Te joilla "sivusuhde"

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 07:32"]Monella kyllä kotona menisi paremmin (saisi ihailua yms.), jos käyttäisi kaiken sen salailuun yms. käytetyn ajan parisuhteeseen.
[/quote]
Sinulla on oikeus sinun mielipiteisiin..ihana ajatus mutta todellisuus on toista.

Ihan parasta serotoniinitason hoitoa :) terkut vaan sulle Z.Z t. KK ♡

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:03"]

Hellyyttä, läheisyyttä, suudelmia, ihania kosketuksia, upeaa seksiä, kunnioitusta, rauhaa, hetken lepoa ihanilla käsivarsilla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

[/quote]

No ei puolisosi ainakaan kunnioitusta sinulta saa. Mikset ottanut puolisoa, jolta saa kaikki nuo asiat ihan ilman kenenkään loukkaamista, selän takana vehkeilyä ja potentiaalisia sukupuolitauteja, jotka voit tartuttaa kumppaniisi (kondomi ei suojaa kaikelta...)? Mikset ole niin suoraselkäinen, että olisit kertonut kumppanillesi ihan suoraan missä mennään - eronnut ja harrastanut sinkkuna mitä haluat kenen kanssa haluat? Mitä kumppanisi on tehnyt ansaitaksesi tuon hirveyden? Rakastunut sinuun?
[/quote]
Tiedoksi sinulle.
Petti minua. Halusi jakaa arkensa yh- äidin kanssa jolla kolme lasta.

Olisi kiva tietä minkä ikäisiä ovat kommentoijat ja ovatko parisuhteessa? Ja kuinka kauan....

Minulla ei ole varsinaista sivusuhdetta, mutta harrastamme mieheni kanssa luvalla seksiä toisen pariskunnan osapuolten kanssa silloin tällöin. Saan ihailua, jännitystä, virikkeitä parisuhdeseksiin ja tietenkin sitä seksiä. 

Suosittelen kaikkia moralisteja miettimään, miksi seksi nostetaan parisuhteissa sellaiseen asemaan kuin se nyt on. Monet tuntuvat ajattelevan, että on ihan sama vaikka ihminen näivettäisi seksuaalisuutensa ja olisi kuinka tylsää tahansa, kunhan ei petä. Siis petä mitä? Kirkon opetukset vai oman puolisonsa? Eikö pettämistä ole sekin, jos toisen tarpeista ei huolehdita. Rakkaus on valtava voima, seksi ihanaa huvia, jota ei tarvitsisi ottaa niin vakavasti. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:32"]

No harva kai sitä sivusuhdetta tuosta vain "päättää" hankkia. Eiköhän asiat vain ajaudu siihen tilaan jotenkin, sen kummemmin suunnittelematta. Ainakin itselleni kävi niin, että tapasin ihmisen, jonka kanssa jouduin päivittäin tekemisiin vuoden ajan. Heti ensimmäisenä päivänä kaukaa huomasin, että tuossa ihmisessä on jotain erikoista enkä olisi halunnut mennä esittäytymään. Pakko kuitenkin oli mennä, etten antanut itsestäni aivan ääliökuvaa. Kätellessämme tiesin, että tämä ihminen tulee muuttamaan maailmani. Myöhemmin hän sanoi tunteneensa samoin ensi kohtaamisella. Kuulostaa kliseeltä, mutta oli totisinta totta. Se sivusuhde tuli kuvaan vasta kolmen vuoden kuluttua tuosta tapaamisesta. Sänkyyn mentiin tosin vasta sitten, kun molemmat olimme eronneet tahoillamme. Kai meiltä molemmilta puuttui jotain elämästämme, kun noin kävi. Ja se, mikä puuttui, oli molemmilla senhetkisen puolison antama ihailu. Saimme sen toisiltamme, kun kotona ei sitä saatu, pelkkää nalkutust?

[/quote]

Sanot että sinulta puuttui puolisosi ihailu. Huolehdithan kuitenkin ettei puolisosi tarvinnut samasta puutteesta kärsiä? Muistitko sinä ihailla häntä?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 08:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:32"]

No harva kai sitä sivusuhdetta tuosta vain "päättää" hankkia. Eiköhän asiat vain ajaudu siihen tilaan jotenkin, sen kummemmin suunnittelematta. Ainakin itselleni kävi niin, että tapasin ihmisen, jonka kanssa jouduin päivittäin tekemisiin vuoden ajan. Heti ensimmäisenä päivänä kaukaa huomasin, että tuossa ihmisessä on jotain erikoista enkä olisi halunnut mennä esittäytymään. Pakko kuitenkin oli mennä, etten antanut itsestäni aivan ääliökuvaa. Kätellessämme tiesin, että tämä ihminen tulee muuttamaan maailmani. Myöhemmin hän sanoi tunteneensa samoin ensi kohtaamisella. Kuulostaa kliseeltä, mutta oli totisinta totta. Se sivusuhde tuli kuvaan vasta kolmen vuoden kuluttua tuosta tapaamisesta. Sänkyyn mentiin tosin vasta sitten, kun molemmat olimme eronneet tahoillamme. Kai meiltä molemmilta puuttui jotain elämästämme, kun noin kävi. Ja se, mikä puuttui, oli molemmilla senhetkisen puolison antama ihailu. Saimme sen toisiltamme, kun kotona ei sitä saatu, pelkkää nalkutust?

[/quote]

Sanot että sinulta puuttui puolisosi ihailu. Huolehdithan kuitenkin ettei puolisosi tarvinnut samasta puutteesta kärsiä? Muistitko sinä ihailla häntä?

[/quote]

En ole tuo edellinen vaan eräs toinen täällä vastannut. Kyllä, puolisoni saa minulta ihailua, hellyyttä, seksiä, arvostusta ja kaikki muutkin perustarpeensa tyydytettyä. Yllätän hänet usein pikku hassutuksilla ja näen vaivaa hänen hyvinvointinsa takia, teen asioita joista tiedänhänen ilahtuvan. Hänen mielestään olen "kahdeksas ihme" ja hänen elämänsä aarre, ei vain voi mitään sille ettei osaa ottaa vastaan hellyyttä eikä antaa sitä sillätavoin kun haluan. Läheisyys on hänelle vaikeaa ja tuo muuttuu minulle päivä päivältä vaikeammaksi kestää. Mulle ei riitä muutama suukko ja hyväily rakastelun yhteydessä. Ja muutenkin olemme enemmän kuin sisko ja veli kuten joku muukin täällä sanoi. Hemmetin hyvä yhteistyöpari mutta intohimoa en ole juurikaan kokenut hänen kanssaan. Silti hän on minulle äärimmäisen rakas ihminen.

Mä en käsitä miten toi naisten itsetunto on niin riippuvainen siitä kuinka paljon saa melaa mekkoon. Ei jeesus. On teilläkin huolet elämässä. Ihme pullamössöporukkaa nykyihmiset!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:02"]

Mä en käsitä miten toi naisten itsetunto on niin riippuvainen siitä kuinka paljon saa melaa mekkoon. Ei jeesus. On teilläkin huolet elämässä. Ihme pullamössöporukkaa nykyihmiset!

[/quote]

Luitko ollenkaan vastauksia? Enemmän täällä puhutaan läheisyydestä, hellyydestä ja intohimosta kuin pelkästä naimisesta? Läheskään kaikilla ei ole  siitä puute. Sitten on vielä yksi asia mikä voi olla sivusuhteen syy, rakkaus. Syystä tai toisesta ei vain ole mahdollisuutta oikeaan parisuhteeseen tuon toisen kanssa.

Toisen kanssa pyoritetään arjen rutiineja ja toisen kanssa pidetään hauskaa.

Se toi lämpöä, kunnioitusta ja hellyyttä elämääni aikanaan. Itseluottamusta ja elämäniloa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:32"]

No harva kai sitä sivusuhdetta tuosta vain "päättää" hankkia. Eiköhän asiat vain ajaudu siihen tilaan jotenkin, sen kummemmin suunnittelematta. Ainakin itselleni kävi niin, että tapasin ihmisen, jonka kanssa jouduin päivittäin tekemisiin vuoden ajan. Heti ensimmäisenä päivänä kaukaa huomasin, että tuossa ihmisessä on jotain erikoista enkä olisi halunnut mennä esittäytymään. Pakko kuitenkin oli mennä, etten antanut itsestäni aivan ääliökuvaa. Kätellessämme tiesin, että tämä ihminen tulee muuttamaan maailmani. Myöhemmin hän sanoi tunteneensa samoin ensi kohtaamisella. Kuulostaa kliseeltä, mutta oli totisinta totta. Se sivusuhde tuli kuvaan vasta kolmen vuoden kuluttua tuosta tapaamisesta. Sänkyyn mentiin tosin vasta sitten, kun molemmat olimme eronneet tahoillamme. Kai meiltä molemmilta puuttui jotain elämästämme, kun noin kävi. Ja se, mikä puuttui, oli molemmilla senhetkisen puolison antama ihailu. Saimme sen toisiltamme, kun kotona ei sitä saatu, pelkkää nalkutust?

[/quote]

Miten ihmeessä tämä liittyy ketjuun, jossa puhutaan SIVUsuhteista???

Toooooosi hyvää ja kuumaa seksiä. Kivaa juttuseuraa.

t. N36

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 16:44"]

Toisen kanssa pyoritetään arjen rutiineja ja toisen kanssa pidetään hauskaa.

[/quote]

No sehän kuulostaa varsin reilulle! Toivottavasti se arki-kaveri tietää tästä ja saa itsekin pitää hauskaa toisten kanssa...

Itse ainakin valitsin kumppanikseni sellaisen, jonka kanssa on mahtava tehdä molempia! En tyytyisi tuollaiseen sekundaan, mutta eipä kumppanillasikaan ole näköjään ollut varaa parempaa valita.

Oon parempi vaimo myös kotona ja  paremmalla tuulella. Elämäniloa. Tää salarakas osaa sanoa just oikeet asiat ja itseluottamus noussut kohisten. Helvetin väärin tämä on, mutta en halua puhaltaa peliä poikkikaan. 

Miten ihmisen psyyke ja koko ihminen sellaista jaksaa? Eikö yhdessä ole tarpeeksi? Opeteltavaa ja oppimista ja haastetta. Onhan siinä yhdessäkin suhteessa jo kaksi ihmistä. Jos on sivusuhde, niin toisen niistä on oltava se pääsuhde. En kyllä jaksaisi, enkä haluais. Ei olis mun itsekunnioitukselle hyväksi. Kunnioitan itseäni niin paljon, etten haluaisi sellaiseen. Kunnioitan myös toista.

Ja jos olisi sivusuhde, niin sitten se pitäisi oll avoin, niin että kaikki tietävät sen. Voi sitten kukin valita, mitä haluaa.

Ei yhdessä ihmisessä välttämättä ole tarpeeksi. En silti ihan tuosta vain hankkisikaan salasuhdetta. Luvan kanssa meneminen onkin sitten jo toinen juttu :)

No harva kai sitä sivusuhdetta tuosta vain "päättää" hankkia. Eiköhän asiat vain ajaudu siihen tilaan jotenkin, sen kummemmin suunnittelematta.

Ainakin itselleni kävi niin, että tapasin ihmisen, jonka kanssa jouduin päivittäin tekemisiin vuoden ajan. Heti ensimmäisenä päivänä kaukaa huomasin, että tuossa ihmisessä on jotain erikoista enkä olisi halunnut mennä esittäytymään. Pakko kuitenkin oli mennä, etten antanut itsestäni aivan ääliökuvaa. Kätellessämme tiesin, että tämä ihminen tulee muuttamaan maailmani. Myöhemmin hän sanoi tunteneensa samoin ensi kohtaamisella. Kuulostaa kliseeltä, mutta oli totisinta totta.

Se sivusuhde tuli kuvaan vasta kolmen vuoden kuluttua tuosta tapaamisesta. Sänkyyn mentiin tosin vasta sitten, kun molemmat olimme eronneet tahoillamme.

Kai meiltä molemmilta puuttui jotain elämästämme, kun noin kävi. Ja se, mikä puuttui, oli molemmilla senhetkisen puolison antama ihailu. Saimme sen toisiltamme, kun kotona ei sitä saatu, pelkkää nalkutust?

Läheisyyttä, seksiä, romantiikkaa, vaihtelua, uuden ihmissuhteen, uuden näkökulman elämään. Pääosin ihan samoja asioita kuin se ensisijainen suhdekin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:42"]

Eikö yhdessä ole tarpeeksi? [/quote]

Ei ole. Ei yksi ihminen pysty koskaan tyydyttämään toisen ihmisen kaikkia tarpeita. Ei minun tarpeitani ainakana. -9