Sanotteko joka päivä lapsillenne että rakastatte niitä?

ja monta kertaa :)

Mutta paljon käytän hellittelynimiä ja pussaan.

Mutta kerron heille, että välitän heistä tosi paljon, he ovat aarteitani, että tykkään heistä hirmupaljon. Sanon myös, että olen onnellinen, kun saan olla heidän äitinsä.

Mulla on tapana lelliä ja halia niitä vähän liiankin kanssa, mutta ku he nyt vaan ovat niin suloisia ja ihania kullannuppuja.

Ja halaan ja pussailen. Iltaisin otan tiukkaan kainaloon. Aamuisin köllittään vieretysten sängyllä ja höpötellään. Tyttö 2 vee. Ja tietty pitkin päivää otan sylkkyyn ja pusuttelen. On se niin ihana..

on ihania 2 veen kanssa :D. Ja nukkumaan pitää päästä " viekkuseen" .

Sanomisen lisäksi tietenkin suukkoja, haleja jne aamusta iltaan.

mut muuten kyl osoitan välittämistä... joka päivä sanon kullannupuiksi, ihaniksi höpönassuiksi jne jne... mut kai se pitäis opetella sanomaan " rakastan sinua" ... se on vaan niin vaikeeta jostain syystä, vaikka tiedän rakastavani, mut silti... omatkaan vanhempani ei ole koskaan sanonut rakastavan, mut kyllä mä tiedän että ne rakastaa silti, kylä sen huomaa...

ja kyllä kuulen myös lasten suusta " äiti minä rakastan sinua" useamman kerran päivässä. Meillä myös pussataan ja halataan paljon.

Senkun sanoo vaan, niin helppoa se on!!! Sillä ei ole mitään merkitystä onko oma äiti tai isä sanonut sulle. Kokeile.

Muutenkin teot puhuu enemmän kuin sanat.

omia lapsia ei vielä ole, mutta en osaa kenellekään kovin helposti sanoa " minä rakastan sinua" . Meillä kotona ei koskaan käytetty noita sanoja. Siitä huolimatta olen hyvin rakastettu - olen aina tiennyt, että minua rakastetaan ja minusta välitetään. Se on osoitettu sanoin ja teoin, vaikka rakastamisesta ei sillä nimellä olekaan puhuttu.



Siksi onkin ollut hirveän vaikeaa opetella sanomaan kihlatulleni juuri noilla sanoilla, että rakastan. Ensinnäkin, olimme seurustelleet puolitoista vuotta, ennen kuin sain sanottua miehelleni, että rakastan häntä. Sitä ennen en ollut sanonut sitä kenellekään ääneen. Vielä nytkään, yli viiden vuoden yhdessä olon jälkeen, en osaa joka päivä sanoa rakastavani, vaikka rakastankin joka päivä. Toisaalta " minä rakastan sinua" -sanojen käyttäminen on meillä edelleen jotain suurta, se sykähdyttää joka kerta.



Jotenkin tuntuu, ettei rakkauden jatkuva tunnustaminen sovi suuhuni. Voin puhua tykkäämisestä, ja luulenkin, että osaan lapsillenikin kertoa joka päivä tykkääväni heistä valtavasti. Ja se tarkoittaa sitä, että rakastan. Mutta ei pidä vähätellä kodin ja sen myötä kehittyneiden käytänteiden merkitystä, kuten joku tässä jo ehti tehdä.

mutta 13v ja 15v lapsemme eivät enää oikein halua kuulla iltaisin että hyvää yötä,kauniita unia,äiti rakastaa sinua=))

eli kysymykseen varmaan vaikuttaa myös lapsen ikä.

Toki halataan yms,esim kun esikoinen täytti eilen 15v ja halasin ja onnittelin niin toki halasi itse myös

Ja oli muuten niin onnellinen kun sai mopokortin=))

Surullista jos joskus joutuu lopettamaan :)

pusut tulee jo muilta=)) toki halata saa=)

t26

minä ainakin olen iloinen siitä että lapset itsenäistyvät=)

eikä se tarkoita sitä ettei koskaan sanoisi rakastavansa heitä.

Esim kun murkuille asettaa rajat joita he kyseenalaistavat niin usein vastaus siihen on että koska me rakastamme ja välitämme heista!

t.25/27,kahden murkun äiti

pikkukaveria. Mutta selvähän se, että tilanne varmaan muuttuu kun lapset kasvaa. Varmaankaan sitä jalkahien hajuista mörisevää murkkua ei sitten enää huvittaiskaan pusutella =).

Sanon pienimmille aina nukkumaan mennessä. Eli ennen päiväunia ja illalla. Vanhimmalle sanon aina ennen kouluun lähtöä ja myös tietty illalla.

Muksut 8kk, 2v 8kk ja 5v

ja joksus on ihan hyvä muistuttaa lapsia siitäkin, ettei se rakkaus häviä tai vähene vaikka äiti olis kuinka kiukkunen.