YRITYS PÄÄLLÄ 2014

Täällä on jännät paikat. Menkkojen pitäisi alkaa viimeistään huomenna, tosin mun mielestä olis pitäny jo tänään... Ovulaatiosta asti on lämpö pysynyt tasan 37:ssa ja viimeisen viikon posket ovat olleet ihan punaiset ja kuumottavat. Pieniä nipistelyjä myös tuntunut kohdun seudulla. Rinnat ovat aina aiemmin kipeytyneet viimeistään viikko ennen menkkoja, nyt niissä ei ole MITÄÄN kipuja tai turvotuksia. Positiivisin mielin ollaan siis :) Olisko nyt meidän vuoro?

KP 29/30 DPO 13 YK 4

Niin ja huomenna aamulla testaan! :)

Just kun pääsin sanomaan niin eiköhän se pärähtänyt hymynaama ovistestiin! Eli toivoa on, JES! ;)

Hormonihirviö voi vitsi miten jännittävää! Tule sitten heti aamulla kertomaan tulos, me jännitetään sun puolesta :D 

Juu, kyllä täytyy, Legolatar ja muut aiheesta keskustelleet, myöntää että omaan luonteeseen kuuluu sellainen "rivakkuus", roskat olis mieluiten vietävä heti eikä aamulla, mennään eikä meinata. Siksikin ehkä tuntuu pahalta, että mahdollista raskaaksi tuloa olisi odotettava vuositolkulla. Mutta toki siinä olisi ehdottomasti tärkeä kasvun paikka monessakin suhteessa. Kiirettä en myöskään asian suhteen halua kehittää, vaikka toive onkin kiihkeä. :)

Mutta en kuitenkaan haluaisi ajatella, että arvostaisin vähemmän nopeasti alkunsa saavaa lasta, kuin pidempään yritettyä raskautta. Varmaankin ajan kuluessa kasvaa niin toiveet lapsesta kuin myös odotukset ja paineet? Tiedä häntä, niin kuin sanoitte, asioilla on aina molemmat puolet!

Nyt kuulostaa Hormonihirviöllä tosi hyvältä!! Jännää :) Mulla ainakin menee raskaustoiveet aina heti, kun rinnat kipeytyy, ekassa raskaudessa ei nimittäin kipeytyneet paitsi vasta paljon myöhemmin.

Ja hyvä hyvä, Töpötin!

TildaDee kp4 yk5

Puhuin asiasta omalta kannaltani :) Tämä vauvanhankinta on myös mielen prosessi. Eri ihmiset kokee asiat erillä tavalla. Halusin jakaa omat ajatukseni, jos vaikka olisi muitakin samassa tilanteessa olevia. Tai sellaisia jotka pian päätyvät miettimään samoja asioita. Minua ainakin lohduttaa suuresti, jos tiedän että on muitakin jotka kokevat asiat samoin kuin minä. Tunteet saavat oikeutuksen ja koen olevani normaali kaikenlaisten ajatusteni kanssa. Silloin rentoudun ja on taas helpompi jatkaa vauvapuuhia stressaamatta. :)

Hei ihanat kuumeilijat, täällä pieni päivitys plussanneiden puolelta:

Oltiin tänään varhaisultrassa, pieni oikeassa paikassa, syke nähtiin ja kuultiin, fiilis on aika mieletön <3

Yhdyn LEGOLATAR sanoihisi. Mä muistan, kun yk3:n jälkeen itkin miehen kainalossa, että miten tämä voi olla näin vaikeaa. Nyt, kun yk7:n jälkeen tärppi kävi, niin tuo itku tuolloin tuntuu "tyhmältä", en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, nyt vaan on onnellinen fiilis. Moni juttu voi vielä mennä pieleen, mutta nyt voi jotenkin vapaammin hengittää, huomenna neuvola. Tsemppiä ihanat <3

Kukkaistyttö88 rv 6+5 la 4.6.

Ikävä kuulla Äiti11 tapahtuneesta, toivottavasti hormonipolilta saisit vastauksia. Osanottoni!

Tuosta mennään eikä meinata meiningistä itsellä on osittain samat fiilikset kun on jo tullut esiinkin. Jotenkin ei malttaisi millään odotella vaikka yk2 vasta menossa. Ties kuinka hulluiksi omat luulosairauteni kehittyvät jos ei pian tapahdu :) Toisaalta ymmärrän tuon odottaminen ja yrittäminen ja henkinen kasvu siinä yhteydessä mutta itse kun stressaan työnhakuja yms. niin haluaisi heti sen tärpin että osaisi näihin työllistymiismahdollisuuksiin suhtautua oikealla tavalla. No, katsotaan paljon ehtii aikaa kulua ennen tärppiä ja mikä se elämäntilanne sitten on, kaikkeenhan on joka tapauksessa sopeuduttava. Minkä kyllä tekee mielellään :)

Itse olen liikunnan suhteen aika lusmu. Paino ok normaalipaino, liikunta tapahtuu enimmäkseen koiran kanssa lenkkipoluilla (kävely, ei suinkaan juoksu;)) tai metsässä (sienestys on pop!). Satunnaisesti ratsastan miehen äidin pollella, mutta sekin on jäänyt vähemmälle.. Aina sitä suunnittelee tekevänsä enemmän mutta kummasti jää vain ajatustasolle :P

Nepala

Niin ja kiitos Kukkaistyttö88 kuulumisten jakamisesta. Kummasti saa hymyilemään kun kuulee muiden vauvatunnelmoinnista :) Hyvä että kaikki sujuu mallikkaasti!

Millä eri tavoin te kanssaihmiset käsittelette stressiä? Entä stressin purku? Monissa yhteyksissä on täällä tullut esiin se, että raskaaksi tuleminen voi aiheuttaa stressiä kuten tuhansia muitakin tuntemuksia. Toiset sanovat, että kun onnistuu päästämään stressistä irti, niin kummasti alkaa plussat poksahtelemaan.

Itse menetän stressaantuneena yöunet ja muutun entistä vauhdikkaammaksi. Kun on oikein kunnon stressi päällä, niin on vaikea pysähtyä ollenkaan. Vapaa-aikakin menee suhatessa, enkä kotonakaan malta istahtaa alas. Minun on myös vaikea sanoa ääneen olevani stressaantunut ja muutenkin puhuminen oman kumppanin kanssa on haastavaa. Stressistä yritän päästä eroon pyrkimällä olemaan tietoisesti läsnä hetkessä. Jotkut ihan itse kehittämät "mantrat" ja mindfulness-tyyppiset harjoitukset joskus auttaa. Ehkä ihan jo se, että tunnistaa oman stressin ja kiinnittää rauhoittumiseen huomiota, auttaa.

Stressinpurkukeinona mulla on lähes päivittäinen treenaaminen. Tosin keväällä jätin crossfitin vähemmälle ja oon siirtynyt lempeämpiin lajeihin kuten spinning, jooga ja perusjumppa. Ei halua riskeerata raskautumisyritystä. Toinen mitä teen iltaisin, kun mieheni ei ole kotona, on tv:n katselu. Siinä muiden draamaa seuratessa unohtaa omat jutut.

Iltaisin kieltämättä välillä itkettää, miksi emme ole vielä onnistuneet, mutta onneksi mieheni osaa löytää aina oikeat sanat lohduttamiseen. Nyt on ensimmäinen yrityskierros hormonihoitojen avulla, ja jännittää, kuinka käy. Rinnoissa on ollut arkuutta ja valkovuoto on muuttunut liukkaasta tahmeammaksi. Vatsassa tuntemuksia kaiken aikaa. Mutta nämä kaikki voivat ennakoida myös menkoista. Vielä en anna itselleni lupaa toivoa liikaa tai testata turhaa.

Mahtuuko uusi vielä matkaan? 

Mie oon nyt kaks päivää täällä lueskellu tätä palstaa, viimeyönäkin valvoin kolmeen kun jännittelin joka sivulla, että koska tulee plussa uutisia :D ja ihanaa kun tänne naiset oikeasti kirjoittelee ;) 

Olen siis 20v ulkomailla asuva ja nyt yritetään siis ensimmäistä kertaa avopuolisoni kanssa (minä elän aika vaihtelevaa elämää kun mies käy töissä ja ite hoidan kotia, mikä tosiaan käy välillä hieman tylsäksi kun tosiaan täällä missään ollaan vielä seuraava kuukausi, en tunne yhtääään ketään... , muutetaan aina 3-6kk välein uuteen kaupunkiin, ja ulkomailla olen vasta suurinpiirtein vuoden asunut niin ystäviä ei ole kuin kirjaimellisesti pari... ) nyt ensi elo-syyskuussa päästään sitten viimein pidempiaikaiselle paikkakunnalle, jopa 1,5 vuodeksi (jihuu) ei mitään käryä mihin, käsky vain käy. Siksi vauva olisi nyt tervetullut kun saadaan juureutua yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa. 

nyt on meneillään siis yk1 kp 24/28 ja kauhee jännitys et joko sais testailla. Kaikenmoisia "raskausoireita" on näkynyt ja kuulunut ja ny ehkä kierron loppuun mennessä vähän hälventynyt.. Nippailut senkun jatkuu.. Ainiin, ja e-pillerit lopetin, eli ensimmäinen kierto ilman..

Tulipas pitkä teksti... Hohhoi. Mutta joo, testipäivät mulla ois nyt alustavasti 18 ja 19.10 

Plussatuulia kaikille!! 

Yemk

kp24/28 yk1 

Kylläpä tuli sekava teksti ja typoja haha, enskerralla vaihdan ipadin läppäriin.... Hankalaa. . 

Lisaa ulkomaanelavia. Mahtavaa! (Olen itse asunut jo pitkaan pois Suomesta ja ainakin Toggolino myos ulkomailla.) Kaikille uusille munkin puolestani tasapuolisesti tervetuloa!

Aiti11, jaksamista. Uskoa ei saa menettaa, muista se! Pystyt raskautumaan ja viela tulee se pieni, joka pysyy menossa mukana.

On: Ma kavin ihan uteliaisuuttani otattamassa progesteroniarvot eilen ja tanaan sain tulokset. Aika ylhaalla oli, about 80 nmol/l. Onko jollain kokemusta naista? Arvo ylitti labran referenssin puolella asteella. Jollain hajua, mita siita voi paatella, siis muuta kuin sen, etta hormonia on riittavasti, ovis on tapahtunut ja keltarauhanen toimii? Itse olen kovin tyytyvaisena myhaillyt arvoani, joka lisasi mielenrauhaa, koska en ole ikina tikuttanut ovista. Ehka makin loydan ens kierrossa sen kuuluisan zenin. :-) 

t. Selva (37v) kp 24/27 yk 5

Täällä ei tullut kahta viivaa ainakaan vielä. Olin tosin näkevinäni tummemman kohdan siinä, mihin viiva pitäisi tulla, mutta niin olen kyllä aiemminkin nähnyt :D Ei kyllä vieläkään tunnu siltä että menkat alkaisivat. :) Yöllä alkoi uusi oire, hikoilu.

KP 30/30 DPO 14 YK 4

Heips taas kaikille!

Kiitos tervetuloa-toivotuksista, täällä saa kyllä niin lämpimän vastaanoton että mukava tulla kirjoittelemaan! Ja niin kuin joku tuolla jo sanoikin, mukavaa että täällä oikeasti keskustellaan, jopa niin paljon että ei meinaa perässä pysyä :) Pahoittelut kaikille niille, joilla on matkan varrella tullut nyt mutkia matkaan, ja tsemppiä nyt kovasti ikävien tunteiden kanssa. Tämä on niin herkkä asia, että pettymysten kanssa voi varmasti tuntua hyvinkin raskaalta, varsinkin jos on jo kauan aikaa yrittänyt...

Joku lisäsikin minut tuonne listalle, ja jos joku meinaa tuota listaa päivitellä, niin mulle voisi laittaa iäksi 28 :) En itse uskalla tuohon koskea etten vaan mene sekoittamaan koko listaa! :D Tänään mulla siis jo kp25/? , ja kovasti odottelen josko tässä kohta jotain alkaisi tapahtumaan. Olen aina kuvitellut tietäväni tarkoin milloin mulla ovulaatio on, mutta nyt en olekaan enää niin varma. Tässä kuussa tuntui että se olisi ollut jo heti menkkojen loputtua (kp8 tai kp9, kauheat jomotukset ja pistelyt toisella puolella ja sen jälkeen limojen tulo), mutta sehän tarkoittaisi sitä, että menkkojen pitäisi jo alkaa! Vai miten se menee, onko ovulaatio juuri noiden jomotusten aikaan vai niiden jälkeen, osaako joku sanoa siitä tarkemmin? Ovulaatiota en ole koskaan tikuttanut, joten en tuosta osaa sanoa. Tein eilen aamulla rtestin, mutta negaa se näytti... Ja tällä hetkellä ei tunnu yhtään miltään, ei menkkajomotuksia, ei turvotusta, ainoastaan iloisesti kukkiva naama ollut jo muutaman päivän, mikä enteilisi kyllä menkkojen tuloa! Pitää varmaan odotella vielä viikonloppuun, ja jos ei mitään tapahdu, voisi tehdä uuden testin. Viimeksi raskautta toivoessa minusta tuli oikea testien suurkuluttaja, eikä ainakaan vielä huvittaisi alkaa niitä kovin kotiin kantamaan :D

Haahuilija86, kp25/?, yk1

Onko teistä muutes kukaan tarkkaillut mitä kohdunsuulle tapahtuu kierron eri vaiheissa? (en lukenut koko pitkää keskustelua läpi joten en ole varma, pahoittelut jos siitä onkin ollut jo puhetta!) Viime kerralla raskautta yrittäessämme luin jostain keskustelusta, että sitäkin voi seurata, ja muistaakseni tein niin viime kerralla. Menkkojen aikaan, ainakin oman kokemukseni mukaan, kohdunsuu on pehmeä ja "aukinainen", ja on sellainen varmaan jonnekin ovulaatioon asti. Ovulaation jälkeen kohdunsuu menee kovemmaksi ja ikään kuin kiinni, aivan kuin valmistautuisi mahdolliseen raskauteen? Muistaakseni siinä kävi vielä niinkin, että kun raskaus oli alkanut, kohdunsuu "karkasi" ylemmäs niin, ettei sitä oikein pystynyt enää kunnolla tarkkailemaankaan :D Kuulostaako tämä aivan höpöltä hommalta, vai onko teillä tällaisesta "oireiden" tarkkailusta kokemusta? :D

Haahuilija86 mä itse en oo kauheesti uskaltanu tarkkailla kun siin. Kuitenki pieni riski tulehdukselle ja ite oon niin bakteerikammonen hehe. Mutta mulla on yleensä aina ollu tosi ylhäällä ja keskellä suoraan alaspäin (mitenköhän sen selittäisin).. :D Nyt paripäivää sitten ajattelin muuten vain kokeilla niin nupukka oli kova, ehkä pienesti auki, alhaalla ja taaksepäin kääntynyt.. Myöskin se kohtu siinä ympärillä sit tuntuu pehmosena... Muistan joskus pari vuotta sitten kun olin raskaana (jouduttiin keskeyttämään vk 9) niin lääkäri siinä kohtua tunnustellessa rv 5-6 tais tokasta jotenkin että hyvin tuntuu ja hyvin laskeutunut, en tiiä onko aivan yksilökohtaista mut mulla näin! 

Yemk kp25/28 yk1

Yemk, hyvä kun otit puheeksi, meinasinkin seuraavaksi sanoa ettei sitä kannata ehkä kovin kauheasti alkaakaan ronkkimaan, ettei pääsisi tulehtumaan tms! Ja nyt kun vähän googlettelin ja luin muitakin kokemuksia, ja yemk sinunkin kokemuksesi, niin täytyypä todeta, että nuo jutut ovat varmaan hyvinkin yksilö- ja jopa tilannekohtaisia :) Jänniä juttuja silti, ja ainakin itsellä tulee helposti tarkkailtua kaikkia mahdollisia asioita, jotka voisivat ehkä paljastaa mitä kropassa tapahtuu... :D

Pikainen päivitys puhelimella, lueskelen päivällä teidän kuulumisia tarkemmin :)

Nyt on taas toiveiden elättely täällä meneillään. Menkat nimittäin kesti vain 3 päivää ja aina tähän mennessä ovat luomuna kestäneet vähintään 6 päivää. Hyytymiä ja klimppejä ei ollut ollenkaan (Hyh hyh). Joten siksi kai taas elättelen toiveita raskautumisesta vaikka testi oli menkkojen alkamisaamuna nega. Tosin testi oli vanhentunut kuukausi sitten.

Ennen menkkoja alkoi häntäluukipu, joka jatkuu yhä vain. Ei ole sitäkään ikinä ennen ollut, kuten ei noin lyhyitä menkkojakaan.

No, jokatapauksessa en testaile, koska mahdotonhan se plussa nyt olisi, kun kp1:nä se oli selkeä nega. Mutta päästiin ainakin aloittamaan tämän kierron osalta yritys jo aiemmin ;D