Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaiset mummit - vinkkejä kaivataan!
13.08.2021 |
Perheeseemme on syntynyt ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa lapsi (eli isovanhemmille ei ole tulossa muita lapsenlapsia kuin tämä). Vauvan mummit ovat toisistaan hyvin mustasukkaisia. Kokevat, että toista mummia suositaan ja toinen mummi saa enemmän aikaa lapsenlapsen kanssa. Suunnilleen lasketaan, montako kertaa kummassakin mummolassa on käyty ja mitä toinen mummi saa tehdä vauvan kanssa. Miten jaksaa toisistaan mustasukkaisten mummien kanssa? Vinkkejä kaipaisin, tuskin ollaan ainoa tän ongelman kanssa painiva.
Ap
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sit jos ovat mustasukkaisia?
Saadaan jatkuvasti kuulla tästä ja on aika raskasta yrittää lepytellä mummeja ja miettiä, mitä vauvan ja toisen mummin kanssa saa tehdä, ettei toiselle tule paha mieli. Ollaan kuitenkin säännöllisesti yhteydessä molempiin mummeihin, laitetaan vauvasta toivottuja kuvia jne.
Ap
Älä ap lähde tuohon mukaan, nyt sä olet mukana tuossa. Ei sun tarvi lepytellä ei missään nimessä, eikä miettiä mitä saa tehdä tms.
Ihan älytöntä, ihan niinkuin vauvan äidillä ei olisi muuta.
Elä normaalisti. Juttele miehesikin kanssa. Äläkä suostu kuuntelemaan tuollaisia mielensäpahoituksia, tee tämä selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaste on siinä, että toinen mummi saa väistämättä tietää vierailuista toiseen mummolaamme, koska kuulee siitä toiselta mummolta tai mieheltäni.
Ap
Ilmoitat kummallekin mummille että touhu on mennyt ihmeellisesti kilpailuksi ja et aio osallistua moiseen keskusteluun ollenkaan koska se stressaa sinua. Jos mummi vielä sen jälkeen puhuu aiheesta niin muistutat että stressaannut ja saat pahan mielen etkä osallistu keskusteluun aiheesta.
Lisäsin vielä että pyydät miestäsi ja sitä kyläilevää mummia olemaan kertomatta liian paljoa mummin vierailuista. Miehen on tehtävä oma osuutensa tässä.
Tällaisiakin ongelmia saa siis odottaa. Meille on vauva tulossa, ja minun vanhempien luo on 400km matka ja käyn yleensä kylässä kahdesti vuodessa. Emännän vanhemmat asuu samassa kaupungissa. Kuitenkin äitini on innoissaan uudesta lapsenlapsesta.
Meillä on vastaavaa.
Mummot eivät puhu ääneen tuosta mustasukkaisuudesta, mutta molemmat meistä vanhemmista aistivat sen omista äideistään. Mummot kyselevät paljon, mitä toinen mummo on vauvan kanssa tehnyt ja ovat puolin ja toisin kateellisia. Toinen mummo kadehtii toista mummoa, joka osaa tehdä vauvalle vaatteita, joihin puemme vauvan. Toinen mummo kadehtii toista mummoa, koska tuo mummo on useammin viettänyt aikaa vauvan kanssa. Aina löytyy jotain kadehtimisen aihetta.
Voi ap tsemppiä! Meillä alkoi myös vastaava rumba esikoisen synnyttyä. Kilpailu alkoi jo sairaalassa, molempien oli samalla sekunnilla päästävä tapaamaan vauvaa ensikerran. Toiset isovanhemmat asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, joten on luonnollista, että saattavat viipyä meillä pidempään kuin 4km päässä asuva mummi. Lähellä asuva isovanhempi on myös huomattavasti epäluotettavampi lapsenvahti (meillä nyt jo neljä lasta joten kokemusta on). Valittaa jatkuvasti miten kauempana asuvat isovanhemmat saavat viettää enemmän aikaa meillä. Ero kuitenkin on huikea. Kun tämä lähellä asuva mummi tulee kylään, häntä saa palvella kuin viiden tähden hotellissa. Ruoka pitää kantaa eteen (usein myös mainitsee mitä haluaisi ruuaksi laitettavan), samoin kahvit ym, istuu kahvipöydässä ja sohvalla koko päivän ja silminnähden ärsyyntynyt kun me vanhemmat emme mitenkään ehdi neljän lapsen perheessä toimimaan hänelle seuranpitäjinä koko päivää. Lapsia hän ei jaksa viihdyttää eikä leikittää hetkeäkään. Ärsyyntyy kun lapsista lähtee ääntä tai kaipaavat huomiota. Suoraan sanoen nämä vierailut ovat meille raskaita.
Toiset isovanhemmat tulevat meille yli 200km päästä mukanaan kassillinen kotiruokaa, ja tulevat oikeasti viettämään aikaa lasten kanssa. Ovat meille ison perheen arjessa valtava apu. Myös lapset odottavat kovasti näitä vierailuja joka kerta. Ja tässä kohtaa varmaan hyvä mainita, että emme tietystikään oleta isovanhempien toimivan ilmaisena lapsenvahtipalveluna ja arjen apuna. Mutta nämä toiset isovanhemmat tuntuvat aidosti nauttivan lasten seurasta, kyllä sen huomaa etenkin neljän lapsen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua k(a)uraa!
Mieheni äiti pahoitti mielensä, kun yövyttiin minun vanhemmillani (asuivat liki 500 km päässä) kun käytiin heidän luonaan. Nämä toiset isovanhemmat asuvat 45 min matkan päässä, joten oli helpompi käydä päiväseltään ja tulla kotiin yöksi kuin raahata kaikki vauvan tavarat vain yhtä yötä varten mummolaan. Eivät ymmärtäneet tätä ollenkaan, kun yritimme selittää miksi olisi helpompaa, jos he tulisivat meille yöksi kuin me menisimme sinne (on eri asia pakata kahden aikuisen kuin kahden aikuisen ja pienen vauvan tavarat)...
Vierailija kirjoitti:
Voi ap tsemppiä! Meillä alkoi myös vastaava rumba esikoisen synnyttyä. Kilpailu alkoi jo sairaalassa, molempien oli samalla sekunnilla päästävä tapaamaan vauvaa ensikerran. Toiset isovanhemmat asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, joten on luonnollista, että saattavat viipyä meillä pidempään kuin 4km päässä asuva mummi. Lähellä asuva isovanhempi on myös huomattavasti epäluotettavampi lapsenvahti (meillä nyt jo neljä lasta joten kokemusta on). Valittaa jatkuvasti miten kauempana asuvat isovanhemmat saavat viettää enemmän aikaa meillä. Ero kuitenkin on huikea. Kun tämä lähellä asuva mummi tulee kylään, häntä saa palvella kuin viiden tähden hotellissa. Ruoka pitää kantaa eteen (usein myös mainitsee mitä haluaisi ruuaksi laitettavan), samoin kahvit ym, istuu kahvipöydässä ja sohvalla koko päivän ja silminnähden ärsyyntynyt kun me vanhemmat emme mitenkään ehdi neljän lapsen perheessä toimimaan hänelle seuranpitäjinä koko päivää. Lapsia hän ei jaksa viihdyttää eikä leikittää hetkeäkään. Ärsyyntyy kun lapsista lähtee ääntä tai kaipaavat huomiota. Suoraan sanoen nämä vierailut ovat meille raskaita.
Toiset isovanhemmat tulevat meille yli 200km päästä mukanaan kassillinen kotiruokaa, ja tulevat oikeasti viettämään aikaa lasten kanssa. Ovat meille ison perheen arjessa valtava apu. Myös lapset odottavat kovasti näitä vierailuja joka kerta. Ja tässä kohtaa varmaan hyvä mainita, että emme tietystikään oleta isovanhempien toimivan ilmaisena lapsenvahtipalveluna ja arjen apuna. Mutta nämä toiset isovanhemmat tuntuvat aidosti nauttivan lasten seurasta, kyllä sen huomaa etenkin neljän lapsen jälkeen.
Kiitos hurjasti tästä viestistä! Niin tutulta kuulostaa. Meidänkin tapauksessa toiset isovanhemmat tulevat yleensä ns. vieraiksi eli heille pitää huolehtia ruoat, kahvit ja muut. Ukki istuu vain katsomassa telkkaria ja mummi kaipaa seurustelua meidän aikuisten kanssa ja siinä sivussa jutustelee vauvalle. On oikeastaan rankkaa huolehtia ruoat ja kahvit isolle joukolle ja yrittää seurustella, kun vauvassa ja kodissa on tekemistä riittämiin. Lohdullista kuulla, etten ole kokemukseni kanssa yksin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne isovanhemmat, joita näette enemmän omat vanhempasi
1) ette kerro mummoille mitä teette sen toisen kanssa ja minkä verran vierailuita on, teillä ei ole mitään velvollisuutta raportoida tällaisia asioita kenellekään
2) ette lepyttele ettekä hyvittele mummoille yhtään mitään. Te ette tee mitään väärää siinä että olette toisenkin mummon kanssa tekemisissä. Mökötys ja marttyyrikohtaukset on vain ja ainoastaan mummon oma ongelma, te ETTE pyytele anteeksi sitä että se toinen mummo näkee vauvaa.
3) teette jämäkästi mummoille selväksi että kaikenlainen kiukuttelu ja vertailu loppuu nyt. Enää ette kuuntele minkäänlaista draamaa tähän asiaan liittyen.
Mummot saattaa möksähtää, mutta tuskin kauaa malttavat pysyä pois vauvan luota. Muista, että teidän pitää olla johdonmukaisia ja jämeriä tässä asiassa. Tilanne vain pahenee tulevaisuudessa jos ette laita rajoja. Mummoja ”kasvatetaan” kuin lapsia silloin kun käyttäytyvät kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap tsemppiä! Meillä alkoi myös vastaava rumba esikoisen synnyttyä. Kilpailu alkoi jo sairaalassa, molempien oli samalla sekunnilla päästävä tapaamaan vauvaa ensikerran. Toiset isovanhemmat asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, joten on luonnollista, että saattavat viipyä meillä pidempään kuin 4km päässä asuva mummi. Lähellä asuva isovanhempi on myös huomattavasti epäluotettavampi lapsenvahti (meillä nyt jo neljä lasta joten kokemusta on). Valittaa jatkuvasti miten kauempana asuvat isovanhemmat saavat viettää enemmän aikaa meillä. Ero kuitenkin on huikea. Kun tämä lähellä asuva mummi tulee kylään, häntä saa palvella kuin viiden tähden hotellissa. Ruoka pitää kantaa eteen (usein myös mainitsee mitä haluaisi ruuaksi laitettavan), samoin kahvit ym, istuu kahvipöydässä ja sohvalla koko päivän ja silminnähden ärsyyntynyt kun me vanhemmat emme mitenkään ehdi neljän lapsen perheessä toimimaan hänelle seuranpitäjinä koko päivää. Lapsia hän ei jaksa viihdyttää eikä leikittää hetkeäkään. Ärsyyntyy kun lapsista lähtee ääntä tai kaipaavat huomiota. Suoraan sanoen nämä vierailut ovat meille raskaita.
Toiset isovanhemmat tulevat meille yli 200km päästä mukanaan kassillinen kotiruokaa, ja tulevat oikeasti viettämään aikaa lasten kanssa. Ovat meille ison perheen arjessa valtava apu. Myös lapset odottavat kovasti näitä vierailuja joka kerta. Ja tässä kohtaa varmaan hyvä mainita, että emme tietystikään oleta isovanhempien toimivan ilmaisena lapsenvahtipalveluna ja arjen apuna. Mutta nämä toiset isovanhemmat tuntuvat aidosti nauttivan lasten seurasta, kyllä sen huomaa etenkin neljän lapsen jälkeen.
Jännä tyyli puhua "toisista isovanhemmista" toiset ovat omat vanhempasi.
Täällä kilpavarustelevat eri asioilla. Miehen äiti ostelee jatkuvasti tavaroita lapselle ja minun äiti haluaa satsata lastenhoitoapuun. Molemmat väheksyvät toisensa tapaa olla mummi ja mustiksiakin ovat.🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä lapsellisia isovanhempia.
Meillä asui appivanhemmat 300m päässä ja vanhempani 500 km päässä, ei mitään draamaa.
Appivanhemmat tapasivat ja hoitivat luonnollisesti useammin, kun lähellä asuivat.
Minun vanhempani tulivat sitten muutaman kerran vuodessa viikoksi ja me kävimme siellä pari kertaa vuodessa muutaman päivän/vajaan viikon. Ja kun lapset olivat vähän vanhempia, kävivät siellä lomilla itsekin.
Sulassa sovussa.
Molemmat isovanhemmat olivat lapsille tärkeitä ja rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaste on siinä, että toinen mummi saa väistämättä tietää vierailuista toiseen mummolaamme, koska kuulee siitä toiselta mummolta tai mieheltäni.
Ap
Ilmeisesti se, joka mielestäsi enemmän mieltään pahoittaa , on anoppisi. Ja ne jotka tulee teille, ovat sinun vanhemmat. Tyttären huusholliin on helpompi mennä auttelemaan kuin miniän, kaikkihan me tiedämme, että keittiöön tuleva anoppi on miniälle one from hell..
Näinhän se menee. Mulla on siskoja ja veljiä ja siskojen kotona auttelen ihan kaikessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa, siivouksessa, lasten/vauvojen hoidossa.. Kälyt taas ei yhtään tykkää jos yritän auttaa missään kotitöissä. Ehkä se vielä edeleenkin niin on että kotityöt on naisen valtakuntaa. Veljet antaisi tehdä kodissaan mitä vaan ja ovat aina ihmeissän kun kaikki avuntarjoukset torpataan.
Kai kotihommat tehdään niinkuin lapsuudenkodissa opetettu (tytöille) eli oman perheen naiset tekee siivoukset ym samalla tavalla. Kuitenkin omat veljeni osaa oikein hyvin kotitöitä mutta ne tehdään vaimon tyylillä nykyään.
Eikä siis mitään haittaa, vietän tätinä lasten kanssa aikaa, autan sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin mustasukkaisuuden ja mielipahan vain siinä tapauksessa jos toista mummoa suosittaisiin räikeästi. Nyt tuollainen kilpailu ja nokittelu on vain lapsellista, typerää ja noloa.
Puhu asiasta miehen kanssa ja laittakaa mummot kuriin. Teidän ei tarvitse kuunnella minkäänlaista ulinaa kummaltakaan.
Tulee vähän mieleen se täällä pyörinyt ”vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?” -ketju. Lapselle olisi parasta että olisi useita turvallisia ja rakkaita sovussa olevia ihmisiä ympärillä. Nyt vauva on mummoille vain jokin terapialelu, kilpaillaan siitä kuka on merkittävin mummo vauvan elämässä ja yritetään sillä pönkittää omaa egoa.
Niin tuttua. Tunnit laskettiin viikonlopuista tarkkaan, kun tulimme vauvan kanssa kaupunkiin jossa kaikki isovanhemmat asui. Lounas siellä, illallinen tuolla, yöksi ja aamupalaksi sinne ja lounaaksi tuonne ennen kotiinlähtöä. Ja varsinkin toinen mummoista jaksoi silti valittaa "kyllähän sitä tietenkin vauvan äidin lapsuuskodissa yleensä enemmän aikaa vietetän. Ainahan se on niin..." Ja juuri täsät syystä me laskimme niitä tunteja, mutta mitä hyötyä siitäkään oli.
Lapset nykyisin jo 20 ja 18 ja kaikki isovanhemmat on olleet heille aina yhtä tärkeitä.
Rauhoittui ne (se) mummokin sitten jo toisen lapsen syntymän jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin mustasukkaisuuden ja mielipahan vain siinä tapauksessa jos toista mummoa suosittaisiin räikeästi. Nyt tuollainen kilpailu ja nokittelu on vain lapsellista, typerää ja noloa.
Puhu asiasta miehen kanssa ja laittakaa mummot kuriin. Teidän ei tarvitse kuunnella minkäänlaista ulinaa kummaltakaan.
Tulee vähän mieleen se täällä pyörinyt ”vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?” -ketju. Lapselle olisi parasta että olisi useita turvallisia ja rakkaita sovussa olevia ihmisiä ympärillä. Nyt vauva on mummoille vain jokin terapialelu, kilpaillaan siitä kuka on merkittävin mummo vauvan elämässä ja yritetään sillä pönkittää omaa egoa.
Niin totta! Tämä ohjenuoraksi kaikille "Lapselle olisi parasta että olisi useita turvallisia ja rakkaita sovussa olevia ihmisiä ympärillä."
Voisiko mummeilla olla jotenkin erilaiset roolit lapsen elämässä? Kaikki ihmiset eivät ole mummeinakaan samanlaisia. Esim. toinen mummi voisi enemmän tukea perheen arkea osallistumalla kodinhoitoon täyttämällä pakastinta, auttamalla pyykeissä yms. Toinen voisi lukea, laulaa ja leikkiä lapsen kanssa (kyllä: myös vauvalle kannattaa lukea). Mitään kilpavarustelua ei kannata harjoittaa, mutta taloudellistakin tukea on monenlaista: jos varoja on, lapsen tilille voi tallettaa rahaa, voi ostella lapselle tarpeellisia varusteita - tai sitten kutoa itse villasukkia ja ostaa sopivia vaatteita kirpparilta. Nämä siis kärjistettyjä esimerkkejä tietysti. Jos lapsen vanhempina voisitte jotenkin suunnata mummien intressejä, ja osoittaa että kukin voi ”päteä” omalla tavallaan, se voisi vähentää mustasukkaisuutta. Kumpikin mummi voi olla arvokas omalla tavallaan.
No onpas nyt ongelma.
Molemmat mummit haluavat auttaa ja olla teidän kanssanne? Olkaa kiitollisia, monet vanhemmat joutuvat pärjäämään jatkuvasti omillaan.
Oi luoja, olen luullut että ollaan ainoa perhe, jossa isovanhemmat tilaavat etukäteen ruokailun. Aloitin siitä joskus ketjunkin, että onko muilla tällaista. Pyytävät ruuaksi esimerkiksi merellistä risottoa, viiniä ja jotain hyvää patonkia. Tai poroa ja rosmariiniuunikasvikset. Meillä on kolme lasta, ja isovanhempien palveleminen on todella raskasta. En tiedä ketään tuttavaa, jolla olisi sama meininki, vaan isovanhemmat tulevat auttamaan tavalla tai toisella. Ei vonkumaan rafla-ateriaa ja Hanna-tädin pikkuleipiä. Etenkin toinen isoisistä on täysin passattava, ei osaa edes teevettä lämmittää itse mikrossa. Hänelle täytyy asettaa valmiiksi Helsingin Sanomat sohvan käsinojalle, sekä kaukosäädin. Joskus tekisi mieli työntää ne hänen p....seensä. :)
Alue: Aihe vapaa
Voisko niille vähemmän tekemisissä oleville sanoa suoraan, että jos haluatte olla enemmän tekemisissä, tulkaa itse kylään?
Meillä on vähän sama tilanne, että toisia isovanhempia nähdään enemmän kuin toisia, mutta eivät onneksi ole mustasukkaisia, vaikka oma äitini, jota siis näen monta kertaa viikossa, tykkää kiillottaa sädekehäänsä sillä, miten vauva ei vierasta ja ilahtuu mummin nähdessään vs. toisilla isovanhemmilla vierastaa useammin. Molemmat asuvat lähellä, mutta omat vanhemmat on eläkkeellä ja itse olen vanhempainvapaalla, niin tulee usein käytyä kylässä.
Sen sijaan miehen vanhemmat on työelämässä ja mies on sellainen tupajumi, ettei kylään saa raahattua melkein kirveelläkään (400km päässä asuva siskonsa käy kylässä useammin kuin mies, jolla on puolen kilometrin matka kylään), enkä itse ole kehdannut tuppautua anoppilaan muuten vain, joten näkevät jo senkin takia harvemmin. Käyvät kyllä sitten oma-aloitteisesti meillä kylässä toisinaan, mutta silti nähdään ehkä muutaman kerran kuussa vs. omia vanhempia nään muutaman kerran viikossa. Melkein odottelin jo, että miehen äiti alkaa olla mustasukkainen tai edes pettynyt, mutta ei onneksi ole tyyppiä, joka vajoaisi niin matalalle, että alkaa tehdä vaatimuksia. Ja ainoa lapsenlapsi on tämäkin siis, toistaiseksi. Toinen on tulossa, mutta ei vielä muiden tiedossa, ja eiköhän miehen siskokin joskus lisäänny. Ei ole ainakaan velaksi julistautunut.