Miksi ajattelet, että päiväkodin henkilöstön koulutukseksi riittäisi lähärin koulutus?

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini, joka on lukion jälkeen opiskellut lähihoitajaksi on töissä päiväkodissa. Miten se on mahdollista, jos lähärin koulutus ei riitä päiväkodissa työskentelyyn?

Mistä sä semmosta olet saanut päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suu

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Joo,"tee sinä kun olet enemmän opiskellut"...kuittailtiin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Missään nimessä se koulutus ei mitenkään pilaa hyvää tyyppiä, vaan päinvastoin koulutus nimenomaan yleensä kehittää ihmistä monellakin tapaa. Itse nostin esille tuon että pitäisi kiinnittää huomiota myös persoonaan ja sosiaalisiin taitoihin eikä vain koulutukseen, koska nekin ovat niin äärimmäisen tärkeitä ihmisläheisessä työssä. Minusta on väärin että persoonaltaan täysin sopimaton voi työskennellä lasten parissa ja käyttää vaikutusvaltaansa työyhteisöönsä sekä ryhmänsä lasten ja näiden perheiden asioihin. Myös hoitajissa on varmasti alalle sopimattomia, mutta he ovat usein ns. arvoasteikossa opettajia alempana, eikä heillä siis yleensä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttua työyhteisön toimintaan ja lasten asioihin. Huono opettaja voi siis saada paljon vahinkoa aikaiseksi, ja siksi toivoisin että muutakin kuin sitä koulutusta arvostettaisiin. Mutta siis varmasti on paljon niitä hyviäkin opettajia, haluaisin uskoa, että valtaosa. Omat kokemukset vain valitettavasti todistaa ihan muuta, mutta ehkä itsellä on tässä asiassa ollut huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Missään nimessä se koulutus ei mitenkään pilaa hyvää tyyppiä, vaan päinvastoin koulutus nimenomaan yleensä kehittää ihmistä monellakin tapaa. Itse nostin esille tuon että pitäisi kiinnittää huomiota myös persoonaan ja sosiaalisiin taitoihin eikä vain koulutukseen, koska nekin ovat niin äärimmäisen tärkeitä ihmisläheisessä työssä. Minusta on väärin että persoonaltaan täysin sopimaton voi työskennellä lasten parissa ja käyttää vaikutusvaltaansa työyhteisöönsä sekä ryhmänsä lasten ja näiden perheiden asioihin. Myös hoitajissa on varmasti alalle sopimattomia, mutta he ovat usein ns. arvoasteikossa opettajia alempana, eikä heillä siis yleensä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttua työyhteisön toimintaan ja lasten asioihin. Huono opettaja voi siis saada paljon vahinkoa aikaiseksi, ja siksi toivoisin että muutakin kuin sitä koulutusta arvostettaisiin. Mutta siis varmasti on paljon niitä hyviäkin opettajia, haluaisin uskoa, että valtaosa. Omat kokemukset vain valitettavasti todistaa ihan muuta, mutta ehkä itsellä on tässä asiassa ollut huono tuuri.

Lisäksi, minusta päiväkodin tai eskarin opettajien työssä ei ole oikein mitään sellaista, mitä fiksu hoitaja tai muu lasten ja perheiden parissa työskennellyt ei voisi oppia tekemään. Esim. luokanopettajien kohdalla tilanne on jo ihan eri, työ vaatii ihan erityistä osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Missään nimessä se koulutus ei mitenkään pilaa hyvää tyyppiä, vaan päinvastoin koulutus nimenomaan yleensä kehittää ihmistä monellakin tapaa. Itse nostin esille tuon että pitäisi kiinnittää huomiota myös persoonaan ja sosiaalisiin taitoihin eikä vain koulutukseen, koska nekin ovat niin äärimmäisen tärkeitä ihmisläheisessä työssä. Minusta on väärin että persoonaltaan täysin sopimaton voi työskennellä lasten parissa ja käyttää vaikutusvaltaansa työyhteisöönsä sekä ryhmänsä lasten ja näiden perheiden asioihin. Myös hoitajissa on varmasti alalle sopimattomia, mutta he ovat usein ns. arvoasteikossa opettajia alempana, eikä heillä siis yleensä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttua työyhteisön toimintaan ja lasten asioihin. Huono opettaja voi siis saada paljon vahinkoa aikaiseksi, ja siksi toivoisin että muutakin kuin sitä koulutusta arvostettaisiin. Mutta siis varmasti on paljon niitä hyviäkin opettajia, haluaisin uskoa, että valtaosa. Omat kokemukset vain valitettavasti todistaa ihan muuta, mutta ehkä itsellä on tässä asiassa ollut huono tuuri.

Lisäksi, minusta päiväkodin tai eskarin opettajien työssä ei ole oikein mitään sellaista, mitä fiksu hoitaja tai muu lasten ja perheiden parissa työskennellyt ei voisi oppia tekemään. Esim. luokanopettajien kohdalla tilanne on jo ihan eri, työ vaatii ihan erityistä osaamista.

Kyllä minä arvostan sitä, että ihminen, jonka tehtävä on esim. arvioida lasten kielellistä tasoa, jakaa lisätukea, arvioida esim. nepsy -mahdollisuuksia, puuttua esim. kiusaamiseen jne on koulutettu ihminen eikä mikään amitsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö lastenhoitajan olla muka yliopiston käynyt.

Kaupan kassan pitäs tietysti olla vähintään tradenomi tai KTM.

Ylikouluttaminen on kallista ja turhaa.

Ei tarvitse olla. Mutta päiväkodeissa työskentelee myös varhaiskasvatuksen opettajia ja heidän tarvitsee olla. 

Ja tottakai voi viedä lapsensa vaikka pph:lle jos haluaa, että hänen ei tarvitse varhaiskasvatuksen opettajien oppeja saada. 

Itse koen tämän moniammatillisuuden hyvänä juttuna päiväkodeissa. Meillä ainakin on todella hyvät opet ryhmässämme ja yhteistyö heidän kanssaan on erittäin miellyttävää ( itse siis olen lastenhoitaja)

Suurin osa perhepäivähoitajista on suorittanut koulutuksen, joka antaa pätevyyden toimia päiväkodissa lastenhoitajana.

Toisaalta tunnen kaksi lastentarhanopettajaa, jotka ryhtyivät perhepäivähoitajiksi. Kumpikaan ei halunnut viedä omia lapsiaan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Missään nimessä se koulutus ei mitenkään pilaa hyvää tyyppiä, vaan päinvastoin koulutus nimenomaan yleensä kehittää ihmistä monellakin tapaa. Itse nostin esille tuon että pitäisi kiinnittää huomiota myös persoonaan ja sosiaalisiin taitoihin eikä vain koulutukseen, koska nekin ovat niin äärimmäisen tärkeitä ihmisläheisessä työssä. Minusta on väärin että persoonaltaan täysin sopimaton voi työskennellä lasten parissa ja käyttää vaikutusvaltaansa työyhteisöönsä sekä ryhmänsä lasten ja näiden perheiden asioihin. Myös hoitajissa on varmasti alalle sopimattomia, mutta he ovat usein ns. arvoasteikossa opettajia alempana, eikä heillä siis yleensä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttua työyhteisön toimintaan ja lasten asioihin. Huono opettaja voi siis saada paljon vahinkoa aikaiseksi, ja siksi toivoisin että muutakin kuin sitä koulutusta arvostettaisiin. Mutta siis varmasti on paljon niitä hyviäkin opettajia, haluaisin uskoa, että valtaosa. Omat kokemukset vain valitettavasti todistaa ihan muuta, mutta ehkä itsellä on tässä asiassa ollut huono tuuri.

Lisäksi, minusta päiväkodin tai eskarin opettajien työssä ei ole oikein mitään sellaista, mitä fiksu hoitaja tai muu lasten ja perheiden parissa työskennellyt ei voisi oppia tekemään. Esim. luokanopettajien kohdalla tilanne on jo ihan eri, työ vaatii ihan erityistä osaamista.

Helsingissä ja Vantaalla on pula lastentarhanopettajista. Tiedän parikin päiväkotia, joissa lastenhoitaja on toiminut eskarin opena. Yhtään hakemusta ei tullut avoinna oleviin virkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän minun tulisi olla töissä, kun olen sekä lapset-ja nuoret suuntautunut lähihoitaja että mielenterveyshoitaja. No, samapa tuo, nykyisin kaikissa päiväkotiryhmissä, varsinkin yli 3v ikäisten, on useampia lapsia jotka oireilevat mitä moninaisimmin tavoin ja psykologian (jäänyt mieleen kuinka opisk.aikana psykan tunnit pitänyt kliininen psykologi mainitsi, että koulutuksessamme enemmän psykologiaa kuin lääkäreiden koulutuksessa eli ei tarvitse ihmetellä miksi lääkärit tunkevat pillereitä joka ikiseen kolotukseen ja vaivaan, kun eivät tiedosta psyykeen vaikutusta fyysisiin oireisiin) opinnoista ollut vain hyötyä.

Niin, että melkein lääkärikin olet?

Olisiko kyse nyt vain siitä, että naisvaltaisella alalla muut ovat helkkarin kateellisia siitä, että joku on opiskellut enemmän ja tietää asioista enemmän. Sitten alkaa se kokonaisvaltainen kiusaaminen, jolla nostetaan sitä omanarvontuntoa. Tyypillinen naisvaltainen työ.

Itse olin kerran päiväkodissa sijaisena. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun yksi (ilmeisesti joku alemman koulutuksen saanut) kysyi tutkintoani. Akan naama venähti ja alkoi älytön dissaaminen, kun en kuulemma osannut mitään. Siihen asti kaikki oli sujunut hienosti. Enkä siis itse tutkintoani mainostanut yhtään. No, eipä minun tarvinnut tutkinnollani päiväkotiin töihin jäädä. Mutta naurettavaa myös tämä keskustelupalstalla esiintyvä täysin turha dissaus. Aivan kuin korkeakoulutetuilla ei olisi sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. Eiköhän se ole todennäköisempää, että elämässä ja koulussa menestyneet nimenomaan tulevat paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, ovat vastuullisia ja hoitavat myös työnsä huolellisesti.

Missään nimessä se koulutus ei mitenkään pilaa hyvää tyyppiä, vaan päinvastoin koulutus nimenomaan yleensä kehittää ihmistä monellakin tapaa. Itse nostin esille tuon että pitäisi kiinnittää huomiota myös persoonaan ja sosiaalisiin taitoihin eikä vain koulutukseen, koska nekin ovat niin äärimmäisen tärkeitä ihmisläheisessä työssä. Minusta on väärin että persoonaltaan täysin sopimaton voi työskennellä lasten parissa ja käyttää vaikutusvaltaansa työyhteisöönsä sekä ryhmänsä lasten ja näiden perheiden asioihin. Myös hoitajissa on varmasti alalle sopimattomia, mutta he ovat usein ns. arvoasteikossa opettajia alempana, eikä heillä siis yleensä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttua työyhteisön toimintaan ja lasten asioihin. Huono opettaja voi siis saada paljon vahinkoa aikaiseksi, ja siksi toivoisin että muutakin kuin sitä koulutusta arvostettaisiin. Mutta siis varmasti on paljon niitä hyviäkin opettajia, haluaisin uskoa, että valtaosa. Omat kokemukset vain valitettavasti todistaa ihan muuta, mutta ehkä itsellä on tässä asiassa ollut huono tuuri.

Lisäksi, minusta päiväkodin tai eskarin opettajien työssä ei ole oikein mitään sellaista, mitä fiksu hoitaja tai muu lasten ja perheiden parissa työskennellyt ei voisi oppia tekemään. Esim. luokanopettajien kohdalla tilanne on jo ihan eri, työ vaatii ihan erityistä osaamista.

Kyllä minä arvostan sitä, että ihminen, jonka tehtävä on esim. arvioida lasten kielellistä tasoa, jakaa lisätukea, arvioida esim. nepsy -mahdollisuuksia, puuttua esim. kiusaamiseen jne on koulutettu ihminen eikä mikään amitsu.

Noista sinun mainitsemista asioista voisi suoriutua ihan hyvin myös halveksumasi hoitaja, ja jopa sellainen sellainen henkilö jolla alan koulutusta ei ole. Erityislasten kohdalla (tai jos on vain epäilys että on kehityksessä olisi jotain häiriötä) tarvitaan joka tapauksessa muunkin kuin päiväkodin opettajan arvio. Vaikea uskoa ettei vanhemmat itse tai hoitaja sellaista huomaisi. Tukitoimet ja se miten niitä mahdollisesti saa eivät myöskään ole mikään varjeltu salaisuus joka kerrotaan vain opettajille, vaan usein hoitajillakin on niistä paljon tietoa.

Oma kokemus opettajista on sellainen, että sitä omaa "osaamista" tungetaan sinnekin missä sitä ei tarvita, eli nähdään ongelmia niissäkin lapsissa/perheissä joilla kaikki on ihan hyvin, ja väännetään työporukan kesken kaikenlaisista pikkuasioista joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kun tavalla tai toisella pitää saada sitä omaa koulutusta ja asemaa korostettua.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis lähärin koulutus lasten ja nuorten koulutusohjelmasta nimenomaan antaa pätevyyden toimia varhaiskasvatusyksikössä. Entiseltä työnimikkeeltään lastenhoitaja. Ei sinne edes ole olemassa PERUSTASOLLA muita koulutusväyliä.

Myös lastenohjaajan tutkinto riittää, mutta lähihoitajia otetaan mieluummin, kun heillä on myös terveydenhoidon osaamista.

Kaikkia en lukenut mutta.

Päiväkodissahan työ/ammattinimike on

Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.

Pätevä koulutus voi olla lähihoitaja (ladten ja nuorten kasvatus ja hoito osaamisala), lastenohjaaja tai vanhempi koulutus ( päivähoitaja, lastenhoitaja - näillä nimikkeillä ei ole voinut valmistua enää 25 vuoteen).

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin hoitaja ei tarvitse pitkää koulutusta, mutta koulutus on kyllä heille ensiarvoisen tärkeää; onhan heillä hyppysissään tulevaisuus.

Kehityspsykologiaa, tunnetaitoja ym. on ainakin hyvä opiskella ennen kuin työskentelee lasten kanssa.

Kyllä niitä opetetaankin. Esim. lähihoitajakoulutuksessa ymmärtääkseni lapsen kasvun tukeminen ja ohjaus -jakso sisältää kehityspsykologian. Myös meillä Lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa oli mm. kehityspsykologiaa. Koulutuksestani on jo 20 vuotta, joten en ihan tarkkaan muista mitä kaikkea , mutta erityispedagogiikan opinnot ja luovan työn menetelmät olivat itselleni kaikkein mieluisimmat. Meillä oli myös opettaja, joka oli niin edellä aikaansa, että jo tuolloin vannoi esim. lasten kokousten ja lapsilähtöisyyden nimeen. Ja tavallaan opetti meille tätä samaa asiaa, joka nyt on pinnalla ( siis ilmiöpohjainen oppiminen) . Hän oli tehnyt myös opetusmateriaalin Pähkinäsydän. https://www.booky.fi/tuote/anne_mari/pahkinansydan_ohjaajan_opas/978951…

Lähärin perusopinnoissa ei ole erikseen lapsen kasvun kehitykseen liittyvä jaksoa. Jakso on kasvun tukeminen ja sisältää koko elämänkaaren.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin hoitaja ei tarvitse pitkää koulutusta, mutta koulutus on kyllä heille ensiarvoisen tärkeää; onhan heillä hyppysissään tulevaisuus.

Kehityspsykologiaa, tunnetaitoja ym. on ainakin hyvä opiskella ennen kuin työskentelee lasten kanssa.

Kyllä niitä opetetaankin. Esim. lähihoitajakoulutuksessa ymmärtääkseni lapsen kasvun tukeminen ja ohjaus -jakso sisältää kehityspsykologian. Myös meillä Lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa oli mm. kehityspsykologiaa. Koulutuksestani on jo 20 vuotta, joten en ihan tarkkaan muista mitä kaikkea , mutta erityispedagogiikan opinnot ja luovan työn menetelmät olivat itselleni kaikkein mieluisimmat. Meillä oli myös opettaja, joka oli niin edellä aikaansa, että jo tuolloin vannoi esim. lasten kokousten ja lapsilähtöisyyden nimeen. Ja tavallaan opetti meille tätä samaa asiaa, joka nyt on pinnalla ( siis ilmiöpohjainen oppiminen) . Hän oli tehnyt myös opetusmateriaalin Pähkinäsydän. https://www.booky.fi/tuote/anne_mari/pahkinansydan_ohjaajan_opas/978951…

Lähärin perusopinnoissa ei ole erikseen lapsen kasvun kehitykseen liittyvä jaksoa. Jakso on kasvun tukeminen ja sisältää koko elämänkaaren.

Okei. Heidän näyttötutkinnossaan kuitenkin täytyy harjoittlujaksossa nuo asiat hallita ( olen monta näyttöä vastaan ottanut)

Vähintään väitöskirja ja kansainvälinen ura pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö lastenhoitajan olla muka yliopiston käynyt.

Kaupan kassan pitäs tietysti olla vähintään tradenomi tai KTM.

Ylikouluttaminen on kallista ja turhaa.

Ei tarvitse olla. Mutta päiväkodeissa työskentelee myös varhaiskasvatuksen opettajia ja heidän tarvitsee olla. 

Ja tottakai voi viedä lapsensa vaikka pph:lle jos haluaa, että hänen ei tarvitse varhaiskasvatuksen opettajien oppeja saada. 

Itse koen tämän moniammatillisuuden hyvänä juttuna päiväkodeissa. Meillä ainakin on todella hyvät opet ryhmässämme ja yhteistyö heidän kanssaan on erittäin miellyttävää ( itse siis olen lastenhoitaja)

Suurin osa perhepäivähoitajista on suorittanut koulutuksen, joka antaa pätevyyden toimia päiväkodissa lastenhoitajana.

Toisaalta tunnen kaksi lastentarhanopettajaa, jotka ryhtyivät perhepäivähoitajiksi. Kumpikaan ei halunnut viedä omia lapsiaan päiväkotiin.

Niin minäkin :) ja siis olen tuo sinua edeltävän kirjoittanut. Itsekin lopetin päiväkodissa, koska ei siellä voi tehdä niin hyvin työtä kuin toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lasten ei siellä tarvi oppia mitään muuta kuin se, että ovat ihmisiksi ja kohtelevat kanssaihmisiä kauniisti. Sen lisäksi tarvitsen vain jonkun lempeän ja vastuullisen hoitamaan lastani työpäivieni ajaksi. Koulutuksella ei ole niin väliä.

Kaikki ns. akateemiset tavoitteet on mielestäni ihan turhia päiväkodissa ja vasu-keskutelutmyös myös jos ei ole mitään erikoista.

Voisi olla erikseen lähäripäiväkoteja ja sitten akateemisia päiväkoteja meille, jotka sitä arvostamme. En kestä ajatusta, että lapseni viettäisi päivät paikassa, jossa ei ole yhtään akateemista aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin hoitaja ei tarvitse pitkää koulutusta, mutta koulutus on kyllä heille ensiarvoisen tärkeää; onhan heillä hyppysissään tulevaisuus.

Kehityspsykologiaa, tunnetaitoja ym. on ainakin hyvä opiskella ennen kuin työskentelee lasten kanssa.

Kyllä niitä opetetaankin. Esim. lähihoitajakoulutuksessa ymmärtääkseni lapsen kasvun tukeminen ja ohjaus -jakso sisältää kehityspsykologian. Myös meillä Lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa oli mm. kehityspsykologiaa. Koulutuksestani on jo 20 vuotta, joten en ihan tarkkaan muista mitä kaikkea , mutta erityispedagogiikan opinnot ja luovan työn menetelmät olivat itselleni kaikkein mieluisimmat. Meillä oli myös opettaja, joka oli niin edellä aikaansa, että jo tuolloin vannoi esim. lasten kokousten ja lapsilähtöisyyden nimeen. Ja tavallaan opetti meille tätä samaa asiaa, joka nyt on pinnalla ( siis ilmiöpohjainen oppiminen) . Hän oli tehnyt myös opetusmateriaalin Pähkinäsydän. https://www.booky.fi/tuote/anne_mari/pahkinansydan_ohjaajan_opas/978951…

Lähärin perusopinnoissa ei ole erikseen lapsen kasvun kehitykseen liittyvä jaksoa. Jakso on kasvun tukeminen ja sisältää koko elämänkaaren.

Okei. Heidän näyttötutkinnossaan kuitenkin täytyy harjoittlujaksossa nuo asiat hallita ( olen monta näyttöä vastaan ottanut)

Ei tietenkään tarvitse näyttää mitään lapsen kehitykseen liittyvää, jos työssäoppimispaikka on vaikka vanhusten hoivakoti. Silloin keskitytään vanhuksen kehitysvaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa ja työpaikoilla ylipäänsä pitäisi enemmän jakaa työtehtäviä koulutuksen mukaan. Muuten ei ole mitään järkeä kouluttautua, kun lähihoitaja ja varhaiskasvatuksen opettaja tekevät täsmälleen samaa työtä, samoin ylioppilas, merkonomi, tradenomi ja maisteri.

Yleensä se menee niin, että koulutettu joutuu tekemään eniten. Hän tekee ne aidosti osaamista vaativat hommat, mutta myös täsmälleen saman määrän kaikkea muuta kuin muutkin. Joku lastenhoitaja-Pirkko-Riitta sitä kyttää tarkasti ja juoksee kantelemassa esihenkilölle, jos ei opettaja pyyhi yhtä monta pyllyä kuin hän. Johtaja yrittää välttää riidat sillä, että P-R saa tahtonsa kaikessa läpi.

Tämä. Lähes kaikkialla se akateeminen päätyy tekemään paitsi ne omat erityisosaamista vaativat hommansa, niin myös niitä samoja hommia, mitä ammattikoulupohjalta tehdään päivätyönä. Lisäksi se amitsutyyppi pitää päästää palavereihin pohtimaan asiakkaan asiaa, niin kuin osaaminen siihen riittäisi, mutta pitää olla virikkeellinen työnkuva. En ymmärrä ollenkaan miksi varhaiskasvatuksen opettaja pyyhkii pyllyjä ja siivoaa kaatuneita maitoja, kun talo on täynnä avustavaa porukkaa sitä tekemään.

Päiväkodeissa tuo on sinällään vaikea tilanne, että, kun olet opettaja niin ne perushoitotilanteetkin ovat kasvatuksellisia hetkiä ja osa sitä antamaasi varhaiskasvatusta. Et voi vain suunnittelemalla ja tuokioita vetämällä olla pätevä ope.  Mutta mihinkään siivoamis- ruuanlaittohommiin ei tietenkään pitäisi joutua. 

Miksei?

Aina puhutaan että pitäisi olla yliopiston käynyt että osaa suunnitella kaikkea kehittävää ja kasvatuksellista toimintaa, tai mitä se nyt on.

Sitten on valtavat lapsiryhmät, hirveä kiire, sijaispula ja joku erityislapsi voi viedä paljon aikaa jne. Eihän ne asiat sitten toteudu. Kun saataisiin edes perusasiat kuntoon.