Mä suren niin meidän tulevan lapsen puolesta

Ollaan saatu ittemme sellaiseen jamaan, että oksat pois... Itse opiskelen, en ole saanut töitä siihen rinnalle ja raskauden vuoksi haluaisinkin opiskella niin paljon ennen laskettua aikaa kuin mahdollista. Miehelle jo lupailtiin työpaikkaa, ja oltiin innoissamme, että rahahuolet ohi, saadaan maksettua rästiin jääneet laskut, lainat jne.

Noh, tänään sitten tuli märkä rätti vasten kasvoja. Töitä ei olekaan, firma ei palkkaa uutta henkilöstöä. Meidän kahden yhteiset tuet riittävät vuokraan ja juuri ja juuri laskuihin, osa jää aina seuraavalle kuulle. Jollain pitäisi ruokaakin ostaa. 

Tekisi mieli lopettaa opiskelut yliopistossa, että saisi edes sossusta rahaa, mutta tiedän ettei se pitkällä tähtäimellä ole kovin kummoinen suunnitelma. 

Ollaan sellaiset luuseri-vanhemmat, että lasta käy tosissaan sääliksi. Köyhien ei tosiaan pitäisi lisääntyä.