Haluaisin tyttären, mitä jos tuleekin poika? :(

Otat sukupuolen selville. Aborttia kehiin jos on väärä. T. Itse tyytyväinen sukupuoleen katsomatta,ihme ylipäätään et tulin raskaaksi.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:50"]

Kiität viimeistään silloin kun se on teini-iässä.

[/quote]

Niin, siis kaikki pojathan ovat teini-iässä todella helppoja, tottelevaisia ja pysyttäytyvät erossa alkoholista ja tupakasta eivätkä missään nimessä ahdistele tyttöjä seksuaalisesti tai hauku huoraksi. Ihan kaikki tytöt taasen muuttuvat sinä maagisena päivänä, kun täyttävät 13 vuotta. Heistä tulee seksinnälkäisiä lutkia, jotka ryyppäävät, eivät kunnioita ketään ja jakavat itseään kaikille.

Joo just näin. Kenenkään ei kannata haluta tyttölasta, niistä on pelkkää harmia. Toivokaa myös, että poikalapsenne ovat homoja etteivät ikinä kotiinne tuo mitään teini-ikäistä tytönhupakkoa.

Omaan lapseen rakastuu olipa se sitten tyttö tai poika. Minä toivoin tyttöä. Olen itse naisellinen nainen, joka tykkää kaikesta tyttö- ja naistilpehööristä. Kaikki ystäväni sanoivat, että minä olen niin ilmetty tytön äiti kuin olla ja voi. Toivoin siis tyttöä, mutta poika tuli. Heti, kun vauva syntyi, rakastin sitä ihan suunnattomasti. Siinä kohtaa ei ollut yhtään väliä, onko se tyttö vai poika. Rakastan yhä. Hän on nyt 10-vuotias. Ensimmäiset 4 vuotta hän oli äidin poika. Sen jälkeen isä on ottanut isomman roolin ja on selvästi tärkeämpi kuin minä. Rakkaus poikaani ei katoa minnekään, mutta välillä olen hieman haikea sen suhteen, että isällä ja pojalla on luonnostaan yhteisiä intressejä ja heillä synkkaa. Meillä taas äitinä ja poikana on yhteisinä juttuina läksyjen tarkastus, hampaidenpesusta huolehtiminen, vaatehuolto, leipominen ja ruuanlaitto. Usein enemmän minulla kuin pojalla. Isällä kaikkea kivaa yhteistä pojan kanssa: golfia, jalkapalloa, sählyä, jääkiekkoa, tennistä. Eli yhden pojan äitinä on välillä vähän yksinäistä, mutta toisaalta lapsi on todella rakas.

Yhteenveto siis: tulet rakastamaan lastasi, oli se sitten tyttö tai poika. Ja molemmissa on omat haasteensa ja omat onnenaiheensa.

Itse näin itseni vain tytön äitinä. Se hetki,kun ultrassa kuulin, että tulee poika, oli vaikein. Oli hyvä kuulla etukäteen ja valmistautua siihen hetki. Rakastin poikaa samantien,kun sain syliini ja rakkaus vain kasvaa ja syvenee vuosien myötä.

Huom,Myös tyttö saattaisi olla poikamainen, villi ja innostunut poikamaisista harrastuksista. Eikä pojan tarvitse harrastaa kaikkein rajuimpia ns. poikaharrastuksia. Yksilö- ja perheen arvo -kohtaisia asioita.

Mikä niissä pojissa ap:ä eniten kauhistuttaa?

Sitä poikalasta oppii rakastamaan kyllä <3 - 2 poikaa, 1 tyttö

Jos vauva onkin poika, voisit antaa sen adoptioon heti laitoksella ja väittää sukulaisille ja tutuille, että vauva on kuollut synnytyksessä.

Jos et halua poikaa, kannattaa adoptoida. Itsekin toivoin tyttöä, mutta minulla ei ollut mitään poikaa vastaan. Nyt olen kahden pojan äiti, ja vaikka toivoisin vielä saavani tytön, en haluaisin kummankaan pojistani olevan tyttö.

Minä toivoin tyttöä kun yksi poika jo on.Halusin selvittää ultrassa etukäteen jotta aikaa valmistautua ajatukseen oli sitten kumpi tahansa.No,poikahan se oli mutta olin jokatapauksessa hurjan onnellinen kun se liikkui ja kaikki kunnossa.Ja sen jälkeen sai keskittyä odottamaan pikkuveljeä esikoiselle.Eli siis sukupuolen selvittäminen ultrassa voi auttaa myös.

Minulle kävi niin, että kun se poika laitettiin synnärillä käsivarsille, rakastin häntä aivan käsittämättömän paljon. Tunsin suurta häpeää (sinänsä luonnollisesta) raskausaikaisesta toiveestani saada tyttö. Mutta miten olisin voinut tietää, että maailmassa on jotain niin järjettömän täydellistä kuin tuo minun poikani? Pelotti järjettömästi ajatus, että jos toiveeni olisikin toteutunut, en olisi koskaan saanut tuota poikaani. 

Minulla on tyttö ja poika, seuraava raskaus on ihan oikeasti sama kumpi tulee, se on aivan täydellinen joka tapauksessa. 

Kai nuo toiveet ovat aika yleisiä ihmisillä, jotka ovat tottuneet kontrolloimaan omaa elämäänsä. Minä ainakin koen aikuistuneeni sen suhteen lapsien myötä, että kaikki otetaan kiitollisena, mitä saadaan ja nautitaan elämästä tänään.

Mulla on kolme poikaa ja yks tyttö. Onneks vain yks. Pojilla ei oo koskaan ollut mitään ongelmia kavereiden kanssa.isolla potukalla leikkivät yhdessä ja ovat kaikkien kavereita. Tyttö itkee vähän väliä kun ilkeät tyttölapset kuiskuttelevat, haukkuvat, jättävät pois leikeistä yms. Tytöt ovat ilkeitä! Muistsn sen jo omasta lapsuudestani.

Älä hanki lasta. Et ole kypsä vanhemmuuteen.

Jos saat pojan niin anna sijaisvanhemmille. Vaihda miestä ja yritä tyttöä uudelleen.

tyhmä ämmä

kuinka vanha oot ap? mäkin nuorempana haaveilin että tahdon tytön, mutta nyt kun oon vähän kypsynyt kun on ikää tullut lisää, niin oon tajunnut että kyllä se poikakin olisi varmasti ihan yhtä ihana :)

Minä olin aina jostain syystä ajatellut saavani vain tyttöjä. Ehkä siksi, että itselläni oli vain siskoja. Kun sitten esikoinen oli poika, eipä tuo silti ollut minkäänlainen pettymys. Olinhan tullut äidiksi ja se oli jotain aivan mahtavaa! Aloin pian odottaa toista lasta, ja toivoin kyllä aluksi, että nyt tulisi tyttö. Mies kun oli sitä mieltä, että kaksi lasta riittää ja en ajatellut siitä alkaa tapella. Hetken aikaa olin jo "huolissani", että mitä jos tuleekin toinen poika. Enkö siis koskaan saa tytärtä? Mietin ja pohdin, mitä kaikkea tulen menettämään ja miten pettynyt olisin koko loppuelämäni. Miten tyttäret ovat läheisempiä äidin kanssa ja käyvät shoppailemassa yhdessä ja sitten tietty ne kaikki ihanat mekotkin vielä. Sitten koitti rakenneultran aika ja siellä sukupuoli jäi hieman epäselväksi. Pidin siisi mahdollisena, että vauva voisi olla tyttö. Silti koko ajan varauduin vain ja ainoastaan siihen, että poika olisi tulossa, etten sitten pettyisi.

No ei ollut sitä prinsessaa, vaan syntyi pieni suloinen poika, esikoinen sai pikkuveljen. Poika oli aivan ihana, ja voin rehellisesti sanoa, pettymyksestä ei ollut sillä hetkellä tietoakaan.

Nyt tuo pieni suloinen poika täyttää kohta jo kaksi vuotta, ja monet ovat hänen syntymänsä jälkeen toki kannustaneet "tekemään vielä sen prinsessan". Meille kaksi lasta riittää, ja voin käsi sydämellä vakuuttaa, että minä en tarvitse mitään muuta kuin kaksi ihanaa poikaani. Suurin toiveeni on, että saan elää terveenä ja nähdä heidän kasvavan onnellisiksi aikuisiksi. Nyt tiedän, että minut olikin tarkoitettu poikien äidiksi. Ei epäilystäkään, sillä minulta ei puutu mitään. <3

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 20:11"]

Mulla on kolme poikaa ja yks tyttö. Onneks vain yks. Pojilla ei oo koskaan ollut mitään ongelmia kavereiden kanssa.isolla potukalla leikkivät yhdessä ja ovat kaikkien kavereita. Tyttö itkee vähän väliä kun ilkeät tyttölapset kuiskuttelevat, haukkuvat, jättävät pois leikeistä yms. Tytöt ovat ilkeitä! Muistsn sen jo omasta lapsuudestani.

[/quote]

No olisipa kiva olla tyttäresi... Juuri tuollaisissa olosuhteissa lapset saavat kasvaa ilman mitään pakotettua ennakkomallia juuri sellaisena kuin ovat, yhtä rakastettuina ja arvostettuina. Eikun..? 

Vaiha Kiinassa tyttäreen.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 20:11"]

Mulla on kolme poikaa ja yks tyttö. Onneks vain yks. Pojilla ei oo koskaan ollut mitään ongelmia kavereiden kanssa.isolla potukalla leikkivät yhdessä ja ovat kaikkien kavereita. Tyttö itkee vähän väliä kun ilkeät tyttölapset kuiskuttelevat, haukkuvat, jättävät pois leikeistä yms. Tytöt ovat ilkeitä! Muistsn sen jo omasta lapsuudestani.

[/quote]

Meillä taas juuri päinvastoin eli tyttö leikkinyt aina isolla porukalla eikä tytöt ole koskaan tapelleet. Tyttö jo 12v ja tänäänkin meillä ollut  6 kaveria kylässä yhtäaikaa. Poika taas leikkii myös isolla porukalla mutta saakeli ovat aina tappelemassa...

Sekin on urbaanilegendaa että pojat osais aina olla isolla porukalla nätisti ja tytöt ei osais. Mulla omaa kokemusta täysin päinvastaisesta eli tytöt osaavat todella hienosti olla porukassa mutta pojat ei.

Esimerkit tulevat jalkapallosta jotyka meidän tyttö ja poika pelaa. Tyttöjen joukkueessa vallitsee aivan uskomaton yhteishenki, kannustetaan peleissä "hyvä veto hienoa Maija"-huudot kuuluvbat ja pelin jälkeen kaikki tytöt käyvät halaamassa toisiaan.

Pojan peleissä ne huutelevat "miks et vedä, miks vedit ohi senkin tyhmä sun takii me hävittiin"...jatkuvaa kyräilyä ja arvostelua ja kiukuttelua kentällä.

Näiden kokemusten valossa olen tullut siihen tulokseen että ne ovat juuri poikia jotka eivät osaa olla porukassa. Koulussakin välitunneilla pojat aina tappelemassa...

Taas tällainen aloitus. Voiko olla totta?

Tällä palstalla yritetään kovasti vääntää, että olisi normaalia shoppailla lapsen suhteen. Ei ole. On normaalia miettiä, että vauva voisi ehkä olla tyttö ja sillä voisi olla kiharat hiukset ja siniset silmät. EI ole normaalia miettiä, etten voi rakastaa vauvaa, koska sillä onkin ruskeat silmät. Se on luonnotonta, epänormaalia ja nykymaailman luomaa illuusiota siitä, että kaikkea voi säädellä ja määrätä ja kontrolloida.

Uskon kyllä karmaan ja uskon, että nämä shoppailijaäidit joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä sen tosiseikan eteen, että loppujen lopuksi aivan muut asiat ovat tärkeitä kuin oman lapsen sukupuoli. Lapsi kun voi olla sairas, hänellä voi olla epämuodostumia, hän voi kärsiä oppimisvaikeuksista tai hän voi kuolla. Se, että lapsella ei olekaan kiharaa tukkaa, on vain yksi pieni hupsis-hetki normaalin ihmisen elämässä. Oho, ei ole kiharaa tukkaa. Ja elämä jatkuu. Sen sijaan jos jää jumittamaan siihen niin, ettei pysty mielikuvissaan rakastamaan suoratukkaista lasta, se on kyllä selvä merkki siitä, ettei ole kypsä vanhemmaksi.

Vakuutan, että kun lasta ei kuulu useaan vuoteen, ei sillä sukupuolella enää ole väliä. Vakuutan, että kun kuulet, että lapsella saattaa olla jotain hähtää, ei sillä sukupuolella ole väliä. Mutta nämä ovat niitä kasvunpaikkoja, ja jotkut ovat vanehmmiksi halutessaan kypsempiä kuin toiset. Ne, jotka vielä haaveilevat vauvan pukemisleikeistä, voivat odottaa muutaman vuoden ja katsoa, josko elämä olisi jo vähän koulinut.