipeä pitkään, tulehduksia yms). Sen jälkeen kaikki sujui paljon helpommin, ja lapsi kehittyi hyvin.

[/quote]

Meilläkin, paitsi että en totellut miestäni vaan sinnikkäästi yritin, itkin, kipu oli kuin joku hampailla olisi järsinyt, lapsi pulautti pelkät veret hyytyneinä suustansa kun rinnoista vuosi verta, itkin joka kerta ja pelkäsin koska taas pitää imettää, pumppasin useamman tunnin päivässä jotta maito saataisiin takaisin nousemaan, huonon imuotteen vuoksi täydet rintani eivät päässeet tyhjentymään ja maidon tuotto loppui lähes kokonaan. Kauaa tätä ei onneksi kestänyt ja 2 viikon kuluttua täysimetin, siitä viikko tai pari niin ei enään sattunut, vauva oppi imemään ja suun kasvaminenkin varmasti auttoi, olin onnellinen että siskoni tuki minua, kaikki muut käskivät lopettaa imetyksen.

Esikoisen kohdalla i etys lähti hyvin käyntii, oli helppoa, kunnes kolmantena päivä sairaalassa rintani oli niin täynnä maitoa, kivi kovat pallot, vauva ei saanut mitään otetta ja hoitajat vain käskivät harjoitella enemmän. Kun pääsin kotiin ostin rintakumit jotka olivat pelastus, kun rinnan muuttuivat ajallaan pehmeiksi jätin kumitkin pois ja imetys onnistui. Kuopuksen kohdalla koitin myös kumeja, ei onnistunut.

Tuota ei vaan tule maitoa en oikein usko, kyllä sitä tulee kun vaan imettää ja pumppaa, jos ei imetä eikä pumppaa niin miksi maito nousisi ollenkaan, tai jos sen lopettaa tai se on liian vähäistä niin maidon tulo lakkaa, jos siis tuntuu siltä että maitoa tulee liian vähän, pitäisi imettää enemmän.

❤️

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:30"]

Miten on mahdollista, että joillakin äideillä ei maito yksinkertaisesti nouse? Tai että imetys sattuu niin kovin, ettei pysty imettämään ilman että on itku kurkussa? Tai että vauva ei vaan suostu ottamaan tissiä vastaan vaikka kuinka huutaisi nälkäänsä?

Miten vauvat pysyivät hengissä sellaiseen aikaan kun mitään äidinmaidonluovutus-systeemiä eikä äidinmaidonkorvikkeita ollut olemassakaan? Eivätkö ne vauvat jääneet sitten henkiin vai onnistuuko imetys lopulta kun on kyse elämästä ja kuolemasta? Enkä nyt tarkoita todellakaan millään pahalla miettiä tällaisia (itsellä se tilanne, että vain toisesta rinnasta tulee maitoa, toinen lopetti toimintansa 1kk imetyksen aloittamisesta), mietin vain...

[/quote]

No annas kun selitän. Mulla on isot rinnat ja olemattomat rinnanpäät. Kun iso tissi täyttyy maidosta ja kun sitä venttiiliä eli kunnon rinnnapäätä ei ole niin on kuin yrittäisit imeä jotain täynnä olevasta jalkapallosta ilman venttiiliä. Tämän takia mun lapset eivät koskaan oppineet kunnon otetta vaan saivat ihan hirveitä rintaraivareita. Lopulta kaiken yrittämisen jälkeen menivät totaaliseen lakkoon. Olisivat resskukat nälkään kuolleet ellen olisi vaan vaihtanut pulloon. Näin jälkeenpäin ajatellen olis pitäny lopettaa yrittämästä paljon aikaisemmin mutta minkäs teet kun nuori äiti kyseessä ja ympäristöstä tulee jatkuvasti vahvaa signaalia siitä millopin olet hyvä tai huono äiti.
[/quote]

Minulla on juuri sama ongelma ja kyllä se vain on rakenteellinen este imetykselle vaikka kaikkeni yritin 1,5 kk:n ajan! :( Kun on jätti-isot rinnat, mutta paljon normaalia pienemmät nännit, ei vauva saa rinnasta otetta edes rintakumien avulla.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:05"]

Tämä nykyajan imetysfanaattisuus muuten on jotain niin  kammottavaa että tekis sen takia mieleni monelle nuorelle naiselle sanoa että älkää lisääntykö (vaikka lapset ihania ovatkin). On olemassa paljonkin syitä miksi imetys voi mennä pieleen ja tilanteita joihin vain ei ole ratkaisua. Etenkin jos vauva saa rintaraivareita ja lakkoilee niin se on todella hankala tilannehoitaa samalla kun pitää huolehtia lapsen ravinnon saannista ja kasvusta. Olen itse kerran neuvolassa itkenyt kun mun lytättiin siellä aivan täysin. Yksi huusi että pitää käyttää rintakumia toinen huusi ettei missään nimessä. Vauvan paino ei noussut ja se oli minun vikani.Vikani oli myös se kun lopulta aloin tarjota lapselle korviketta. Onneksi mun miehellä olis en verran järkeä päässä että pisti tilanteelle stopin, kävi ostamassa kaupasta pullot ja korvikkeet ja käski mun käyttää niitä. Mieheni olikin suunnilleen ainoa joka minua ei syyllistänyt...ja joo meilläkään ei lapsi saanut otetta rinnasta vaikka 2kk sitä itkien harjoilteltiin. Tämän takia se ekat 2kk oli kuin painajaista vaikka olisi ollut mahdollisuus myös nauttia siitä vauvasta.

[/quote]

Meillä oli hiukan sama tilanne, ja mies meilläkin sanoi, että nyt lopeta itsesi rääkkäys ja lapsen. Onneksi mun terkkari ei syyllistänyt, sanoi että yritin parhaani, aina ei onnistu. ( meillä syynä varmaan kiirellinen sektio, vauva joutui sit Lastenklinikalle viikoksi  ja itse olin kipeä pitkään, tulehduksia yms). Sen jälkeen kaikki sujui paljon helpommin, ja lapsi kehittyi hyvin.

[/quote]

Meilläkin, paitsi että en totellut miestäni vaan sinnikkäästi yritin, itkin, kipu oli kuin joku hampailla olisi järsinyt, lapsi pulautti pelkät veret hyytyneinä suustansa kun rinnoista vuosi verta, itkin joka kerta ja pelkäsin koska taas pitää imettää, pumppasin useamman tunnin päivässä jotta maito saataisiin takaisin nousemaan, huonon imuotteen vuoksi täydet rintani eivät päässeet tyhjentymään ja maidon tuotto loppui lähes kokonaan. Kauaa tätä ei onneksi kestänyt ja 2 viikon kuluttua täysimetin, siitä viikko tai pari niin ei enään sattunut, vauva oppi imemään ja suun kasvaminenkin varmasti auttoi, olin onnellinen että siskoni tuki minua, kaikki muut käskivät lopettaa imetyksen.

Esikoisen kohdalla i etys lähti hyvin käyntii, oli helppoa, kunnes kolmantena päivä sairaalassa rintani oli niin täynnä maitoa, kivi kovat pallot, vauva ei saanut mitään otetta ja hoitajat vain käskivät harjoitella enemmän. Kun pääsin kotiin ostin rintakumit jotka olivat pelastus, kun rinnan muuttuivat ajallaan pehmeiksi jätin kumitkin pois ja imetys onnistui. Kuopuksen kohdalla koitin myös kumeja, ei onnistunut.

Tuota ei vaan tule maitoa en oikein usko, kyllä sitä tulee kun vaan imettää ja pumppaa, jos ei imetä eikä pumppaa niin miksi maito nousisi ollenkaan, tai jos sen lopettaa tai se on liian vähäistä niin maidon tulo lakkaa, jos siis tuntuu siltä että maitoa tulee liian vähän, pitäisi imettää enemmän.

[/quote] No muiden tilanteet eivät onneksi ole sinun uskostasi kiinni. Maidon tuloon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten nesteytys, ravitsemus ja lääkkeet. Lukemattomista syistä juuri synnyttäneellä saattaa olla ongelmia näiden perusasioiden kanssa. Herkimmillä yksilöillä pelkkä stressi riittää aiheuttamaan herumattomuuden ja maidon tulon. Itselläni maitoa riitti, mutta sen verran olen ihmisiä ja eläimiä elämässäni hoitanut ja kaikenlaista nähnyt, etten koskaan päästäisi suustani jotain noin vähättelevän yksinkertaista olettamusta.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:05"]

Tämä nykyajan imetysfanaattisuus muuten on jotain niin  kammottavaa että tekis sen takia mieleni monelle nuorelle naiselle sanoa että älkää lisääntykö (vaikka lapset ihania ovatkin). On olemassa paljonkin syitä miksi imetys voi mennä pieleen ja tilanteita joihin vain ei ole ratkaisua. Etenkin jos vauva saa rintaraivareita ja lakkoilee niin se on todella hankala tilannehoitaa samalla kun pitää huolehtia lapsen ravinnon saannista ja kasvusta. Olen itse kerran neuvolassa itkenyt kun mun lytättiin siellä aivan täysin. Yksi huusi että pitää käyttää rintakumia toinen huusi ettei missään nimessä. Vauvan paino ei noussut ja se oli minun vikani.Vikani oli myös se kun lopulta aloin tarjota lapselle korviketta. Onneksi mun miehellä olis en verran järkeä päässä että pisti tilanteelle stopin, kävi ostamassa kaupasta pullot ja korvikkeet ja käski mun käyttää niitä. Mieheni olikin suunnilleen ainoa joka minua ei syyllistänyt...ja joo meilläkään ei lapsi saanut otetta rinnasta vaikka 2kk sitä itkien harjoilteltiin. Tämän takia se ekat 2kk oli kuin painajaista vaikka olisi ollut mahdollisuus myös nauttia siitä vauvasta.

[/quote]

Meillä oli hiukan sama tilanne, ja mies meilläkin sanoi, että nyt lopeta itsesi rääkkäys ja lapsen. Onneksi mun terkkari ei syyllistänyt, sanoi että yritin parhaani, aina ei onnistu. ( meillä syynä varmaan kiirellinen sektio, vauva joutui sit Lastenklinikalle viikoksi  ja itse olin kipeä pitkään, tulehduksia yms). Sen jälkeen kaikki sujui paljon helpommin, ja lapsi kehittyi hyvin.

[/quote]

Meilläkin, paitsi että en totellut miestäni vaan sinnikkäästi yritin, itkin, kipu oli kuin joku hampailla olisi järsinyt, lapsi pulautti pelkät veret hyytyneinä suustansa kun rinnoista vuosi verta, itkin joka kerta ja pelkäsin koska taas pitää imettää, pumppasin useamman tunnin päivässä jotta maito saataisiin takaisin nousemaan, huonon imuotteen vuoksi täydet rintani eivät päässeet tyhjentymään ja maidon tuotto loppui lähes kokonaan. Kauaa tätä ei onneksi kestänyt ja 2 viikon kuluttua täysimetin, siitä viikko tai pari niin ei enään sattunut, vauva oppi imemään ja suun kasvaminenkin varmasti auttoi, olin onnellinen että siskoni tuki minua, kaikki muut käskivät lopettaa imetyksen.

Esikoisen kohdalla i etys lähti hyvin käyntii, oli helppoa, kunnes kolmantena päivä sairaalassa rintani oli niin täynnä maitoa, kivi kovat pallot, vauva ei saanut mitään otetta ja hoitajat vain käskivät harjoitella enemmän. Kun pääsin kotiin ostin rintakumit jotka olivat pelastus, kun rinnan muuttuivat ajallaan pehmeiksi jätin kumitkin pois ja imetys onnistui. Kuopuksen kohdalla koitin myös kumeja, ei onnistunut.

Tuota ei vaan tule maitoa en oikein usko, kyllä sitä tulee kun vaan imettää ja pumppaa, jos ei imetä eikä pumppaa niin miksi maito nousisi ollenkaan, tai jos sen lopettaa tai se on liian vähäistä niin maidon tulo lakkaa, jos siis tuntuu siltä että maitoa tulee liian vähän, pitäisi imettää enemmän.

[/quote] No muiden tilanteet eivät onneksi ole sinun uskostasi kiinni. Maidon tuloon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten nesteytys, ravitsemus ja lääkkeet. Lukemattomista syistä juuri synnyttäneellä saattaa olla ongelmia näiden perusasioiden kanssa. Herkimmillä yksilöillä pelkkä stressi riittää aiheuttamaan herumattomuuden ja maidon tulon. Itselläni maitoa riitti, mutta sen verran olen ihmisiä ja eläimiä elämässäni hoitanut ja kaikenlaista nähnyt, etten koskaan päästäisi suustani jotain noin vähättelevän yksinkertaista olettamusta.

[/quote]

En usko ennen kuin itse näen. Äiti itse voi täällä suomen maassa vaikuttaa nesteytykseen ja ravinnon saantiin jolloin maidon pitäisi tulla. Stressi? Jos nyt tälläinen stressitissi imettäisi vaikka tunnin välein puolituntia kerrallaan niin maitoa ei vain tule vai? En usko en. Lääkkeet syynä, ok, en kyllä tiedä mikä lääke estää maidon tulon..

Itseäni lähinnä ärsyttää ihmiset jotka luulevat sen olevan helppoa, helvetin läpi käyneenä ja lopulta onnistumalla sieppaa todella että joku sanoo et ei vaan tullut maitoo. Jos yrittää ihan oikeasti kaikkensa eikä onnistu, ei voi mitään, olen ylpeä niistä jotka yrittävät ihan oikeasti, mutta on niitä mukamas yrittäjiäkin.

Syyllistäjistä en tykkää minäkään, enkä ole imetys fanaatikko, en ymmärrä kaltaisiasi kirjoittajia jotka vetoavat kaikkiin ihmesyihin, sinun ei tarvitse puhua koko kansan puolesta, puhu omasta puolestasi. Ne ihmiset jotka kertovat omat henkilökohtaiset kokemuksensa yrittämisestä ja epäonnistumisesta saavat minut joko tuntemaan syvää empatiaa tai ärtymystä siitä ettei mielestäni yritetty tarpeeksi.

Itse olisin luovuttanut  jos minulla ei olisi ollut tukeani.

Jos sellaisia ihmisiä oikeasti on joilla ei vain maitoa tullut imetyksestä, pumppauksesta ja sinnikkäästä yrityksestä huolimatta olisin todella kiinnostunut kuulemaan tarinanne!