Vanhempi, millaiseksi kuvittelet ikäisesi lapsettoman elämän?

On turha pyytää sellaista ihmistä puolustamaan lapsettoman elämää, jolla itsellään on lapsia. Hän kääntää vain kaiken niin, että asiat puoltavat lapsen hankintaa. Sama toisinpäin. Eli lapseton kääntää asiat puolustamaan omaa näkökulmaansa. Näin ollen en ymmärrä, miksi tästä asiasta täälläkin jauhetaan näin paljon. Sama kuin lihansyöjä ja vegaani keskustelisivat =) Ei sitä toista vaan saa näkemään omaa näkökulmaansa, kun se on niin vahvasti vastakkaista mieltä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:19"]

Jos minulla ei olisi lapsia, matkustelisin enemmän, tapaisin kavereitani ilman lapsia, laiskottelisin omassa rauhassani kaikki viikonloput, olisin paremmassa kunnossa ja harrastaisin useammin seksiä.

[/quote]

Hauskaa, miten asiat voi nähdä niin eri tavoin. Jos minulla olisi lapsia, matkustelisin enemmän, pyrkisin näkemään enemmän kavereitani ja olisin varmaankin paremmassa kunnossa.

Toisin sanoen, pyrkisin tekemään lapseni/lasteni elämästä aktiivista ja hauskaa käymällä erilaisissa paikoissa ja saisin itse samalla hyötyliikuntaa päivittäin. Näin lapsettomana kun tulen töistä kotiin, asetun netin ääreen ja istun tässä myöhään yöhön.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:52"]

 Meidän elämät eroaa siten, että he käyvät useammin baarissa ja ravintolassa syömässä ja lähtevät spontaanisti esim. kaupunkimatkoille. Minä taas käyn päiväkodin juhlissa ja neuvolassa ja leikkipuistossa yms missä he eivät käy :D

[/quote]

Miksi ihmeessä olet vaihtanut lapsettoman elämän vanhemman elämään?

[/quote]

Öh, ehkä kirjoittaja halusi saada lapsen...?

[/quote]

Joo ylläoleva osui oikeaan, HALUSIN saada lapsen, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin :D Enkä ole katunut kyllä päivääkään, pakko myöntää...

[/quote]

Miksi ihmeessä?

[/quote]

Mites mä nyt tän selittäisin.. Tuntui, että jotain puuttuu mun elämästä...Ja oon aina tykännyt lapsista ja halusin ehdottomasti oman. Ja onneksi tein sen koska hän on maailman ihanin, suloisin ja helppohoitoisin pieni ihminen mitä voi olla + voisin syödä hänet koska hän on niin hemmetin söpö. Ja se rakkaus minkä häneltä saan ja mitä hänelle annan on sanoinkuvaamattoman suurta. Happy?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:52"]

 Meidän elämät eroaa siten, että he käyvät useammin baarissa ja ravintolassa syömässä ja lähtevät spontaanisti esim. kaupunkimatkoille. Minä taas käyn päiväkodin juhlissa ja neuvolassa ja leikkipuistossa yms missä he eivät käy :D

[/quote]

Miksi ihmeessä olet vaihtanut lapsettoman elämän vanhemman elämään?

[/quote]

Sama kuin kysyisit, että miksi kouluttauduit juristiksi, kun se vaatii niin hirveästi työtä? 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:43"]

Ja jos sinulta joku kysyisi, miksi ihmeessä et halua lapsia, vastaisit todennäköisesti, että onko se niin vaikea tajuta, että ihmiset ovat erilaisia. :D

[/quote]

Vastaisin, että olen ollut syntymästäni saakka lapseton, enkä ole keksinyt mitään syytä, miksi haluaisin lapsen.

Miksi sinä olet halunnut lapsen?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:46"]

Sama kuin kysyisit, että miksi kouluttauduit juristiksi, kun se vaatii niin hirveästi työtä? 

[/quote]

Niin on. 

22: Suurimmalla osalla varmaan noin, mutta minulla ei ole vaikeuksia nähdä kaikissa asioissa hviä (ja huonoja) puolia. Kuten kirjoitin, eläisin todennäköisesti aktiivisempaa elämää lasten kanssa. Olen kuitenkin tehnyt toisenlaisen valinnan.

23

Täällä täti-ihminen. Miksikö hankin lapsia? Siksi, koska pidän lapsista ja lapsenlapset ne vasta ihania ovatkin!

Kysykää omilta vanhemmiltanne, miksi he hankkivat teidät?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:43"]

Ja jos sinulta joku kysyisi, miksi ihmeessä et halua lapsia, vastaisit todennäköisesti, että onko se niin vaikea tajuta, että ihmiset ovat erilaisia. :D

[/quote]

Vastaisin, että olen ollut syntymästäni saakka lapseton, enkä ole keksinyt mitään syytä, miksi haluaisin lapsen.

Miksi sinä olet halunnut lapsen?

[/quote]

Jankuti jankuti.

Vastaan kuten velat aina: Koska halusin, piste.

Tältä palstalta tulee aina sellainen kuva, että aivan kuin lapsettoman elämä olisi jatkuvasti jotain huviretkeä, tai se vähintäänkin on samanlaista, kuin lapsellisen elämä silloin, kun on pariksi päiväksi saanut lapset mummolaan ja on ne pari päivää omaa aikaa rentoutuen.

Mulla on ainakin vuosi vuodelta vähemmän ystäviä. On totta, että mahdollisuuksia kuntoilla on enemmän kuin lapsellisella. On ehkä vapaampi matkustelemaan - tosin ei ole rahaa siihen. Eli joo, olen vapaampi tekemään asioita. Vastapainona sitten se, että kukaan ei odota kotona enkä mä nyt itsekään osaa arvostaa sitä yksin vietettyä laiskottelua, koska se on jollain tapaa itsestäänselvyys.

Oleellisin ero on elämän spontaanius. Vanhempana joutuu suunnittelemaan usein menojaan enemmän. Itse sain nyt parivuotiaan lapseni 30-vuotiaana joten ehdin viettää mieheni kanssa dinkkuelämää ja muistan hyvin millaista se oli. Huoletonta ja tosiaan spontaania, mutta myös tietyllä tavalla merkityksettömämpää leijumista. Elämäntyylistä sinänsä emme ole tinkineet, että ulkona käydään syömässä (perheen kesken) ja joskus juomassakin (ilman lasta), matkustellaan perheenä jne. Toki ulkona käydään harvemmin mutta kuitenkin juuri niin usein kuin nykyään tekee mieli.

Joskus väsyneenä tunnen pientä kateutta lapsettomia kohtaan, he saavat sairastaa rauhassa tai viettää krapulapäivää. :) Mutta säälin heitä myös, koska heitä ei tule pieni pullea pellavapää pussailemaan hereille, eivätkä he saa seurata kun se pieni omista ja oman rakkaan puolison geeneistä tehty villi sekoitus kasvaa ja kehittyy.

Erityisesti lapsettomien sinkkujen elämää en itselleni haluaisi. Tulla aina yksin tyhjään kotiin... Rahatkin olisi täällä pk-seudulla tuikassa yksin kun asuminen ja eläminen on niin kallista. (Toki ymmärrän että monet ovat omasta halustaan sinkkuja ja nauttivat siitä, itse en vain pystyisi.)

Perhe on paras.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:54"]

Tältä palstalta tulee aina sellainen kuva, että aivan kuin lapsettoman elämä olisi jatkuvasti jotain huviretkeä, tai se vähintäänkin on samanlaista, kuin lapsellisen elämä silloin, kun on pariksi päiväksi saanut lapset mummolaan ja on ne pari päivää omaa aikaa rentoutuen.

[/quote]

No, kyllä minun lapseton elämäni onkin jatkuvasti tosi mukavaa. Minulla on palkitseva työ, jonka osaan jo hyvin, rakastava parisuhde, mahtava ystäväpiiri, terveyttä, lapsettoman työssäkäyvän elintaso ja ennen kaikkea paljon aikaa käytettäväksi mihin ikinä haluan. Minulla on käynyt pirun hyvä tuuri, kun biologinen kelloni on ilmeisen rikki, enkä ole alkanut haluta lapsia. Tämän näköinen elämä kun ei mitenkään onnistuisi minulta lasten kanssa.

Suosittelen, että kokeilet pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjaa kerran viikossa ylös 3-5 asiaa, joihin olet tyytyväinen elämässäsi. Jos sinulta puuttuu jotakin, mitä haluat (kumppani? ystäviä?), ota askeleita noita tavoitteita kohti. Lapsettoman elämän paras puoli on se, miten paljon avoimia vaihtoehtoja meillä on. Voimme tehdä isojakin muutoksia, koska meillä ei ole vastuullamme muita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:53"]

Vastaan kuten velat aina: Koska halusin, piste.

[/quote]

Koska pelkäät yksinäistä vanhuutta? Koska et keksinyt elämääsi muuta sisältöä? Koska halusit sukusi jatkuvan?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:08"]Voimme tehdä isojakin muutoksia, koska meillä ei ole vastuullamme muita ihmisiä.

[/quote]

Jotkut pitävät huolta sairaista vanhemmistaan. Sekin on tietysti oma valinta.

Luulisin, että lapsettomissa on ihan yhtä lailla keskenään erilaisia ihmisiä kuin lapsellisissakin (esim sosiaalisia ja yksin viihtyviä, aktiivisia ja rauhallisia, niitä joilla on paljon ystäviä ja yksinäisiä, ulkomailla matkustamisesta tykkääviä ja Suomessa viihtyviä, sinkkuja ja parisuhteessa olevia). Siksi on vaikea sanoa mitään yleispätevää. Luulisin kuitenkin, että keskimäärin lapsettomat ikätoverit käyttävät enemmän aikaa harrastuksiin kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:08"]Voimme tehdä isojakin muutoksia, koska meillä ei ole vastuullamme muita ihmisiä.

[/quote]

Jotkut pitävät huolta sairaista vanhemmistaan. Sekin on tietysti oma valinta.

[/quote]

Toki, mutta mutta vanhemmat eivät ole koskaan omalla vastuulla yhtä totaalisella tavalla kuin lapset olisivat. Vanhempien perään katsominen ei myöskään sido samalla tavalla kuin lastenhoito, omaishoitajan ammatti poislukien.

Mulla on paljon lapsettomia kavereita ja ystäviä, 2 parasta ystävää on lapsettomia. Toinen sitä omasta tahdostaa toinen ei. Ensimmäinen näyttää nauttivan elämästään, viihtyy työssään, kotonaan, harrastaa koiransa kanssa, tosin juo aika paljon. Jälkimmäinen on vaikeasti masentunut ja mitä vanhemmaksi tulee (ja mitä vähemmän on lapsentekoaikaa) niin on ärsyyntynyt ja kökkii kotona, jos joskus lähtee tyttöjeniltaan niin saa riidan jonkun kanssa aikaiseksi. Hänen puolestaan olen vilpittömän surullinen. Itselläni on jo isot lapset ja saan itse toteuttaa itseäni omasta mielestäni siinä missä lapsettomatkin. Henkisesti koen perhearvot tärkeimmiksi ja lasteni kanssa vietetyn ajan ja mm. ruoanlaiton heille parhaaksi mahdolliseksi ajanvietoksi.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:41"]

Seuratkaa, kuinka Joukolatar elää - lapsi ei estä brunsseilla käyntiä tai matkustelua. Lapsi tuo yhteenkuuluvaisuutta parisuhteeseen ja suurta rakkautta.

Minusta elämä vain parantui lasten myötä. Tuli ryhtiä ja suunnitelmaisuutta entiseen haahuiluun.

[/quote]

Olen samaa mieltä kaikesta muusta, paitsi siitä, ettei lapsi ei estä sitä tai tätä. Joo, ei se vauva estäkään, mutta isompi lapsi jo estää. Tai ei estä, mutta tekee hankalammaksi, tai sitten muuttaa tottumuksia. On sellainen vaihe, ettei lapsen kanssa halua mennä ravintolaan ollenkaan, eikä mua esim. tällä hetkellä kiinnosta matkustelu 3-vuotiaan JA vauvan kanssa kyllä lainkaan. Jommankumman kanssa voisin lähteä johonkin, mutten molempien.

Mutta ei tämä mua mitenkään haittaa, en mä ajattele, että koko ajan pitää saada kaikki mahdolliset asiat. Nyt mulla on tämä vaihe elämästä, että on kyselyiässä oleva taapero (kysymykset raivostuttavat ja riemastuttavat, ja kaikkea siltä väliltä), joka on hieno pieni vanhempien apuri, sekä ihana pkkuruinen vauva. En mä nyt just tällä hetkellä kaipaa kauhean monia ylimääräisiä asioita elämääni. Muutaman vuoden kuluttua elämä on taas ihan erilaista.

Mitä tulee aloituksen kysymykseen, niin en mun sitä mitenkään erityisesti tarvitse kuvitella. Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun mulla itsellä ei ollut lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:21"]

Henkisesti koen perhearvot tärkeimmiksi ja lasteni kanssa vietetyn ajan ja mm. ruoanlaiton heille parhaaksi mahdolliseksi ajanvietoksi.

[/quote]

Mielenkiintoista. Minulle taas perhe on suhteellisen yhdentekevä asia, vaikka olenkin parisuhdeihminen ja nautin kumppanini seurasta tavattomasti. Unelmaelämäni on aina ollut sellaista aikuisen ihmisen seikkailullista elämää, ja perheenäidin rooli on aina kuulostanut tosi vastenmieliseltä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:21"]

Henkisesti koen perhearvot tärkeimmiksi ja lasteni kanssa vietetyn ajan ja mm. ruoanlaiton heille parhaaksi mahdolliseksi ajanvietoksi.

[/quote]

Mielenkiintoista. Minulle taas perhe on suhteellisen yhdentekevä asia, vaikka olenkin parisuhdeihminen ja nautin kumppanini seurasta tavattomasti. Unelmaelämäni on aina ollut sellaista aikuisen ihmisen seikkailullista elämää, ja perheenäidin rooli on aina kuulostanut tosi vastenmieliseltä.

[/quote]

Minusta taas perheenäidin rooli on aivan ihanaa. Esim. Odotan jo joulua ja sitä tunnelmaa, joka tulee kun on pieniä lapsia talossa. Ihanaa aikaa tämä elämä.