Yöe: Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirveä matkailumaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen luonto ei tarjoa minulle mitään elämyksiä. Pääsen metsään halutessani, matkaa 50 metriä ja mitään muuta Suomessa ei ole kuin metsää. Eksoottista ehkä ulkomaalaisille, mutta ei minulle.

Niin se Suomessa. Mutta mikä ulkomailla? Monesti se todella kuivahko ankea luonto ja ilmastokin epämiellyttävä. Mitä nähtävää ja koettavaa? Mitä teette etelän lomalla että se aika kuluu? Mua ei ainakaan kiinnosta vanhan Rooman historia rakennuksineen, maata päivä ankean näköisellä rannalla, ruoka, ylipäätään jos oon lomalla niin ei ihmispaljous vaan todella rentoutuminen...

Suomen luonnon ainutlaatuisuus on puhdas myytti. Esteettisesti hienompaa luontoa löytyy jo kaikista naapurimaistamme (Venäjä, Viro, Ruotsi, Norja). Suosittelen tutustumaan.

Ainutlaatuinen ja esteettinen eivät ole synonyymejä keskenään. Suomessa ainutlaatuista on luonnon pienuus ja hentous, se on myös esteettistä (riippuu katsojasta). Ulkomailla Suomen luonnon herkkyyttä ihastellaan.

Voitko vähän konkretisoida? Mitä Suomen luonnossa on pientä ja hentoa? Miksi se on positiivista?

Ei tarvitse nähdä kuin Saaremaan luonto tai Jäämeren vuonot niin mikään Suomessa oleva ei pärjää kauneudessa.

Miksi se ei olisi positiivista?  Kauneus on katsojan silmässä. Joku tykkää tyhjästä merimaisemasta, joku paljaasta tasamaasta, joku kuusikosta ja joku viidakosta. Suomalainen vaihteleva maisema miellyttää onneksi itseäni kaikista eniten. Ihmettelen heitä, jotka matkustavat saarelle, joka on rakennettu täyteen taloja ja kivetty. Ainoana nähtävyytenä meri täynnä vettä.

Miten kummassa voit kutsua Suomen luontoa vaihtelevaksi? Lajiston määrässä ja maaston eroissa olemme yksi homogeenisimmista maista Pohjois-Euroopassa, emmekä pärjää Amerikoille, Japanille tai Keski-Euroopallekaan näissä asioissa.

Esimerkiksi Pohjanmaa. Satoja kilometrejä kaikkiin suuntiin melko samanlaista maisemaa. Kuin joutomaata.

Ne ketkä kaipaavat kunnon kaupunkikulttuuria ja ihmisvilinää, joutuvat matkustamaan Suomesta pois. Heille Suomella ei ole yksinkertaisesti annettavaa. 

Sekin pitää vain hyväksyä ja olla vähättelemättä heitä.  

Vierailija kirjoitti:

Muuten pidän, mutta monien nähtävyyksien lähelläkään ei ole vessaa.

Suomessa ollaan kyllä niin metsäläisiä vessojen suhteen. Nähtävyyksien lähistön lisäksi Helsingissäkään ei ole vessaa kaikilla vilkkailla puistoalueilla ja vessoja tupsahtelee nihkeästi kerran vuodessa johonkin julkiselle paikalle. Tuntuu, ettei edes ole kaupungissa, kun käy näissä puistoissa.

Matkaillessa ihan perus, ettei pienillä juna/bussiasemilla ole vessaa tai aseman ovet on lyöty aikaisin lukkoon, niin ettet enää pääse sinne maksulliseen vessaan. Ilmeisesti Suomen valtion mukaan joka ikisen on kyettävä pidättämään sinne kulkupelin vessaan asti. Voin vaan kuvitella, millaista painajaista matkustaa täällä jostain kaupungistuneemmasta maasta tulevalla.

Kyllähän se vähän väkinäistä on yrittää innostua niistä liian tutuista paikoista. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista kunnianhimoa, että haluaisin kartoittaa joka niemen ja notkon, vaikka välillä positiivisia yllätyksiä löytyykin. Friman vetää överiksi, mutta eivät ne kotimaan kohteet kovin hohdokkaita ole. Lappikin on hirveä lässähdys, kun palaa Norjan puolelta Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia sekin, että Suomesta ei helposti saa mitään erikoisia elintarvikkeita tai vaikka oluita. Helsingin ja Espoon ulkopuolella kaikki ruokakaupat ovat melkoisen täynnä vain niitä muutamia merkkejä. Laaja valikoimien kirjo (kymmenittäin valinnanvaraa) on vierasta.

Ruuan ja juoman yksioikoisuus vaikuttaa niitä nauttiviin ihmisiinkin ja kulttuuriin.

Tämä kommentti on kyllä ihan sitä itteään. Oletko viime vuosina vieraillut alkoissa tai hypermarketeissa?

Tänä kesänä on kyllä tullut viihdytty enimmäkseen kotikulmilla, koska muu Suomi ei tarjoa juuri sen kummempaa. Viime kesänä vielä vähän yritettiin kierrellä.

Minä kun luulin, että tämä ”Yöe”on joku uusi muunsukupuolinen nimi ja jutun toimittaja. Mutta sehän olikin YLE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen luonto ei tarjoa minulle mitään elämyksiä. Pääsen metsään halutessani, matkaa 50 metriä ja mitään muuta Suomessa ei ole kuin metsää. Eksoottista ehkä ulkomaalaisille, mutta ei minulle.

Niin se Suomessa. Mutta mikä ulkomailla? Monesti se todella kuivahko ankea luonto ja ilmastokin epämiellyttävä. Mitä nähtävää ja koettavaa? Mitä teette etelän lomalla että se aika kuluu? Mua ei ainakaan kiinnosta vanhan Rooman historia rakennuksineen, maata päivä ankean näköisellä rannalla, ruoka, ylipäätään jos oon lomalla niin ei ihmispaljous vaan todella rentoutuminen...

Suomen luonnon ainutlaatuisuus on puhdas myytti. Esteettisesti hienompaa luontoa löytyy jo kaikista naapurimaistamme (Venäjä, Viro, Ruotsi, Norja). Suosittelen tutustumaan.

Ainutlaatuinen ja esteettinen eivät ole synonyymejä keskenään. Suomessa ainutlaatuista on luonnon pienuus ja hentous, se on myös esteettistä (riippuu katsojasta). Ulkomailla Suomen luonnon herkkyyttä ihastellaan.

Voitko vähän konkretisoida? Mitä Suomen luonnossa on pientä ja hentoa? Miksi se on positiivista?

Ei tarvitse nähdä kuin Saaremaan luonto tai Jäämeren vuonot niin mikään Suomessa oleva ei pärjää kauneudessa.

Miksi se ei olisi positiivista?  Kauneus on katsojan silmässä. Joku tykkää tyhjästä merimaisemasta, joku paljaasta tasamaasta, joku kuusikosta ja joku viidakosta. Suomalainen vaihteleva maisema miellyttää onneksi itseäni kaikista eniten. Ihmettelen heitä, jotka matkustavat saarelle, joka on rakennettu täyteen taloja ja kivetty. Ainoana nähtävyytenä meri täynnä vettä.

Miten kummassa voit kutsua Suomen luontoa vaihtelevaksi? Lajiston määrässä ja maaston eroissa olemme yksi homogeenisimmista maista Pohjois-Euroopassa, emmekä pärjää Amerikoille, Japanille tai Keski-Euroopallekaan näissä asioissa.

Esimerkiksi Pohjanmaa. Satoja kilometrejä kaikkiin suuntiin melko samanlaista maisemaa. Kuin joutomaata.

Pohjanmaan rannikko on parhaimmillaan satumaisen kaunista. Esim Unescon suojelukohde Raippaluoto. Vaikka olen matkustanut mm. Aasiassa ja Karibialla, niin yksi ihan ykkösmuistoja on Raippaluodon sillan pyöräily keskikesällä keskellä yötä.

Pitkin maata on myös pieniä taidegallerioita ja näyttelyitä, varsinkin kesällä ja nämäkin on olleet pääsääntöisesti todella positiivisia yllätyksiä. Videotaidetta, valokuvaa, ihan kaikenlaista.

Suomessa pitää tietää minne mennä ja milloin. Ja myös vähän omaa vaivaa nähdä. Ei Suomi ole sellainen turistimaa, jossa joku järkkää sulle kaikenlaista, vaan täytyy itse selvittää, tehdä ja mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen luonto ei tarjoa minulle mitään elämyksiä. Pääsen metsään halutessani, matkaa 50 metriä ja mitään muuta Suomessa ei ole kuin metsää. Eksoottista ehkä ulkomaalaisille, mutta ei minulle.

Niin se Suomessa. Mutta mikä ulkomailla? Monesti se todella kuivahko ankea luonto ja ilmastokin epämiellyttävä. Mitä nähtävää ja koettavaa? Mitä teette etelän lomalla että se aika kuluu? Mua ei ainakaan kiinnosta vanhan Rooman historia rakennuksineen, maata päivä ankean näköisellä rannalla, ruoka, ylipäätään jos oon lomalla niin ei ihmispaljous vaan todella rentoutuminen...

Suomen luonnon ainutlaatuisuus on puhdas myytti. Esteettisesti hienompaa luontoa löytyy jo kaikista naapurimaistamme (Venäjä, Viro, Ruotsi, Norja). Suosittelen tutustumaan.

Ainutlaatuinen ja esteettinen eivät ole synonyymejä keskenään. Suomessa ainutlaatuista on luonnon pienuus ja hentous, se on myös esteettistä (riippuu katsojasta). Ulkomailla Suomen luonnon herkkyyttä ihastellaan.

Voitko vähän konkretisoida? Mitä Suomen luonnossa on pientä ja hentoa? Miksi se on positiivista?

Ei tarvitse nähdä kuin Saaremaan luonto tai Jäämeren vuonot niin mikään Suomessa oleva ei pärjää kauneudessa.

Miksi se ei olisi positiivista?  Kauneus on katsojan silmässä. Joku tykkää tyhjästä merimaisemasta, joku paljaasta tasamaasta, joku kuusikosta ja joku viidakosta. Suomalainen vaihteleva maisema miellyttää onneksi itseäni kaikista eniten. Ihmettelen heitä, jotka matkustavat saarelle, joka on rakennettu täyteen taloja ja kivetty. Ainoana nähtävyytenä meri täynnä vettä.

Miten kummassa voit kutsua Suomen luontoa vaihtelevaksi? Lajiston määrässä ja maaston eroissa olemme yksi homogeenisimmista maista Pohjois-Euroopassa, emmekä pärjää Amerikoille, Japanille tai Keski-Euroopallekaan näissä asioissa.

Meillä on tuntureita, tunturimaisema poikkeaa vaaroista, meillä on vaaroja, vaaramaisema poikkeaa mäistä, meillä on mäkimaisemia, meillä on myös rotkoja erotuksena tuntureista, vaaroista ja mäistä, harjuista jne. Meillä on myös tasasta aakeeta laakeeta. Meillä on palsoja, nevoja, rämeitä, aapoja, tihkupintoja, lähteitä, noroja, puroja, vesiputouksia, koskia, jokia, suppalampia, fladoja, kluuvijärviä, kraaterijärvi, lampia, järviä, meriä jne. jos sinä ja muut maailmanmatkaajat ette erota katuojaa  ja suppalampea  toisistaan, niin eihän se suppalammen syy ole. Vikaa on omassa havaitsemiskyvyssä silloin jos tarvitsee sokeritoppavuoren kaltaisen möhkäleen huomatakseen, että on kiviainesta edessä. Ja onhan se nyt ihan eri asia jos graniittia ja kvartsia on Brasiliassa kuin jos sitä on ihan vaan meillä Suomessa. Eihän se meidän graniitti ole yhtään niin hienoa kiveä kuin sama paska Brasiliassa. Vikaa on oikeasti vain ja ainoastaan teidän omassa arvostuksenkyvyn puutteessanne. Enemmän ja isompaa ei aina ole parempaa... Paitsi miesten vessassa. Valituksen sijaan olisi hyvä vaikka käydä eri puolilla Suomea tutustumassa perinnemaisemakohteisiin, vertailla metsätyyppien eroja, bongata Suomessa esiintyviä kasvi-, lintu-, sammal jne. lajeja, tutustua suomalaisiin erityisen tärkeisiin luontokohteisiin, muinaismuistoihin jne. Jos ei säväytä, niin sitten voi alkaa kyselemään itseltään miten on onnistunut turruttamaan itsensä niin, että vain isoin ja paksuin kelpaa. Tutkimukset kyllä osoittavat, että esimerkiksi ihmisten kyky nähdä eri värejä poikkeaa toisistaan. Jos naapurisi näkee sinisen täyteläisempänä kuin sinä, niin onko se sinisen sävyn vai sinun vika? Entä jos katsoisit tarkemin?

Tunturin huipulla sviitissä lojuttiin poreammeessa nauttimassa maisemista ja juomista. Ei ollu scandic tai Sokos. Mutta ehdottoman hienoa. Sviitin alakerrassa oli teinillä oma paikka. Ei syöty aakkosbaarissa tai nesteellä. Kyllä suomessakin on paikkoja jos viitsii etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen luonto ei tarjoa minulle mitään elämyksiä. Pääsen metsään halutessani, matkaa 50 metriä ja mitään muuta Suomessa ei ole kuin metsää. Eksoottista ehkä ulkomaalaisille, mutta ei minulle.

Niin se Suomessa. Mutta mikä ulkomailla? Monesti se todella kuivahko ankea luonto ja ilmastokin epämiellyttävä. Mitä nähtävää ja koettavaa? Mitä teette etelän lomalla että se aika kuluu? Mua ei ainakaan kiinnosta vanhan Rooman historia rakennuksineen, maata päivä ankean näköisellä rannalla, ruoka, ylipäätään jos oon lomalla niin ei ihmispaljous vaan todella rentoutuminen...

Suomen luonnon ainutlaatuisuus on puhdas myytti. Esteettisesti hienompaa luontoa löytyy jo kaikista naapurimaistamme (Venäjä, Viro, Ruotsi, Norja). Suosittelen tutustumaan.

Ainutlaatuinen ja esteettinen eivät ole synonyymejä keskenään. Suomessa ainutlaatuista on luonnon pienuus ja hentous, se on myös esteettistä (riippuu katsojasta). Ulkomailla Suomen luonnon herkkyyttä ihastellaan.

Voitko vähän konkretisoida? Mitä Suomen luonnossa on pientä ja hentoa? Miksi se on positiivista?

Ei tarvitse nähdä kuin Saaremaan luonto tai Jäämeren vuonot niin mikään Suomessa oleva ei pärjää kauneudessa.

Miksi se ei olisi positiivista?  Kauneus on katsojan silmässä. Joku tykkää tyhjästä merimaisemasta, joku paljaasta tasamaasta, joku kuusikosta ja joku viidakosta. Suomalainen vaihteleva maisema miellyttää onneksi itseäni kaikista eniten. Ihmettelen heitä, jotka matkustavat saarelle, joka on rakennettu täyteen taloja ja kivetty. Ainoana nähtävyytenä meri täynnä vettä.

Miten kummassa voit kutsua Suomen luontoa vaihtelevaksi? Lajiston määrässä ja maaston eroissa olemme yksi homogeenisimmista maista Pohjois-Euroopassa, emmekä pärjää Amerikoille, Japanille tai Keski-Euroopallekaan näissä asioissa.

Esimerkiksi Pohjanmaa. Satoja kilometrejä kaikkiin suuntiin melko samanlaista maisemaa. Kuin joutomaata.

Ja Pohjanmaa on sinusta koko Suomi? Ei Lappia tuntureineen, ei harjumaisemia, ei sisävesien saaristoja? Koko Suomi yhtä tasaista Pohjanmaata vain?  https://retkipaikka.fi/pohjanmaa/

Olen syönyt Hangon Casinolla ja Saana tunturin hotellilla. Molemmissa oli kansainvälinen taso ruuassa, eli hemmetin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kuitenkin aika vähän nähtävää. Turku, Porvoo, Fiskars on tullut nähtyä vuosien varrella moneen kertaan. Vaikea keksiä innostavaa kohdetta kun ollaan paljon Suomea ristiin rastiin kuljettu jo ennestään.Samaa pystymetsää ja rumia kaupunkeja pääosin.

Höpö höpö, Turku-Porvoo väliltäkin löytyy vaikka kuinka monta viehättävää kohdetta. Ja jos vähän eri suuntaan viitsii lähteä niin esim. Rauma on ihana.

Pysähdyttiin Raumalla ohiajomatkalla. Vanha kaupunki oli tunnissa nähty.

Raumalla suosittelen tekemään risteilyn Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Hieno elämys ainakin niille suomalaisille, jotka eivät katsele merta ja saaristoa ihan joka päivä.

En jaksa etsiä edellisiltä sivuilta kommenttia jossa mainittiin, että ei käy mökillään talvella. Hyvin pienillä asioilla saa sitä erilaisuuden ja loman tuntua. Tuttu paikkakin muuttuu uudeksi ja eksoottiseksi kun siellä käy valoisan sijaan pimeän aikaan tai kesän sijaan talvella. Makkaranpaistopaikalle voi mennä syksypimeällä lyhtyjen kanssa ja paistaa makkarat pimeässä tai saman voi tehdä lumikenkäilemällä tai hiihtämällä talvisaikaan.

Lähinnä se on ettei hinta-laatusuhde kohtaa.. esim.2yötä perheenä Järvikylpylässä maksaa saman verran kun viikon loma etelässä..tuotakin paikkaa on paljon kehuttu, mutta ulkoiset puitteet oli aika rempallaan, ravintolassa saa maksaa ittensä kipeeksi ja kylpylässä vesi kylmää/lasten allas liukumäki rikki yms Me liikutaan arjessa paljon luonnossa joten se ei anna lomaan mitään uutta. Menen mieluummin Rossoon ja syön sen perus varman ruuan suht ok hintaan kun yritän kokeilla jotain uutta. Kävimme lomalla kehutussa ravintolassa missä on lähiruokaa yms kauden tuotteista tehdään ruuat, ei kyllä säväyttäny mihinkään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten pidän, mutta monien nähtävyyksien lähelläkään ei ole vessaa.

Suomessa ollaan kyllä niin metsäläisiä vessojen suhteen. Nähtävyyksien lähistön lisäksi Helsingissäkään ei ole vessaa kaikilla vilkkailla puistoalueilla ja vessoja tupsahtelee nihkeästi kerran vuodessa johonkin julkiselle paikalle. Tuntuu, ettei edes ole kaupungissa, kun käy näissä puistoissa.

Matkaillessa ihan perus, ettei pienillä juna/bussiasemilla ole vessaa tai aseman ovet on lyöty aikaisin lukkoon, niin ettet enää pääse sinne maksulliseen vessaan. Ilmeisesti Suomen valtion mukaan joka ikisen on kyettävä pidättämään sinne kulkupelin vessaan asti. Voin vaan kuvitella, millaista painajaista matkustaa täällä jostain kaupungistuneemmasta maasta tulevalla.

Sitä voisi luulla että vaikka Autobahnilla olisi vessoja vähän väliä. No ei ole. Useammin täällä Suomessa on huoltsikoita jopa syrjäseuduilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kuitenkin aika vähän nähtävää. Turku, Porvoo, Fiskars on tullut nähtyä vuosien varrella moneen kertaan. Vaikea keksiä innostavaa kohdetta kun ollaan paljon Suomea ristiin rastiin kuljettu jo ennestään.Samaa pystymetsää ja rumia kaupunkeja pääosin.

Höpö höpö, Turku-Porvoo väliltäkin löytyy vaikka kuinka monta viehättävää kohdetta. Ja jos vähän eri suuntaan viitsii lähteä niin esim. Rauma on ihana.

Pysähdyttiin Raumalla ohiajomatkalla. Vanha kaupunki oli tunnissa nähty.

Raumalla suosittelen tekemään risteilyn Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Hieno elämys ainakin niille suomalaisille, jotka eivät katsele merta ja saaristoa ihan joka päivä.

Se on. Lisäksi siellä olen saanut herkullista ruokaa. Majoituskin on siellä mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kuitenkin aika vähän nähtävää. Turku, Porvoo, Fiskars on tullut nähtyä vuosien varrella moneen kertaan. Vaikea keksiä innostavaa kohdetta kun ollaan paljon Suomea ristiin rastiin kuljettu jo ennestään.Samaa pystymetsää ja rumia kaupunkeja pääosin.

Höpö höpö, Turku-Porvoo väliltäkin löytyy vaikka kuinka monta viehättävää kohdetta. Ja jos vähän eri suuntaan viitsii lähteä niin esim. Rauma on ihana.

Pysähdyttiin Raumalla ohiajomatkalla. Vanha kaupunki oli tunnissa nähty.

Raumalla suosittelen tekemään risteilyn Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Hieno elämys ainakin niille suomalaisille, jotka eivät katsele merta ja saaristoa ihan joka päivä.

Tuo kommentoija on tyypillinen näyttelyssäkävijä, joka kävelee näyttelytilan läpi oikeastaan katselematta teoksia lainkaan. Jos tuolta ihmistyypiltä kysyy taidenäyttelyn jälkeen mitä hän piti teoksesta A hän ei osaa kertoa mitään teoksesta A. Hän ei huomannut lehtikultahippua, hän ei huomannut värisävyjä, hän ei huomannut tyylisuuntien eroja, hän ei huomannut valoja ja varjoja, hän ei huomannut, eikä muista yhtään mitään, koska hän ei pysähtynyt teosten äärelle katselemaan niitä. Hänelle ei syntynyt kokemusta, koska hän ei antanut sille tilaa. Tuolle ihmistyypille on tärkeintä kertoa työkavereille käyneensä paikalla julistaen kovaan ääneen miten ei sekään säväyttänyt :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Olen nyt kiertänyt kansallispuistoja ja... ne on kaikki ihan samanlaisia. Kun on nähnyt yhden on nähnyt ne kaikki. Sama koskee kaikkia kyliä ja pikkukaupunkeja: samat marketit, arkkitehtuuri, kaavoitus. Samat pellot, samat metsät, sama järvi. Samat ylipainoiset tyylittömät zombiemaiset pottunokkaihmiset joka nurkalla.

En malta odottaa että pääsen taas pois.

Joo muuta pysyvästi pois vaikka jonnekin eksoottiseen Marokon vuoristoon.

Kieltämättä se on kaunista seutua. Pysyvästi muuttaisin kyllä mieluummin rannikolle, mutta Marokko sinänsä on ihan hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palvelun ja ruuan taso on surkeaa. Kahvikansana uutuutena jopa voi jossain isommilla huoltsikoilla valita ottaako tumma- vai vaaleapaahtoista kahvia. Erikoiskahvinkeittimet loistavat poissaolollaan. Hotelleissa aamiaisena pakasteesta revityt marjat (vaikka on satokausi!), leivontatuotteet ja oksettava kasvisgratiini. Mitään tuoretta ei ole tarjolla. Aamiaisen laatu paranisi moninkertaisesti edes sillä että olisi tuoreena leivottuja leipiä paria laatua ja laadukkaat päälliset. Täti piti kerran kahvilaa jossa halusi että ananakset pilkotaan kokonaisesta tuoreesta ananaksesta. Työntekijät nurisivat että eikö voisi vain tuosta peltirasiasta laittaa valmiit palaset.

Loimaalla on supersuosittu donitsimyymälä. Yllättäin perustajapariskunta on Albaniasta eli tietävät että kun tekee pohjatyön hyvin niin yksinkertainenkin tuote on timanttia täällä mauttomien makujen Suomessa.

Ongelmaa pahentaa se, että kun jossain on jotain oikeasti hyvää, esim. tuo donitsikahvila, KAIKKI änkeävät sinne. Elämys on pilalla, kuka jaksaa odottaa 3 tuntia jotain donitsia, oli se kuinka hyvä tahansa. Sama kaikkialla. Itse tamperelaisena olen nyt tyytyväinen, kun turistit ovat lähteneet ja pääsen taas jonottamatta esim. Pyynikin munkkikahvilaan, joka on yksi Tampereen turistikohteista, koska on perinteikäs ja tyylikäs paikka. Heinäkuussa jouduin kiertämään kaukaa, kun oli tunnin jono.

Ja ulkomaillaki näitä jonoja ei ole? Tulee heti mieleen ihan muutama paikka missä parin tunnin jonot

On se vähän eri jonottaa Vatikaaniin kuin kirkonkylän munkkikahvilaan.