Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää, että työkaveri on miljonääri. En oikein pääse tästä yli. Ihan tavallinen nainen, en olisi ikinä uskonut.
14.08.2021 |
Tekisi mieli kertoa sata asiaa, jota nyt tiedän työkaveristani, mutten voi, etten paljastu.
Siis niin tavallinen nainen kuin ikinä voi kuvitella kenenkään olevan. Ei erotu millään tavalla. Käyttää ihan tavallisia, hillittyjä, keski-ikäisen naisen vaatteita. Paitsi että nyt sitten kuulin (ja tietysti googlasin), että ovatkin ihan ökykalliita. Yli tonnin neuleita, monen tonnin kelloja, kengät monta sataa euroa pari jne.
En jotenkin osaa enää suhtautua siihen tän tiedon jälkeen. Miten voi olla niin tavallinen ja kiva ja mukava kaikille ja niin vaatimaton, vaikka on rahaa kuin meillä pölyä?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Miljonääri oli munkin entinen työkaverini.
Eikä hänenkään ulkomuodostaan voinut sitä mitenkään päätellä: hän pukeutui homssuisesti kuin joku Kassi-Alma. Ei siksi, että olisi ollut jotenkin saita, vaan häntä eivät vaatteet yksinkertaisesti kiinnostaneet yhtään.
Hän myös asui ihan tavallisessa, pienessä kämpässä (kävin kerran kahvilla hänen luonaan), vaikka olisi ollut varaa millaiseen lukaaliin tahansa. Ei ilmeisesti kiinnostanut leveä asuminenkaan.
Ainoa asia, missä hänen varakkuutensa näkyi, oli se, jos käytiin työporukalla kahvilla tai syömässä. Hän maksoi aina laskun, mitenkään tekemättä asiasta numeroa.
Kaupassa ton näköset saa aina vartijat ja myyjät peräänsä, kun epäillään myymälävarkaaksi ulkonäkönsä perusteella.
Niin törkeää ulkonäköön perustuvaa "rasismia" Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään luulin aina että rikkaat on jotain epämuodostuneita mutantteja
Vierailija kirjoitti:
Miljonääri oli munkin entinen työkaverini.
Eikä hänenkään ulkomuodostaan voinut sitä mitenkään päätellä: hän pukeutui homssuisesti kuin joku Kassi-Alma. Ei siksi, että olisi ollut jotenkin saita, vaan häntä eivät vaatteet yksinkertaisesti kiinnostaneet yhtään.
Hän myös asui ihan tavallisessa, pienessä kämpässä (kävin kerran kahvilla hänen luonaan), vaikka olisi ollut varaa millaiseen lukaaliin tahansa. Ei ilmeisesti kiinnostanut leveä asuminenkaan.
Ainoa asia, missä hänen varakkuutensa näkyi, oli se, jos käytiin työporukalla kahvilla tai syömässä. Hän maksoi aina laskun, mitenkään tekemättä asiasta numeroa.
Kuulostaa todella fiksulta ihmiseltä. Jotkut ymmärtävät, ettei rikkaus ole syy tuhota maapalloa. Itsekin tiedän tällaisia ihmisiä, joilla on runsaasti rahaa, ja lisäksi järki olla käyttämättä kaikkea materiaan. Samoin tiedän ihan parikin opettajapariskuntaa, jotka ovat osanneet elää niin fiksuina rahankäyttäjinä, että heille on kertynyt huomattava omaisuus eläkepäiville. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Muutenkin tuntuu, että eniten rahalla "leveilevät" ne, joilla se raha on enimmäkseen lainaa. Kulissit sitten kaatuvat avioerojen myötä, kun huomataan ettei kummallakaan ole varaa ostaa toista pois yli puolen miljoonan lainasta. Tai kun otetaan lainaa selvitäkseen ensimmäisestä lainasta.
Vierailija kirjoitti:
Monen tonnin kello on mullakin, ei halpista kehtaa köyhäkään käyttää.
Minä käytän halpaa rannekelloa koska olen alhainen duunari ja työni on sellaista, että siinä voi kello hajota. Ei minun tarvitse vouhottaa millään kalliilla statussymboleilla (eli pienen peeniksenjatkeilla).
Tämän aloituksen on pakko olla trollaus. Vai onko Suomessa oikeasti ihmisiä, jotka kuvittelevat että rikkaat ovat jotenkin erilaisia persoonia kuin muut? Kyllä niitä leuhkoja ja tärkeileviä ilkimyksiä on ihan yhtä lailla köyhissä kuin rikkaissakin, samoin vaatimattomia, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä.
Me olemme Suomen mittapuulla melko varakkaita ja todella hyvätuloisia, mutta ei se mitenkään erityisesti näy. Meillä ei ole edes autoa, kotimme sisustus on hankittu lähinnä Ikeasta, ja käytämme ihan tavallisen näköisiä vaatteita, vaikka ne varmaan ovat kalliimpia kuin monella taviksella. Seinällä on kyllä muutama arvokas maalaus, mutta ei sitä moni vieras edes tajua.
Tiedän kyllä että syömme kalliimmissa ravintoloissa kuin työkaverini tai monet ystävämme, käytän kallista kosmetiikkaa ja käyn usein kampaajalla ja kauneushoidoissa, miehellä on mittatilauspaitoja ja pukuja jne. Mutta ei me näitä asioita koskaan kenellekään kerrota, osaamme pitää omat asiat omana tietonamme.
Kyllä me käydään myös Hesellä ja Rossossa jos sattuu huvittamaan. Ei kukaan jaksa aina pelkkää fine diningia, siihenkin kyllästyy.
Onko Ap tosi nuori, vai mistä tuollainen outo käsitys varakkaista ihmisistä on syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi miljonäärin pitää käydä töissä. Vie vain joltain työpaikan joka oikeasti tarvitsee sitä! Järjettömän itsekästä ja leuhkaa!
Miksi rikas ei saisi käydä töissä? Ei hän vie kenenkään työpaikkaa sen takia, että on rikas. Ei muuta kuin työtä hakemaan jos sitä tarvitsee.
Tietysti jos rikkaalla ei ole mitään tavoitteita elämässä eikä ole itseohjautuva vaan tarvitsee jonkun toisen sanomaan miten pitää päivänsä kuluttaa, silloin on varmaan parasta istuksia työpaikalla jonkun toisen ohjauksessa. Suurin osa kuitenkin taitaa olla itseohjautuvia eli itse keksivät tekemistä, menoja ja tapaamisia ja ajankulua, haluavat kehittää itseään, oppia uusia asioita eikä toistaa työpaikan tylsiä rutiineja. Jotkuthan vielä kuvittelee olevansa korvaamattomia työnantajalle vaikka näitä ihmisiä on loppujen lopuksi todella vähän. Suurimman osan meistä kuka tahansa voi korvata.
Miksi luulet, että kaikki työ on ohjattua ja itseään voi toteuttaa vain vapaa-ajalla? Työtä on monenlaista eikä kaikki (toimisto)työ ole ohjattua vaan työntekijällä voi olla hyvin laajat mahdollisuudet kehittää toimenkuvaansa.
Jonkun käskystä kuitenkin sitä työtä teet, tietyn tuntimäärän viikossa/kuukaudessa ja joku tekemisiäsi seuraa ja jollekin niitä pitää raportoida, jos olet toisella töissä. Olet sopinut työajasta, työpaikasta, työtehtävistä, palkasta, eduista, lomista jne. Sinun tarvitsee vain olla paikalla sovitusti ja tehdä mitä pyydetään. Tätä moni kaipaa vielä eläkkeelle jäädessään että joku toinen loisi sen aikataulun päivälle ja saisi seurustella tauoilla sen tutun ihmislauman kanssa. Ei tarvitse itse keksiä päiviinsä ohjelmaa eikä hakeutua ihmisten seuraan oma-aloitteisesti. Ovat ulkoapäin ohjautuvia ihmisiä ja siksi rikastuessaankaan eivät uskalla jäädä töistä pois. Joutuisivat itse suunnittelemaan oman arkensa. Vähän säälittää tällaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino (hyvätuloisen) palkanasaajan tulla rikkaksi on elää suht. vaatimatonta elämää. Itse oon tienannut hyvin viimeiset 15 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Joka kuukausi olen sijoittanut ison osan palkasta ja kun osakekurssit 15 vuoden aikana on kehittynyt hyvin, niin mulla nyt parin miljoonan euron sijoitukset. Eikä kukaan tiedä siitä mitään, eikä varallisuus näy mistään.
Voisin käytännössä lopettaa työnteon tai toisaalta elää hyvin leveästi. Mutta tykkään työstäni ja toisaalta minulla ei ole mitään haluja alkaa tuhlaamaan rahojani. Mutta se tieto, että olen turvannut loppuelämäni taloudellisesti kävi miten kävi antaa ihanan mielenrauhan. Vaikka terveys tai työ menisi yllättäen, niin mun ei tarvii sitä murehtia.
Ei ole:D Ellei palkkatulosi ole sitten 200 tuhatta vuodessa nettona mitä ne eivät todellakaan ole. Serkkuni on ihan oikea sijoittaja ja arvostettu niissä piireissä ja hoitaa oikeasti rikkaiden sijoituksia, mutta hänelläkään ei ole lähelläkään tuollaista sijoitus-salkkua. Ainut mahdollisuus tuohon on joku onnenkantamoinen, että olet esimerkiksi ostanut rokotefirmojen osakkeita ennen koronaa ja silloinkin niitä on pitänyt ostaa isolla rahalla.
Huomaa kyllä ettet sinä ymmärrä mitä "time in the market" merkitsee. Ei tuollaiseen tarvitse 200 000 nettotuloja vaan menotason pitämistä kurissa ja fiksua osakepoimintaa yhtiöistä joiden osakkeiden arvo nousee ja jotka kohottavat osinkoa vuosittain. Niitä kyllä löytyy rapakon toiselta puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein minkä tahansa työn saaminen on tavalliselle ihmiselle nykyään hyvin vaikeaa ja työttömiä on paljon. Tässä mielessä onkin väärin, että rikkaat, joiden ei tarvitsisi käydä töissä käyvätkin töissä. Tällainen toiminta on itse asiassa hyvin itsekästä. Samalla kun rikas käy kai aikansa kuluksi tai huvin vuoksi töissä joku oikeasti tuota työtä tarvitseva taloudellisista ongelmista kärsivä joutuu kituuttamaan työttömänä. Olen siis itse köyhä työtön ja jos nyt vaikka voittaisin loton päävoiton ilmoittaisin työttömyyteni päättyneen, enkä enää koskaan hakisi mitään yhteiskunnan tukea, vaikka johonkin olisinkin oikeutettu, vaan eläisin niin, että voittopotti riittäisi koko loppuelämäni.
Harva työtön suostuisi tekemään yhtä pitkiä työpäiviä kuin se rikas tekee. Siksi rikkaan ei kannata jäädä pois töistä, jäisi monta asiaa vaille tekijää. Moni rikas on ahkerampi ja aikaansaavampi kuin se köyhä, joka haaveilee lottovoitosta. Sijoittamalla edes 100 e/kk on 20 vuoden kuluttua mukavasti varakas.
Millä työtön sijoittaa 100 euroa kuukaudessa, jos tulot ovat 540 euroa ja sekin ollaan nyt käsittämättömästä syystä ottamassa pois? Vielä vaikeampi on sijoittaa kun tulot ovat 0 euroa niin kuin nyt jatkossa kohdallani näyttää olevan. Työmarkkinatuki on katkolla ihan käsittämättömästä syystä. Jos joutuu tappelemaan edes ruokarahasta ei siinä mahdollista tulevaa rikastumista voi miettiä, vaan sitä, miten juuri nyt selviää. Lisäksi jos joutuu toimeentulotuella ei edes saa olla omaisuutta, jollaiseksi sijoituksetkin katsotaan.
Silleen että se työtön hommaa vaikka 300 euroa kuukaudessa maksavan keikkatyön eikä kuvittele että on ihan pakko olla koko loppuelämä peruspäivärahalla tai toimeentulotuella. Sen lisäksi että se työtön pyrkii tekemään mitä tahansa osa-aikaistakin työtä sen sijaan että makaa arse homeessa kotona se voi liittyä vaikka kassan jäseneksi ja pikkuhiljaa niitä keikkoja lisää saamalla (kun on hoitanu hommansa hyvin) pääsee yli 18 tunnin viikkotuntimäärään ja sen ylikin jolloin ansiosidonnaista varten alkaa karttua päiviä.
Silleen sitä rahaa jää pikkuhiljaa säästöön kun ei kaikkea laita menemään jolloin se vaurastuminen pikkuhiljaa alkaa.
Mä otin vastenmielisiä keikkaduuneja ja tein vajaata viikkoa ja menin minne käskettiin. Niiden keikkojen ansiosta sain vakituisen kokopäiväduunin. Ei unelmaduunia mutta kokopäiväduunin. Ei ole pakko jäädä työmarkkinatuelle. Mikä tahansa osa-aikainen duunikin on parannus tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan hassua pitää sellaisia vaatteita toimistolla, mutta ehkä oma toimistoni ei ole niin kaupallinen. Joku niitäkin vaatteita ja asusteita hankkii. Tekeekö vapaa-ajalla ja perheen kanssa jotain erityistä tai kertooko edes sellaisesta?
Mä olen tavallinen toimistotyöläinen ja saan ihan tavallista keskipalkkaa. Puolisoni taasen on todella hyvätuloinen ja ostaa minulle usein lahjaksi tosi kalliita vaatteita työmatkoiltaan (jossa ne toki maksaa vähemmän kuin Suomessa). En halua, että missään vaatteessa on isolla mitään logoja, joten ei kukaan toimistolla voi tietää, ettei mun villaneule ole polyesterineule H&M:sta, vaan italialainen villa-kashmir-neule, joka maksoi 1200 euroa. Näyttää ihan samalta. Enkä tasan kerro kenellekään.
Miehesi ostaa työmatkoillaan sinulle kalliita vaatteita koska salapanee ja huono omatunto.
Turha alapeukutella, nimittäin mun ex toimi aivan samoin. Enkä olisi ikinä uskonut.
Varmasti löytyy näitä pettäjiäkin. Mutta eiköhän meitäkin ole aika monta jotka haluamme ihan vain ilahduttaa kumppaniamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elon Musk asuu 35 neliön vuokraboxissa maailman kolmanneksi rikkaimpana.
Oikeasti?!
No ei todellakaan oikeasti, mikä ihme fanboi kerho noilla miljardööreillä on?? Muskilla on valtava määrä kiinteistöjä ja "koteja", ei tosiaan asu missää luukussa!
Voisin hyvin uskoa että asuu, tekee kuitenkin varmaan töitä kellon ympäri muutenkin eli todennäköisesti käy tuolla vain nukkumassa ja suihkussa. Kätevä jos on lähellä työpaikkaa. Ja helppohan sitä on asua pienessä kämpässä kun joku muu varmaan laittaa sun ruoat ja hoitaa kaiken valmiiksi, pyykkihuollot ja siivoukset ja sun muut. Joku muu varmaan järjestää vaatekaapinkin niin että siellä on aina vain seuraavan päivän vaatteet valmiina. Eli niinkuin täysihoito hotellissa. Eli miksei voisi asua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan rupuhommissa, nettopalkka noin 2000e/kk. Isäni on sensijaan miljonääri, en tiedä kuinka paljon tarkalleen omistaa mutta julkisten (netistä löytyvien) verotietojen mukaan on ainakin se miljoona euroa. Lähivuosina tulen perimään hänet, sisarusten kanssa tulee siis vähintään se 300 ke, ja pari kiinteistöä per nenä. Taloushuolet päättyvät tasan siihen.
Mutta mikään raha ei korvaa sitä mitä mielenterveysongelmia tämä perhe on minulle aiheuttanut. Tai tämä nimenomainen yksilö. Vaihtaisin kaiken maallisen omaisuuden terveeseen psyykkeeseen, ihan hetkeäkään pohtimatta.
Johtajissa on paljon psykopaatteja, rikastumiseen tarvitaan tiettyä luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkaverin perhe oli ökyrikas. No siis Suomen mittapuulla, ei siis ollut miljardöörejä. Oli Helsingissä iso omakotitalo, isukilla työauto ja pari urheiluautoa, äitillä kauppakassina kallis BMW. Niillä oli kaikki, mitä ikinä saattoi toivoa (siis lapsena ja teininä..), eli biljardipöydistä ja uima-altaista lähtien kaikki pelikoneet, mun kaverilla 140 barbia asuineen, autoineen ja taloineen.
Olen edelleen lapsuudenkaverini kanssa paljon tekemisissä. Tiedän ihan faktana, että sillä on edelleen miljoonaomaisuus (voi ihan vuosittain tarkistaa iltapäivälehtien tuloselvityksissä) ja vaikka saa keskiluokkaista palkkaa, pääomatuloja on aina parisataa tuhatta. Elää ihan normaalin näköistä keskiluokkaista elämää. Rikkaus ei näy päälle mitenkään. Se rikkaus on piilossa, ei sillä pröystäillä. Niillä käy siivooja, ne käy usein ravintolassa syömässä, käy usein (ennen koronaa) ulkomailla, ostaa laatuvaatteita jne. On niillä mökki ja lomakoti Italiassa jne. Kaikkeen kuluu rahaa.
Ehkä sun työkaveri on samanlainen. Suurella omaisuudella voi elää vähän helpommin ja leveämmin ja nauttia siitä itse. Leveileminen ja pröystäily houkuttelee helposti vääränlaista väkeä luokse.
Mulla käy siivooja, jonka maksan itse, ja tulot on nettona alle 2k. Ei se ole rikkauden merkki se siivooja.
Rikkauteen tottuneilla ei ole tarvetta näyttää rikkautta ulospäin eikä päteä omaisuudella. Ja kuten aloituksessa paljastui, kalliit tuotteet eivät välttämättä herätä huomiota sellaisissa, jotka eivät tunnista laatutuotteita. Siinä on oikeasti kyse myös turvallisuudesta. Suomessa on jopa kerran kidnapattu rikkaan naisen aikuinen tytär ja vaadittu lunnaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväperhe on rikkain, keitä tiedän.
Jos tapaat heidät kaupungilla, ainoa mistä voi päätellä heidän olevan varakkaita, on vaatetus. Päällä on erittäin yksinkertaisen näköisiä vaatteita, joissa yleensä ei ole mitään logoa, tai jos on, niin hyvin hillitty.Jos menet heille kotiin, ensin on parimetrinen muuri tontin ympäri ja valvontakamera ajoportilla. Talossa huippusysteemit turvallisuusjärjestelmissä. Autotallissa on 6-10 autoa, riippuen miten niitä milloinkin on myyty ja ostettu.
Arkiautona joku kallis saksalainen citymaasturi, muita autoja sitten käyttötarpeiden mukaan ja pari keräilyyn. Talossa on kolme kerrosta ja jokainen kerros on jotain 400 neliötä, voi olla vähän enemmän tai vähemmänkin, kun ei se niin tarkkaa ole.
Huoneista et löydä Ikeaa ja Sotkaa, vaan teetettyjä huonekaluja. Ja jos viiniä ostavat, niin sitten kerralla vaikka 4 laatikkoa jotain hyvää eteläafrikkalaista. Kaikessa panostetaan laatuun, ollaan hillittyjä, eikä rahasta puhuta koskaan.
Töissä käyvät ja pyörittävät omia yrityksiään, jotka arvatenkin pyörivät kohtuullisesti.
Perhe on vaatimaton elintavoiltaan. Siivooja käy, joka lie ainoa arjen luxus.Rahaa eivät oikeastaan kuluta mihinkään turhaan, koska sitä siirretään jo seuraavalle sukupolvelle.
Mutta onko ne onnellisia?
Ap varmaan kuvittelee kaikkien rikkaiden olevan pissiksiä, joissa näkyy plastiikkakirurgin kädenjälki kauas ja kädessä roikkuu aina joku räikeä ja mauton merkkikäsilaukku.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten voit tietää että neule ja kello monen tonnin arvoisia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, harvoinpa neuleissa merkki on kovin esillä? Ja kelloista täytyy tietää aika paljon, että pystyy arvon tuosta vaan päättelemään.
Tähän kelloasiaan ainakin taitaa päteä FB-lause tietäjät tietää. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväperhe on rikkain, keitä tiedän.
Jos tapaat heidät kaupungilla, ainoa mistä voi päätellä heidän olevan varakkaita, on vaatetus. Päällä on erittäin yksinkertaisen näköisiä vaatteita, joissa yleensä ei ole mitään logoa, tai jos on, niin hyvin hillitty.Jos menet heille kotiin, ensin on parimetrinen muuri tontin ympäri ja valvontakamera ajoportilla. Talossa huippusysteemit turvallisuusjärjestelmissä. Autotallissa on 6-10 autoa, riippuen miten niitä milloinkin on myyty ja ostettu.
Arkiautona joku kallis saksalainen citymaasturi, muita autoja sitten käyttötarpeiden mukaan ja pari keräilyyn. Talossa on kolme kerrosta ja jokainen kerros on jotain 400 neliötä, voi olla vähän enemmän tai vähemmänkin, kun ei se niin tarkkaa ole.
Huoneista et löydä Ikeaa ja Sotkaa, vaan teetettyjä huonekaluja. Ja jos viiniä ostavat, niin sitten kerralla vaikka 4 laatikkoa jotain hyvää eteläafrikkalaista. Kaikessa panostetaan laatuun, ollaan hillittyjä, eikä rahasta puhuta koskaan.
Töissä käyvät ja pyörittävät omia yrityksiään, jotka arvatenkin pyörivät kohtuullisesti.
Perhe on vaatimaton elintavoiltaan. Siivooja käy, joka lie ainoa arjen luxus.Rahaa eivät oikeastaan kuluta mihinkään turhaan, koska sitä siirretään jo seuraavalle sukupolvelle.
Mutta onko ne onnellisia?
Mutta paljonko on velkaa? - Eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkaverin perhe oli ökyrikas. No siis Suomen mittapuulla, ei siis ollut miljardöörejä. Oli Helsingissä iso omakotitalo, isukilla työauto ja pari urheiluautoa, äitillä kauppakassina kallis BMW. Niillä oli kaikki, mitä ikinä saattoi toivoa (siis lapsena ja teininä..), eli biljardipöydistä ja uima-altaista lähtien kaikki pelikoneet, mun kaverilla 140 barbia asuineen, autoineen ja taloineen.
Olen edelleen lapsuudenkaverini kanssa paljon tekemisissä. Tiedän ihan faktana, että sillä on edelleen miljoonaomaisuus (voi ihan vuosittain tarkistaa iltapäivälehtien tuloselvityksissä) ja vaikka saa keskiluokkaista palkkaa, pääomatuloja on aina parisataa tuhatta. Elää ihan normaalin näköistä keskiluokkaista elämää. Rikkaus ei näy päälle mitenkään. Se rikkaus on piilossa, ei sillä pröystäillä. Niillä käy siivooja, ne käy usein ravintolassa syömässä, käy usein (ennen koronaa) ulkomailla, ostaa laatuvaatteita jne. On niillä mökki ja lomakoti Italiassa jne. Kaikkeen kuluu rahaa.
Ehkä sun työkaveri on samanlainen. Suurella omaisuudella voi elää vähän helpommin ja leveämmin ja nauttia siitä itse. Leveileminen ja pröystäily houkuttelee helposti vääränlaista väkeä luokse.
149 barbia!?!?!?!
Olen kateellinen :D
Minä en. Lähinnä tulee suru sen vuoksi, että:
A) joku ylihemmottelee lastaan tuolla tavalla (paikkaa huonoa omaatuntoaan vanhempana?)
B) tuhlaa luonnonvaroja ylimääräiseen muovikrääsään, joka jää maatumatta planeetallemme
C) opettaa lapselleen, ettei tavaralla ole mitään arvoa
Suomessa se on henkilökohtainen kriisi jos joku tuttu sattuu olemaan rikas tai miljonääri. Yhdysvalloissa se tuskin on isompi asia.
No voihan sitä tietenkin tuollakin tavalla yrittää puhua itsensä pois väitteestä, jonka aiemmin teki.