Lapseni viimeiset sanat olivat "Äiti, mä haluun takas kotiin"

Oikeesti aika ihanat viimeiset sanat, tyttösi halusi takaisin taivaan kotiin. Joka päivä olet lähempänä jälleennäkemistä ♥

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 00:34"]

Oikeesti aika ihanat viimeiset sanat, tyttösi halusi takaisin taivaan kotiin. Joka päivä olet lähempänä jälleennäkemistä ♥

[/quote]

Eiköhän tää tyttö halunnut OMAAN kotiin, eikä johonkin taivaan??? kotiin.

Osanottoni.

Olen todella pahoillani puolestasi. Aloituksesi sai minut miettimään, miten tärkeitä omat läheiseni ovat minulle.

Hieman minua kuitenkin häiritsee, että väität lapsen olevan mumminsa luona. Niin lohdullinen kuin tämä ajatus onkin, eikö olisi rehellisempää vain sanoa, että molemmat ovat kuolleet. Ei ole mitään syytä uskoa, että he evat siirtyneet kuoleman jälkeen mihinkään taikamaahan. En ole psykologi, mutta voisin kuvitella surutyön etenevän paremmin, kun tosiasiat kohdataan tosiasioina.

Vielä kerran: syvimmät osanottoni.

Sydäntä riipaisi tämä aloitus. Toivon, että vielä kerran kohtaatte.

Mitä sinä 5 siinä selität. Jokainen saa lohduttaa itseään miten voi. Emme me tästä elämästä ja kuolemasta kukaan oikeastaan mitään tiedä joten emme ole toisillemme asiantuniojoita neuvomaan kuolemanjälkeisestä olemisesta taikka olemattomuudesta.

Voi ;( Otan osaa. Niin surullista, etten osaa edes kuvitella sitä surun määrää. En pystyis hetkeäkään elämän, jos tyttäreni kuolisi. Hän on koiran lisäksi ainoa, mitä minulla on.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 00:57"]

Mitä sinä 5 siinä selität. Jokainen saa lohduttaa itseään miten voi. Emme me tästä elämästä ja kuolemasta kukaan oikeastaan mitään tiedä joten emme ole toisillemme asiantuniojoita neuvomaan kuolemanjälkeisestä olemisesta taikka olemattomuudesta.

[/quote]

Ymmärrän, että surun hetkellä jokainen ripustautuu niihin uskomuksiin, jotka lohtua tuntuvat tuovan, mutta tuo sanomasi ei kyllä pidä paikkaansa. Tiedämme elämästä ja kuolemasta jo aika paljon, eikä mikään tietämämme asia anna syytä uskoa, että kohtaisimme rakkaimpamme kuoleman jälkeen. Se, ettemme tiedä varmuudella, onko kuolemanjälkeistä elämää olemassa, ei tarkoita, että on yhtä oikein uskoa siihen kuin olla uskomatta. Emmehän me voi täysin varmaksi tietää keijujenkaan olemassaoloa, mutta silti järkevä ja todennäköisesti oikea kanta on olla uskomatta niihin.

Vaikka tunteet voivat olla hyvin voimakkaita, ne eivät määrittele sitä, mikä on totta ja mikä ei. -5

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:00"]

En pystyis hetkeäkään elämän, jos tyttäreni kuolisi. Hän on koiran lisäksi ainoa, mitä minulla on.

[/quote]

Tyttäresikin vuoksi toivoisin, että voisit löytää elämästä myös muita syitä elää. -5

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 00:53"]

Olen todella pahoillani puolestasi. Aloituksesi sai minut miettimään, miten tärkeitä omat läheiseni ovat minulle.

Hieman minua kuitenkin häiritsee, että väität lapsen olevan mumminsa luona. Niin lohdullinen kuin tämä ajatus onkin, eikö olisi rehellisempää vain sanoa, että molemmat ovat kuolleet. Ei ole mitään syytä uskoa, että he evat siirtyneet kuoleman jälkeen mihinkään taikamaahan. En ole psykologi, mutta voisin kuvitella surutyön etenevän paremmin, kun tosiasiat kohdataan tosiasioina.

Vielä kerran: syvimmät osanottoni.

[/quote] juu, jokainen lohduttautuu sillä tavalla miten haluaa ja uskoo. Luulenpa, että helpompi on kestää suru noin, kuin ap ajattelee. Eiköhän se tosiasia ole kuitenkin jo perillä, että lapsi on kuollut. Missä hän oikeasti on kuolemansa jälkeen, on kaikille arvoitus. Ehkä siellä mummin luona. 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:06"]

Missä hän oikeasti on kuolemansa jälkeen, on kaikille arvoitus. Ehkä siellä mummin luona. 

[/quote]

Kuten sanottu, meillä ei ole kerrassaan mitään syytä uskoa, että aloittajan lapsen tietoisuus on jotenkin säilynyt irrallaan ruumiista ja kulkeutunut samaan paikkaan, jossa isoäidin vastaavalla tavalla irrallaan oleva tietoisuus jo on, että nämä tietoisuudet voivat kommunikoida tai että niiltä onnistuisi vaikkapa tuo leijan lennättäminen. Valitettavasti tuo on vain lohdullinen fantasia. -5

Jos olisin nyt vierelläsi, laskisin käteni olkapäällesi ja olisin hiljaa kanssasi. Tai kuuntelisin, mitä haluaisit puhua. Minulla ei ole mitään millä voisin lohduttaa, kuin läsnäoloni.

Kuuntele myrskyluodon maija youtubesta. Se auttoi minua hankalana aikana.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 00:57"]

Mitä sinä 5 siinä selität. Jokainen saa lohduttaa itseään miten voi. Emme me tästä elämästä ja kuolemasta kukaan oikeastaan mitään tiedä joten emme ole toisillemme asiantuniojoita neuvomaan kuolemanjälkeisestä olemisesta taikka olemattomuudesta.

[/quote]

Ymmärrän, että surun hetkellä jokainen ripustautuu niihin uskomuksiin, jotka lohtua tuntuvat tuovan, mutta tuo sanomasi ei kyllä pidä paikkaansa. Tiedämme elämästä ja kuolemasta jo aika paljon, eikä mikään tietämämme asia anna syytä uskoa, että kohtaisimme rakkaimpamme kuoleman jälkeen. Se, ettemme tiedä varmuudella, onko kuolemanjälkeistä elämää olemassa, ei tarkoita, että on yhtä oikein uskoa siihen kuin olla uskomatta. Emmehän me voi täysin varmaksi tietää keijujenkaan olemassaoloa, mutta silti järkevä ja todennäköisesti oikea kanta on olla uskomatta niihin.

Vaikka tunteet voivat olla hyvin voimakkaita, ne eivät määrittele sitä, mikä on totta ja mikä ei. -5

[/quote] Säolet niin ristiriidassa noiden jaarittelujesi kanssa, että parempi on olla kirjoittamatta mitään. Toteat kuitenkin, että ei tiedetä, onko elämänjälkeistä elämää, mutta sä et usko siihen. Mutta joku muu haluaa uskoa, ja koska se on eri kuin sinun uskomuksesi, niin hän ei saa uskoa niin. Voi luoja. 

Kun ei ole tietoa, on luuloja ja uskomuksia. Annetaan jokaiselle vapaus valita se oma uskomuksensa. Se, mikä helpottaa kenties kestämistä surussa.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:06"]

Missä hän oikeasti on kuolemansa jälkeen, on kaikille arvoitus. Ehkä siellä mummin luona. 

[/quote]

Kuten sanottu, meillä ei ole kerrassaan mitään syytä uskoa, että aloittajan lapsen tietoisuus on jotenkin säilynyt irrallaan ruumiista ja kulkeutunut samaan paikkaan, jossa isoäidin vastaavalla tavalla irrallaan oleva tietoisuus jo on, että nämä tietoisuudet voivat kommunikoida tai että niiltä onnistuisi vaikkapa tuo leijan lennättäminen. Valitettavasti tuo on vain lohdullinen fantasia. -5

[/quote] no, se on hyvä lohdullinen fantasia sitten. Eipä tee kellekään pahaa. Paitsi näköjään sulle. Meillä ei myöskään ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö olisi kuolemanjälkeistä elämää. Se menee niin kuin tahtoo uskoa, kumpikaan ajatus tuskin on väärin. Sun tai ap:n. Näillä faktoilla, tai niiden puuttumisella oikeastaan.

Tuntuu niin väärältä että pienelle lapselle käy näin, eikä kukaan pysty häntä pelastamaan! Lapsesi halusi kotiin sairaalasta jossa häntä sattui, oli surua, pelkoa ja paha olla. Hän kaipasi omaan kotiin jossa oli ollut onnellinen ja murheista vapaa äidin kulta.

Lämmin halus sinulle ja voimaa jaksaa elämässä eteenpäin. Surra täytyy myös, mutta älä anna surun viedä mukanaan. Lapsesi haluaisi että äidillä olisi hyvä olla ja että olisit onnellinen. Tottakai hän myös haluaisi ettet unohda häntä koskaan, mutta siitä tuskin on pelkoa. 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:00"]

En pystyis hetkeäkään elämän, jos tyttäreni kuolisi. Hän on koiran lisäksi ainoa, mitä minulla on.

[/quote]

Tyttäresikin vuoksi toivoisin, että voisit löytää elämästä myös muita syitä elää. -5

[/quote] Juu, en varmastikaan löydä enää, terveyden menetys piti huolen siitä. T: kuolema kolkuttelee ovea.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:15"]

Kun ei ole tietoa, on luuloja ja uskomuksia. Annetaan jokaiselle vapaus valita se oma uskomuksensa. 

[/quote]

Ei, nimenomaan ei näin.

Pointtini oli juuri tämä: vaikka emme tietäisikään täysin varmasti, onko jokin uskomus tosi vai ei, emme voi vain valita fiiliksemme mukaan, kannattaako siihen uskoa vai ei. Oikeana on pidettävä sitä kantaa, jonka tueksi on parhaat perstelut, ja vääränä sitä, jonka tueksi ei ole kunnon perusteluja.

Vaikka emme voi täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi hindujen, kristittyjen tai Australian aboriginaalien käsitys tuonpuoleisesta olisi totta, meillä ei toisaalta ole mitään syytä uskoa, että mikään niistä olisi totta. (Sen sijaan meillä on syytä uskoa, että ne ovat uskonnollisia sepitteitä.) Samoin meiltä puuttuvat kaikki syyt uskoa, että aloittajan lapsi olisi tällä hetkellä syömässä lettuja isoäitinsä kanssa. Se on tuskin edes mahdollista.

Vaikka kuinka toivoisimme jonkin uskmuksen olevan totta, toiveemme ei tee siitä yhtään enempää totta. -5

"Missä murusein"

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:21"]

Meillä ei myöskään ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö olisi kuolemanjälkeistä elämää. 

[/quote]

“That which can be asserted without evidence, can be dismissed without evidence.” – Christopher Hitchens.
Se, ettei kuolemanjälkeisen elämän tueksi ole mitään näyttöä, ja ettei kukaan ole kyennyt esittämään, miten se olisi edes mahdollista, on itsessään riittävä syy olla uskomatta siihen, ja sama pätee kaikkiin yliluonnollisia ilmiöitä koskeviin väitteisiin. -5

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 01:21"]

Se menee niin kuin tahtoo uskoa, kumpikaan ajatus tuskin on väärin. 

[/quote]

Anteeksi, mutta kuka tahansa ymmärtää, että tämä on mahdotonta. Joko aloittajan lapsen tietoisuus on jotenkin säilynyt irrallaan ruumiista ja kulkeutunut samaan paikkaan, jossa isoäidin vastaavalla tavalla irrallaan oleva tietoisuus jo on, ja lennättää siellä leijaa tai sitten tämä tietoisuus ei lennätä. Ainoastaan toinen näistä vaihtoehdoista voi olla oikein, ja ainakin toisen niistä täytyy olla väärin. En tahdo tällä loukata kenenkään tunteita, mutta tuo uskomus ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. -5