Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä yllätti lapsiperhearjessa eniten?
Olen ensimmäistä odottava ja jännittää niin kamalasti!
Mikä lapsiperhearjessa on yllättänyt eniten - negatiivisesti tai positiivisesti? Kakkavaippojen määrä, yöunien vähyys, työnteko, lapsen hoitoon laittaminen, useamman lapsen isot luonne-erot, teini-iän helppous?
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Yhteiskunnan lapsiperheiden palvelujen jäätävän surkea taso.
Yleinen lapsivihamielisyys.
Ilmainen neuvola. Lapsilisät. Päiväkodit, eskarit. Mitä tarvitsisit lisää vai onko noiden taso huono?
Meillä ainakin oli huono päivähoitotilanne kunnassa. Ainoastaan perhepäivähoitoa pienille, paikat kiven takana ja ihan tuurissaan millaisen paikan sai. Meillä kävi tässä huono tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätys on ollut, että lapsemme ei herääkään aamuisin viideltä tai kuudelta, vaan siinä seitsemän-kahdeksan välillä.
En myöskään ole koskaan ajatellut, että kun yöllä joutuu heräilemään ja nousemaan ylös sängystä, niin kusihätä aktivoituu nopeasti.
Muita yllätyksiä oli ehkä, että miten kaikki lapsettomat kaverit eivät oikeastaan voisi olla vähempää kiinnostuneita mitä kuuluu. En nyt odottanut mitään ihmeellisiä, mutta en kyllä sitäkään että kiinnostus on ihan aidosti tasan nolla.
Kyllä toisen lapsiperhearki niin tylsän tympeää ettei se ketään lapsetonta vois vähempää kiinnostaa.
Jos on ihan eri elämäntilanteet ja harrastukset niin harva jaksaa olla kiinnostunut.
Jäljelle jää vain lähiomaiset ja sitten vain hakemaan uutta seuraa samassa elämäntilanteessa elävistä jotta jotain yhteistä löytyisi.
En tiennyt kuinka valtava se rakkauden tunne on omaa lasta kohtaan ennen kuin sain lapsen syliin😍 eikä vähene vaikka olis useampi lapsi!!! Jokaista rakastaa ihan valtavasti vaikka olisi lapsen kanssa haasteitakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun koko ajan piti olla saapuvilla ja koko ajan joku oli vailla jotain minulta. Vauvan kanssa ei voinut uppoutua ajatuksiin vaan toisella korvalla piti kuunnella, kuuluuko mitään. Taaperon kanssa piti olla tarkkana, jos mitään ei kuulunut, silloin oli jotain meneillään.
Sama homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanasti sanottu, olen aivan samaa mieltä asiasta!!! 😍😍😍
T. Kolmen pienen lapsen onnellinen äiti 🥰
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kuinka valtava se rakkauden tunne on omaa lasta kohtaan ennen kuin sain lapsen syliin😍 eikä vähene vaikka olis useampi lapsi!!! Jokaista rakastaa ihan valtavasti vaikka olisi lapsen kanssa haasteitakin.
Ihanasti sanottu, olen aivan samaa mieltä kanssasi! 😍😍😍
T. Kolmen pienen lapsen onnellinen äiti 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei alussa t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ollut olemassa käsitettä oma aika. Olet valmiudessa 24/7.
Jälkikäteen oman vajavaisuuden huomaaminen. Juu, tein parhaani, mutta vanhemmat epäonnistuvat aina. Onneksi lapsista tuli yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.
Positiivisesti yllätti rakkauden määrä. Edelleen, omien lasten aikuistuttua, tunnen silkkaa iloa, kun soittavat / tulevat käymään. Perheen sisäpiirihuumori on mahtavaa. Mulla on superhienot lapset.
Nämä yllätti:
-miten erilaista on rakkaus lapseen kuin muihin ihmisiin.
-miten paljon sisarukset saa rakkautta toisiltaan
-miten erilaisia eri vauvat on perusluonteeltaan, jo alusta lähtien
-miten vähillä yöunilla selviää
-miten päivät ovat joskus tosi pitkiä mutta vuodet lyhyitä
-miten en voi ymmärtää, mihin olen elämääni käyttänyt ennen lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että tukiverkostoa ei ole vaikka niin meille uskoteltiin.
Kukaan kummeista ei halua hoitaa lasta, mummot ja ukit on toiset aina töissä ja toiset lähellä asuvat eläkeläiset niin kiireisiä että eivät hoida juuri ikinä, kesälläkin pitää olla viikonloput ja loma-ajat mökillä ettei tarvitse osallistua hoitoon ja lasta ei voi kuulemma mökille ottaa . Lapsi on 3v ja ei ole ollut koskaan mm. kokonaista viikonloppua hoidossa, ihan maksimissaan vuorokauden ja se on mennyt meillä vanhemmilla aina vain palautuessa kun lapsi on erityislapsi joka ei koskaan pysähdy vaan liikkeessä 24/7 ja heräilee monesti yössä. Ollaan nyt toisen lapsen synnyttyä oltu niin loppu että jopa mietitty eri osoitteisiin muuttoa että saisi nukkua joskus
Vierailija kirjoitti:
Se että tukiverkostoa ei ole vaikka niin meille uskoteltiin.
Kukaan kummeista ei halua hoitaa lasta, mummot ja ukit on toiset aina töissä ja toiset lähellä asuvat eläkeläiset niin kiireisiä että eivät hoida juuri ikinä, kesälläkin pitää olla viikonloput ja loma-ajat mökillä ettei tarvitse osallistua hoitoon ja lasta ei voi kuulemma mökille ottaa . Lapsi on 3v ja ei ole ollut koskaan mm. kokonaista viikonloppua hoidossa, ihan maksimissaan vuorokauden ja se on mennyt meillä vanhemmilla aina vain palautuessa kun lapsi on erityislapsi joka ei koskaan pysähdy vaan liikkeessä 24/7 ja heräilee monesti yössä. Ollaan nyt toisen lapsen synnyttyä oltu niin loppu että jopa mietitty eri osoitteisiin muuttoa että saisi nukkua joskus
Vuorotelkaa ihmeessä toistenne kanssa öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotipaikka-asioita ei kyllä osannut ajatella ollenkaan ennen kuin kuopuksen kohdalla. Sillä on iso merkitys koko arkeen mistä paikan saa ja millainen päiväkoti on. Esikoisella meni päiväkotiaika tosi mukavasti lähimmässä kunnallisessa päiväkodissa. Kuopuksen ensimmäinen päiväkoti sellainen, että aamulla hirvitti jättää sinne alle 2 vuotiasta. Onneksi saatiin siirrettyä toiseen päiväkotiin 4km lähemmäs kotia, se on ihana paikka.
Vierailija kirjoitti:
Se että tukiverkostoa ei ole vaikka niin meille uskoteltiin.
Kukaan kummeista ei halua hoitaa lasta, mummot ja ukit on toiset aina töissä ja toiset lähellä asuvat eläkeläiset niin kiireisiä että eivät hoida juuri ikinä, kesälläkin pitää olla viikonloput ja loma-ajat mökillä ettei tarvitse osallistua hoitoon ja lasta ei voi kuulemma mökille ottaa . Lapsi on 3v ja ei ole ollut koskaan mm. kokonaista viikonloppua hoidossa, ihan maksimissaan vuorokauden ja se on mennyt meillä vanhemmilla aina vain palautuessa kun lapsi on erityislapsi joka ei koskaan pysähdy vaan liikkeessä 24/7 ja heräilee monesti yössä. Ollaan nyt toisen lapsen synnyttyä oltu niin loppu että jopa mietitty eri osoitteisiin muuttoa että saisi nukkua joskus
Ennen muuttoa kannattaa koittaa muut vaihtoehdot jakaa yövastuita. Meillä oli aina 2 yötä kerrallaan toisella vastuu, ja toinen nukkui sen ajan olohuoneessa korvatulpilla. Satunnaisesti hyödynsimme myös hotellia. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten yksin jäin lasten kanssa. Se miten päävastuu lapsista ja kodinhoidosta jäi minulle, koska miehen piti saada levätä töistä. Erosinkin mikä entisestään heikensi tilannetta.
Miten (ainoat) miehen eläkeläiset isovanhemmat eivät sitten halunneet hoitaa tai tavata lapsia. Edes ennen eroa. Asuntokin oli pitänyt ostaa läheltään, koska olivat käytännössä puolittain kasvattaneet miehen veljen lapsen ja lupailivat tiivistä apua meillekin. Miten omaa aikaa ei ole ja ne 2 yötä 10 vuodessa kun lapset olivat hoidossa otetaan aina puheeksi suurena uhrautumisena ja ylitsevuotavan suurena apuna. Miten vähän lapsiani rakastetaan ja miten yksin he jäävät.
Yllätti lähinnä se, miten vähän aikaa lapsi on konttausikäinen. Ja silloin vielä vaivaton, kun koskee vain siihen mitä on lattialla, mutta sitten heti kun alkaa nousta seisomaan, repii ja rikkoo kaiken mihin pääsee käsiksi, on yllättävän tehokas tuhoamaan myös kaikki sellaiset rakenteet, joitten olisi tarkoitus estää lasta päästä tuhoamaan sitä, mikä on siellä esteen takana. Kaikki arvokas ja särkyvä oli nostettava hyllyillä nopeassa tahdissa ylemmäs tai piilotettava ja lukittava kaappiin ja silti ne onnistuivat vetämään kaikkea mahdollista sieltä alas ja huitomaan vielä mm. kaapinovia rikki.
Vähän myöhemmin, kun lapset sitten väistämättä joka tapauksessa olettuivat ja osasivat päästä käsiksi kaikkeen, yllätti se, miten laiskoja ne ovat välittämään vähäisimmästäkään paikkojen siistinä ja järjestyksessä pitämisestä. Eivät enää järjestelmällisesti tuhoa, mutta eivät minkään vertaa siivoakaan, jos ei jankuttamalla käske niin kauan, että on itse kuluttanut enemmän voimia käskemiseen kuin siihen jos itse siivoaisi.
Sen sijaan asioita, jotka eivät minua yllättäneet siten kuin jotkut ketjussa mainitsivat: neuvola, terveydenhoito, päivähoito, koulu. Minusta kaikki on toiminut niin kuin pitääkin. Ehkä meidän lapset sitten vain ovat niin terveitä ja koulunsa hyvin hoitavia, että ongelmia ei vain ole ollut.
Eikä yllättänyt sekään, että lapsettomia ei kiinnosta minun lapset. No ei kai juuri kiinnosta, mutta en olettanutkaan. Uusia tuttavuuksia on löytynyt samassa tilanteessa olevista, leikkipuistoissa käyvistä vanhemmista, koulukaverien vanhemmista, jne. Voi olla, että heidän kanssaan ei mitään yhteistä sitten taas ole, kun lapset itsenäistyvät, mutta mitäpä sitten, se on sitten se vaihe ohitettu eikä siinä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä yllätti:
-miten erilaista on rakkaus lapseen kuin muihin ihmisiin.
-miten paljon sisarukset saa rakkautta toisiltaan
-miten erilaisia eri vauvat on perusluonteeltaan, jo alusta lähtien
-miten vähillä yöunilla selviää
-miten päivät ovat joskus tosi pitkiä mutta vuodet lyhyitä
-miten en voi ymmärtää, mihin olen elämääni käyttänyt ennen lapsia
Nämä kaikki ja lisäksi havahduin huomaamaan ajoituksen ja ennakoinnin tärkeyden. Jos tilanne pääsee eskaloitumaan, on se aina vaikeampi hallita.
Asenne ratkaisee myös paljon; ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti, maailmassa on ollut lapsia erilaisissa olosuhteissa, mieti, mikä on oikeasti tärkeää.
Tuosta sisarusrakkaudesta saa nauttia koko loppuelämän. Ihanaa huomata, kuinka aikuiset sisaret tukee toisiaan vaikeuksissa ja nähdä se yhdessä kasvamisen side heidän välillään.
Se, kuinka helppoa vauva- ja taaperoikä oli verrattuna teini-iän vaaroihin ja tunnemyrskyihin.
Vierailija kirjoitti:
Sen helppous kokonaisuudessaan.
Kyllä. Oltiin kuultu kaikenlaisia tarinoita miten on hankalaa ja työlästä pienten lasten kanssa. Olin kummankin tyttären kanssa koti- isänä puolisen vuotta kun he olivat noin puolesta vuodesta vuoteen- vanhoja. Äiti halusi mennä töihin vaihteeksi. Meidän vanhemmat olivat kannustavia ja varsinkin mummot, he sanoivat että kyllä se siitä lähtee, ennen oli paljon työläämpää. Pari ensimmäistä viikkoa hermoilin miten ehdin tehdä kaiken. Aamiaiset, imuroinnit, siivoukset ja ulkoilut ja ruuat ym mutta sitten se oli helppoa kun tuli touhuihin rutiini. Iltaisin sitten olin itse vapaalla ja harrastusten parissa kun äiti halusi olla lasten kanssa. Se hiukan yllätti miten mahtavaa oli aika pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei alussa t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ollut olemassa käsitettä oma aika. Olet valmiudessa 24/7.
Jälkikäteen oman vajavaisuuden huomaaminen. Juu, tein parhaani, mutta vanhemmat epäonnistuvat aina. Onneksi lapsista tuli yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.
Positiivisesti yllätti rakkauden määrä. Edelleen, omien lasten aikuistuttua, tunnen silkkaa iloa, kun soittavat / tulevat käymään. Perheen sisäpiirihuumori on mahtavaa. Mulla on superhienot lapset.
Sama täällä tuosta omasta ajasta, sitä ei vaan ollut verkottomalle kotiäidille kun isäkin milloin missäkin töissä.
Minulle se yksinäisyys oli jotenkin järkyttävää kun kuumeisenakin piti selvitä yksin lasten kanssa plus kaikista muista ongelmista arjen pyörittämisessä.
Onneksi kaikista lapsistani tuli rakkaita ja tervepäisiä, ja muuten pärjääviä.
Alue: Aihe vapaa
Että äitinä usein tuntuu siltä, että mikään ei riitä. Töissä oli huomattavasti helpompaa kuin lapsen kanssa kotona. Harva isä kantaa tarpeeksi vastuuta.