Imetyksestä-vääntäkää mulle vaikka rautalangasta

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:04"]

Mulla synnärillä on tarkistettu imuote ja toisella kertaa itse kysyin onko oikein. Aluksi rinnanpäät sattuu kun maito ei ole noussut ja yksi vaan imee.( Meilläpäin ei kotiuteta ennen kuin imetys sujuu. )Silloin rasva on hyvä. Mitenköhän esim afrikassa, onkohan siellä näitä ongelmia? Voisi luulla ettei kaikki pysty imettämään aliravitsemuksen vuoksi?

[/quote] Nännikipu, joka johtuu rikkinäisestä ihosta on täysin eri kipu kuin se, mitä täälläkin kuvataan puukoniskuiksi. 

Kommentoin tuolla jo aiemmin, että vauvani ei osannut imeä. Ei saanut otetta. Viisi eri ammattilaista yritti auttaa oikean otteen löytämisessä, mutta vauva ei oppinut.  

Rintakumin kanssa ongelma paheni. Vauva sai otteen, mutta täysin väärän. Rintakumin kanssa nännini menivät vereslihalle, joka itsessään tietysti tuotti kipua. Se kipu ei kuitenkaan ollut mitenkään verrattavissa niihin salamaniskuihin rinnan sisällä. Maitoni muuttui niin veriseksi, että se oli pumpattuna pullossa aivan punaista. Kukaan ei olisi arvannut sitä maidoksi. Tiedät varmaan, mitä vauva tekee syötyään veristä maitoa? Hän oksentaa sen ulos. 

Imetin siis helvetinmoisten kipujen kanssa vauvaa, joka jokaisen syötön jälkeen oksensi aivan kaiken ulos ja alkoi huutamaan nälkäänsä. Sitten alkoikin rintatulehduskierre. 

Kaikkea kyllä kokeilin. Nännivoiteita, kaalinlehtiä, sitruunaa, vichy-vettä, rintakumia, ilmakylpyjä, antibiootteja, kipulääkkeitä. Kävin kolmen lääkärin luona ja lukuisat hoitajat ja kätilöt yrittivät osansa. Ei onnistunut. 

Pumpulle heruin ja se oli pelastukseni. Luovutin maitoa ja omanikin sai kuitenkin rintamaitoani, mutta pullosta. Ymmärtänette kuinka paljon yritin ja kuinka tähän peilaten ärsyttää lukea vähätteleviä kommentteja siitä, kuinka ei yritetä tarpeeksi ja että ongelmat ovat korvien välissä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"]

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[/quote]

Missä menee sinusta raja yrittämiselle?Milloin otetaan järki käteen ja lakataan kiusaamasta lasta ja äitiä?
[/quote]

Sehän on täysin yksilöllistä! Yhdessä sen äidin kanssa täytyy punnita plussia ja miinuksia ja arvioida jaksamista jne. Minusta imetykseen tukeminen on jo epäonnistunut, kun kuvaat sitä kiusaamiseksi! Ongelma on, että harva neuvolan th osaa oikeasti auttaa, jolloin saa paljon ristiriitaistakin infoa. Imetysohjausta täytyisi kehittää paljonkin. Hyvä ohjaus ei ole kenenkään kiusaamista tai "fanaattisuutta".

Tässä vielä tuo yksi jolla käytännössä ei ole ollenkaan nänninpäitä imettämiseen...miettikää missä helvetin psykoosissa sitä olenkaan ollut kun muistan uimahallin saunassakin vaan tuijottaneeni naisia joilla on rinnanpäät? En varmasti edes huomannut tuijottavani mutta se tuskan määrä oli valtava...että tällaista tää nyky-yhteiskunnan painostus tekee :(

Imetysohjauksesta; synnäreiden imetysmyönteisyys on usein päälleliimattua imagonnostatusta, jossa vaan hoetaan että kyllä maito riittää kun vaan uskot siihen. Oikeastihan siellä vuosikausia töissä olleet hoitajat ja kätilöt kyllä ovat nähneet kaikenlaista, mut he eivät saa mitään sanoa vaikka näkisivät jo alusta asti ettei imetys taida onnistua.  Syöttöpunnituksia ei oteta, lääkitystä maidon nousun edistämiseen ei anneta, aina vaan keksitään huikata sieltä kanslian ovenraosta joku ympäripyöreä selitys, joka nerokkaimmillaan on näennäisen informatiivinen, mutta kuitenkin sen verran äitiä syyllistävä, että äiti lakkaa olemasta riesa ja päästää hoitajan kahville kaikessa rauhassa. Äidin pitää vaan lujasti uskoa, että maitoa tulee, vaikka omilla silmillään näkee, että ei tule ja vaikka sydäntä raastaa katosa vauvan itkemistä.

Sitten kun se vauvaparka ei ole saanut ravintoa, kun heikkenee ja hänet viedään keskolaan, ollaan siellä keskolassa ihan huuli pyöreänä, että miksi tälle ei ole annettu maitoa? Eikö kenellekään tullut mieleen, että lapsi tarvitsee ruokaa? Miksi tämä lapsi päästettiin tähän tilaan? Ja taas saa äiti tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Näin sitä hyvää äitiyttä rakennetaan ja suojellaan äitiä masennukselta...NOT.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"] Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen. [/quote] Missä menee sinusta raja yrittämiselle?Milloin otetaan järki käteen ja lakataan kiusaamasta lasta ja äitiä? [/quote] Sehän on täysin yksilöllistä! Yhdessä sen äidin kanssa täytyy punnita plussia ja miinuksia ja arvioida jaksamista jne. Minusta imetykseen tukeminen on jo epäonnistunut, kun kuvaat sitä kiusaamiseksi! Ongelma on, että harva neuvolan th osaa oikeasti auttaa, jolloin saa paljon ristiriitaistakin infoa. Imetysohjausta täytyisi kehittää paljonkin. Hyvä ohjaus ei ole kenenkään kiusaamista tai "fanaattisuutta".

[/quote]

Nimenomaan hyvä ohjaus ei jankuta eikä painosta. Hyvä ohjaus tajuaa missä menee raja ja osaa sitten myös kannustaa vaihtoehtoon B. Tätähän ei meillä suurin osa ammattilaisistakaan osaa.

Minä olen käskenyt miestä tuomaan synnärille oman pullon ja korvikkeen kun lapsi alkoi kuivua ja olla verta pissassa eikä ketään kiinnostanut. Joo sain kyllä pahansuopia ktseita mutta paskat siitä. Minun se vauva on eikä sairaalan.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:22"]

Tässä vielä tuo yksi jolla käytännössä ei ole ollenkaan nänninpäitä imettämiseen...miettikää missä helvetin psykoosissa sitä olenkaan ollut kun muistan uimahallin saunassakin vaan tuijottaneeni naisia joilla on rinnanpäät? En varmasti edes huomannut tuijottavani mutta se tuskan määrä oli valtava...että tällaista tää nyky-yhteiskunnan painostus tekee :(

[/quote]

Ja pakko vielä lisätä että edelleen joskus huomaan tekeväni samaa vaikka tästä ajasta jo 10v. Tuska ja henkiset arvet eivät hevillä lähde kun ne kerran on saanut...

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"]

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[/quote]

Ja meinaat että ne joilla asia ei ole onnistunut eivät vaan tarpeeksi ole halunneet?
[/quote]

Ei, vaan moni heistä on törmännyt ongelmiin, joihin ei ole saanut asianmukaisesti tukea ja oikeaa apua. En syyllistä äitejä, vaan harmittelen osaavien ammattilaisten vähyyttä ja huonoa systeemiä. Sairaalan kätilöillä liian kiire ja kotiutus tapahtuu liian aikaisin imetyksen opettelun näkökulmasta. Neuvolassa käydään liian harvoin ja th:lla ei ole taitoakaan. Imetysklinikoita on vain harvoissa sairaaloissa. Ei ole siis ihmekään, että moni kokee vaikeuksia. Mutta fysiologisesti lähes kaikilla kyllä maito riittäisi, jos ei näitä muita ongelmia olisi/ne osattaisiin ratkaista paremmin.

Mulla meni nännit ainaki sairaalassa ihan ruvelle, ja sen takia sattui ja vihloi. Toki laitoin joka kerta lanoliinirasvaa, mutta kun rinnanpäät ei pääse lepäämään kunnolla, kun imetysvälit ei oo kovin pitkiä. Sairaalassa tehtiinkin sitten kerran niin, että hoitajat antoi pullosta, jotta mun nännit sai levätä. Se auttoikin, vaikka kyse oli vaan muutamasta lisätunnista. Ei se kipu siis siihen kokonaan loppunut, mutta helpotti niin paljon, että nännit lähti parantumaan. Imuotetta tarkisteltiin paljon ja kaikki oli siltä osin kunnossa, maitoa tuli hyvin jne.

Kotona meni kuukausi täysimetyksellä. Olin henkisesti aivan riekaleina, kun kukaan ei ole koskaan ollut niin riippuvainen minusta. En siis yllättynyt siitä, että lapsi tarvitsee äitiään, yllätyin omasta naiiviudestani, kun en ollut ajatelllut mitä se riippuvuus merkitsee. Viimeinen tikki oli eräs yösyöttö, joka kesti neljä tuntia. Tottakai lapsi on pahalla tuulella jos äitikin on, kyllä se sen aistii. Sen jälkeen mies pisti stopin täysimetykselle, perusteena "haitta lapselle on pienempi kuin hyöty äidille." Siirryttiin vähitellen pulloon, jolloin mun henkinen tila koheni, vaikka alussa olikin paskamutsifiilis koska olin "alentunut" pulloon. Mutta se pullo... se on pelastanut PALJON. Olen pystynyt rakentamaan hyvän suhteen lapsen kanssa, koska olen JAKSANUT. Oli kaikkien etu siirtyä rinnalta pulloon.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"] Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen. [/quote]   Ja meinaat että ne joilla asia ei ole onnistunut eivät vaan tarpeeksi ole halunneet? [/quote] Ei, vaan moni heistä on törmännyt ongelmiin, joihin ei ole saanut asianmukaisesti tukea ja oikeaa apua. En syyllistä äitejä, vaan harmittelen osaavien ammattilaisten vähyyttä ja huonoa systeemiä. Sairaalan kätilöillä liian kiire ja kotiutus tapahtuu liian aikaisin imetyksen opettelun näkökulmasta. Neuvolassa käydään liian harvoin ja th:lla ei ole taitoakaan. Imetysklinikoita on vain harvoissa sairaaloissa. Ei ole siis ihmekään, että moni kokee vaikeuksia. Mutta fysiologisesti lähes kaikilla kyllä maito riittäisi, jos ei näitä muita ongelmia olisi/ne osattaisiin ratkaista paremmin.

[/quote]

Ei se maidon riittävyys ole ollenkaan se ainoa mahdollinen ongelma vaan ihan muut fysiologiset syyt mitkä täälläkin tulleet jo esille. Minä olen edelleen tuo jolla ei ole nännejä imettämiseen. Olin varsinainen suihkutissi maitoa olisi ollut vaikka millä mitalla mutta minkäs teet kun vauvat vaan eivät saa imettyä sitä ulos.Eipä osanneet ammattilaiset mua auttaa, tosin väitän ettei kukaan olisi osannut.

En lukenut kaikkia viestejä mutta oma mummoni ei kauankaan pystynyt imettämään äitiäni ja tätiäni 50-luvulla, oli rintatulehdusta ym vaivaa. Ne joi sitten lehmänmaitoa/vettä/velliä aika pienestä asti. Maatilalla asuivat ja omista lehmistäkin sai maitoa. Eihän se varmasti niin terveellistä ollut kun rintamaito tai nykykorvikkeet mutta pysyivät hengissä kumminkin. Pikkulapsena tätini sitten kärsi maitoallergiasta.

Itse imetän toista lastani ja hyvin on sujunut, taidan jatkaa vuoteen asti niinkuin ekaakin.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"] Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen. [/quote]   Ja meinaat että ne joilla asia ei ole onnistunut eivät vaan tarpeeksi ole halunneet? [/quote] Ei, vaan moni heistä on törmännyt ongelmiin, joihin ei ole saanut asianmukaisesti tukea ja oikeaa apua. En syyllistä äitejä, vaan harmittelen osaavien ammattilaisten vähyyttä ja huonoa systeemiä. Sairaalan kätilöillä liian kiire ja kotiutus tapahtuu liian aikaisin imetyksen opettelun näkökulmasta. Neuvolassa käydään liian harvoin ja th:lla ei ole taitoakaan. Imetysklinikoita on vain harvoissa sairaaloissa. Ei ole siis ihmekään, että moni kokee vaikeuksia. Mutta fysiologisesti lähes kaikilla kyllä maito riittäisi, jos ei näitä muita ongelmia olisi/ne osattaisiin ratkaista paremmin.

[/quote] Täällä aika moni on kuvaillut ongelmiaan imetykseen liittyen. Miten niiden kanssa olisi ammattilaiset voineet enemmän tehdä? Minua ainakin yritti auttaa lukuisat ammattilaiset, joista 5 oli saaneet koulutusta asiaan. Se vaiettu totuus tässä on se, että vika on usein vauvassa. Vauva ei osaa imeä. Äiti ja avustavat ihmiset voivat vain yrittää avittaa tyrkyttämällä ja asentoa korjaamalla, mutta he eivät voi teknisesti tehdä sitä imemistä vauvan puolesta. Harvemmin vaan kuulee vauvojen syyllistämistä, äidit saavat sen kyllä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:08"]

Imetys voi tosiaan (alkuun) olla haastavaa monestakin syystä. Matalat rinnanpäät, keskosuus tai vauvan sairaus, liian iso nänni, vauvan kireä kielijänne, vauvan matalat sokerit, sektio, vauvan kellastuminen, hidas maidonnousu, suihkutissi jne. Jokainen kokee varmasti jonkun haasteen. Vain aniharvoin maito ei kuitenkaan riitä, se on vain se helpoin ja nopein selitys. Jossakin on silloin mennyt pieleen, ehkä tiedonpuutteen ja tuenpuutteen takia. Aika moni äiti ei nykyään osaa ottaa vauvan ensiviikkoja tarpeeksi rauhassa, moni yllättyy, miten paljon imetykseen voi joutua ensipäivinä panostaa. Jos ei ole kokenut, kuinka helppoa imetys on sen sujuessa, niin ei ehkä kärsivällisyyskään riitä. Ei ole kokeneempia imettäjiä neuvomassa, vaan haetaan netistä osin väärääkin tietoa ja tukea. Maito ei yleensä lopu, mutta moni asia voi mennä pieleen tai osoittautua liian haastavaksi, mikä sitten tietenkin näkyy lopulta myös maitomäärissä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, toivon vain, että ne äidit, jotka haluavat imettää, saisivat kaiken tarvitsemansa tuen ja kannustuksen.

[/quote]

Missä menee sinusta raja yrittämiselle?Milloin otetaan järki käteen ja lakataan kiusaamasta lasta ja äitiä?

[/quote]

En ole edellinen kommentoija, mutta mielestäni kyllä se, kun huonekaverini oli jo synnärillä  täysin asennoitunut siihen, että imetystä yritetään vain näöksi osastolla, ja kotona siirrytään pulloon, oli yrityksen puutetta. Kyseessä oli toinen lapsi, ja ensimmäistä oli yritetty imettää pullon annon ohella pari viikkoa, sen jälkeen lopetettu, kun se sattui "niin ***tanasti" (suora lainaus huonekaverilta miehelleen). Meillä opetettiin heti huulensa rakolle imenyttä (eli imuote ole voimakas) lasta sitten 3-4 kuukauden ja taas 6-7 kuukauden iässä pullolle kauemmin kuin mitä huonekaverilla riitti esikoisensa kanssa malttia imetyksen harjoitteluun. 

Kun mun lapset olivat vauvoja niin mulla oli yksi ns "ystävä" jolta tuntui onnistuvan ihan kaikki. Hän imetti vaikka päällään seisten, oli kestovaipat ja itse tehdyt soseet.Vauva nukkui 2-kuisena jo yöt läpeensä. Vauva oppi 6-kuisena kuulemma jo potallekin.

Arvatkaas miltä tuntui kun hän syyllisti minua siitä etten kyennyt imettämään, mun lapsi sai rintaraivareita ja kieltäytyi imemästä, juostiin tukiryhmissä ja vaikka missä, vauva huusi nälkää kaiket yöt ja minä olin pystyyn kuollut zombi joka ei myöhemminkään jaksanut kestovaippailla ja soseet tulikaupan hyllyltä. Potallekin lapsi oppi vasta 2,5-vuotiaana.

Se jatkuva syyllistämisen määrä oli jotain epätodellista ja jälkeenpäin olen miettinyt että miksi, miksi ihmeessä en heivannut tätä myrkynkeittäjää aiemmin elämästäni.

Itselläni on tosi pienet rinnanpäät. Vauva oli syntämästä lähtien todella nälkäinen ja aika kova otteissaan, vaikka muuten ihana onkin. Synnytys oli erittäin vaikea, ja olin aivan hajalla sen jälkeen. Imetystä kokeilin, mutta sattui aivan järkyttävän paljon. Maito ei noussut kunnolla ja kipu rinnanpäissä käsittämätön. Laitoksella painostus oli järkyttävää, varsinkin kun olin muutenkin niin huonossa kunnossa pahojen repeämien jäljiltä. Onneksi suostuivat tuomaan korviketta, mutta saivat minut tuntemaan kovaa syyllisyyttä. Kotona yritin pumpata, sekään ei onnistunut. Olin ajatellut imettäväni, mutta aina se ei vaan onnistu.

Uskon, että ennen vanhaan käytettiin imettäjien lisäksi myös erilaisten eläinten maitoa.

Kaikilla ei imetys onnistu. Minulla on onnistunut. Esikoisen vauva-aikana jaksoin vielä ottaa kantaa, kannustaa ja paheksua. Nyt vanhempi ja viisaampi. Onni on onnistunut imetys ja terve lapsi.Onni on onnistunut ruokinta ja terve lapsi. Kukin tehköön niin kuin parhaaksi kokee; vauvalleen, itselleen ja perheelleen: tässä jätjestyksessä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:04"]

Mulla synnärillä on tarkistettu imuote ja toisella kertaa itse kysyin onko oikein. Aluksi rinnanpäät sattuu kun maito ei ole noussut ja yksi vaan imee.( Meilläpäin ei kotiuteta ennen kuin imetys sujuu. )Silloin rasva on hyvä. Mitenköhän esim afrikassa, onkohan siellä näitä ongelmia? Voisi luulla ettei kaikki pysty imettämään aliravitsemuksen vuoksi?

[/quote]

Ei kaikki pystykään. Siihenhän ne lapset siellä kuoleekin. Itse olen ollut luennolla, jossa kerrottiin intialaiskylän elämästä ennen ja jälkeen ravitsemusprojektin,  ja nimenomaan äitiyshuollon näkökulmasta. Olihan se surullista katsottavaa, luurangonlaihat äidit katsovat tyhjin silmin jonnekin ja sylissä on vauva, joka ei saa rinnasta mitään, koska elimistöllä ei ole mitään mistä maitoa valmistaa. Äideistä näki, että he tiesivät että on ihan mahdollsita että lapsi ei selviä. Ihmiset siellä kuolivat täysin hoidettaviin sairauksiin, kuten saastuneen veden aiheuttamaan ripuliin.  Näillä äidellä kävi tuuri, koska heille huolehdittiin ruokaa ja lääkkeitä.

Onko kukaan koskaan kiinnittänyt huomiota nännin olemassa olevaan asentoon? Mulla on pienet nännit, joiden muoto oli keskenään hiukan erilainen. Toisesta rinnasta vauva osasi imeä, toista ei saanut pysymään suussa. Rintakumi auttoi hetken, mut sekin alkoi pian turhauttaa molempia. Sitten puolivahingossa kerran käänsin hyljeksittyä nänniä/rintaa vähän ylöspäin ja yhtäkkiä vauva löysi oikean imuotteen. Sen jälkeen "kääntelin ja vääntelin" nänniä aina, kunnes nappasi kiinni. Meni noin kuukausi ja imetys alkoi sujua molemmista rinnoista normaalisti.

synnärillä opastettiin kyllä, mutta hekään eivät hoksanneet nännien eri asentoja huomioida. Mulla oli myös ahtaat nännit ja alussa maidon läpitulo sattui tosi paljon. Itkin kivusta ja ajattelin, et siirryn korvikkeiden käyttöön. Pumppaaminen kuitenkin auttoi tuntoherkkyyteen.

Ennen vanhaan kun lapsikuolleisuus oli suurta niin keskityttiin olennaiseen eli lapsen hengissä pitämiseen lapsuusajan yli. Nykyään kun kaikki meillä niin hyvin niin tuntuu että äitiydestä on tehty ihmeellistä suorittamista.

Pitää imettää korvike on myrkkyä, pitää tehdä soseet itse kaupan soseet on myrkkyä. Pitää ostaa sitä ja tätä mutta missään nimessä ei saa antaa tuota. Saako antaa tuttia ja milloin sitä ei ainakaan saa antaa. Millä tavalla pitää laittaa nukkumaan ja miten ei ainakaan. Miten paljon pitää olla kotona ja ainakaan nyt tyttöjen iltaan ei äiti-ihminen saa missään nimessä lähteä. jos jonnekkin nyt muka pakko mennä niin korkeintaan kampaajalle sitten jotta on nätti miehen silmissä.

Auta armias sitten kun päiväkoti alkaa ja koulut varsinkin. Silloin vasta mönkään voikin mennä! Joka tuutista tulee tavaraa ja infoa siitä miten kasvatat lapsesi oikein ja miten hoidat hänet oikein ja miten ainakin menee väärin. Johan tässä on pää pyörällä kaikista ohjeista ja henkinen kantti kovilla.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:50"]

Onko kukaan koskaan kiinnittänyt huomiota nännin olemassa olevaan asentoon? Mulla on pienet nännit, joiden muoto oli keskenään hiukan erilainen. Toisesta rinnasta vauva osasi imeä, toista ei saanut pysymään suussa. Rintakumi auttoi hetken, mut sekin alkoi pian turhauttaa molempia. Sitten puolivahingossa kerran käänsin hyljeksittyä nänniä/rintaa vähän ylöspäin ja yhtäkkiä vauva löysi oikean imuotteen. Sen jälkeen "kääntelin ja vääntelin" nänniä aina, kunnes nappasi kiinni. Meni noin kuukausi ja imetys alkoi sujua molemmista rinnoista normaalisti.

synnärillä opastettiin kyllä, mutta hekään eivät hoksanneet nännien eri asentoja huomioida. Mulla oli myös ahtaat nännit ja alussa maidon läpitulo sattui tosi paljon. Itkin kivusta ja ajattelin, et siirryn korvikkeiden käyttöön. Pumppaaminen kuitenkin auttoi tuntoherkkyyteen.

[/quote]

Juu käännelty on vaikka missä asennossa mutta lapsi senkuin raivosi ja rempoi rinnalla. Lopulta aina kun vauva näki mun tissin niin alkoi hirveä huutoraivari jo siitä. Lapsiparka...