Lue keskustelun säännöt.
Mistä naapurin äiti oikein repii tuon energiansa??!
05.01.2026 |
Asutaan paritaloyhtiössä ja meidän kanssa samassa talossa asuu lapsiperhe kuten mekin olemme. Kun olen seurannut tuota äitiä nyt pian sen 1,5 vuoden ajan mitä olemme tässä asuneet, ihmettelen vain, mistä hän repii tuon kaiken energiansa ja miksi minulla ei ole sitä??!
Hän jaksaa puhua lapsilleen kokoajan ystävällisellä äänellä (uskokaa pois, olen kuullut tätä paljon ja niin, ettei hän ole tiennyt minun olevan pihalla/heidän avonaisen takaovensa lähettyvillä ym.) sekä leikkii ja touhuaa lasten kanssa kokoajan, siinä sivussa tietenkin ripustaa pyykit takapihalle ja pesee ikkunat, leipoo yhdessä lasten kanssa takapihan terassia hyödyntäen (kesällä) jne.
Itse olen aivan poikki, toki toisella lapsistamme on tällä hetkellä vaikeita haasteita, mikä on raskasta koko perheelle, mutta silti. Meilläkin on välillä parempia päiviä, mutten silti jaksa noin paljoa, varsinkaan puhua kokoajan kivasti lapsille.
Siispä, mistä minullekin tuota energiaa??
Kommentit (34)
On läsnä ja pitää hyvää huolta itsestäänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on tyypillinen laiska ja saamaton kehopositiivinen sossunelätti
Joillain ihmisillä vain on ihan tuhottomasti energiaa. Kai se on joku synnynnäinen juttu. Minäkin tunnen tällaisia duracell-pupuja. Hirveästi energiaa ja aina touhuamassa jotain eikä se energia tunnu loppuvan koskaan. Jossain määrin kai synnynnäistä kun mm. enon vaimo ja tyttö on molemmat tällaisia. Olleet aina. Varmaan pohjalla on myös hyvä terveys, niin ei se energisyys katoa vielä vanhempanakaan.
Voihan lapsen seurasta aidosti nauttia? Minäkin nautin ihan hirveästi kun olivat pieniä, vaikka kaksi tuli pienellä ikäerolla. Mutta, molemmat nukkui hirveän hyvin ja olivat muutenkin jotenkin helppoja lapsia, jos näin voi sanoa. Tietenkin oli peruskiukuttelua, mutta pääsääntöisesti rauhallisia ja mukautuvaisia lapsia. Ymmärrän että se auttoi paljon. Viihdyin myös kotona hirveän hyvin niissä arkiaskareissa. Muistan vain kuopuksen loppuraskauden missä olin aika poikki ja esikoinen oli vajaa kahden, mutta tuossakin sain aina nukuttua päiväunet. Minulla oli myös paljon äitikavereita joiden kanssa oltiin paljon ja jaettiin ilot ja surut. Nyt on lapset jo teini-ikäisiä ja muistelen toisinaan kaiholla niitä pikkulapsiaikoja.
Se on niin yksilöllistä, ei voi verrata. Sinulla on muita vahvuuksia. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti jaksaa kun on itse fyysisesti ja psyykkisesti terve, parisuhde on kunnossa ja lapsilla ei ole erityistarpeita. Minäkin muutuin tuollaista äidistä aivan toisenlaiseksi kun perheeseen syntyi erityislapsi ja haasteet lisääntyivät vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Voihan lapsen seurasta aidosti nauttia? Minäkin nautin ihan hirveästi kun olivat pieniä, vaikka kaksi tuli pienellä ikäerolla. Mutta, molemmat nukkui hirveän hyvin ja olivat muutenkin jotenkin helppoja lapsia, jos näin voi sanoa. Tietenkin oli peruskiukuttelua, mutta pääsääntöisesti rauhallisia ja mukautuvaisia lapsia. Ymmärrän että se auttoi paljon. Viihdyin myös kotona hirveän hyvin niissä arkiaskareissa. Muistan vain kuopuksen loppuraskauden missä olin aika poikki ja esikoinen oli vajaa kahden, mutta tuossakin sain aina nukuttua päiväunet. Minulla oli myös paljon äitikavereita joiden kanssa oltiin paljon ja jaettiin ilot ja surut. Nyt on lapset jo teini-ikäisiä ja muistelen toisinaan kaiholla niitä pikkulapsiaikoja.
Jep. Itsekin olen tavannut näitä äitejä joille lasten saaminen on ollut elämän suurin unelma ja pikkulapsiaika kuulemma parasta aikaa elämässä. Siis ihan siinä pikkulapsiarjen keskellä ovat sanoneet useita kertoja sen olevan elämänsä parasta aikaa. Ei mitenkään jälkeenpäin ruusuisesti muisteltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän urheilee, syö terveellisesti ja huolehtii myös itsestään. Näin on energiaa.
Huutaminen ja hermojen menetys on luonnekysymys. Toiset vaan ovat kärsivällisiä ja rauhallisia. He eivät tulistu sekunnissa ja osaavat hoitaa asiat muuten kuin raivoamalla. Se on varmasti myös kotoa opittu tapa.
Vierailija kirjoitti:
Se on niin yksilöllistä, ei voi verrata. Sinulla on muita vahvuuksia. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Aivan varmasti voi verrata sitä, onko kiva lapsuus vai onko roska lapsuus ap:n räyhäämistä ja haukkumista ja valittamista ja sohvalla röhnöttämistä kuunnellessa. Kyllä lapset sitä miettivät siinä hetkessä ja myöhemmin, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole työssä ja on perusterve, on aivan normaalia jaksaa hoitaa lapsiperheensä asiat ja olla kiva lapsilleen - toisella vanhemmalla on ehkä myös vaikutusta kokonaisuuteen. Kaikkien ei silti tarvitse olla samalla tavoin energisiä. Kun voimia on rajallisen tuntuisesti, on hyvä miettiä rakkauttaan lapsiin ja sen osoittamista ensisijaisesti muuhun tehoiluun suhteutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole työssä ja on perusterve, on aivan normaalia jaksaa hoitaa lapsiperheensä asiat ja olla kiva lapsilleen - toisella vanhemmalla on ehkä myös vaikutusta kokonaisuuteen. Kaikkien ei silti tarvitse olla samalla tavoin energisiä. Kun voimia on rajallisen tuntuisesti, on hyvä miettiä rakkauttaan lapsiin ja sen osoittamista ensisijaisesti muuhun tehoiluun suhteutettuna.
Miten tuo työssäkäymättömyys tähän liittyy?
Kyllä me työssäkäyvätkin pärjäämme ihan hyvin, ei vaan pidä takertua pikkuasioihin ja miettiä liikaa kaikkea. Se märehtiminen vie liikaa aikaa ja energiaa.
4:n työssäkäyvä hyvin selviävä äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla vertaamatta. Hyvä äiti voi olla monella eri tavalla ja energialla.
Paritalo on paskin asumismuoto ikinä. Sitten kun siihen sattuu rinnalle perhe missä vähän HAASTEITA niin morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla vertaamatta. Hyvä äiti voi olla monella eri tavalla ja energialla.
Ei tarvi edes olla hyvä, kyllin hyvä riittää.
Hän on sinut itsensä kanssa. Itse ottaisin asian joskus puheeksi hänen kanssaan, saattaa olla, että hänellä on hyvinkin rankka historia, mutta työstänyt ne asiat ja nyt osaa nauttia perusarjesta täysillä. Ihan eka asia on, että tämä naapuri ei vertaa itseään muihin. Ap taas tekee niin ja se voi olla se isoin erottava asia välillänne!
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on lääkitys kohdillaan ;)
Munkin äiti veti diapameja ja se oli hiton raskasta meille lapsille, kun piti jaksaa suorittaa äidin tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla vertaamatta. Hyvä äiti voi olla monella eri tavalla ja energialla.
Ei tarvi edes olla hyvä, kyllin hyvä riittää.
Just näin! Ja mun mielestä riittävän hyvään riittää sekin, että vanhempi myöntää oman vajavaisuutensa ja osoittaa lapsille, että on itsekin välillä erehtyväinen, mutta että kaikesta selvitään jollain tavalla. Vanhemman ei tarvitse osata ja tietää kaikkea, riittää että on avoin ja kertoo lapsille suoraan, ettei näiden tarvitse arvailla ja elää epätietoisuudessa. Oma äitini esitti kaikkivoipaa, mutta lapsena näin, miten kujalla hän aina oli. Siitä tuli turvattomuuden tunne, jota työstän edelleen. Olisi vaan joskus myöntänyt, ettei tiedä, mutta otetaan asiasta selvää.
Roolisuorittaja, tyypillisesti kilpailee verrokkiin vaikka ei haasta tuo vain sen paremmuutensa esille ja paritalo antaa lisäpontta kun pääsee osoittamaan silloin kun haluaa. Todellinen persoona voi olla tyystin muuta, varoisin kyllä, ottaisin etäisyyttä, ehkä muuttaisin muualle.
Ehkä se on ymmärtänyt jotain minkä itse ymmärsin vasta päälle viisikybäsenä.
Hänellä on lääkitys kohdillaan ;)