Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin tapa jolla sinua on kiusattu/haukuttu?
29.08.2014 |
Nyt kun varsinkin nuorison keskuudessa kiertää tämä #kutsumua haaste, haluaisin kysyä, että mikä on pahin teidän kokema kiusaaminen tai haukkuminen? Nuorten ja lasten keskuudessa tuntuu olevan kovin yleistä kaikki nimettely ja töniminen, mutta kyllä sitä ikävä kyllä huomaa aikuistenkin seurassa työpaikoilla ja muualla :(
Mulla ehkä henk.koht eniten on loukannut kaikki "luuviulu" "hui miten laiha oot", en ikinä itse kommentoisi kenenkään painoa ja en koe, että kenelläkään on oikeutta kommentoida minunkaan painoani. Olen aina ollut laiha ja pysynyt laihana, ilman urheilua ja syömisten vahtimista, koen silti loukkaavana kauhistelut ja piilov*ttuilut omaa painoani kohtaan.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia, kyllä meitä tänne maailmaan mahtuu, isoja ja pieniä ja kaikki ollaan yhtä tärkeitä ja ihania <3 :)
Kommentit (61)
Nuorisopsykiatrisella osastolla aikoinaan eräs tyttö perusti "vihataan Saraa"-kerhon, jonka tarkoitus oli siis vihata ja syrjiä minua vain koska tämä vatipää luuli mun olevan ihastuneen hänen laitos-poikaystäväänsä. Tuntui aika pahalta tulla kiusatuksi paikassa, jossa sitä luulis olevan turvassa tälläseltä paskalta. (että terkut vaan Eevikselle sinne Lappeenrantaan!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-Mammojen miesviha. Se loputonta. Henkinen , fyysinen ja taloudellinen miesten hyväksikäyttö.
Allekirjoitukseksi lassukka, niin säästän teiltä miesvihaajilta vaivan.
T.Lassukka
Olin valmistumassa koulutukseni mukaiseen ammattiin ja kaverit oli kateellisia. Kutsuivat viikonloppubileisiin mukaan, mutta kukaan ei puhunut minulle koko aikana mitään. Joukon johtaja naureskeli viinaa vetäessään "se luulee olevansa joku tutkija".
En muista. Äiti kasvatti, että ei kannata jäädä vellomaan ja pahat sanat kannattaa laittaa sanojan puutteellisuuden piikkiin.
"Vedä maha sisään, mä en kehtaa kävellä sun kaa!!" 14v kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läskitisseistä haukuttiin, olin pullea poika. Olen nyt suht kondiksessa oleva mies, mutta silloin tällöin mulla on edelleen kompleksi tuosta rintakehästä joka ei ole miehekkään timmi. Mut mä kuittaan saman tien, että ei se tässä iässä tarvikaan olla. Nuo kiusaamisjutut oli kuitenkin jo 20v sitten.
ensin on esitetty kaveria ja kuunneltu henkilökohtaisia ongelmia, ja sitten ensi erimielisyyden sattuessa naurettu ja vittuiltu niillä asioilla julkisesti. turha varmaan mainita, että on entinen kaveri nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa eräs laitto liidun mun maitoon.
Nimittelyä. En muista kaikkea.
Tallilla pari kateellista kaveria, joiden kanssa oltiin aikaisemmin oltu samoissa porukoissa ja hoidettu hoitohevosiamme ja tehty tallia, alkoivat kutsua minua eräällä haukkumanimellä kun sain oman hevosen. Lempinimestä tehty nimiväännös, joka tarkoittaa hiukan yksinkertaista ja tyhmää ihmistä. Onneksi muut yksityisen omistajat ottivat porukoihinsa mukaan, joten en jäänyt suremaan.
Myöhemmin aikuisina ovat pyytäneet anteeksi käytöstään, sanoneet häpeävänsä sitä ja kertoneet sen johtuneen kateudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua haukkuu ainoastaan onneton ja henkisestä väkivallasta riippuvainen exäni, mutta se on hänellekin hankalaa koska emme ole varsinaisesti tekemisissä :D. Muut ihmiset elämässäni ovat tervepäisiä; koulussakaan en ole joutunut mitään kiusaamista kestämään. Tälle exälle on jostain syystä hirveän kova paikka se, että minulla on perhe toisen miehen kanssa, nähtävästi paljon onnellisempi avioliitto, ja parempi perhe-elämä. Eli savuavan kateellinen ja katkera raukka, joka ei ole itse koskaan osannut elää.
Mua yläasteella kiusas kaks tyttöä jotka oli ekalta asti samas luokas...naureskelua,:piilovittuilua, kerran luokassa ei ollu opettajaa. Istuin toisen kiusaajan eessä. Hän keksi nyppästä muka huomaamattomasti multa hiuksia päästä....se oli mulle tosi häpeällistä ja kun en uskaltanu oikee tehä mitää. Ne oli kiusannu joka päivä niin, että ahdisti ja pelotti mennä kouluun. Uskontotunnilla kerran toinen tuli muka halaamaan ja huomaamattomasti lättäs jonku lapun mun selkään. En tiedä mitä siinä luki kun onneksi opettaja sanoi mulle kun olin menossa ulos luokasta.
Kiusaaja ehti ottaa sen lapun pois...
Mutta yhden kerran, istuin linja-autossa. Ja itku kurkussa mielessäni rukoilin, että Jumala auta, kun en halua mennä kouluun...
Ja perille päästyä en enää sillon enää muistanut rukousta, mutta samalla kun kävelin kouluun sisälle, pelko hävis ja koko koulupäivänä nää kiusaajat ei tuntunu ees huomaavan mua.
Ne ei puhunu mulle mitään koko päivänä.
Enkä mä sillon tajunnu mistä se johtu, mutta jälkeenpäin.....:)
Ja olen kyllä uskossa, ja pari vuotta sitten Jumala puhui erään miehen kautta, tää mies ei tuntenut mua, mutta sanoi jotenkin näin: anna anteeksi heille, vaikka eivät sitä ansaitsisikaan.
Ja mä tiedän ketä hän tarkoitti..
Kiusaamisesta jäi todella pahat traumat ja monia vuosia pidin itteeni viallisena ja epänormaalina ja hetkellisiä ahdistuskohtauksia tuli kun välähti mielessä jokin hetki kiusaamisajoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköä on haukuttu tosi paljon ja mulla on monia komplekseja (osa ihan syystäkin) kropastani ja naamastani. Olen ruma ennemmin kuin kaunis mutta ihan normaalin näköinen sinänsä etten tiedä mikä se perimmäinen syy haukkumiseen oli.
Itse asiassa olen yhden ison plastiikkakirurgisen leikkauksen teetättänyt osittain noiden haukkumisten jättämien arpien takia (korjautin/pienensin rintani).
Jälkeenpäin ajatellen eniten satutti ja vaikutti tulevaisuuteen se ainainen ulkopuolelle jättäminen (ns. hiljainen kiusaaminen). Alkoi kouluaikoina ja kai olen jotenkin niin ärsyttävä ja vastenmielinen (ainakin olen aika sulkeutunut) että nykyäänkään ,36-vuotiaana, mulla ei ole yhtään ystävää. Kavereita/tuttuja on muutama mutta mua ei ikinä kutsuta mukaan minnekään ja kiva esim. Facessa nähdä miten muut ovat olleet isolla porukalla lasten kanssa rannalla/ kahvilla / keikalla / tyttöjen iltaa viettämässä. Kaikki uudet tuttavuudet jää tosi pinnallisiksi ja ihan leikkipuistoon mennessä kukaan ei ole huomaavinaan.
Eräs tuntematon mies yhteisissä juhlissa tokaisi, että minun on varmasti vaikea löytää miestä tämän näköisenä. :D Olin ihan hämmästyksissäni enkä osannut edes vastata mitään. En ole ruma, on ollut hyviä parisuhteita.. Oliko sitten tarkoituksena loukata vaan, mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks ei nää toista sivua ellei kommentoi?!?
Syrjiminen, ulkopuolelle sulkeminen ja suoranainen haukkuminen / vähättely... Nostetaan esimerkiksi ala-asteen pulpettijärjestys: "Saimme" (eli luokan suositut saivat) päättää itse, miten pulpetit sijoitetaan. Jotenkin mystisesti luokkaan ilmestyi yksi suuri pulpettiryhmä sekä toinen pienempi, jossa taisi olla vain neljä paikkaa (kun oppilaita luokalla oli yli 20) - paikat minulle sekä muille kiusatuille. Opettaja ei puuttunut järjestelyyn mitenkään.
Keskustelut erään ihmisen kanssa taas sujuivat useimmiten tähän tyyliin:
hän: "Sulla on hiukset kiharalla"
minä: "Joo."
hän: "Ei sovi sulle ollenkaan."
Eli kyllä tuota suoraa sanoin haukkumista / vähättelyäkin sai kuulla. Kaikkea tuota kun jatkui sen suunnilleen kymmenisen vuotta, niin kyllähän siitä jäljet jäi. Itsetuntoni on ollut aivan helvetin huono. Käyttäytymiseni selvästi on sellaista, että odotan automaattisesti muiden reagoivan minuun negatiivisesti. Siksi vähättelen itseäni jo valmiiksi, tavallaan etteivät muut saisi kokea sitä että pääsivät iskemään heikkoon kohtaan kun näytän jo tiedostavan ne itsekin. Hirveän inhottava asenne (minulla siis), olen ollut suorastaan ilmapiirin pilaaja... On vaan ollut niin vaikea luottaa siihen, että ihan oikeasti minulla on nykyään oikeita ystäviä eivätkä kaikki halua kääntyä minua vastaan. Jospa tässä pikkuhiljaa onnistuisi päästämään irti, kun kiusaaminen päättyi kuitenkin jo suunnilleen 8 vuotta sitten.
Asiakaspalvelussa työskennellessäni kuulin jatkuvasti huorittelua ja tappouhkauksiakin.
Mä yritin itsemurhaa ja kotiuduin sairaalasta. Opettaja oli vahingossa möläyttänyt missä oon ollut pari viikkoa. Olin matkalla koulusta kotiin kun viereisellä jalkakäytävällä pari meidän luokkalaista tyttöä huusi mulle et kuulin et olit sairaalassa HULLU lesbo me oltais haluttu et sä olisit kuollu. En ole lesbo edelleenkään eikä siinnä mitään.
Paras ystäväni inhosi koulussa liikuntaa. Minä myös kun ihmiset kiusasivat mua aikaisen puberteetin takia. Mun ystävää heitettiin naamaan koripallolla että se tarvitsi sen jälkeen silmälasit ja mun päähän pojat aina potki jalkapalloja kovaa että sattui. Kerroin opettajille mutta he olivat sitä mieltä että mun pitäisi vaihtaa koulua. Olen aina vaihtanut.
Minua kiusattiin jo päiväkodissa ja esikoulussa sen takia että olen adoptoitu ja eri jäköinen. En yhtä tärkeä lapsi kuin biologiset lapset. Inhosin uhtä poikaa joka joka aamu sanoi saman asian minulle. Senkin neekeri sun ei pitäis olla täällä mene pois. Enkä edes ole tummaihoinen.
Minua hakattiin bussipysäkillä sen takia kun olin meikannut. Pikku pojat sanoi mulle et mun ei pitäis meikkaa ku oon niin ruma jo valmiiksi. Eniten satutti että pysäkillä oli muita aikuisia eikä kukaan auttanut ja tämä tapahtui 2006 vuonna espoossa.
Metrossa mua hiplailtiin paidan alta ja alushousuista eikä kukaan auttanut.
musta mies käveli itiksessä minua vastaan ja huusi mulle HULLU.
Minussa on kai joku magneetti joka vetää idiootteja puoleensa. Lapsena olin suosittu kun olin varakkaasta perheestä ja minulla oli hyvät lahjat muille lapsille ja en kiusannut ketään koska tiesin miltä tuntuu olla kiusattu. Paitsi omaa siskoa kiusasin joskus. Ei minua harmita se että mulla ei ole satoja ystäviä jotka on harakoita ja käyttää hyväkseen. Mielummin vietän aikaa muutaman hyvän ystävän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 10:23"]
Eli kyllä tuota suoraa sanoin haukkumista / vähättelyäkin sai kuulla. Kaikkea tuota kun jatkui sen suunnilleen kymmenisen vuotta, niin kyllähän siitä jäljet jäi. Itsetuntoni on ollut aivan helvetin huono. Käyttäytymiseni selvästi on sellaista, että odotan automaattisesti muiden reagoivan minuun negatiivisesti. Siksi vähättelen itseäni jo valmiiksi, tavallaan etteivät muut saisi kokea sitä että pääsivät iskemään heikkoon kohtaan kun näytän jo tiedostavan ne itsekin. Hirveän inhottava asenne (minulla siis), olen ollut suorastaan ilmapiirin pilaaja... On vaan ollut niin vaikea luottaa siihen, että ihan oikeasti minulla on nykyään oikeita ystäviä eivätkä kaikki halua kääntyä minua vastaan. Jospa tässä pikkuhiljaa onnistuisi päästämään irti, kun kiusaaminen päättyi kuitenkin jo suunnilleen 8 vuotta sitten.
[/quote]
Ihan kun omalta näppikseltäni, kiusaamien voi jättää kamalat jäljet. Vielä 3-kymppisenäkin on vaikea uskoa että joku voisi oikeasti pitää minusta.
Tyttöjen harjoittama koulukiusaaminen oli pahinta. Pojista selvisin karjaisemalla. Mutta nämä pikkuprinsessat! Aikuisten edessä oltiin niin hyväkäytöksisiä ja varhaiskypsiä, mutta odotapas kun päästään pois näköetäisyydeltä... Nämä kaksi tyttöä tuhosivat itsetuntoni vuosiksi ja vasta nyt, 29-vuotiaana, alan päästä siitä kaikesta yli. Manipulointi oli todella törkeää. Ensin esitettiin ystävää, sitten vedettiin matto alta. Sama toistui uudelleen ja uudelleen, ja minä hölmö hyväuskoinen annoin kerta toisensa jälkeen anteeksi. Näille tytöille olin läski, ruma, nolo, köyhä, kommariperheen nolo kakara, lapsellinen, liian lyhyt, liian kalpea, liian outo, liian kiltti, naurettava, hävettävä jne jne. Mikään ei kelvannut, aina olin vaan "huonompaa luokkaa" kuin nämä keskiluokan kakarat. Tytöt, jos te luette tätä niin palakaa helvetissä. Toivottavasti joskus tajuatte mitä teitte. Terveisiä vaan Keski-Suomeen,
Helsingissä Meridea nimisessä työpaikassa joku helsinkiläinen läski entinen jenkkifutaaja pomo kiusasi firman juhlissa turkulaisia työntekijöitä sadan ihmisen edessä. Samassa frimassa oli myös pieni tietoturvarunkkari, joka oli varmaan 165 ja hän piti sitä myös mukavana toimintana. Sen jälkeen en ole pitänyt helsinkiläisiä kovinkaan mukavina ihmisinä, ne muutamat turkulaiset kun olivat tuon oksettavan paskatyöpaikan mukavimpia työntekijöitä tai tunsin heistä vain yhden, mutta silti.