Sain vaiennettua vieraan lapsen itkukitinän kassajonossa

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:22"]

vailla mitään syytä.

ap

[/quote]

Muuten kantaa ottamatta: miten niin ilman syytä? Se että sinä et ymmärtänyt syytä ja äiti ei ehtinyt/jaksanut syyhyn kiinnittää huomiota, ei poista sitä tosiseikkaa, että lapsen itkuun/kitinään/vinkunaan/meluun on aina syy. Se, onko se sinulle kelpaava, onkin sitten jo toisen keskustelun aihe..

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:10"]

Eilen supermarketin kassajonossa. Edellä äiti kärryineen ja ostoksineen, kärryjen istuinosassa istuu siihen melko isokokoinen (=vanha) lapsi. Lapsi pitää kiukuttelukitinäänsä, äiti ei edes katso lapseen vaan lappaa ostoksia hihnalle. Mulla on oksennusmigreeni juuri puhkeamaisillaan ja tiedän, että jos tuo lapsi puhkeaa täysimittaiseen karjuntaan, se tulee.

Äidin ollessa selin minuun mutta lapsen katsoessa minuun irvistän tälle lapselle niin pelottavan oloisesti kuin osaan. Täysin mjielijohteesta, kuin itsepuolustukseksi. Lapsi hämmästyy ja vaikenee ihmetellen. Ei inahdakaan koko sinä aikana, kun on sisällä kaupassa ja minä pääsen pelestautumaan ostoksieni kanssa raikkaaseen ulkoilmaan.

Enkä häpeä, en.

[/quote]

Ap tarvitsee selkeästi lobotomian! Ei varmasti migreenikään vaivais enää :D

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:29"]

Mä oon muuten miettinyt, että onko soveliasta ylipäätään ottaa mitään kontaktia jonkun toisen lapseen, siis jos lapsi esim. mölyää, kitisee huutaa? Jos vaikka tyyliin vilkuttelee ja puhelee lapselle jotain niin ottaako jotkut äidit siitä sitten nokkiinsa? Olen monta kertaa kyllä halunnut ''auttaa'' muita kaupassakävijöitä kuin äitiäkin (lapset pitävät minusta) mutta olen sitten kuitenkin pysytellyt hiljaa koska on pelottanut, että joku äiti ei pidäkään siitä, että hänen lapselle leperrellään tai hassutellaan, ihan kuin uhkaisin äitiä tai arvostelisin.

Mielipiteitä?

[/quote]

Kyllä lapseen saa ottaa kontaktia, ihan kuin ihmisiin muutenkin. Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta, eikä vanhemmalla ole oikeutta päättää, kuka lapselle puhuu esim. kassajonossa (jos ei uhkaa lasta). Jos äiti siitä hermostuu, niin tekee hyvää hänellekin oppia elämään ihmisten kanssa. Toivottavasti satut meidän kohdallemme, joskus nimittäin tosiaan ne äidin keinot eivät vaan riitä!

[/quote]

Mä voin kertoo sulle että jos tulet kassajonossa mun lapselle lässyttämään yhtään mitään ainakaan negatiivisessa mielessä niin lättyys lässähtää...enkä edes häpeä sanoa tätä. Mun lapset todellakin on mun omaisuutta eikä niille vieraat bimbot älykääpiöt puhu ilman mun lupaani!

Te kaikki lasten kiukuttelusta hermostuvat ja kärsivät....teidän pitäisi pysyä mahdollisimman paljon poisssa ihmisten ilmoilta.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 15:59"]Entä jos äidillä oli myös migreeni? Tai lapsella hammas tunkeutumassa ikenen läpi tai vatsa kipeänä? Tai kassaneidillä selkä kipeänä? Takana olevalla miehellä ripuli?

Oletko ap ihan täysin varma, että sinulla oli kaikista kurjin olo? Tuntuuko sinusta usein siltä?
[/quote]

Ihan ässä kommentti! Ap on just sellainen negatiivinen marmattaja, joka ob aina minä minä minä ja miksi muut jne. Tuollaiset ihmiset imee kaiken ilon ymoäriltään. Ja jäävät lopulta yksin kun kukaan ei jaksa paapoa ja silittää päätä loputtomiin.

Näun on varmaan aplle jo käynytkin jos aikuinen ihminen jaksaa irvistellä pienille lapsille kassajonossa. Sisäinen tyhjyys se siellä kumisee.

vaihda elämän asennetta positiivisemmaksi niin voit ehkä löytääkin jonkun joka tykkäisi myös susta!

Mä kerran istuin bussissa, kun tuollainen about 5-6 -vuotias piti sellaista kiukuttelurääkymistä äidilleen. Äiti oli hiljaa ja ei sanonut mitään. Mä olisin pakottanut muksun oleen hiljaa tai noussut bussista pois. Ei se ole kohtuullista, että sitä huutoa kuunneltiin 10-15 min, kunnes eräs vanhempi nainen kääntyi ja karjaisi, että "turpa kiinni ipana". Lapsi katsoi ja meni ihan hiljaiseksi. Teki mieli antaa aplodit. Oikeasti äitin olisi pitänyt keksiä ratkaisu.

Huh huh. Oikein pakottaa hiljaiseksi? Miten? Hakkaat kunnes hiljenee? Susta hyvin näkee mitä sellaisesta seuraa; häiriintyneitä aggressiivisia aikuisia.

Heh :D Tuli mieleen et voisit erikoistua kauppareissujen rauhoittamiseen. Apua haasteissa painiville perheille :-) Olisin itsekin tarvinut aina välillä sun irvistyksiä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:13"]Mitä jos lapselle oli tullut huono olo kesken kauppareissun kuten apllekin?Ja jos ei osaa vielä puhua ilmaisee sen äidilleen itkulla.Jos ap olisi ollut jonkun seurassa kaupassa olisi hän voinut myös valittaen ilmaista vointinsa seuralaiselleen.
[/quote]
Jos ei osaa vielä puhua? Ap sanoi jo heti alussa että lapsi on melko vanha istumaan siinä kärrypaikalla, eiköhän sen ikäiset jo osaa puhua...

Up

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 22:19"]

Up

[/quote]

Miksi pitää lypsää?

Curling-vanhemmat on taas puolustamassa pikkuhirviöitään.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:15"]

Lapsi todellakin osasi puhua, kitinänsä välillä mankui ja marisi ihan selvällä suomella. Ja jos lapsella todella olisi ollut hätä, niin eikä äidin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin lappaa ostoksia hihnalle ja olla huomioimatta lasta lainkaan.

ap

[/quote]

entäs jos se äiti yritti päästä mahdollisimman nopeasti väsyneen lapsen kanssa pois kaupasta? Pakko oli tulla, koska kotona ei ollut mitään syömistä

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:10"]Eilen supermarketin kassajonossa. Edellä äiti kärryineen ja ostoksineen, kärryjen istuinosassa istuu siihen melko isokokoinen (=vanha) lapsi. Lapsi pitää kiukuttelukitinäänsä, äiti ei edes katso lapseen vaan lappaa ostoksia hihnalle. Mulla on oksennusmigreeni juuri puhkeamaisillaan ja tiedän, että jos tuo lapsi puhkeaa täysimittaiseen karjuntaan, se tulee.

Äidin ollessa selin minuun mutta lapsen katsoessa minuun irvistän tälle lapselle niin pelottavan oloisesti kuin osaan. Täysin mjielijohteesta, kuin itsepuolustukseksi. Lapsi hämmästyy ja vaikenee ihmetellen. Ei inahdakaan koko sinä aikana, kun on sisällä kaupassa ja minä pääsen pelestautumaan ostoksieni kanssa raikkaaseen ulkoilmaan.

Enkä häpeä, en.
[/quote]

Mulla on kans tuollainen ihmeellinen magic touch mitä tulee katseeseen. Ei tartte ottaa kuin tiukka katse yhteys ja lapsi hiljenee tuijottamaan.

Sä olet ap niin sekasin. Hankkiudu hoitoon, enkä tarkoita nyt migreenin hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 21:15"]

Mä kerran istuin bussissa, kun tuollainen about 5-6 -vuotias piti sellaista kiukuttelurääkymistä äidilleen. Äiti oli hiljaa ja ei sanonut mitään. Mä olisin pakottanut muksun oleen hiljaa tai noussut bussista pois. Ei se ole kohtuullista, että sitä huutoa kuunneltiin 10-15 min, kunnes eräs vanhempi nainen kääntyi ja karjaisi, että "turpa kiinni ipana". Lapsi katsoi ja meni ihan hiljaiseksi. Teki mieli antaa aplodit. Oikeasti äitin olisi pitänyt keksiä ratkaisu.

[/quote]

kerro, miten pakotat lapsen olemaan hiljaa? Onko sulla edes lapsia....

Vittu mikä ääliö. Ihan yhtä hyvin se lapsi olisi voinut alkaa huutamaan täysiä säikähdyksestä. Mutta kun lapselle ei voi olla ystävällinen, koska ne on ärsyttäviä ja haittaavat MINUA, niin pakko on irvistellä. Jos haluaa edistää hyvää käytöstä, niin ehkäpä sitten itse osaa näyttää mallia?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 21:15"]

Mä kerran istuin bussissa, kun tuollainen about 5-6 -vuotias piti sellaista kiukuttelurääkymistä äidilleen. Äiti oli hiljaa ja ei sanonut mitään. Mä olisin pakottanut muksun oleen hiljaa tai noussut bussista pois. Ei se ole kohtuullista, että sitä huutoa kuunneltiin 10-15 min, kunnes eräs vanhempi nainen kääntyi ja karjaisi, että "turpa kiinni ipana". Lapsi katsoi ja meni ihan hiljaiseksi. Teki mieli antaa aplodit. Oikeasti äitin olisi pitänyt keksiä ratkaisu.

[/quote]

kerro, miten pakotat lapsen olemaan hiljaa? Onko sulla edes lapsia....

[/quote]

Tätä mäkin mietin. Jotkut lapsettomat kuvittelee, että lapset voi vain hiljentää silloin kun haluaa. Paitsi nyt tietenkin tuo vastaaja tulee kertomaan, että hänellä on itse asiassa kolme lasta.

Minulle kävi kirjakaupassa vastikään niin, että sain vieraan pikkulapsen kitisemään. Tarkastelin värikkäitä isokokoisia kynänteroittimia. Niissä oli hauska haitariosa eli teroitin meni kasaan. Painelin yhtä sellaista, kun huomasin läheisistä lastenkärryistä pikkupojan kiinteän tuijotuksen. Laitoin teroittimen nopeasti pois. Poika oli kuitenkin jo päättänyt, että tuon teroittimen hän haluaa ja alkoi vaatia sitä itselleen. Äiti ei kiinnittänyt mitään huomiota asiaan. Kävi hieman pikkuinen sääliksi ja meinasin jo tarjota yhtä teroitinta hänelle katsottavaksi, mutta hillitsin sitten itseni ;)

Minäkin luulin, että ap:n tarina loppuisi niin, että migreeni puhkesi, kun lapsi pelästyi ja alkoi parkua :D Niin mulle kävi kerran teininä, kun vitsimielessä irvistelin jollekin pikkutenavalle - sehän alkoi parkua ihan naama sinisenä ja minä luikin äkkiä karkuun :p Sinänsä ymmärrän, että kipeänä ei ole kiva kuunnella mitään häiriöääniä, mutta minkäs sille mahtaa, että maailmassa on muitakin eikä lapset ole koneita, jotka saa hiljaiseksi nappia painamalla. Ehkä se äiti oli aivan katkeamispisteessä ja puri vaan huulta ja halusi äkkiä pois, ehkä lapsi oli vain isokokoinen eikä niin vanha kuin ap kuvitteli jne jne jne. Mahdollisuuksia on monenlaisia, ja joka tapauksessa ap:n asenne on niin älyvapaa, ettei ihme että päätä kiristää muutenkin.  Usein kyllä ihmettelen, miksi monet äidit vaan jatkaa ostoksiaan ihan tyynen rauhallisesti huomioimatta lasta mitenkään, vaikka se huutaisi pää punaisena ja usein vielä ulkovaatteet tiukasti päällä sisällä... en menisi kuitenkaan lapsille irvistelemään..