Mikä yllätti lapsiperhearjessa eniten?

Se yllätti, kuinka lapselliseksi mies muuttuu kun vastuu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei alussa  t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n   ollut olemassa käsitettä oma aika. Olet valmiudessa 24/7.

Näiden vastausten perusteella lapsia hankkii poikkeuksellisen yksinkertaiset ihmiset. Mikään muu ei selitä sitä, että "yllätyksenä" tulee oman ajan puute, se ettei saa nukkua tarpeeksi tai käydä suihkussa milloin haluaa, ettei koko tuttavapiiri juokse sankoin joukoin auttamaan lastenhoidossa tai yhteiskunta hoida automaattisesti kaikkia kersan asioita heidän puolestaan. Ei hyvänen aika.

Yllätti, että omassa perheessä vastuu lapsista jäi äidille. Mies paljastui tässä vaiheessa lapseksi, aikaisemmin se ei näkynyt. Peruisin koko suhteen, jos voisin. Ikävä kyllä en pääse miehestä ikinä täysin eroon, koska on yhteisiä lapsia. Argh!

Suosittelen vain yhtä lasta. Mies voi pestä kätensä ja jäät yksin. Yllättävää on se kuinka fiksuja lapset ovat jo kouluiässä.

Se miten helppoa pienten lasten kanssa elämä on. 

Se miten rakkaita ja maailman tärkeimpiä lapsesi ovat. Itse esim down shiftasin ja vaihdoin johtajatasolta takaisin päälliköksi koska sain olla näin enemmän aikaa kotona kun työ ei ollut aivan yhtä sitovaa ja ajallisesti vaativaa. Halusin viettää mahd paljon aikaa lasteni kanssa, seurata heidän kasvua ja opettaa asioita. Sitä tulee ihan omat jutut ja läpät mitä vain te ymmärrätte. Pidin vanhempainvapaita 4,5kk per lapsi jotta sain olla lasten kanssa kotona ja vapauttaa äidin työelämään välillä. Tunnen harmia niiden äitien puolesta jotka joutuvat kantamaan yksin vastuuta, heitä yllättävän paljon tässä keskustelussa.

Edellisen kirjoitti KTM M40.

Yllätyksenä tuli kuinka vähän koko projektissa on _mitään_ mistä saisin jotain tyydytystä tai positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Yhteiskunnan lapsiperheiden palvelujen jäätävän surkea taso.

Yleinen lapsivihamielisyys.

 

Ilmainen neuvola. Lapsilisät. Päiväkodit, eskarit. Mitä tarvitsisit lisää vai onko noiden taso huono?

Moni ei tiedä, mutta päiväkodista joutuu nykyään maksamaan jopa 300€/kk. Se alkaa olemaan todeeeella kallista,hyvinvointivaltion pitäisi hoitaa nuo palvelut ilmaiseksi vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksenä tuli kuinka vähän koko projektissa on _mitään_ mistä saisin jotain tyydytystä tai positiivista.

Tämä. Koko elämä mullistui lopullisesti. Entiseen elämänvaiheeseen jäi pitkään nukkuminen, vapaa-ajalla koko päivän kuluttaminen pihaa hoitaessa, kotoa lähtö nopeasti jonnekin extempore, päivät jolloin voisi vain makoilla ja olla tekemättä yhtään mitään. Epäilin ennen tätä miten mun luonteella ja voimavaroilla kestäisin äitiyden tuomaa vastuuta. Olisi kannattanut kuunnella omaa vaistoa. Sitä suosittelen nyt muille. Tässä sitä ollaan ja parhaani mukaan koitan huolehtia ja kasvattaa lastani, mutta ainakaan vielä en ole kokenut hommaa kovin nautinnolliseksi. Meillä on kaikenlisäksi nyt kova uhma päällä (2-vuotias)... Hermoni on riekaileina päivittäin.

nielupaise kirjoitti:

 

Loputon työmäärä. Ei ikinä rentoa aikaa.

Yllätti, miten kivaa lapsien kanssa on. Toki ihan eka vuosi oli rankkaa, mutta se oli vain vuosi ja siihen pystyi varautumaan. Sen jälkeen lapsen kanssa pystyy tekemään käytännössä kaikkea sitä, mitä haluaakin. Harrastaa liikuntaa, käydä eri paikoissa jne. 

Lapsien suhteen ei harmita kuin yksi asia; se, ettei niitä hankkinut aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun koko ajan piti olla saapuvilla ja koko ajan joku oli vailla jotain minulta. Vauvan kanssa ei voinut uppoutua ajatuksiin vaan toisella korvalla piti kuunnella, kuuluuko mitään. Taaperon kanssa piti olla tarkkana, jos mitään ei kuulunut,

 

Ihanko tosiaan nämä itsestäänselvyydet  "yllättivät"??!

Negatiivisesti yllätti se, miten huonosti vauva nukkui ekat 6 kuukautta. Refluksilääke auttoi. Samoin yllätti ikävästi se, miten huonosti mies kesti valvomista ja vauvan itkua, ja kuinka purki sen minuun. Parisuhde ei ole ennallaan.

Positiivisesti yllätti kaikki muu. Miten ihana yhteiselo vauvan kanssa on, miten paljon voi pientä rakastaa ja kuinka se rakkauden määrä vaan kasvaa vaikka luuli, ettei enää enempää voi toista rakastaa. Tässä toki kääntöpuolena huoli, joka tulee kaupanpäällisenä.

Elämäni on 100% parempaa nyt taaperon kanssa kuin oli lapsettomana. Lähes kaikki on hauskempaa lapsen kanssa, lapsen ilosta saa hirveästi voimaa ja onnea ja niistä omista vapaailloista osaa oikeasti nauttia, kun niitä ei ole jatkuvasti.

Mikään muu ei yllättänyt kuin uhma rankkuudellaan. Alkoi 2v iässä ja nyt 4v aloitellaan näköjään vielä kolmatta uhma-aaltoa. Hieman erilaista kuin aiemmin ja voi olla ettei mennä aivan yhtä pitkän kaavan mukaan kuin 2v ja 3v uhmat (ne kesti 6kk). Pistän kädet ristiin että selvittäisiin parilla viikolla ja kesäloman jälkeen meillä olisi taas rentoa ja helppoa. Kolikon kääntöpuolena on sitten lapsen säkenöivä äly. Osaa soittaa pianoa nuoteista, osaa aakkoset ja lukea joitain sanoja, laskee yksinkertaisia laskuja ja puhuu kahta kieltä. On myös tosi empaattinen ja ryhtynyt kasvissyöjäksi kun kuuli mistä liha tulee. Nämäkin yllättivät, mutta positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yllätti miten lapsen isä pesi kätensä koko touhusta. Kaikki ne suuret puheet huippuisyydestä loppui synnytykseen. Olimme vielä vuosia esikoisen syntymän jälkeen yhdessä, mutta eron siemenet kylvettiin jo vauvavuotena.

Sama. Meille syntyi vielä kuopuskin, mutta se kohtelu raskausaikana ja vauvavuonna oli naula arkkuun.

Miksi te naiset joilla mies ei hoida puolta vauvavastuusta niin miksette vaan laita tuollaista vätysukkoa pihalle? Tuollaisessa huonossa suhteessa eläminen vaan katkeroittaa sinut turhaan. Mielummin sitten yksin, tai kaksin lapsen kanssa ja ajan kanssa vastuunkantoon kykenevä mies tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset joilla mies ei hoida puolta vauvavastuusta niin miksette vaan laita tuollaista vätysukkoa pihalle? Tuollaisessa huonossa suhteessa eläminen vaan katkeroittaa sinut turhaan. Mielummin sitten yksin, tai kaksin lapsen kanssa ja ajan kanssa vastuunkantoon kykenevä mies tilalle.

Meillä mies kiristi, että jos joutuu muuttamaan niin muuttaa sitten suht kauas = ei pystyisi osallistua käytännössä arkeen lasten kanssa mitenkään ja mun on mahdoton pärjätä täysin yksin vaikka pärjään nyt 90% yksin. Nykyään kun lapset on vähän isompia hän osallistuu vähän enemmän, mutta aina täysin omilla ehdoillaan. Isyyslomankin piti silloin kun hänelle sopi eli kesällä, ei silloin kun mun äitiysloma päättyi talvella ja sain keskenäni miettiä 9kk vanhan hoitokuviot. Lapset kuitenkin kaipaavat isäänsä. Sanoivat tosin hiljattain että toivovat että mulla olisi mies joka tukisi. Lapsi on 5 vuotias.

Minut yllätti se miten kaikista ennakkovaroitteluista huolimatta lasten kanssa olikin tosi rentouttavaa, hauskaa, sai rentoilla ja nukkua hyvin, lapset on ihan superhauskaa seuraa ja kotona ei vallinnutkaan kaaos puurot seinillä, vaan oli kerrankin aikaa pitää koti vimpan päälle kunnossa ja tehdä ruuat itse. Ai että nautin niistä vuosista kun lapset oli pieniä. Nautin edelleen mutta nyt arkea rassaa jo toisen murrosikä, patistelu kotitöihin ja hurja harrastuskuskausrumba. 

Pikkulapsiaika on kovaa työtä, omaa aikaa ei juuri ole.Kestää noin 3 vuotta. Sitten alkaa hissukseen helpottaa.