Paljonko maksoit koirastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pomeranian 3400€ torissa. Ei mitään järkeä enää hinnassa, rotu on sairas. Tuollaisen koiran omistaminen kertoo omistajasta sen, että haluaa tukea liian pienten koirien pennuttamista vaikka ne pennut pitää keisarileikata.

En nää tuossa hinnassa mitään sairasta. Hyvin todennäköisesti tuon hintainen koira ei mene millekään persaukiselle, sillä on varaa käyttää sitä lääkärissä jos on kerta sairas rotu. Kyllä kääpiörodutkin synnyttää usein luonnollisesti. Meidänkin pomchi synnytti ihan itse, painoa 2kg.

No tietenkään et näe mitään sairasta. Järkevä ihminen ei edes ota sairasta rotua siksi että sitä pitää käyttää eläinlääkärissä.

Koira ei ole lelu tai koriste jonka pitää olla mahdollisimman pieni, mahdollisimman söpö, mahdollisimman karvainen jne.

Pienten rotujen kannattajat: miksi pommi, mitä vikaa olisi esimerkiksi kleinspitzsissä joka on söpö, muttei heiveröisen pieni? Jos itse haluaisin pienen koiran niin ottaisin varmaan beaglen tai jonkun järkevän joka ei ole mennyt pilalle muodin takia.

Itse olen aina pitänyt mahdollisimman isoista koirista. Ne ovat uljaita, sopisivat tyyliin ja pitäisivät murtovarkaat poissa. Mutta koska liian suurien koirien jalostamisessa ei ole mitään järkeä ja eläimet kärsivät, otin sitten keskikokoisen järkevän koiran joka ei ole edes sen värinen mitä olisin halunnut. Mutta olen tyytyväinen ja on hyvä mieli että tein oikein.

Jos sinä tykkäät isommista koirista, ei se tarkoita että muidenkin pitäisi niistä tykätä. Jotkut haluavat hyvin pienen rodun asunnon, liikunnantarpeen ja esimerkiksi sen takia että tuollainen laukkuun mahtuva kulkee helposti mukana matkustaessa, etenkin julkisissa tai jos lentää paljon.

Minustakin saksanpystykorvista pommi on kivoin. Ei kai siihen sen kummempaa syytä tarvitse selitellä? Miksi ottaa jonkun muun rotuinen jos tykkää jostain tietystä ja voi sen hankkia. Läheskään kaikille kun ei ole ongelma maksaa koirasta useampaa tonnia. Ei minulle ainakaan. Se on pieni hinta kaverista.

Onkohan sinulla nyt vaikeauksia ymmärtää lukemaasi?

Pienissä koirissa ei ole mitään vikaa, korostetun pienissä on. Jos haluaa kaikista pienimmän koiran niin pitäisi osata perustella miksi on valmis tinkimään koiran voinnista. Turhamaisuuden takia näköjään?

Selitin isoista koirista vain että ymmärtäisit että olen laittanut koiran edun omien mieltymysten eteen. Meni näköjään ohi.

Koiran ei tarvitse mahtua laukkuun. Ensi pitää olla koiran tarpeet edellä niin ettei se kärsi pienikokoisuudesta. Sitten se mahtuu laukkuun jos mahtuu.

Onko aikuisena 2kg pommi sitten korostetun pieni? Ymmärtääkseni Suomessa ei onneksi harrasteta näitä ns. teacup koirien kasvatusta vai oliko tuossa krisoimassasi Torin yli 3000e pommissa kyse sellaisesta? Ei tietenkään niiden äärikokojen kasvatus ole järkevää eikä koiran edun mukaista mutta käsittääkseni ihan rotumääritelmän mukaisten pommien normihinta on tuo 3000e tai yli ja pidän sitä tosiaan ihan normaali hintana, miksi niiden

Sen halvempi pitäisi edes olla.

Minun koirani pitää mahtua juurikin laukkuun ja yksi kriteeri koiraa hankkiessa oli se. Koirani kulkee niin paljon työmatkoilla ulkomailla ja Suomessa että pakko ajatella itselle se optimaalisin koko mikä sopii tähän tarkoitukseen. En silti ottaisi mitään koiraa, mikä olisi ääripieni, mielestäni 2-3kg pommi tai muu kääpiörotu on kassiin mahtuva ja kevyt kantaa mukana tarvittaessa.

On korostetun pieni. Noilla pienillä roduilla on hammasongelmia kun leuka on liian ahdas hampaille, kieli tulee ulos suusta kun se on liian iso suuhun, polvet lähtee pois paikoiltaan (pommilla käy tätä.)

Vaikka juuri tietty pommi olisi iso ja synnyttäisi luonnollisesti, se on vain pieni osa rotua. Itse asiassa nämä taitavat olla jo kleinspitzsin alarajalla kooltaan.

On tullut jo selväksi millä perustein hankit koiran ja mitkä asiat sinua haittaa. Näyttää olevan muutenkin ongelmaa ymmärryksen kanssa.

Sitten suu hoidetaan ja polvet leikataan. Minulla on ollut myös keskikokoisia koiria jotka käyneet säännöllisesti hammashuollossa koska raakaravinnosta ja purtavasta huolimatta kertynyt hieman hammaskiveä. On myös leikattu 20kg koiran selkä sekä yhdeltä polvi sekä ristisiteet. Ei nuo nyt hetkauta normaalia ihmistä, koira viedään lääkäriin jos on tarvis ja hoidetaan kuntoon.

Tämä normaali ihminen ei hanki rotukoiraa, jonka elämänlaatu jää huonoksi vain sisäsiittoisuuden ja ihmiskunnan umpiluupäisyyden takia. 

Vanha koiramiestaito elää metsästäjien ja käyttökoiraihmisten joukossa. Monille koira on jo hemmoteltava lapsi, suloinen koriste tai hoivaa tarvitseva nukke. He teettävät vetämättömiä, söpöjä ja avuttomia koiria. Onnellinen, koiramainen koira on kaikkea muuta. 

Esim monet lapsiperheet tai eläkeläiset kaipaavat lemmikkiä monista syistä ja metsästyskoira ei välttämättä ole kaikille se paras vaihtoehto lemmikiksi. Lisäksi metsästyskoiran soisi pääsevän metsästävään kotiin, jotta saa toteuttaa metsästysviettiään.

Niinpä rotuja on monenlaisia, lapsiperheelle tai eläkeläiselle sopii phalene tai tiibetinspanieli (hyvinkin terveitä pikkukoiria) ja jollekin aktiiviselle harrastajalle sileäkarvainen noutaja ja metsästäjälle sitten se beagle.

Bichon frise, rekisteröity, 1700e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Hinnoista valittaminen alkoi siinä vaiheessa, kun rotukoirien laatu romahti mutta hinnat jatkuivat nousujohteisina. Jokin ei täsmää...

Pakkoko se on Suomesta ostaa jos koirat täällä kerta huonoja. En minä ainakaan osta. 😁

Niin ! Aina voi ”pelastaa” koiran ulkomailta. Siinä vaiheessa ei ketään kiinnosta mistä oloista koira saapui, minkälainen emo sillä on ja onko vanhemmat tutkittu perinnöllisten sairauksien osalta (kuten Suomessa, missä todella monilla roduilla nämä tutkimukset ovat pakollisia ja rekisteröinnin ehtona). En lähtisi halvemman hinnan perässä ostamaan tutkimattomista vanhemmista koiraa ulkomailta.

Harmi että sinä et tunne kasvattajia ulkomailta jotka terveystutkii jalostuskoiransa siinä määrin mitä Suomalaisetkin, jopa laajemmin ja heillä saa käydä ennen pennun hankintaa tutustumassa heidän koiriin, pennun vanhempiin ja itse pentuihin. Ei kukaan järkevä kasvattaja edes ulkomailla kiellä pennun ostajaa tulemasta luokseen, kuten ei Suomessakaan. Kumma olettamus että ulkomailta ottaessa pitäisi ostaa sika säkissä.

Tunnen paljon kasvattajia ulkomailta. Tiedän myös faktana, että ulkomailla koiria ei tutkita yhtä järjestelmällisesti kuin Suomessa. Täällä on pevisa, mikä tekee tutkimukset pakollisiksi eivätkä tutkimukset ole kasvattajan oma valinta. Varmasti löytyy ulkomailta hyviä kasvattajia, mutta kyllä lemmikkiostajien trendi on tuoda Suomeen näitä pelastettuja rescue-koiria, minkä taustoista ei löydy mitään tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Ai sulla on vain viistonnia koiraa kohden..?

Ootkohan sä sit vauvapalstan köyhimpiä, kun muilla varoja löytyy keskimäärin tosi paljon enemmän? 😏

Vierailija kirjoitti:

Bichon frise, rekisteröity, 1700e.

Onko tämä 1700 bichon frisen hinta nykyisin ?

Labradorinnoutaja, rekisteröity.

En maksanut mitään. Pentu tuli astutuspalkkiona.

Mua ihmetyttää tämä tässäkin ketjussa vilisevä termi "hyvä kasvattaja". Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Hinnat jo pelkästään todistavat, että se rakastetuksi perheenjäseneksi mainittu koira on ihan puhtaasti bisneksen tekoon. Jos kasvattajia oikeasti motivoisi ylläpitää rakastaansa rotua, niin ei niistä pennuista tuollaisia hintoja pyydettäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Vink vink. Koiralle voi hankkia vakuutuksen.

Vakuutuksessa suljetaan pois kaikki tyyppiviat ja nuorella koiralla havaitut viat. Jos koira on sairas pennusta lähtien, niin pitää maksaa sekä eläinlääkärilaskut että vakuutukset. Vakuutus on hyvä vain tapaturma-alttiille roduille.

Tämä ei pidä paikkaansa. On myös vakuutuksia, mitkä kattavat esim luuston viat vaikka olisi niille herkkä rotu. Tosin vakuutus täytyy ottaa ennen 4kk ikää ja olla tauotta voimassa. On useampikin vakuutusyhtiö (ei tosin kaikki), millä vakuutukset varsin laajasti kattavat vikoja.

Kaikissa vakuutuksissa on omavastuuaika, ja vaikeat sairaudet alkavat jo nuorilla koirilla. Esim. yksi ell-käynti ripulin takia tarkoittaa, että kaikki ruuansulatuselimistön ongelmat rajataan pois vakuutuksesta. Olet onnekas, koska sinun ei ole tarvinnut perehtyä näihin.

Tietysti ennen vakuutusta alkaneet sairaudet rajataan pois. Jos vakuutus otetaan alle 4kk ikäiselle pennulle, joka ei vielä ole sairastellut, sairauksia ei rajata pois. Jos vakuutus otetaan viikon sisällä lääkärintarkastuksesta, ei tule edes karenssia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Siis mitä sen kasvattajan tulisi mielestäsi tehdä? Ikävää, että teille on sattunut sairas koira, mutta ei kai kasvattajalla mitään kristallipalloa ole. Ihan terveistä vanhemmista voi ja ikävä kyllä tuleekin välillä sairaita jälkeläisiä, ja toisinpäin. En minä ainakaan kasvattajana voi lähteä korvaamaan kaikenmaailman sairauksia, jos joku ostaa minulta koiran. Ihan samanlainen riski se on minullakin. Tietysti ne viat korvataan, mistä lain mukaan olen vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Siis mitä sen kasvattajan tulisi mielestäsi tehdä? Ikävää, että teille on sattunut sairas koira, mutta ei kai kasvattajalla mitään kristallipalloa ole. Ihan terveistä vanhemmista voi ja ikävä kyllä tuleekin välillä sairaita jälkeläisiä, ja toisinpäin. En minä ainakaan kasvattajana voi lähteä korvaamaan kaikenmaailman sairauksia, jos joku ostaa minulta koiran. Ihan samanlainen riski se on minullakin. Tietysti ne viat korvataan, mistä lain mukaan olen vastuussa.

Juuri näin. Kukaan ei korvaa kymppitonnin vuodessa maksavaa autoimmuunitautia teille. Voi hyvin olla sukunsa ensimmäinen tätä sairastava koira. Kasvattaja tuskin myi teille koiraa tietoisena tästä hirveästä sairaudesta. Jos on selvästi perinnöllistä ja sairauden mahdollisuudesta ei ole kerrottu etukäteen, suurin mahdollinen korvaussumma on koiran ostohinta.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tämä tässäkin ketjussa vilisevä termi "hyvä kasvattaja". Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Hinnat jo pelkästään todistavat, että se rakastetuksi perheenjäseneksi mainittu koira on ihan puhtaasti bisneksen tekoon. Jos kasvattajia oikeasti motivoisi ylläpitää rakastaansa rotua, niin ei niistä pennuista tuollaisia hintoja pyydettäisi. 

No ensinnäkin hyvä kasvattaja saa ansaita koirilla, muttei hinnalla millä hyvänsä.

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen nämä:

Ei tee pentueita liukuhihnalta ja valitsee tarkkaan minne myy koiria

Terveystutkii vanhemmat ja yhdistelee niin ettei resessiiviset sairaudet puhkea

Ei ole kauhean herkkä riitautumaan ihmisten kanssa

Ostaa koiran tarvittaessa takaisin

Ei teetä koirilla älytöntä määrää pentueita tai pidä kahtatoista koiraa

Eli aika tavallinen vastuuntuntoinen kasvattaja joka on kiinnostunut koirien hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Jos sairaus on tyyppivika niin vastauksena on "mitäs läksit", jos kyseessä on harvinaisempi mutta 100% varmuudella perinnöllinen sairaus niin vastauksena on "ei oo kristallipalloo".

Odotan mielenkiinnolla, kuinka moni kasvattaja hoitaa koiriensa sairauksia tuhansilla euroilla vuodessa... Maksoivat sitten itse tai vakuutusyhtiön pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Jos sairaus on tyyppivika niin vastauksena on "mitäs läksit", jos kyseessä on harvinaisempi mutta 100% varmuudella perinnöllinen sairaus niin vastauksena on "ei oo kristallipalloo".

Odotan mielenkiinnolla, kuinka moni kasvattaja hoitaa koiriensa sairauksia tuhansilla euroilla vuodessa... Maksoivat sitten itse tai vakuutusyhtiön pussista.

Siis mitä tarkoitat? En minä kasvattaja ainakaan hoida, tai toki riippuu sairaudesta (ennusteesta) mutta en näe mitään järkeä upottaa tuhansia ja tuhansia lemmikin hoitoon. Enkä ymmärrä, miksi kukaan tekisi niin. Mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen valinta. Koirat ovat eläviä olentoja, yksilöllisiä geenien ja ympäristön summia, eikä kukaan meistä pysty 7-8 viikon ikäisen pennun elämän ennusteesta ja terveydestä sanomaan loppupelissä paljon mitään. Kasvatustyötä tarkastellaan isoissa linjoissa, todennäköisyyksissä ja pitkän linjan työssä. Aina voi olla yksilöitä, missä kaikki ei mene nappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tämä tässäkin ketjussa vilisevä termi "hyvä kasvattaja". Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Hinnat jo pelkästään todistavat, että se rakastetuksi perheenjäseneksi mainittu koira on ihan puhtaasti bisneksen tekoon. Jos kasvattajia oikeasti motivoisi ylläpitää rakastaansa rotua, niin ei niistä pennuista tuollaisia hintoja pyydettäisi. 

No ensinnäkin hyvä kasvattaja saa ansaita koirilla, muttei hinnalla millä hyvänsä.

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen nämä:

Ei tee pentueita liukuhihnalta ja valitsee tarkkaan minne myy koiria

Terveystutkii vanhemmat ja yhdistelee niin ettei resessiiviset sairaudet puhkea

Ei ole kauhean herkkä riitautumaan ihmisten kanssa

Ostaa koiran tarvittaessa takaisin

Ei teetä koirilla älytöntä määrää pentueita tai pidä kahtatoista koiraa

Eli aika tavallinen vastuuntuntoinen kasvattaja joka on kiinnostunut koirien hyvinvoinnista.

Eli hyvä kasvattaja on vähän sama kuin vastuullinen tuottaja ja koira, kuten itsekin toteat, on oikeutetusti ansaintaväline. Eli eläinrakkauden kanssa tällä ei ole välttämättä mitään tekemistä. Vähän kuin joku pitäisi sikatilaa rakkaudesta sikoihin.

Se, mitä vaaditaan vastuulliseksi kasvattajaksi on mielestäni myös hyvin kyseenalaista. Tässä linkki Suomen ajokoirajärjestön ohjeistukseen pennuista. Ohjeistuksessa todetaan, että "selvästi värivirheelliset ja mutkahäntäiset, vaikka olisivatkin vahvoja, voi karsia pois". Eli terveet ja vahvat pennut suositellaan lopettamaan hännän virheasennon tai turkin värivirheen takia, vaikka ne eivät edes vaikuta kyseisen rodun käyttöominaisuuksiin.

https://www.ajokoirajarjesto.fi/jalostus-ja-terveys/kasvatus/pentujen-h…

Tämä on siis se mitä käsitetään hyvällä kasvattajalla. Minusta tuo on kuvottavaa eläinten hyväksikäyttöä, vaikkakin tiedostan, että pitkään eläinsuojelussa työskennelleenä katson tätä asiaa eri arvonäkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Jos sairaus on tyyppivika niin vastauksena on "mitäs läksit", jos kyseessä on harvinaisempi mutta 100% varmuudella perinnöllinen sairaus niin vastauksena on "ei oo kristallipalloo".

Odotan mielenkiinnolla, kuinka moni kasvattaja hoitaa koiriensa sairauksia tuhansilla euroilla vuodessa... Maksoivat sitten itse tai vakuutusyhtiön pussista.

Onneksi tällaiset tuhansia euroja kustantavat sairaudet eivät ihan joka koirassa ilmene. Itse en tunne lainkaan sellaisia koiria vaikka meillä on aina ollut useita koiria ja sukulaisilla ja ystävillä on paljon koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Eiköhän perheenäiti anele julkisesti lupaa lopettaa sairas koira sen sijaan, että haluaisi riidellä kuka maksaa selvästi elinkelvottoman koiran hoitokustannukset.

No niin, sanoin tabun. Sisäsiittoisissa koirissa on aina vain enemmän elinkelvottomia yksilöitä, joita kasvattajat rakastavat kuin lapsiaan mutta joiden hengissä pitämiseen kenenkään rahat eivät riitä ja minkä hoitoa kukaan ei halua maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Eiköhän perheenäiti anele julkisesti lupaa lopettaa sairas koira sen sijaan, että haluaisi riidellä kuka maksaa selvästi elinkelvottoman koiran hoitokustannukset.

No niin, sanoin tabun. Sisäsiittoisissa koirissa on aina vain enemmän elinkelvottomia yksilöitä, joita kasvattajat rakastavat kuin lapsiaan mutta joiden hengissä pitämiseen kenenkään rahat eivät riitä ja minkä hoitoa kukaan ei halua maksaa.

En usko että autoimmuunisairaus johtuu sisäsiittoisuudesta. Ne ovat ihmisilläkin lisääntyneet huolestuttavasti. En myöskään usko kasvattajan olevan syyllinen. Jostain muusta johtuu, eiköhän syy niiden lisääntymiseen joskus selviä. (Ainakin rokotukset ja liika siisteys voivat olla syitä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Oliko koirasi kasvattajalla siis tiedossa tämä kymppitonnin vuodessa maksavan sairauden riski ? Vai olisiko hänen pitänyt ennustaa asia ?

Eiköhän perheenäiti anele julkisesti lupaa lopettaa sairas koira sen sijaan, että haluaisi riidellä kuka maksaa selvästi elinkelvottoman koiran hoitokustannukset.

No niin, sanoin tabun. Sisäsiittoisissa koirissa on aina vain enemmän elinkelvottomia yksilöitä, joita kasvattajat rakastavat kuin lapsiaan mutta joiden hengissä pitämiseen kenenkään rahat eivät riitä ja minkä hoitoa kukaan ei halua maksaa.

En usko että autoimmuunisairaus johtuu sisäsiittoisuudesta. Ne ovat ihmisilläkin lisääntyneet huolestuttavasti. En myöskään usko kasvattajan olevan syyllinen. Jostain muusta johtuu, eiköhän syy niiden lisääntymiseen joskus selviä. (Ainakin rokotukset ja liika siisteys voivat olla syitä)

Kyseessä ei ole uskonasia, sillä autoimmuunisairaudet ovat perinnöllisiä ja ne johtuvat puutteellisesta bakteeri- ym. altistuksesta varhaisessa laps-- tarkoitan pentuajassa. 

Osallistuisitko vastaavalla tavalla sairaan koiran hoitokuluihin vai suosittelisitko viimeistä palvelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta sitten maksoin sekarotuisestani 500.

Tarkoitus olisi ottaa nyt toinen koira, mutta huhheijaa noita hintoja. Sekarotuisen ottaisin nytkin ja hinnat lähenee 2000. Mihin muuhun kuin rahanahneuteen tuo hinta perustuu. Monesti ilmoituksessa lukee hinnan olevan se mikä on siitä syystä että koira saa varmasti hyvän kodin. Eihän se sitä takaa. Ei minulla tuosta vain sellaista rahaa ole pistää koiran ostoon vaikka töissä käynkin. Eikä se rahanmeno siinä alussa siihen ostohintaan jää vaan lääkärit ja tarvikkeet maksaa myös sekä pennun mahdollisesti asunnossa aiheuttavat tuhot. Nykyinen koirani oli pentuna ihan mahdoton koheltaja ja mm murtuneen jalan ja revenneen kynnen takia juostiin lääkärissä. Myöhemmin katkesi kaksi hammasta. Huonekaluja uusittu kun nakerteli pentuna. Koiran omistaminen on toisinaan tuhottoman kallista joten hyvä olla vakuutus ja rahaa säästössä.

Miksi pitäisi tuosta vain saada se koira? Normaalilla ihmisellä nyt on säästössä tuollaisia summia. Minulla ainakin on vaikka en ole edes töissä. Koirilla en pidä vakuutuksia vaan koiraa kohden on n. 5000e koko ajan säästössä. Mikäli viimeiset roponsa pitää laittaa koiran ostohintaan niin lähtötilanne ei ole kovin hyvä koiraa ajatellen. Ja luulisi ettei omistajallakaan kivaa että koira pitää saada mutta sen takia joutuu tinkimään muusta elämästä. Kuitenkin kyse vain muutamasta tontusta. Säästä ensiksi se pari tonnia ja sen perään vielä vähintään se parin tonnin puskurirahasto. Näitä hinnoista päivittelijöitä on ollut aina mutta korostunut nyt korona-aikaan. Koiran hankinnan kun ei pitäisi olla persaukisen perusoikeus.

Odotetaan sitä hetkeä, kun viisi tonniasi ei riitä koiran perinnöllisten sairauksien hoitoon. 

No sitten siirrymme talon tilille. Tuo 15 000e tosiaan ei ole paljon mitään jos kaikki päättää alkaa sairastamaan kunnolla. Valitettavasti.

Jokin on perinpohjaisesti pielessä, jos terveen koiran toivomisen sijasta pitää rehennellä rahamäärillä, jotka voi koiranhoitoon laittaa.

Meidän koirat ovat olleet muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta terveitä koko ikänsä tähän mennessä. Mutta olemme realisteja ja tiedämme kokemuksesta kuinka paljon lääkärikulut pahimmillaan voivat olla. Vakuutukset oli aikaisemmilla koirilla ja ne eivät sitten sattumoisin korvanneetkaan kaikkia isoja hoitoja. Sen jälkeen koimme turhaksi maksaa vakuutuksia 400-500e/v per koira. Ennemmin pidämme säästössä jos tulee isompia useamman tonnin lääkärikuluja. Olkoot se sitten vaikka rehentelyä mutta ainakin koirat saavat tarvittaessa tarvitsemansa hoidon.

Mitä jos koira ei tule koskaan kuntoon hoidoista huolimatta? Luvassa olisi kymppitonnin hoitokustannukset joka vuosi (en edes liioittele paljoa - kuvittele autoimmuunitauti, joka vie koiran teholle melkein kerran kuukaudessa)? Myisitte kiltisti autot ja talot, muuttaisitte vuokralle ja hankkisitte lapsien koulureppujen sijasta pikavippejä? Sen sijasta, että alkaisitte vaatia kasvattajilta etiikkaa, vastuuta ja selkärankaa? 

t. keskituloinen perheenäiti miehen, kahden lapsen ja sellaisen koiran kanssa, jota alkaa olla vaikea rakastaa

Ei, rajansa kaikella mihin asti hoidetaan. Siihen asti kun koiran kannalta se on järkevää. Sinänsä en ole koskaan ajatellut kustannuksia, ajattelen asian niin että kunhan se hoito takaa jatkossa koiralle hyvän elämän eli toipuu siitä ennalleen tai edes lähelle, niin silloin kannattaa hoitaa. Meillä ei ole ollut perinnöllisiä ongelmia koirilla, nivelrikkoa ja huonoja lonkkia/kyynäriä joo mutta eipä juuri muuta. Kyllä isot lääkärikulut ovat tulleet ihan muista asioista. Riittää kun koira loukkaantuu tapaturmaisesti ja on yön tai kaksi tehohoidossa.