Mustasukkaiset mummit - vinkkejä kaivataan!

On siinäkin surkuttelun aihe isovanhemmilla! Ilmeisesti kaikki ovat tekemisissä lapsen kanssa ja sitten ollaan mustasukkaisia, kun lapsella on kaikki isovanhemmat elämässä läsnä. Huoh!🙄🙄

Olisivat vaan iloisia tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Oi luoja, olen luullut että ollaan ainoa perhe, jossa isovanhemmat tilaavat etukäteen ruokailun. Aloitin siitä joskus ketjunkin, että onko muilla tällaista. Pyytävät ruuaksi esimerkiksi merellistä risottoa, viiniä ja jotain hyvää patonkia. Tai poroa ja rosmariiniuunikasvikset. Meillä on kolme lasta, ja isovanhempien palveleminen on todella raskasta. En tiedä ketään tuttavaa, jolla olisi sama meininki, vaan isovanhemmat tulevat auttamaan tavalla tai toisella. Ei vonkumaan rafla-ateriaa ja Hanna-tädin pikkuleipiä. Etenkin toinen isoisistä on täysin passattava, ei osaa edes teevettä lämmittää itse mikrossa. Hänelle täytyy asettaa valmiiksi Helsingin Sanomat sohvan käsinojalle, sekä kaukosäädin. Joskus tekisi mieli työntää ne hänen p....seensä. :)

Tommoisille isovanhemmille ilmoitetaan että meillä on lihapullia ja pottumuusia (tai mitä nyt sitten aiottekin syödä) lauantaina kun tulette. Lopettakaa tuo ravintolaleikki. Eikä mitään tekosyitä esim allergioista tms vaan laitatte sitä ruokaa mitä haluatte ja olette päättäneet. Tekosyyt on siitä huono juttu että niitä usein pyritään kiertämään. Jollakin on allergia - hänhän voi syödä jotain muuta. Meidän kaupassa ei myydä poroa - me tuodaan mukanamme. Jne.

Olen huomannut kuinka usein nuorempi sukupolvi ei osaa pitää puoliaan vanhempaa sukupolvea vastaan. Kuten tuo edellisen kommentin ruokailuasia. Opetelkaa nuoret pitämään puolenne kohteliaasti ja päättäväisesti. Olette jättäneet lapsuudenkotinne ja aloittaneet oman elämän. Teillä on lupa elää sitä omalla tavallanne. Vierailijoiden on sopeuduttava. Kuten sanotaan, talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.

Terveisin, mummi

Vierailija kirjoitti:

Voi ap tsemppiä! Meillä alkoi myös vastaava rumba esikoisen synnyttyä. Kilpailu alkoi jo sairaalassa, molempien oli samalla sekunnilla päästävä tapaamaan vauvaa ensikerran. Toiset isovanhemmat asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, joten on luonnollista, että saattavat viipyä meillä pidempään kuin 4km päässä asuva mummi. Lähellä asuva isovanhempi on myös huomattavasti epäluotettavampi lapsenvahti (meillä nyt jo neljä lasta joten kokemusta on). Valittaa jatkuvasti miten kauempana asuvat isovanhemmat saavat viettää enemmän aikaa meillä. Ero kuitenkin on huikea. Kun tämä lähellä asuva mummi tulee kylään, häntä saa palvella kuin viiden tähden hotellissa. Ruoka pitää kantaa eteen (usein myös mainitsee mitä haluaisi ruuaksi laitettavan), samoin kahvit ym, istuu kahvipöydässä ja sohvalla koko päivän ja silminnähden ärsyyntynyt kun me vanhemmat emme mitenkään ehdi neljän lapsen perheessä toimimaan hänelle seuranpitäjinä koko päivää. Lapsia hän ei jaksa viihdyttää eikä leikittää hetkeäkään. Ärsyyntyy kun lapsista lähtee ääntä tai kaipaavat huomiota. Suoraan sanoen nämä vierailut ovat meille raskaita.

Toiset isovanhemmat tulevat meille yli 200km päästä mukanaan kassillinen kotiruokaa, ja tulevat oikeasti viettämään aikaa lasten kanssa. Ovat meille ison perheen arjessa valtava apu. Myös lapset odottavat kovasti näitä vierailuja joka kerta. Ja tässä kohtaa varmaan hyvä mainita, että emme tietystikään oleta isovanhempien toimivan ilmaisena lapsenvahtipalveluna ja arjen apuna. Mutta nämä toiset isovanhemmat tuntuvat aidosti nauttivan lasten seurasta, kyllä sen huomaa etenkin neljän lapsen jälkeen.

Tuohon sairaalaan ja kotiin tuppautumiseen sanoisin yhden neuvon. Synnytys on rankka ja voimia vievä tapahtuma. Jokaisen synnyttäneet pitäisi miettiä että haluanko vierailijoita heti vai myöhemmin. On ihan ok kieltää vierailijat (paitsi oma mies tai mitä itse haluaa päättää) sairaalasta ja vaikka ensimmäisen viikon tai pari kotona. Vauva ei ole sukulaisten ja ystävien lelu. Vauva kuuluu vanhemmilleen jotka päättävät mikä on parasta juuri meidän perheelle.

Terveisin, mummi

Pimpelipom

Up

Luin otsikosta että mustasukkaiset muumit ja avasin innokkaana ketjun kun oli niin epätavallinen aihe.

Onko AP vielä kuulolla? Tule kertomaan mitä ajatuksia keskustelu herättää.

Minä en saa nähdä lapsenlasta,toinen mummo saa ja omii häntä. Mutta samapa tuo minulle. Olen elämässä oppinut luopumaan ihmisistä ja asioista. En ole katkera. Toisinaan vaan ihmettelen ihmisten kylmyyttä. Mitenkään en ole itseäni koskaan ängennyt kenenkään tykö. Mutta kivaa talven odotusta kaikille.

Ko. mummoille ei kerrota milloin nähdään toista mummoa. 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap tsemppiä! Meillä alkoi myös vastaava rumba esikoisen synnyttyä. Kilpailu alkoi jo sairaalassa, molempien oli samalla sekunnilla päästävä tapaamaan vauvaa ensikerran. Toiset isovanhemmat asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, joten on luonnollista, että saattavat viipyä meillä pidempään kuin 4km päässä asuva mummi. Lähellä asuva isovanhempi on myös huomattavasti epäluotettavampi lapsenvahti (meillä nyt jo neljä lasta joten kokemusta on). Valittaa jatkuvasti miten kauempana asuvat isovanhemmat saavat viettää enemmän aikaa meillä. Ero kuitenkin on huikea. Kun tämä lähellä asuva mummi tulee kylään, häntä saa palvella kuin viiden tähden hotellissa. Ruoka pitää kantaa eteen (usein myös mainitsee mitä haluaisi ruuaksi laitettavan), samoin kahvit ym, istuu kahvipöydässä ja sohvalla koko päivän ja silminnähden ärsyyntynyt kun me vanhemmat emme mitenkään ehdi neljän lapsen perheessä

Monissa paikoissa rajoitetaan myös sairaalavierailuita muilta kuin puolisolta.

Tee jääkaapin oveen pelilauta ja kummallekin mummolle vaikkapa magneetti pelinappulaksi. Pelin sääntönä on, että vain vauvan hoidosta teidän kotonanne saa pisteitä. Vauva on pieni ja matkustaminen on raskasta. Kotiin tuoduista leipomuksista saa lisäpisteitä. 

Tee kilpailusta niin koomista, että formulamummot tajuavat lopettaa äfykkösensä 

Meidän esikoisen ristiäisissä äitini oli vetänyt anoppini syrjään ja sanonut hänelle, että sovitaanko,  että lapsi on enemmän meidän lapsenlapsi, koska tämä on meille ensimmäinen ja teillä niitä lapsenlapsia jo on. Äidille ei kärsinyt sanoa yhtään, että ollaan käyty toisessa mummolassa. Lapsillekin piti sanoa, että mummin luona vierailuista ei kannata toisessa mummolassa puhua. Oli tympeää tuo salailu.

Mä sanoin tyttärelleni jo hänen raskausaikanaan, että muistakaa sitten käydä myös anoppilassa yhtä usein kuin meillä. Tasapuolinen pitää olla, ettei kellekään tule paha mieli.

Onneksi olemme niin erilaisia ihmisiä, että se on lapsenlapsille rikkaus, kun pääsevät kahteen ihan eri tyyliseen mummolaan. Saavat kokea erilaisia juttuja kummassakin. Toisessa ulkoillaan ja urheillaan enemmän, toisessa taas askarrellaan, leivotaan ja leikitään. Kukaan meistä ei kyttää kuinka paljon kummassakin mummolassa ollaan, vaan lasten etu on pääasia. Emme myöskään mene lasten luokse täysihoitoon, vaan ihan lapsia katsomaan ja hoitamaan. Usein kutsumme heidät myös meille syömään kuten tekevät miehenkin vanhemmat.

Isovanhemmuus on elämän suurin ilo eikä sitä kannata tuhlata kyräilyyn! Kaikkea hyvää perheellesi, ap! Toivottavasti tilanne paranee.

Miksi tämä toistuu,  vain ne isovanhemmat ovat  hyviä jotka tulevat siivoamaan, kaitsemaan lapset ja  tuovat ruokaa ja tuliaisia.

Ja jokainen tajuaa että naisen vanhemmat ovat ne hyvät isovanhemmat koska mummon on helpompi hääriä tuttärensä kodissa kuin miniänsä kodissa jonka kanssa on muodollisempi yhteys muutenkin.

Miksi yhden lapsen perhe tarvitsee apua arkeensa tai neljänkään jos äiti luitenkin on päivät kotona.

Olen se huonompi mummo mutta olen auttanut, olen saanut lapsia yökylättää, en ole kateellinen toiselle mummolle, ymmärrän täysin että.miniä viihtyy paremmin lapsuuskodissaan.

Vierailija wrote:

Oi luoja, olen luullut että ollaan ainoa perhe, jossa isovanhemmat tilaavat etukäteen ruokailun. Aloitin siitä joskus ketjunkin, että onko muilla tällaista. Pyytävät ruuaksi esimerkiksi merellistä risottoa, viiniä ja jotain hyvää patonkia. Tai poroa ja rosmariiniuunikasvikset. Meillä on kolme lasta, ja isovanhempien palveleminen on todella raskasta. En tiedä ketään tuttavaa, jolla olisi sama meininki, vaan isovanhemmat tulevat auttamaan tavalla tai toisella. Ei vonkumaan rafla-ateriaa ja Hanna-tädin pikkuleipiä. Etenkin toinen isoisistä on täysin passattava, ei osaa edes teevettä lämmittää itse mikrossa. Hänelle täytyy asettaa valmiiksi Helsingin Sanomat sohvan käsinojalle, sekä kaukosäädin. Joskus tekisi mieli työntää ne hänen p....seensä. :)

Kuin mun apekset. Appi on passattu piloille, ja meillä käydessä huudattaa lapsia kääntämällä telkkarin kanavan lastenohjelmalta formuloille, jos sattuu vaikka aika-ajot tulemaan. Anoppi taas on sähköjänis, joka reutoo imurin kanssa, kaivelee roskiksia, kiillottaa vessakaakeleita ja fiikuksen lehtiä ja ehdottaa kaikkea mitä voisi tehdä.  Voi miten nautin, kun kerran tuo rakas mieheni sanoi äidilleen, että kyllä me tiedetään että kaapinpäälliset pitää pyyhkiä, mutta kun meillä on työt ja remontti ja kolme pientä lasta, niin ei me vaan kuule ehditä.

Anoppi on kuitenkin käynyt lasten kanssa hiihtämässä, luistelemassa ja uimassa, joten se on plussaa.

 

Olen hoitanut lapsenlastani noin 2,5 vuotta aina kun töistä olen ehtinyt ja vaikka olen ollut väsynyt. Miniäkokelas ei ole tuntunut arvostavan panostani, eikä oma poikanikaan. On varmasti Avovaimon tossun alla. Olen pian 60 ja teen 8 tunnin työpäivää ja usein myös viikonloppuja pienellä palkalla. Ei ole  autoa tai miestä. Yksin asun. Koen että minua vaan käytetään hoito ja siivousapuna. Ja autan muutenkin kotitöissä. Nyt olen loppuun palanut, ja sitä ei avovaimo ja poikani ymmärrä. Tuntuu tosi pahalta. Mielenterveys romahti kun he laittoivat välit poikki kun en ollutkaan käytettävissä heidän tarpeisiinsa. Työnantajani ei vaan enää voinut joustaa. Mikä on kun noin 35 vuotiaat ihmiset ei pysty hoitamaan omia lapsiaan vaan sanoo että se on isovanhempien vastuulla.? He on väsyneitä mutta niin olen minäkin. 

Onneksi anoppi tai äitini ei tunkeutunut meille hoitamaan vauvaa ja tekemään kotitöitä "vapaaehtoisesti".

Tuntevat sentään rajansa. Apua pyydetään, jos tarvitaan. Eikä me tarvittu. 

Etäisyyttää reippaasti molempiin.

Onko mummolla suhde vai miksi ovat mustasukkaisia toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa nähdä lapsenlasta,toinen mummo saa ja omii häntä. Mutta samapa tuo minulle. Olen elämässä oppinut luopumaan ihmisistä ja asioista. En ole katkera. Toisinaan vaan ihmettelen ihmisten kylmyyttä. Mitenkään en ole itseäni koskaan ängennyt kenenkään tykö. Mutta kivaa talven odotusta kaikille.

Kyllä siinä jokin syy on. Et vain halua olla rehellinen itsellesi.