Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää, että työkaveri on miljonääri. En oikein pääse tästä yli. Ihan tavallinen nainen, en olisi ikinä uskonut.
14.08.2021 |
Tekisi mieli kertoa sata asiaa, jota nyt tiedän työkaveristani, mutten voi, etten paljastu.
Siis niin tavallinen nainen kuin ikinä voi kuvitella kenenkään olevan. Ei erotu millään tavalla. Käyttää ihan tavallisia, hillittyjä, keski-ikäisen naisen vaatteita. Paitsi että nyt sitten kuulin (ja tietysti googlasin), että ovatkin ihan ökykalliita. Yli tonnin neuleita, monen tonnin kelloja, kengät monta sataa euroa pari jne.
En jotenkin osaa enää suhtautua siihen tän tiedon jälkeen. Miten voi olla niin tavallinen ja kiva ja mukava kaikille ja niin vaatimaton, vaikka on rahaa kuin meillä pölyä?
Kommentit (461)
Ei kannata kysellä jos vastaus aiheuttaa kateutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, siksihän miehet haluavat hyväpalkkaisen reissutyön, on niin mukavat oltavat reissussa... toivottavasti sun mies ei oos ellainen...
Mä oon töissä keikkailijana köyhäalalla eli hoitotyössä,aina kun meen uuteen paikkaan niin ollaan utelemassa asunko vuokralla vai omassa, sitten kun sanoo et asun hyvällä alueella ok-talossa ja meil uudet autot ja mökki sekä reissussa käydään usein. Niin naamat vääntyvät ja työssä alkaa olemaan yllättäviä vaikeuksia, miksi utelette toisten asioita kun tulette kuitenkin kateellisiksi? Eikö toi ole aika kuluttavaa? Hommatkaa oma elämä ja lisätöitä jos haluatte itsekin muuta elämltä kuin tekoripset.
Miten sitten olettaisit sen näkyvän? Samanlaisia ihmisiä kaikki on, omaisuudesta riippumatta. Miksi se että on rahaa, muuttaisi sitä minkälainen persoona on?
Marimekko saa noita tummille myydäkkin sitten,katsotaan kannattaako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan hassua pitää sellaisia vaatteita toimistolla, mutta ehkä oma toimistoni ei ole niin kaupallinen. Joku niitäkin vaatteita ja asusteita hankkii. Tekeekö vapaa-ajalla ja perheen kanssa jotain erityistä tai kertooko edes sellaisesta?
Mä olen tavallinen toimistotyöläinen ja saan ihan tavallista keskipalkkaa. Puolisoni taasen on todella hyvätuloinen ja ostaa minulle usein lahjaksi tosi kalliita vaatteita työmatkoiltaan (jossa ne toki maksaa vähemmän kuin Suomessa). En halua, että missään vaatteessa on isolla mitään logoja, joten ei kukaan toimistolla voi tietää, ettei mun villaneule ole polyesterineule H&M:sta, vaan italialainen villa-kashmir-neule, joka maksoi 1200 euroa. Näyttää ihan samalta. Enkä tasan kerro kenellekään.
Jos sinun italialainen 1200 € neule näyttää henkkamaukan neuleelta niin sinua on huijattu. Se on silloin halpa neule. Minulla on monta n. 200-500 € kashmirneuletta ja jo ne erottuvat henkka kamasta kuin yö päivästä.
Jos olet rikas etkä näytä sitä, se ei ole Suomessa hyvä asia. Jos olet rikas ja pröystäilet sillä, ihan yhtä huono juttu. Elä sitten jumalisesti siinä! Ihan hirveää toisten kyttäämistä! Hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimolla hyvät tulot kirjoitti:
Mä oon töissä keikkailijana köyhäalalla eli hoitotyössä,aina kun meen uuteen paikkaan niin ollaan utelemassa asunko vuokralla vai omassa, sitten kun sanoo et asun hyvällä alueella ok-talossa ja meil uudet autot ja mökki sekä reissussa käydään usein. Niin naamat vääntyvät ja työssä alkaa olemaan yllättäviä vaikeuksia, miksi utelette toisten asioita kun tulette kuitenkin kateellisiksi? Eikö toi ole aika kuluttavaa? Hommatkaa oma elämä ja lisätöitä jos haluatte itsekin muuta elämltä kuin tekoripset.
Pitääkö tyhmien ihmisten tyhmiin kysymyksiin vastata? Mitä tapahtuisi jos sanoisit: „Eiköhän tässä ole puhuttu tarpeeksi in ihan sivuasioista? Jatketaanpa töissä.“
Minulla on työtoveri, vaatimaton ja reilu, mutta jo sukunimestä tietää että rikkaaseen ja aateliseen sukuun kuulutaan. Tuntuu että hän ei toisaalta halua että siitä puhutaan, ja toisaalta sitten taas haluaa joskus vähän briljeerata, tai jopa vähän loukkaantuu ellei joku tajua. Ehkä asia on vähän ambivalentti hänelle itselleenkin.
Hyvin tulen juttuun tämän työtoverin kanssa kuitenkin. Vaikka itse äänestän korkeamman perintöveron puolesta (varon kertomasta kenellekään) on työkaveri ihan OK ja hänen sukuhistoriansa kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Melkein minkä tahansa työn saaminen on tavalliselle ihmiselle nykyään hyvin vaikeaa ja työttömiä on paljon. Tässä mielessä onkin väärin, että rikkaat, joiden ei tarvitsisi käydä töissä käyvätkin töissä. Tällainen toiminta on itse asiassa hyvin itsekästä. Samalla kun rikas käy kai aikansa kuluksi tai huvin vuoksi töissä joku oikeasti tuota työtä tarvitseva taloudellisista ongelmista kärsivä joutuu kituuttamaan työttömänä. Olen siis itse köyhä työtön ja jos nyt vaikka voittaisin loton päävoiton ilmoittaisin työttömyyteni päättyneen, enkä enää koskaan hakisi mitään yhteiskunnan tukea, vaikka johonkin olisinkin oikeutettu, vaan eläisin niin, että voittopotti riittäisi koko loppuelämäni.
Jos pystyisit hoitamaan tuon rikkaan työt niin on kyllä ihme, ettet ole löytänyt työpaikkaa mistään.
En ole työtön, mutta väitän, että pystyisin hoitamaan jonkun rikkaan työt, minulla on soveltuvat ominaisuudet ja hyvä koulutus. Itseasiassa minun alallani on paljon ihmisiä, joista ihmettelen, millä he ovat työpaikkansa saaneet, kun eivät tunne edes perusasioita hallitsevan. Mutta työtä ei saa ilman kokemusta eikä kokemusta saa ilman työtä. Pitää olla näyttöjä eikä niitä saa ilman mahdollisuuksia.
Eli mä voisin kyllä ottaa jonkun rikkaan työn, niin joku työtön voisi sitten ottaa mun työn.
Jo on suuret luulot omasta osaamisesta!!! Hyvänen aika: lähisuvusani on sekä lääkäri että toisen alan tohtori ja rahaa kyllä on, enkä ikinä koskaan olisi mennyt väittämään että heidän työnsä osaisin! Kuten eivät hekään minun alempipalkjaisempaa työtäni sillä kielitaito ei kummallakaan riittäisi (puhun ja kirjoitan 5 kielellä).
Kateus ja pahantuulisuus kukkii täällä ihmeellisiä kukkia. Häpeä!
https://www.vauva.fi/keskustelu/4516469/ketju/joudutko_salailemaan_vara…
Omaa vuodatusta vuosien takaa. ( Kesti hetki löytää)
Että on tämä työtovereiden varallisuuden kyyläily kestoaihe työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksettaa koko ketju. Kaikki mitä rikkaat tekevät on hienoa ja ihailtavaa. Tällaisella 35-vuotiaalla köyhällä naisella ei ole tälle yhteiskunnalle mitään arvoa...edes autoa en oppinut autokoulussa ajamaan kun palkkarahoilla tunteja maksoin ja ne rahat loppuivat kesken.
Alkuelämän juuri rikkaiden lapset kiusasivat ensin tarhassa ja sitten ala-asteella. Äidin selitys asialle oli köyhyys :( sitten kun minusta ei tullut muuta kuin vuokralla asuva duunari niin vanhempien toimesta säälittiin.
Toki kun lapsena halusin lähteä kävelylle sieltä neljän hengen kaksiosta kuulin rumaksi ja h*****ksi haukkumista niistä valtavista omakotitaloista joissa nämä rikkaat lapset asuivat.
Nyt sitten luen täältä miten vain yhä hienompaa on rikkaiden elämä ja parempaa kaikki mitä rikas tekee köyhään nähden. Minä sairas työtön lopullista lähtöä ajatteleva ihminen en ole minkään arvoinen:( minä tarvitsisin sen työpaikan jolla saisin rahaa, ne mt-palvelut joista pitää maksaa, sen lääkityksen perussairauteen...
Joku toinen ihan huvikseen käy töissä ja oikein osoittaa oman erinomaisuutensa, ihan vain kiusalla näyttää köyhälle työttömälle sairaalle ettei tämä ole MITÄÄN ja ponnistelu oli TURHAA!!!!!!!!!! 35 vuotta hukkaan jotta saa märän rätin naamaan!!!!! 35 vuotta luulin, että voin voittaa ihan hyvän elämän mutten saa sitä KOSKAAN!!!!!!!
Nyt on kyllä katkeruus sumentanut lukutaidonkin. Ihan neutraalia keskusteluahan täällä. Koita saada apua.
Ei ole neutraalia. Jos rikas käy töissä ja vie toisen työpaikan alalla jolla ei ole työvoimapulaa se on väärin. Lähinnä se on joka tapauksessa todella outoa ja oudompaa on, että tällaista ihaillaan. Jos rikkaan tyyli on vielä oikein vaatimaton, köyhäkin, niin ihaillaan lisää. Jos näyttävä niin kadehditaan tai ihaillaan myös. Jos asuu jossain surkeassa läävässä niin sitäkin ihaillaan, vaikka myös tällöin rikas jossain isommassa kaupungissa vie myös sen köyhän asunnon!
Kysyin mieheltäni onko heidän kotimaassaan tällaisia köyhää larppaavia työssäkäyviä rikkaita ja mies nauroi asialle. Kuulemma joku firman omistaja saattaa lähinnä pyörähtää työpaikalla. Hänelle kuulosti aivan oudolta ajatus, että rikas menee työpaikalle töihin larppaamaan jotain työssäkäyvää maijameikäläistä.
Mutta Suomessa ilmeisesti rikkaankin pitää myös leikkiä työssäkäyvää tavista, kai se on sitten niin hienoa olla rönttöinen muumi kauhtuneessa marimekkoteltassa toimistolla aamulla ennen kahdeksaa jo lipittämässä suodatinkahvia.
Olihan se yksikin lottovoittaja mennyt suoraan töihin kun joku normaali (ei-suomalainen) ottaisi nyt sen loman ainakin ja sitten sijoittaisi fyrkkoja mm. asuntomarkkinoille, osakkeisiin ja ostaisi arvometalleja yms. ja tekisi töitä vähintään huolettomammin.
Ei mikään ihme siis että suomalaista työhevosta qsee työnantaja, päättäjä ja kuka vain silmään kun meininki on, että arbeit macht frei aivan kaikessa.
Kateus ei ole kaunista katsottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko tässä takana se, että olet naiivisti uskonut, että elämässä ei voi saada kaikkea? Että varakkailla on rahaa, mutta ei ne ole "oikeasti" onnellisia. Tai rikkaasta tulee väistämättä ylpeä ja mauton rahojensa esittelijä.
Valitettavasti näin ei ole. Varakkaat ovat usein fiksuja, empaattisia, sivisteneitä ja onnellisia. Köyhyys ei tarkoita surkeaa elämää, mutta jatkuva taloudellisten asioiden kanssa kamppailu syö voimavaroja ja vie valitettavan monelta elämänilon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkautta ei mitenkään näe ihmisestä päällepäin. Fiksua on myös Suomessa olla tekemättä asiasta numeroa. Tiedän varakkaita jotka ostavat vaatteitaan esim. Tokmannilta. Valitettavasti (teidän kuplanne rikkoakseni) laadukkaita vaatteita edes vähemmän enää löytyy mistään. Ne H&M vaatteet ovat laadultaan sama, kuin hintaluokassa 400-2000 e vaatteet tätä nykyä. Jos joku haluaa käyttää noin paljon rahaa vaatteisiin maksaa mielikuvasta... Tämän olen kuullut eräältä vaatesuunnittelijalta.
Rikkailla on koko maailma avoinna. Voi matkustaa Aasiaan lomalle ja tilata sieltä mittaustilaustyönä haluamastaan kankaastaan vaatteen. Tunnen yritysjohtajia, jotka tilaavat juuri tällä tavoin mittaustilauspukuja.
Ei tuohon tarvitse olla edes rikas. Minä olen ihan asiantuntijatyössä ja tilaan pukuni mittatilauspukuina haluamastani kankaasta. Nämä tulevat jopa halvemmaksi kuin tehdaspuvun osto vaikka stockmannista.
Minun hyvä työkaverini oli myös todella rikas. Hänen miehensä oli rikkaasta suvusta ja kovapalkkaisessa työssä. En tiennyt sitä, koska työkaveri ei kertonut. Kerran sitten menin heille kylään. Voi kauhistus, miten järkytyin. Mahtava loft-tyyppinen kattohuoneisto. Kysyin, paljonko tällainen maksaa ja sain vastauksen, että suunnilleen 1,2 miljoonaa. Työkaveri naureskeli, että älä huoli, heillä on lainaa vielä neljäsosa hinnasta. Kun kysyin naureskellen parin, kolmen vuoden päästä, että onkos laina lyhentynyt, työkaveri sanoikin, että joo, he maksoivat sen pois. Meidän perheellä oli myös n. 300 000 euron asunto, mutta maksusuunnitelma oli kuitenkin 20 vuodelle.
Vierailija kirjoitti:
Monen tonnin kello on mullakin, ei halpista kehtaa köyhäkään käyttää.
Susta näkee helposti ettet ole varakas millään mittapuulla, et henkisestikään.
Vierailija kirjoitti:
vaimolla hyvät tulot kirjoitti:
Mä oon töissä keikkailijana köyhäalalla eli hoitotyössä,aina kun meen uuteen paikkaan niin ollaan utelemassa asunko vuokralla vai omassa, sitten kun sanoo et asun hyvällä alueella ok-talossa ja meil uudet autot ja mökki sekä reissussa käydään usein. Niin naamat vääntyvät ja työssä alkaa olemaan yllättäviä vaikeuksia, miksi utelette toisten asioita kun tulette kuitenkin kateellisiksi? Eikö toi ole aika kuluttavaa? Hommatkaa oma elämä ja lisätöitä jos haluatte itsekin muuta elämltä kuin tekoripset.
Pitääkö tyhmien ihmisten tyhmiin kysymyksiin vastata? Mitä tapahtuisi jos sanoisit: „Eiköhän tässä ole puhuttu tarpeeksi in ihan sivuasioista? Jatketaanpa töissä.“
Töissä tulee aika tylsää, jos ei saa puhua mistään muusta kuin työasioista. Oma rajani kulkee siitä, miten kertomisiani kommentoidaan. Olen lapseton keski-ikäinen sinkku, ja kerron kysyttäessä ilomielin onko minulla lapsia vaiko ei, mutta mitään alentuvia kommentteja en ota vastaan tyyliin oletko liian vaativa tai vielä ehdit tehdä lapsia (evvk).
Mutta jos joku kysyy että missä päin asut niin totta kai kerron. Jos siitä joku pahoittaa mielensä niin itsepä kysyi. Kerron myös mökkeileväni ja jos se herättää kateutta niin aivan sama.
Eikös toi oo hyvä juttu et on pärjännyt?