Salkkarit:Lähtisitkö sinä töihin jos äitisi makaisi ammuttuna sairaalassa?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 04:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:24"]

Kun Helillä ja Katrilla oli kiire lähteä takaisin koteihinsa kun TYÖT osottaa.

Silti kehottivat Lassea hakemaan sairauslomaa :O.

Kuinka moni palstamammoista vastaavassa tilanteessa menisi töihin?

Juu, sarja on fiktiota, tiedän :).

[/quote]

Pakkohan sitä on töihin mennä jos työpaikan haluaa pitää.

[/quote]

Minä vähät välittäisin tuollaisessa tilanteessa, että säilyisikö työpaikkani vai ei. Kun elämässä ollaan tarpeeksi vakavien asioiden äärellä, niin silloin vasta huomaa mitkä asiat todella merkitsevät ja mitkä eivät. Työ alkaa silloin tuntumaan hyvin toisarvoiselta asialta.

Jos työpaikkani lähtisi tuollaisessa tilanteessa altani, niin sitten se lähtisi. Ei siinä sen kummempaa. Työpaikkoja tulee kyllä uusia, mutta menetettyä läheistä ihmistä ei takaisin saa.
[/quote]

Tuskin sairas jaksaa seuralaisia 24/7. Hyvin ehtii käymään myös töissä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 05:54"]

Paulahan on aivan saatanan ärsyttävä!!! Lasse hyppelee varmaan riemusta heti, kun sairaalahuoneen ovi sulkeutuu. Tytötkin pakkailee laukkujaan vimmalla, että ehtivät maasta pois, jos tuo vittumainen jäkättäjä sattuisikin heräämään.

[/quote]

Olen toivonut jo monta vuotta että Paula kuolis tai poistuis muulla tavalla sarjasta lopullisesti! Aina kun olen luullut että "jes, se on poissa" niin eikö se ole jo kohta takasin. :D

Paulassa ei ärsytä nämä, mitä oudoimmat juonenkäänteet. Vaan se, että Paulaa näyttelevä Johanna Nurmimaa ei osaa näytellä! Paistaa liikaa Johannan teatterinäyttelijän ura läpi, jossa ylinäytellään. Tämä ei näyttelytapa ei sovi ollenkaan telkkariin!!! Emme istu katsomossa 100metrin päässä, vaan muutaman metrin päästä telkkarista. Näemme kyllä, jos joku hahmo on suuttunut tms. Sitä ei tarvitse ylikorostaa näkyvästi! Telkkarissa näkyy myös pienet ilmeet ja eleet, onhan heillä videokamerassa zoomi!

Ei sitä niin vain voi lopettaa elämästä vaikka sukulaisille tai ystäville sattuisi mitä.

Omat lapset ja puoliso on taas ihan toinen juttu.

Äitini kuoli lyhyehkön sairauden jälkeen ja 2h kuolemasta olin pojan (9v.) kanssa sairaalassa kontrollikäynnillä.

Olin luvannut hänen kanssaan sinne mennä ja poikaa pelotti/jännitti joten ei auttanut kuin kasata itsensä mutta toki olo oli surullinen mutta onneksi pystyin toimimaan normaalisti.

Äidilleni lapsenlapset olivat rakkaita joten hän tuskin pahastui vaikka elämä ja arki "jatkui" heti....

Miten sitten tuollaisessa tilanteessa pystyy keskittymään työntekoon? Eikö se läheisen sairaus/kuolema kuitenkin ole väistämättä koko ajan mielessä ja vaikuta siihen keskittymiseen ja työn laatuun?

Hoidossahan tuo on jo, että duuniin tai kaljalle!

Eiköhän tuo ollut muulle Sievisen perheelle lottovoitto... No se poika saattaa asiaa surra koska vasta lapsi eikä äidin kuviot niin hahmotu. Kuitenkin Paula taas kerran selviää tuostakin sillä eihän siitä pääse ikinä eroon.