Lue keskustelun säännöt.
Miten mahdottoman vaikeaa voi olla vakituisen työpaikan saaminen tai edes kouluun pääseminen?
13.08.2021 |
Koko työelämä on ihan päin seiniä.
Ja useimmat ideat, joita tyrkytetään, on ihan syvältä ja täysin irtaantuneita todellisuudesta.
Tyyliin:
mikset mene oppisopimukselle?
Yritetty on, yhtäkään firmaa ja yrittäjää ei kiinnosta kouluttaa.
mikset vain mene töihin?
ne kerrat, kun olen vain kävellyt sisään firmoihin, joihin ylipäätään voi kävellä sisään, ja ilmoittanut tulevani töihin, minut on joko naurettu pihalle tai neuvottu täyttämään hakemus netissä.
mikset valitse aloja jotka työllistää?
enpä tiennyt nuorena että valitsemani ala x ei työllistä jatkossa. Kenelläkään ei ole kristallipalloa. Lisäksi elämässä tulee eteen erilaisia asioita, jotka pistää suunnitelmat uusiksi. Esim. sairastuminen, perhe.
mikset vaihda alaa?
koko ajan yritetään, mutta minnekään ei pääse. Niin valtava määrä hakijoita, vain pieni prosentti pääsee sisään ja on ensikertalaiskiintiöt. Haettu myös aloille, joissa kova työvoimapula. Ei tee eroa. Ei pääse niin ei pääse.
mikset hae muihin kuin isompiin kaupunkeihin?
on haettu, ei eroa.
mikset mene amikseen alalle x, siellä on töitä?
terveydellisistä tai soveltumattomuussyistä minä tai moni muu ei voi noin vaan valita vain mitä tahansa alaa. Pitää olla siihen kykenevä ja edes jollain tasolla motivoitunut ja kiinnostunut ja alalle sopiva. Matemaattisesti lahjattomalle ei sovi alat, joissa matikkaa vaaditaan. Aralle ja sosiaalisista vaikeuksista kärsivälle tai ihmisistä viis veisaavalle ei sovi hoitoala. Allergiselle ei sovi kampaamon työ. Jne. Jne.
eli sä et vaan haluu töihin?!?
ei pidä paikkaansa, kyllä haluan. Ja koko ajan yritän. Mihinkään ei pääse, minnekään en kelpaa.
Suurin osa ihmisistä yrittää parhaansa niissä raameissa, jotka heillä on. Kaikki ei vaan pysty kaikkeen eikä sovi kaikkeen. Periaatteessa meillä on tässä maassa mahdollisuuksien tasa-arvo, mutta miten se toteutuu käytännössä onkin kokonaan eri juttu.
Alanvaihtajana olen järkyttynyt siitä, miten vaikeaa alan vaihtamisesta on tehty. Ja opintoja pitäisi myös rahoittaa työssä käymällä. Töitä on vaikeaa saada, haki sitten ihan mitä tahansa. En kelvannut edes puhelinmyyntiin vakuutusyhtiölle kun sellaistakin hain. Näin esimerkkinä.
Mihinkään työhön tai kouluun ei vain mennä. Niihin haetaan. Sitten jännätään, osuuko arpa omalle kohdalle vai ei.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Luin tuossa äsken erään paikallisen työnantajan facebook kirjoittelua ja tämän yrittäjä kaverin.
Molemmat oli vakaasti sitämieltä etteivät yhtään työtöntä tule palkkaamaan ja että ulkomailta tulee kiireesti saada tntekijöitä.
Myös työttömien suuret avustukse herätti katkeruutta ja kuuulemma alkaa työnteko maistumaan kun otetaan avustukset pois.
Sitä jäin miettimään että miten ne työttömät pääsee töihin silloin jos avustukset otetaan pois ja jos työnantajat ei työttömiä palkkaa?
Esitin näille myös tämän kysymyksen, vielä eivät ole vastanneet.
Mitä helvettiä oikeesti??? D: Oon kuullut tätä monesta paikasta.
"Hyi, työttömiä ei ainakaan oteta!" Siis miksi ei voida ottaa sitä joka sitä työtä eniten kaipais? Jättääkö ne oikeasti pätevän ihmisen palkkaamatta jos tämä onkin ollut hetken työtön?
Näille toivois kyllä sitä, että firmat menis nurin ja joutuisivat itse työnhakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajien markkinat nyt, joka paikkaan paljon hakijoita. Puhun nyt siis oikeista työpaikoista, en feissareista tai puhelinmyyjistä.
Minulla on korkeakoulututkinto, työkokemusta omalta alalta 15 vuotta. Yli vuosi meni, ennen kuin sain uuden vakituisen työn.
Minun ongelmani:
* Olen nainen, vieläpä yli 40 v ja vielä ylipainoinen
* Olen introvertti, en hölötä joutavia
* En juoruile enkä katso telkkarista visailua ja kisailua, joten kahvipöytäkeskusteluun on vaikea osallistua
* Olen huono kertomaan osaamisestani
* En kikata ja flirttaa miehille, en myöskään esitä tyhmempää kuin olen
* En asu enkä muuta pk-seudulle
Kyllä.
Elämä opettaa. Itse nykyään melkein 40-vuotias ja tiedän tasan tarkkaan miten työpaikka napataan. Elämä on opettanut. Itse saatoin joskus 20-vuotiaana hakea 30 työpaikkaa ja lopputuloksena 2 työhaastattelua ja 0 työpaikkaa. Nykyisin jos haluan jonkun työpaikan otan sen vaan itselleni.
Pitää tietää ne niksit. Pitää tietää mista naruista vetää. Jos katosta roikkuu 10.000 narua ja niistä pitää valita 3 narua, että saan sen työpaikan, tiedän tasan tarkkaan mitkä ne 3 narua on. ;)
Elämä opettaa. Itse oivalsin työelämän niksit vasta 35-vuotiaana. Itse tajusin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Elämä opettaa. Itse nykyään melkein 40-vuotias ja tiedän tasan tarkkaan miten työpaikka napataan. Elämä on opettanut. Itse saatoin joskus 20-vuotiaana hakea 30 työpaikkaa ja lopputuloksena 2 työhaastattelua ja 0 työpaikkaa. Nykyisin jos haluan jonkun työpaikan otan sen vaan itselleni.
Pitää tietää ne niksit. Pitää tietää mista naruista vetää. Jos katosta roikkuu 10.000 narua ja niistä pitää valita 3 narua, että saan sen työpaikan, tiedän tasan tarkkaan mitkä ne 3 narua on. ;)
Elämä opettaa. Itse oivalsin työelämän niksit vasta 35-vuotiaana. Itse tajusin. ;)
Ja mitähän ne narut on?
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Sepäs onkin potilasturvallista kun lääkkeitä annostele hoitsu vailla oikeaa matikkapäätä. Se ei pätevöitä mihinkään, että saa runnottua itsensä väkisin jostain kokeesta läpi, ymmärtämättä edes aiheesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on muuttunut. Myös yrityksillä työt ovat varsin usein erilaisia projektitöitä. Tai tehdään homma A alihankintana toiselle firmalle, vaikka voitaisiin hyvin tehdä myös hommat B, C ja D. Sellaisia isoja tilauksia, joissa tilataan yhdeltä firmalta koko helahoito ja joissa työt kestävät useamman vuoden, on aiempia vuosikymmeniä vähemmän. Työntekijöitä ei voida palkata vakinaisiin työsuhteisiin, jos töitäkään ei ole tiedossa kuin muutamasta kuukaudesta vuoteen. Kekkosen ajan 5-vuotissuunnitelmista on siirrytty qvartaalitalouteen.
Olen usein miettinyt, missä vaiheessa palkansaajista siirrytään nk kevytyrittäjyyteen. Ts sen sijaan, että olisit yhdessä yrityksessä palkansaajana, myytkin omaa osaamistasi useammalle yritykselle kevytyrittäjänä.
Puhut asiaa. Mutta yrittäjyyskin vaatii ihan tietynlaista luonnetta ja ns. yrittäjähenkisyyttä. Ja tietysti sitä osaamista ja myöskin taitoa myydä sitä ja laatia hyvä liiketoimintasuunnitelma. Kaikista ei vain siihen ole, vaikka olisivatkin huippuja työntekijöitä palkollisina.
Lisäksi Suomessa yrittäjä on kurjassa asemassa kun tipahtaa sosiaalitukien ulkopuolelle ja työnantajat on tosi haluttomia palkkaamaan entistä yrittäjää.
Näkisin niin, että tahtoa ja osaamista on tässä maassa kyllä, mutta aivan liikaa erilaisia kannustinloukkuja, esteitä ja hidasteita. Työnteko pitäisi jotenkin "vapauttaa" näistä kahleista ja lisäksi ruveta puuttumaan tiukemmin palkkaukseen ja etenkin ilmaisten harjoittelijoiden kierrättämiseen.
Juuri näin. Ja koska meillä ei ole riittävästi yrittäjähenkisiä, joilla olisi tarvittava luonne ja sekä osaamista että taitoa myydä plus vielä laatia hyvä liikentoimintasuunnitelma, meillä ei ole tarpeeksi yrityksiä, jotka voisivat työllistää ne, joilla tarvittavaa osaamista ei ole. Mä pystyn myymään omaa osaamistani työnantajille, mutta en ikinä pystyisi myymään mitään asiakkaille. Tarkoitan, että en pystyisi vakuuttamaan, että he tarvitsevat juuri sitä, mitä minä osaan valmistaa ja että heidän pitäisi ostaa se juuri minulta eikä kilpailijalta. Arvostan paljon työpaikkani myyntihenkilöitä, koska heillä on taito huolehtia, että minulla työntekijänä on töitä. Ilman heitä mulla ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Nyt oli kyllä väsynyt kommentti.
Tiedätkö mitä? Kaikki ei sovi sairaanhoitajiksi. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi asiaa?
Tai sitä, että kun matikkapäätä ei yksinkertaisesti ole, niin se ei kertaamallakaan juuri parane. Samaan tapaan kuin jos et ole taiteellisesti lahjakas, ei susta tule taidemaalaria tai piirtäjää sillä, että kertaat ja ostat valmennuskurssin.
Korkeakouluihin voi hakea max. viiteen paikkaan kerrallaan. Tiesitkö sitäkään?
Olisihan se mukavaa jos voisi hakea vaikka 10-20, silloin mahdollisuudet päästä edes johonkin kasvaisivat oleellisesti siitä, että hakee vain niihin viiteen ja jokaiseen jää vain varasijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Sepäs onkin potilasturvallista kun lääkkeitä annostele hoitsu vailla oikeaa matikkapäätä. Se ei pätevöitä mihinkään, että saa runnottua itsensä väkisin jostain kokeesta läpi, ymmärtämättä edes aiheesta mitään.
Suoraan papereilla kun sujahtaa sisään, pisteraja oli ainakin 88 tänä vuonna tiettyyn amkiin. Pääsykoepisterajoista ei tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Sepäs onkin potilasturvallista kun lääkkeitä annostele hoitsu vailla oikeaa matikkapäätä. Se ei pätevöitä mihinkään, että saa runnottua itsensä väkisin jostain kokeesta läpi, ymmärtämättä edes aiheesta mitään.
Suoraan papereilla kun sujahtaa sisään, pisteraja oli ainakin 88 tänä vuonna tiettyyn amkiin. Pääsykoepisterajoista ei tietoa.
https://www.valmennuskeskus.fi/valmennuskurssit-amk/sosiaali-terveys-li…
Aika pienillä pisteillä on sujahdettu opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää myös tyytyä huonoon/toiseksi parhaimpaan. Aina ei voi saada sitä unelmaduunia.
Itellä ollut myös vaikeuksia ja niin paljon suruja ja murheita työelämästä. En ole ollut riittävän tykätty, et tulis jatkoa sijaisuuden jälkeen. Se on aina pettymys.
Nyt olen hyväksynyt, etten tavoittele niitä parhaimpia pestejä. Teen arjesta mahd helppoa jotta jaksan sitä p*skaa mitä tulee.
Ja mitä tulee työkavereihin : kannattaa katsoa tarkkaan kehen tutustuu ja luottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Nyt oli kyllä väsynyt kommentti.
Tiedätkö mitä? Kaikki ei sovi sairaanhoitajiksi. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi asiaa?
Tai sitä, että kun matikkapäätä ei yksinkertaisesti ole, niin se ei kertaamallakaan juuri parane. Samaan tapaan kuin jos et ole taiteellisesti lahjakas, ei susta tule taidemaalaria tai piirtäjää sillä, että kertaat ja ostat valmennuskurssin.
Korkeakouluihin voi hakea max. viiteen paikkaan kerrallaan. Tiesitkö sitäkään?
Olisihan se mukavaa jos voisi hakea vaikka 10-20, silloin mahdollisuudet päästä edes johonkin kasvaisivat oleellisesti siitä, että hakee vain niihin viiteen ja jokaiseen jää vain varasijoille.
Tosi väsynyttä on ainoastaan sun valittaminen.
Matikankursseja on mahdollisuus käydä ilmaiseksi netissä. Vaikka kuinka. Kyllä sen oppii, kun vaan päättää oppia.
Kaikista ei ole sairaanhoitajaksi nönnönnööö, mitä jos hakisit sitten itseäsi kiinnostavalle alalle? Ja kaikista ei voi tulla jotain musiikkipedagogia, tajua se, ja hae myös jollekin toiselle alalle, äläkä käytä koko loppuelämääsi valittamiseen!
Ärsyttää tällaiset kitisijät. Ratkaisun avaimet kun ovat teidän omissa käsissänne.
Minua taas ärsyttää kaltaisesi omahyväiset provoilijat, joiden kalloon ei mahdu, ettei kaikki pysty kaikkeen vain siksi että "päättää pystyä". Lisäksi ärsyttää, että sun kaltaisesi tulevat provoilemaan tällaiseen ketjuun. Sun paikkasi ei ole täällä kun sua selvästikin ahdistaa epäkohtien esiin nostaminen. Mitäpä jos menisit pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.
Sepäs onkin potilasturvallista kun lääkkeitä annostele hoitsu vailla oikeaa matikkapäätä. Se ei pätevöitä mihinkään, että saa runnottua itsensä väkisin jostain kokeesta läpi, ymmärtämättä edes aiheesta mitään.
Suoraan papereilla kun sujahtaa sisään, pisteraja oli ainakin 88 tänä vuonna tiettyyn amkiin. Pääsykoepisterajoista ei tietoa.
https://www.valmennuskeskus.fi/valmennuskurssit-amk/sosiaali-terveys-li…
Aika pienillä pisteillä on sujahdettu opiskelemaan.
Pääasia että on sujahdettu :)
Muuten hyvä aloitus, mutta en ole samaa mieltä siitä, että työn pitäisi "olla edes jotenkuten mielenkiintoista". Ihan surkeista töistä olen itse aloittanut mentaliteetilla, että se on parempi kuin ei mitään. Sieltä sitten edennyt parempiin hommiin. Ei työn tarvitse olla hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä aloitus, mutta en ole samaa mieltä siitä, että työn pitäisi "olla edes jotenkuten mielenkiintoista". Ihan surkeista töistä olen itse aloittanut mentaliteetilla, että se on parempi kuin ei mitään. Sieltä sitten edennyt parempiin hommiin. Ei työn tarvitse olla hauskaa.
Jokaisella on oma käsitys siitä, mikä tekee työstä edes "joten kuten mielenkiintoista", joten ihan turhaan tartut tähän kohtaan. Hauskuudesta ei myöskään kukaan ole puhunut.
no eiköhän ne pääsykokeet poistu sote-alata lähivuosina ja kaikki työttömät pakotetaan sinne, halusi tai ei ja oli kykyjä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä aloitus, mutta en ole samaa mieltä siitä, että työn pitäisi "olla edes jotenkuten mielenkiintoista". Ihan surkeista töistä olen itse aloittanut mentaliteetilla, että se on parempi kuin ei mitään. Sieltä sitten edennyt parempiin hommiin. Ei työn tarvitse olla hauskaa.
Samaa mieltä. Mä aloitin työurani lukion jälkeen sairaalassa lastenpsykiatrisella osastolla sairaala-apulaisen sijaisena. En kiljunut riemusta, kun joku lapsi oli taas kerran hieronut omaa ulostettaan huoneen seinät täyteen just enenn työvuoroni loppumista, mutta saipahan siitä ainakin palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet monessa asiassa oikeassa.
Erityisesti ihmettelen, ettei kukaan ole nostanut julkiseen keskusteluun sitä, että nykyään pitää hankkia koko ajan uusia koulutuksia - mutta millä rahalla? Ei opintotukea saa 5-10 tutkintoon, eikä koko ajan voi ottaa lainaa. Työtä ei välttämättä saa niin että sillä saisi leivän suuhun opiskellessa eikä työtön SAA opiskella.
Työtön saa kylläkin opiskella, itse opiskelen vakaopeksi yliopistossa työttömyysetuudella. Etuutta saa 24 kuukaudeksi. Aikamoisella tahdilla saa kyllä vetää ja osa jää työn oheen. Alalle on myös työn ohessa oleva koulutusmahdollisuus ainakin Kokkolassa. Erillisellä luvalla saa olla välillä töissä vaikka kesällä ja sitten haetaan taas työttömyysetuutta ja koulutusaika jatkuu siitä.
Tämä vaati muuton yliopistokaupunkiin ja sukulaisten taloudellista ja käytännön apua, että onnistuu, mutta minä olen saanut yhteiskunnalta hyvän avun te-toimistosta ja Kelan kanssa on selvät sävelet. Tulevan alan haasteet tiedostan erittäin hyvin, mutta haluan ensisijaisesti töihin ja ei päiväkotityö nyt täysin kurjuutta ole. Tällä hetkellä on ainakin helppo vaihtaa työpaikkaa ja sitten myös jatkokouluttautua.
Sukulaisten taloudellista apua? Ei kuulosta kivalta.
Jokainen, joka äyskii jotain "kaiken oppii vaan ku tekee" huutelevat omasta positiostaan käsin. Jokaisella on se oma tilanteensa, omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Niitä on turha mennä tietämättömänä kommentoimaan.
300 euroa on iso raha jos ei ole töissä eikä ole takeita pääsemisestä.
Ja tuntemattomalle netissä on hölmöä kommentoida, kuinka "oppii kyllä kun vaan netistä katsoo".
Ja eniten ääntä pitävät usein ne, jotka itse eivät ole amk-koetta vuoden 2019 jälkeen tehneet. He eivät ymmärrä, miten syrjivä ja älytön se nykymuotoinen koe on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Elämä opettaa. Itse nykyään melkein 40-vuotias ja tiedän tasan tarkkaan miten työpaikka napataan. Elämä on opettanut. Itse saatoin joskus 20-vuotiaana hakea 30 työpaikkaa ja lopputuloksena 2 työhaastattelua ja 0 työpaikkaa. Nykyisin jos haluan jonkun työpaikan otan sen vaan itselleni.
Pitää tietää ne niksit. Pitää tietää mista naruista vetää. Jos katosta roikkuu 10.000 narua ja niistä pitää valita 3 narua, että saan sen työpaikan, tiedän tasan tarkkaan mitkä ne 3 narua on. ;)
Elämä opettaa. Itse oivalsin työelämän niksit vasta 35-vuotiaana. Itse tajusin. ;)
Onko nämä narut verkostoituminen, ylemmän portaan taukoamaton nuoleskelu ja muiden virheiden osoittelu, jotta voit kehua itseäsi?
Just joo. Jonnekin sairaanhoitajaopintoihin oli valintakokeen raja monessa paikassa joku 60 pistettä. Sen saa kasaan pienellä matikan kertaamisella. Tai ostamalla joku 200-300 euron valmennuskurssi. Ei ole iso uhraus tulevaisuudesta.
Yritä nyt edes.