Haluaisin tyttären, mitä jos tuleekin poika? :(

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 20:36"]

Taas tällainen aloitus. Voiko olla totta?

Tällä palstalla yritetään kovasti vääntää, että olisi normaalia shoppailla lapsen suhteen. Ei ole. On normaalia miettiä, että vauva voisi ehkä olla tyttö ja sillä voisi olla kiharat hiukset ja siniset silmät. EI ole normaalia miettiä, etten voi rakastaa vauvaa, koska sillä onkin ruskeat silmät. Se on luonnotonta, epänormaalia ja nykymaailman luomaa illuusiota siitä, että kaikkea voi säädellä ja määrätä ja kontrolloida.

Uskon kyllä karmaan ja uskon, että nämä shoppailijaäidit joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä sen tosiseikan eteen, että loppujen lopuksi aivan muut asiat ovat tärkeitä kuin oman lapsen sukupuoli. Lapsi kun voi olla sairas, hänellä voi olla epämuodostumia, hän voi kärsiä oppimisvaikeuksista tai hän voi kuolla. Se, että lapsella ei olekaan kiharaa tukkaa, on vain yksi pieni hupsis-hetki normaalin ihmisen elämässä. Oho, ei ole kiharaa tukkaa. Ja elämä jatkuu. Sen sijaan jos jää jumittamaan siihen niin, ettei pysty mielikuvissaan rakastamaan suoratukkaista lasta, se on kyllä selvä merkki siitä, ettei ole kypsä vanhemmaksi.

Vakuutan, että kun lasta ei kuulu useaan vuoteen, ei sillä sukupuolella enää ole väliä. Vakuutan, että kun kuulet, että lapsella saattaa olla jotain hähtää, ei sillä sukupuolella ole väliä. Mutta nämä ovat niitä kasvunpaikkoja, ja jotkut ovat vanehmmiksi halutessaan kypsempiä kuin toiset. Ne, jotka vielä haaveilevat vauvan pukemisleikeistä, voivat odottaa muutaman vuoden ja katsoa, josko elämä olisi jo vähän koulinut.

[/quote]

Vai olisiko niin, ettei kaikki ole samalla tavalla "kypsiä" kuin toiset. Samalla tavalla voisin vakuuttaa itselleni, ettet sinä ole yhtä kypsä ihminen kuin minä. Odota sen vanhemmuuden kanssa vielä muutama vuosi, jos kerran lapsettomuus ja yhden lapsen terveydellinen hätä on sinulle kynnyskysymyksiä. Et selvästi ole valmis. Kasvunpaikkoja elämässä on, kun koko perheesi menehtyy silmiesi edessä ja joudut taistelemaan omasta hengestäsi vuositolkulla sairaalassa. 

Voi haloo. Selkeästi myös sinulla on ihan oikeasti kasvunpaikkoja elämässäsi, mm. tuo itsesi ylentäminen... Et sinä ole sen kypsempi äidiksi, kuin joku tyttöä tai poikaa toivova. Nuo sukupuolentoivomis-asiat ovat suurimmalla osalla ihan normaaleja juttuja, joskus ne esiintyvät pelkona, ettei lasta voi rakastaa jos se ei ole juuri unelmien kaltainen. Sekin on ihan normaalia ja pelko tulevaisuudesta ja omista epävarmuuksista vanhempana esiintyy joskus sillä tavalla. Kukaan meistä ei ole valmis vanhemmaksi ennen esikoistaan, onneksi, siihen rooliin kun kasvetaan.

Voipi tulla poika nimeltään Päivi.

Ap:n viesti on juuri sellainen, minkä takia ihmettelen minkälaista porukkaa täällä palstalla pyörii. Kypsä aikuinen ei mieti voiko rakastaa omaa lastaan, jos se ei ole sitä sukupuolta mitä itse toivoo. Toivon todella, että ap on hyvin nuori ja vielä saa järkeä päähänsä. Huoh..

Älä ap edes haaveile äiteydestä!! Kyllähän toiset miettii, että olisi kivempi jos sieltä tulisi tyttö tai poika, mutta hyvä kun tulisi nyt edes jompikumpi. Sinä taas kirjotit näin:

'Haaveilen vain ja ainoastaan tyttölapsesta, en tykkää poikalapsista ollenkaan... '

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:46"]

En voi adoptoida, se on aivan liian kallis, hidas ja vaikea prosessi.

Ihme tekopyhiä av-mammoja taas liikkeellä, ihan varmana joku muukin on miettiny että haluu mieluummin just tytön tai just pojan! Kiva että jotkut on tunnustanut ja jakaa kokemuksiaan....

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:50"]

Kiität viimeistään silloin kun se on teini-iässä.

[/quote]

Tämä ei pidä paikkaansa. Mulla kolme lasta, kaksi erittäin helppoa tytärtä ja yksi vaikeampi tapaus poika ja teini-iässä tää poika on edelleen sata kertaa haastavampi tapaus kuin tytöt. Tää sun väittämä että tyttöjen teini-ikä ois aina vaikeempi on täyttä urbaanilegendaa. Moni kaverini sanonut samaa...

[/quote] Jaaha, mulla on kolme poikaa ja yks tyttö ja kyllä sen tytön kanssa elämä on ollut haastavinta.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 20:57"]

Voipi tulla poika nimeltään Päivi.

[/quote]

Eikös se biisi kerro lesbotytöstä?

Itse haaveilin kolmannenkin lapsen olevan tyttö ja kun sain kuulla että poika on tulossa olin muutaman viikon todella järkyttynyt, jopa niin että itkua väänsin. Olen aina ihan pienestä pitäen ollut sitä mieltä että jos joskus saan lapsia haluaisin vaan tyttöjä. Kuulostaa varmaan kauhealta monen korvaan mutta uskon että näitä ajatuksia on monella, niistä ei vain puhuta.

Nyt tietysti tilanne on se mitä täälläkin moni sanoo että poika on aivan yhtä rakas kun tytötkin. Oma lapsi on oma lapsi, sama mitä sukupuolta se on.

Oman isänihän on kasvattanut nainen, joka ei oikein kykene poikia rakastamaan. Tyttärelleen tämä antoi aina kaiken ja isäni oli vähän kuin naapurin lapsi. Isäni kerran minulle avautui kyyneleet silmissä, että on alkanut vihdoin tajuta, ettei hänen äitinsä oikeasti rakasta häntä ja että hän on koko elämänsä yrittänyt turhaan jahdata äitinsä rakkautta.

Tyttärestään eli tädistäni tämä isoäitini kasvatti samanlaisen kuin itsestään. Hän joskus kirosi kovaan ääneen, ettei huoli muita kuin tyttölapsia. Hän sai kolme poikaa eikä yhtään tyttöä. Muistan hyvin kun esikoinen oli jo alle kouluikäisenä jatkuvasti masentunut ja alakuloinen.

Jos ette arvosta poikalapsia, älkää tehkö niitä tai jos teette, antakaa adoptioon että saavat ihmisarvoisen lapsuuden. Ja pohtikaa myös vakavasti että pitäisikö teidän täyttää kylpyamme paskalla ja hypätä sinne.

Onpas ilkeitä kommentteja tullut, mutta kiitos niistä asiallisistakin!

Pitää ihan paikkansa että olen vielä nuori eikä minulla tosiaan ole edes lähivuosina aikeita hankkia lapsia yhtään millään tapaa. Olen ollut aika paljon pienten lasten kanssa tekemisissä ja siis lähes poikkeuksetta pidän aina enemmän tytöistä, jotenkin päähäni on iskostunut se ajatus että tytöt ovat helpompia ja mukavampia vaikka ihan varmasti tämä on lapsikohtaistakin! Minulla on myöskin vain siskoja ja tulemme hirveän hyvin toimeen siskojen kanssa ja meillä on myös tosi läheinen suhde äitiin. Jotenkin musta tuntuu että olisin parempi äiti tyttärelle kuin pojalle, että tietenkin sitä kautta kun itsekin on naispuolinen niin olisi helpompaa kasvattaa tytärtä ja osaisi samaistua paremmin. Vaikka voihan totta kai olla niinkin että juuri minun tyttäreni ei vaikkapa kokisikaan itseään tytöksi ollenkaan taikka olisi enemmän sellainen poikamainen.

Ehkä vähän pelottaa myös tuo niinkuin joku toinenkin täällä kirjoitti, että helposti käy niin että pojalla on läheisempi suhde sitten isään ja tavallaan äitinä jäisinkin lopulta vähän syrjään... Mutta juu älkää mammat pelätkö, en minä oo vielä lapsia hankkimassa ja varmaan nää ajatukset tästä vielä muuttuu, kiva lukea teidän ajatuksia vaikka jotkut ilkeesti mulle kuittaileekin :)

ap

No, toisesta lapsesta toivottiin tyttöä kun edellinen oli poika. Tuli toinen poika. Kyllä siihen kiintyi heti eikä ollut mielessä että voi kun olisi tyttö. Veljekset on ihana asia. Myöhemmin alkoi tuttaville tulla vähän jokapuolelle tyttöjä. Aloin haaveilla tytöstä ja olin harmissani siitä että meillä ei ollut tyttöä. Mietin mitä kaikkea tytön kanssa voisi tehdä. En silti miettinyt että olisipa toinen pojistamme tyttö. Tulin raskaaksi ja saimme tietää odottavani tyttöä. En pysty miettimään mille olisi tuntunut saada kolmas poika. Varmasti olisi jäänyt kaipuu tytöstä.

Teet niin monta poikaa että saat sen tytön. Muista myös mainita toistuvasti pojille heidän olemassaolon syy.

Oikein pisti vihaksi viestisi ja joidenkin kommentit. Ikäväkyllä lapsia tehdessä mahdollisuudet on 50/50! Jos et sitä ymmärrä, ja et ole valmis rakastamaan ja hoitamaan lastasi oli se sitten kumpi tahansa niin ole kiltti äläkä tee lapsia!

Minä toivoin että saataisiin esikoistytöllemme pikkusisko, ihan jo siitä syystä, että samat vaatteet ja lelut menisivät myös seuraavalle + lapset voisivat asua samassa huoneessa vähän pidempään. Nyt kuitenkin on pikkuveli tulossa ja kovasti tulee hänkin olemaan rakas, vaikka surettaakin, kun esikoisen pienet mekot ym. vaaleanpunaiset hörhelöt ei enää pääse käyttöön.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:58"]

Otat sukupuolen selville. Aborttia kehiin jos on väärä. T. Itse tyytyväinen sukupuoleen katsomatta,ihme ylipäätään et tulin raskaaksi.

[/quote]

miesvihaaja?

ap on miesvihaaja?

Tämä on vähän samantyylinen avaus kuin "Tykkään tummista miehistä. Mitä jos rakastunkin vaaleaan!?"

Eli vastaus yksinkertaisesti: Sitten kun saat kokea sen rakkauden on täysin merkityksetöntä onko se mies vaalea vai tumma ja tässä tapauksessa tyttö vai poika. Kumpi tahansa se on. Se on se parempi sinusta.

Ai tää on tää sama juttu. Toistuu kuukausittain, tai useammin. Terve lapsi on vastaus, lyhyt ja ytimekäs.

Yhdyntä 3-4pvä ennen ovulaatiota niin saat tytön :)

Itse olin aina toivonut tyttöä, ja kun ultrassa paljastui poika, olin kyllä vähän pettynyt... taisin muutaman kyyneleenkin vieräyttää kotimatkalla. Kuitenkin ajatukseen tottui pian, ja kun oli aika saada lapsi maailmaan, odotin pientä poikaani jo kovasti. Poika tuntui maailman luonnollisimmalta vaihtoehdolta, ja ihan just siltä oikeelta, olihan hän meidän oma ja odotettu esikoinen.

Toista lasta odottaessa sukupuoleksi selvisi tyttö. Silloin taas ajattelin, että ehkä pojalle olisi veli ollut mieluisampi leikkikaveri ja olin vähän hämmästynyt tytöstä. Laitoksella piti kysyä hoitajalta, että miten tämän pylly pestään, kun olikin vähän toisenlainen homma kuin mihin oli tottunut,

Molemmat ovat olleet silti syntyessään jo tosi rakkaita, ihan niitä just oikeita vauvoja meidän perheeseen. Enkä edes kaunistele. Minusta on tosi hienoa saada tutustua kummankin maailmaan, niin poikien kuin tyttöjenkin.

Halusin tytön, sain maailman ihanimman poikalapsen jota rakastan valtavasti!