Mikä on pahin tapa jolla sinua on kiusattu/haukuttu?
Nyt kun varsinkin nuorison keskuudessa kiertää tämä #kutsumua haaste, haluaisin kysyä, että mikä on pahin teidän kokema kiusaaminen tai haukkuminen? Nuorten ja lasten keskuudessa tuntuu olevan kovin yleistä kaikki nimettely ja töniminen, mutta kyllä sitä ikävä kyllä huomaa aikuistenkin seurassa työpaikoilla ja muualla :(
Mulla ehkä henk.koht eniten on loukannut kaikki "luuviulu" "hui miten laiha oot", en ikinä itse kommentoisi kenenkään painoa ja en koe, että kenelläkään on oikeutta kommentoida minunkaan painoani. Olen aina ollut laiha ja pysynyt laihana, ilman urheilua ja syömisten vahtimista, koen silti loukkaavana kauhistelut ja piilov*ttuilut omaa painoani kohtaan.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia, kyllä meitä tänne maailmaan mahtuu, isoja ja pieniä ja kaikki ollaan yhtä tärkeitä ja ihania <3 :)
Kommentit (61)
Luokkakaverini usutti poikakaverinsa pahoinpitelemään minut.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 17:29"]
Läskitisseistä haukuttiin, olin pullea poika. Olen nyt suht kondiksessa oleva mies, mutta silloin tällöin mulla on edelleen kompleksi tuosta rintakehästä joka ei ole miehekkään timmi. Mut mä kuittaan saman tien, että ei se tässä iässä tarvikaan olla. Nuo kiusaamisjutut oli kuitenkin jo 20v sitten.
[/quote] Olet varmasti tosi hot mies!! <3
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 17:17"]
"Vedä maha sisään, mä en kehtaa kävellä sun kaa!!" 14v kaveri
[/quote]
Kamalaa :( Mulle tuli tästä mieleen, kun erään kaverini (silloin 11v) äiti oli käskenyt/opettanut vetämään mahaa sisään, että näyttäisi laihemmalta. Kyseessä oli vielä ihan normaalipainoinen pikkutyttö, olin itse saman ikäinen mutta ihmettelin tuota jo silloin ja puistattaa edelleen ajatella sitä äitiä :(
Tuntuu oudolta, mutta kaikista eniten minua satutti, kun yläasteella pojat haukkuivat huoraksi. Olin siis ruma ja ujo neitsyt, enkä ollut koskaan elämässäni edes suudellut ketään tai pitänyt ketään poikaa kädestä kiinni. En tiedä, mikä tuossa huorittelussa on. Vieläkin satuttaa, vaikka pitäisi jo tietää paremmin.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 14:55"]
Tuntuu oudolta, mutta kaikista eniten minua satutti, kun yläasteella pojat haukkuivat huoraksi. Olin siis ruma ja ujo neitsyt, enkä ollut koskaan elämässäni edes suudellut ketään tai pitänyt ketään poikaa kädestä kiinni. En tiedä, mikä tuossa huorittelussa on. Vieläkin satuttaa, vaikka pitäisi jo tietää paremmin.
[/quote]
Lisään vielä, että kyseessä ei siis ollut mikään ohimenevä huorittelu tyyliin "pois tieltä, läski huora" tms. Tiedän, että jotkut miehet (ja naisetkin) käyttävät sanaa huora ihan kuin se tarkoittaisi vain naispuolista kusipäätä.
Siitä minun "huoruudestani" tosiaan haukuttiin ja puhuttiin aika usein. Mikä oli todella hämmentävää, mutta silti satutti enemmän kuin mikään muu haukkuminen.
Ex haukkui että olen jakorasia, patja (koska minulla oli ollut enemmän edellisiä suhteita kuin hänellä), silikonireisi (tarkoitti varmaan selluliittia) ja vielä sanoi, että tekisi mieli hakata mua niin kauan että kuolen.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 10:23"]
Syrjiminen, ulkopuolelle sulkeminen ja suoranainen haukkuminen / vähättely... Nostetaan esimerkiksi ala-asteen pulpettijärjestys: "Saimme" (eli luokan suositut saivat) päättää itse, miten pulpetit sijoitetaan. Jotenkin mystisesti luokkaan ilmestyi yksi suuri pulpettiryhmä sekä toinen pienempi, jossa taisi olla vain neljä paikkaa (kun oppilaita luokalla oli yli 20) - paikat minulle sekä muille kiusatuille. Opettaja ei puuttunut järjestelyyn mitenkään.
Keskustelut erään ihmisen kanssa taas sujuivat useimmiten tähän tyyliin:
hän: "Sulla on hiukset kiharalla"
minä: "Joo."
hän: "Ei sovi sulle ollenkaan."
Eli kyllä tuota suoraa sanoin haukkumista / vähättelyäkin sai kuulla. Kaikkea tuota kun jatkui sen suunnilleen kymmenisen vuotta, niin kyllähän siitä jäljet jäi. Itsetuntoni on ollut aivan helvetin huono. Käyttäytymiseni selvästi on sellaista, että odotan automaattisesti muiden reagoivan minuun negatiivisesti. Siksi vähättelen itseäni jo valmiiksi, tavallaan etteivät muut saisi kokea sitä että pääsivät iskemään heikkoon kohtaan kun näytän jo tiedostavan ne itsekin. Hirveän inhottava asenne (minulla siis), olen ollut suorastaan ilmapiirin pilaaja... On vaan ollut niin vaikea luottaa siihen, että ihan oikeasti minulla on nykyään oikeita ystäviä eivätkä kaikki halua kääntyä minua vastaan. Jospa tässä pikkuhiljaa onnistuisi päästämään irti, kun kiusaaminen päättyi kuitenkin jo suunnilleen 8 vuotta sitten.
[/quote]
Tuo on muuten ihan mielenkiintoista. Olen itsekin entinen koulukiusattu, ja minäkin edelleen odotan tuota kaikkien negatiivista suhtautumista ja yritän kertoa omat vikani ennen kuin muut niistä alkavat nälviä. Tavatessani uusia ihmisiä esittelen itseni suunnilleen "hei olen Niina ja joo, minulla on valtava nenä ja mitäänsanomattomat rotanhäntähiukset ja ihan kummallisen muotoinen kroppa, mutta yritän kuitenkin olla ihan mukava tyyppi". Jessus.
Ja jos teen töissä jonkun mokan, olen heti itse kertomassa sen kovaan ääneen ettei vaan joutuisi seuraamaan sitä muiden "salavihkaista" silmienpyörittelyä ja virnuilua, ihan kuin en itse ymmärtäisi mistä on kyse. Asiaa ei auta edes se, että minulla on todella mukavat työkaverit ja pidän työstäni, vaikka mokaankin niin tuollaista ei edes tapahtuisi, olen varma siitä.
Mistähän niitä itsetuntoja saisi ostaa...
7.luokalla ryhmäytymistunnilla miespuolinen opinto-ohjaaja sanoi, että sössötän. Olipa kiva sitten siinä ilmaista itseään. Olen siitä lähtien ollut korostuneen tietoinen puheestani. Mutta opo: Et onnistunut tavoitteessasi. Minä uskalsin ja osasin alentamisyrityksestäsi huolimatta. Olen nykyään opettaja.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 07:58"]
Minua haukkuu ainoastaan onneton ja henkisestä väkivallasta riippuvainen exäni, mutta se on hänellekin hankalaa koska emme ole varsinaisesti tekemisissä :D. Muut ihmiset elämässäni ovat tervepäisiä; koulussakaan en ole joutunut mitään kiusaamista kestämään. Tälle exälle on jostain syystä hirveän kova paikka se, että minulla on perhe toisen miehen kanssa, nähtävästi paljon onnellisempi avioliitto, ja parempi perhe-elämä. Eli savuavan kateellinen ja katkera raukka, joka ei ole itse koskaan osannut elää.
[/quote]
samikset, mikä näitä exiä vaivaa
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 16:00"]
7.luokalla ryhmäytymistunnilla miespuolinen opinto-ohjaaja sanoi, että sössötän. Olipa kiva sitten siinä ilmaista itseään. Olen siitä lähtien ollut korostuneen tietoinen puheestani. Mutta opo: Et onnistunut tavoitteessasi. Minä uskalsin ja osasin alentamisyrityksestäsi huolimatta. Olen nykyään opettaja.
[/quote]
Mua omat vanhemmat nälvi sössöttämisestä ja matkivat pilkallisesti. Eivät kuitenkaan vieneet puheterapeutille. Eivät myöskään onnistuneet hekään, olen uskaltanut nyt aikuisena jopa esiintyä ihmisjoukon edessä ja esiintymisiäni on pidetty hyvinä.
Ryssittely, ulkopuolelle jättäminen, tappouhkaukset, väkivalta, pyörän hajottaminen ja auton päälle räkiminen. Loppui vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle.
Naurettu ulkonäölleni.
Kun aloitin meikkaamisen.
Supittivat nauroivat ja osoittelivat ja kyseessä oli pojat..
Mutta siitähän on nyt jo 8 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kasiluokalla kemiantunnilla yksi poika uhkasi heittää jotain happoa naamalleni, kun olin kuulemma niin ruma. Sen jälkeen aloin saada paniikkikohtauksia ja pinnata tunneilta.
Muutenkin sain kuulla vaikka mitä nälvimistä: vaatteista, ulkonäöstä, vanhempien ammateista. Luokkani tytöt olivat välillä kavereitani, välillä puolestaan jättivät minut ulkopuolelle. Opin häpeämään kaikkea itsessäni eikä se häpeä ole poistunut vieläkään, vaikka noista tapahtumista on jo parikymmentä vuotta.
Yksi mies, jota tapailin, haukkui huoraksi, rumaksi, läskiksi ja jälkeenjääneeksi. Eron jälkeen häiriköi ja kiusasi monin tavoin.
Mulla aika lailla samat kokemukset, ja parikymmentä vuotta sitten.
Pahinta oli ulkopuolelle sulkeminen ja syrjiminen, sekä se että piti oikeasti pelätä turvallisuutensa puolesta.
Arvottomuuden tunne jäi minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Ex haukkui että olen jakorasia, patja (koska minulla oli ollut enemmän edellisiä suhteita kuin hänellä), silikonireisi (tarkoitti varmaan selluliittia) ja vielä sanoi, että tekisi mieli hakata mua niin kauan että kuolen.
Kilttimies
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun varsinkin nuorison keskuudessa kiertää tämä #kutsumua haaste, haluaisin kysyä, että mikä on pahin teidän kokema kiusaaminen tai haukkuminen? Nuorten ja lasten keskuudessa tuntuu olevan kovin yleistä kaikki nimettely ja töniminen, mutta kyllä sitä ikävä kyllä huomaa aikuistenkin seurassa työpaikoilla ja muualla :(
Mulla ehkä henk.koht eniten on loukannut kaikki "luuviulu" "hui miten laiha oot", en ikinä itse kommentoisi kenenkään painoa ja en koe, että kenelläkään on oikeutta kommentoida minunkaan painoani. Olen aina ollut laiha ja pysynyt laihana, ilman urheilua ja syömisten vahtimista, koen silti loukkaavana kauhistelut ja piilov*ttuilut omaa painoani kohtaan.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia, kyllä meitä tänne maailmaan mahtuu, isoja ja pieniä ja kaikki ollaan yhtä tärkeitä ja ihania <3 :)
No kyllä mua ylipainoisena loukkaa ekana toi sun pro Ana asenne. Kiitti vaan.
En muista moniakaan asioita, joiksi minua on haukuttu, oikeastaan vain kaikkein huvittavimmat: vitun homo (olin tyttö), apina, ja muut ala-astelaisten älynväläykset. Kauheaa oli kuitenkin se jatkuva vihamielisyys millä minuun suhtauduttiin. Ihan vain se tunne että minua ei haluta joukkoon mukaan.
Mä olin tosi laiha nuorena, söin kuitenkin normaalisti. Olin luuviulu, luikku jne.
Mua myös haukuttiin rumaksi.
Kerran mun päälle eräs räki, se oli paha. Lisäksi sitä tönimistä ja joskus nyrkiniskuja käsivarteen (hermoon).
Minä heikko tyttö ja pojat asialla. Onneksi mulla oli kuitenkin tyttökavereita, jotka ei hylkineet.
Pakko vielä kertoa tää. Viime viikolla näin yhden pahimmista kiusaajista.
Ihan reppana. Sinne se käveli bussipysäkille kun taas mä istun omaan benziini. Nautin siitä tilanteesta.
Toimen oli se kun eräs kiusaaja tuli baarissa sanomaan "susta on tullut tosi hyvännäköinen"
Joopajoo, ihan oon kuule aina ollut tän näköinen, ei oo leikelty ei mitään muuta kuin tän näköinen kun oon aina ollut!
Yks pyys facebookissa anteeksi. Annoin anteeksi!
Homovastaisilla sanoilla on solvattu satoja kertoja. Jokin sellainen oli kutsumanimeni vaasan lyseon lukiossa edelleen 2000-luvulla. Tytötkin voi solvata samalla sanalla samalla tavalla kuin pojat.
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisilla sanoilla on solvattu satoja kertoja. Jokin sellainen oli kutsumanimeni vaasan lyseon lukiossa edelleen 2000-luvulla. Tytötkin voi solvata samalla sanalla samalla tavalla kuin pojat.
En muuten ole homo ja vaikka olisin niin se on homovastaista.
Kiskottiin fyysisesti turpaan. Muuan poika yritti penkiltä hypäten potkasta vauhdilla takaraivoon keskellä käytäviä, minkä jälkeen napsahdin ja mätkin koko nulikan muusiksi. Kiusaamista oli silloin kestänyt 9 vuotta.