Lue keskustelun säännöt.
Mun mies ei helli mua koskaan!
04.09.2014 |
Siis ei koskaan! Olen niin hellyydenkipeä että kohta en voi katsoa telkkaria kun sieltä nään mistä jään paitsi.
Mies ei halua erota, mä en kestä tätä. Jos sanon jotain niin alkaa kauheesti haukkua tai osoitella mun vikoja. Miks se ei sit eroa??ä haluaisin vaan hellyyttä!!!! Mies sanoo että on väsynyt töistä ja taloyhtiön asioista ja lapsista iltaisin että ei halua hellyyttä. Whaaat!??!
Kommentit (53)
Oletteko käyneet Muumimaailmassa? Siellä kuulemma saa halauksia niin poliisilta kuin Haisuliltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä. Seksiä ehkä kerran kuussa. Teen aloitteita mutta ei. Suihinotot kelpaa. Minä en saa mitään. Myönnän, olen lihonut, vauva vielä pieni, mutta kelpaisi vaikka pimeässä pano kunhan vaan sais.
Ihmiset ovat erilaisia, näin ollen tarpeetkin voivat olla hyvin erilaiset. Olin itse seitsemän vuotta naimisissa miehen kanssa, joka ei koskaan oma-aloitteisesti halannut, pussannut tai hellinyt muuten ellei halunnut seksiä. Minua läheisyyttä kaipaavana ihmisenä tämä häiritsi. Koin myös, etteivät monet muutkaan tarpeeni tulleet tyydytetyiksi tässä suhteessa.
Eropäätös oli vaikea, mutta nyt olen suhteessa miehen kanssa, jonka läheisyyden tarve vastaa omaani. Kumpikin halaa, pussaa ja silittelee toista yhtä paljon. En vaan voisi enää kuvitella palaavani siihen suhteeseen, jossa tarpeitani ei huomiotu eikä tyydytetty, koska hyvässä suhteessa kummankin tarpeet tulee kyetä ottamaan huomioon.
En siis väitä, että kenenkään tyyli olisi väärä. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen.
Kysy puolisoltasi, mitä hän tekee jos joudut teholle sairaana viimeisiä hetkiä viettämään? Haluaako hän sinua siinäkään vaiheessa vielä halata tai silittää kädestä? Jos ei niin síinä on jo varma eron merkki!
Meillä arkihellyys jäi pois vuosia sitten. Pusut, suudelmat, halaukset, silitykset, sohvalla viereen istumaan tulemiset, kaikki. Yhdessä olemme olleet kohta parikymmentä vuotta ja en oikein edes muista minkälaista elämä oli kun saatoimme vaikka halata ja suudella ihan muuten vain. Tarkempaa kun mietin, niin emme ole varmaan koko aikana tässä asuessamme sellaista tehneet ja olemme asuneet tässä kymmenen vuotta! Lasten kasvaessako näin kävi? Näin nyt asiaa miettiessäni on varmasti käynyt. Lapsemme eivät ole nähneet meidän varmasti ikinä halaavan ja pussaavan... Ja eivät tule koskaan näkemäänkään varmasti.
Auts, jäin taas miettimään ihan mitä he näkevät ja se ei ole kovin mukavaa - mieheni on aika vaikea ihminen yleensäkin, lapsille mukava ja muille myös, mutta minulle aika usein äkäisesti puhuva tai kokonaan puhumaton, vaativa ja huumorintajuton. Minä yritän luovia lasten ja työn välissä, pitää yllä mukavaa ilmapiiriä ja arjen normaalina, mutta samalla haaveilen lämpimämmästä elämästä muualla. Tiedän tämän muuttuvan joku päivä, olen miettinyt muutosta jo pitkään, mutta muutos vaatii jonkun loppusysäyksen vielä. Seksiä suhteessamme on, mutta harvoin ja nekin ovat vain nopeita panoja, jonka jälkeen ei toisen kainaloon jäädä supattamaan ja paijailemaan. No, nyt elämä on tätä, vuoden päästä ehkä toisenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 00:10"]Sama täällä. Tästä tuli illalla taas vaihteeksi riitaa. Istuin sohvalla miehen viereen ja pyysin, että hän vähän silittäisi minua ja mies veti kauheat pultit, että hän on väsynyt, eikä jaksa. Loukkaannuin ja sanoin, että aina sama juttu ja hän sitten huusi vihaisena, että okei, hän silittää ja sanoin, että antaa olla, jos noin vastenmielistä on minuun koskea. Mies lähti kiukkuisena makuuhuoneeseen nukkumaan ja itse jäin tähän tv:n ääreen. Muuten meillä menee "hyvin", kunhan ei oteta huomioon tuota, että mies inhoaa läheisyyttä ja hellyyttä. [/quote]Haha Haha nauroin aiva vääränä tälle. Ei voinu ku nauraa. T. Mies
[/quote]
Selitäpä nyt ihan selkokielellä, että mikä tuossa niin kovasti nauratti.
[/quote]
Kai se häiriintynyttä miestä voi naurattaa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:39"]
Ihmiset ovat erilaisia, näin ollen tarpeetkin voivat olla hyvin erilaiset. Olin itse seitsemän vuotta naimisissa miehen kanssa, joka ei koskaan oma-aloitteisesti halannut, pussannut tai hellinyt muuten ellei halunnut seksiä. Minua läheisyyttä kaipaavana ihmisenä tämä häiritsi. Koin myös, etteivät monet muutkaan tarpeeni tulleet tyydytetyiksi tässä suhteessa.
Eropäätös oli vaikea, mutta nyt olen suhteessa miehen kanssa, jonka läheisyyden tarve vastaa omaani. Kumpikin halaa, pussaa ja silittelee toista yhtä paljon. En vaan voisi enää kuvitella palaavani siihen suhteeseen, jossa tarpeitani ei huomiotu eikä tyydytetty, koska hyvässä suhteessa kummankin tarpeet tulee kyetä ottamaan huomioon.
En siis väitä, että kenenkään tyyli olisi väärä. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen.
[/quote]Tällaiset kirjoitukset saavat oloni taas haluamaan muutosta! Olen jatkuvassa halipulassa ja kun lapsetkaan eivät enää niin haleja huoli, halailen kissaamme. Onneksi on kissa! :) Mutta kissa ei riitä loppuelämän halikaveriksi, haluan jotakin muutakin ja tämä sinun kirjoituksesi sai myöhemmin nyt haluamaan muutosta lisää ja nopeammin, kiitoksia! T. 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan entinen helliny, sekös tällasta hellyydenkipeetä sopulia ahisti. Nykyinen taas ei haluis enää ees lähtee mihinkään et vois helliä <3 just saying, erotkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:39"]
Kysy puolisoltasi, mitä hän tekee jos joudut teholle sairaana viimeisiä hetkiä viettämään? Haluaako hän sinua siinäkään vaiheessa vielä halata tai silittää kädestä? Jos ei niin síinä on jo varma eron merkki!
[/quote]Jouduin toissa talvena autokolariin ja autoni meni lunastukseen. Ihmisille ei käynyt mitenkään, mutta jonkinlaiseen shokkiin siitä jouduin, verenpaineeni hyppäsi todella korkealle, jouduin sen takia sairaalaan ja itkin siellä puoli päivää. Mieheni tuli kyllä kolaripaikalle aika nopeasti, mutta ei halannut ja koskettanut kertaakaan minua, lähinnä manasi vain muussiksi mennyttä autoa. Muistan kyllä kaksi palomiestä, jotka minua kävivät halaamassa useammankin kerran ennen miehen paikalle tuloa, myös kolmannen ryttyyn menneen auton kuljettajan mukavat sanat muistan aina. Myös perheeni ja ystävieni suuri huoli minusta, ei autosta (!), oli upeaa. Tämä juttu on yksi asia, mikä on saanut minut miehestäni kauemmaksi.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:39"]
Kysy puolisoltasi, mitä hän tekee jos joudut teholle sairaana viimeisiä hetkiä viettämään? Haluaako hän sinua siinäkään vaiheessa vielä halata tai silittää kädestä? Jos ei niin síinä on jo varma eron merkki!
[/quote]Jouduin toissa talvena autokolariin ja autoni meni lunastukseen. Ihmisille ei käynyt mitenkään, mutta jonkinlaiseen shokkiin siitä jouduin, verenpaineeni hyppäsi todella korkealle, jouduin sen takia sairaalaan ja itkin siellä puoli päivää. Mieheni tuli kyllä kolaripaikalle aika nopeasti, mutta ei halannut ja koskettanut kertaakaan minua, lähinnä manasi vain muussiksi mennyttä autoa. Muistan kyllä kaksi palomiestä, jotka minua kävivät halaamassa useammankin kerran ennen miehen paikalle tuloa, myös kolmannen ryttyyn menneen auton kuljettajan mukavat sanat muistan aina. Myös perheeni ja ystävieni suuri huoli minusta, ei autosta (!), oli upeaa. Tämä juttu on yksi asia, mikä on saanut minut miehestäni kauemmaksi.
[/quote] Voi miten pahalle tuntuukaan sun puolesta, oletko sanonut miehellesi tuosta käytöksestä? Hän ei luultavastikaan ollut sitten ajatellut, että sinulla olisi mitään hätää, kun kerta mitään niin näkyvää loukkaantumista ei ollut. Voi, kyllä nyt olisi ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:39"]
Kysy puolisoltasi, mitä hän tekee jos joudut teholle sairaana viimeisiä hetkiä viettämään? Haluaako hän sinua siinäkään vaiheessa vielä halata tai silittää kädestä? Jos ei niin síinä on jo varma eron merkki!
[/quote]Jouduin toissa talvena autokolariin ja autoni meni lunastukseen. Ihmisille ei käynyt mitenkään, mutta jonkinlaiseen shokkiin siitä jouduin, verenpaineeni hyppäsi todella korkealle, jouduin sen takia sairaalaan ja itkin siellä puoli päivää. Mieheni tuli kyllä kolaripaikalle aika nopeasti, mutta ei halannut ja koskettanut kertaakaan minua, lähinnä manasi vain muussiksi mennyttä autoa. Muistan kyllä kaksi palomiestä, jotka minua kävivät halaamassa useammankin kerran ennen miehen paikalle tuloa, myös kolmannen ryttyyn menneen auton kuljettajan mukavat sanat muistan aina. Myös perheeni ja ystävieni suuri huoli minusta, ei autosta (!), oli upeaa. Tämä juttu on yksi asia, mikä on saanut minut miehestäni kauemmaksi.
[/quote] Voi miten pahalle tuntuukaan sun puolesta, oletko sanonut miehellesi tuosta käytöksestä? Hän ei luultavastikaan ollut sitten ajatellut, että sinulla olisi mitään hätää, kun kerta mitään niin näkyvää loukkaantumista ei ollut. Voi, kyllä nyt olisi ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka..
[/quote]Niin, mietin tilannetta vasta jälkeenpäin kotona ja ajattelin, että koska mies näki minun tulevan ambulanssista omin jaloin ja juttelevan poliisien kanssa, niin hän katsoi minun olevan ok. Kotona emme enää illalla olostani keskustelleet, vaan kävimme seuraavat päivät tiukkaa keskustelua vakuutuksista ja uuden auton rahoituksesta. Vasta perheen ja ystävien lujat halaukset ja huolestuneet viestit saivat minut huomaamaan kosketuksen puutteen sekä myös mukavien sanojen pois jäämisen. Onneksi on lapset, vanhemmat, sisko ja ystävät, suhteemme miehen kanssa on ollut jo vuosia viileähkö.
Minun mies on tulinen rakastaja, sängyssä kipinöi niin,että melkein taju lähtee, halaa,koskettelee, lirkuttaa MUTTA on mitä ilkein suustaan kun suuttuu, en ole koskaan tavannut yhtä paha suista miestä. Riidellessä itken aina ja aina mies pyytää anteeksi,lirkuttaa puhuu ja pussaa ja taas mennään. Mutta enivei aika raskasta tämöinenkin, välillä ois kiva kun ois tasanen mies,vaikka vähän pienemmälläkin liekillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä ap linjoilla. Elämä jatkunut sitä rataa että mies välillä puhumaton, päiviä viikkoja. Haukkuu ja itkee. Välillä pystyy jotain puhumaan. Töissä hänellä stressiä, mutta haloo voiko kukaan työstressissä olla viikkoja puhumaton perheellen?? Siivoaa raivoisasti. Koko tällä ajalla ei ole lähentynyt mua, tänään aamulla yksi halaus. Olen yrittänyt lähentyä ja ehdottaa treffejä tekemistä. Hän on aivan oravanpyörässä.. Ei todellakaan lähene minua!! Ketjussa avautumisesta jo kuukausi!! WTF!!!! ????? Mitä tässä tekisi? Pettäisi ja jättäisi??
Ja taas sama juttu tälle illalle. Miten hitossa tuon miehen sais entiseksi itsekseen. Mä niinkuolen tähän!!!!
Voiski joku kertoo miten ootte selvinny tästä kriisistä? Mistä mä löydän hellän miehen?? Netistä?
Niin tuttua!!! Tähän hellyyden puutteeseen (seksin myös) kuihtuu.
Uppsis!