Lue keskustelun säännöt.
Nyt mammat apua!!! Koululaisen pahasta olosta.
25.08.2014 |
Lapsi ei halua mennä kouluun. Oman kertoman mukaan johtuu hänen kouluvaukeyksista. Siihen on apua saatu. Ei kuulema kiusata.
Tänä aamuna soitti panuikissa koululta että pakko päästä pois, on maha kipee, pää kipeä jne jne.
Miten helvetissä mä voisin auttaa lasta?? Ei kuuntele puhetta. Onko psykologi enää ainoa vaihtoehto ja rahoittavat napit?
Tätä on 5 päivää viikossa. Työpaikalla en voi joka aamu jutella lapsen kanssa 30minuuttia tästä. Olen viime vuonna jo kertaalleen saanut pomolta huomautuksen asiasta. Toki lapsi on tärkeä, mutta työtkin pitää hoitaa.
Kyse viidesluokkalaisesta pojasta.
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 08:26"]Psykologi on paras apu. Suosittelen lämpimästi.
[/quote]
Unodin mainita, että koulupaykologin luona lapsi on käynyt. Ei apuja. Olen itsekin keskutelut hänen kanssaan ja ote asiaan om todella lepsu. Tuli mieleen että hän itse olisi enemmän avuntarpeessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kotona tai koulussa tullut muutoksia?
Voiko luokanvalvojan kanssa keskustella asiasta, luokanvalvoja voisi kertoa miten lapsi pärjää koulussa? Ehkä voisitte tehdä jonkin aikaa läksyjä yhdessä?
En halua olla kylmä, mutta tuollaista se on. Psykologille, jos ei muuten pysty. Lapsellasi on vielä helpppa, jos on vasta viidennellä. Olisinpa minäkin... mulle lyötiin vaan käteen pari pillerireseptiä ja niillä mennään koulussa. Jos ahdistaa liikaa, niin sit otan pärstään vielä muutaman pillerin lisää.
t. 15v
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 08:37"]Onko kotona tai koulussa tullut muutoksia?
Voiko luokanvalvojan kanssa keskustella asiasta, luokanvalvoja voisi kertoa miten lapsi pärjää koulussa? Ehkä voisitte tehdä jonkin aikaa läksyjä yhdessä?
[/quote]
Koululla ei ole kun yksi psykologi.
Kaikki ennallaan selä kotona että koulussa. Läksyjä olemme aina tehneet yhdessä.
Tästä on keskusteltu open kanssa ja lapsi on parantanut arvosanoja joten parempaan suuntaan mennään sen suhteen. Lapsi itse ei vaan usko itseensä, itsetunto siss mennyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin koulupsykologi oli ihan turhanpäiväinen. Ei yhtään mitään apua siitä. Eli hae apua koulun ulkopuolelta.
Voisiko joku muu aikuinen yrittää jutella pojan kanssa? Vaikka kummisetä tai joku sukulainen? Jos hän osaisi puhua paremmin jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa. Ei sen aina tarvitse ammattilainen olla. Tai sitten on niitä puhelunpalveluja, joku poikien puhelin ainakin, olisko mll:n?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisi avustajan kouluun. Joku mukava, rauhallinen, joka veisi yli paniikkitilanteista?
Onko kouluvaikeudet olleet pelkkää kiusaamista vai myös oppimisvaikeuksia tms? Oletko varma ettei kiusata millään tavoin, esim. vain syrjimällä? Entä pelkääkö opettajaa/kiusaako opettaja?
Kerrot niin vähän, että vaikea arvailla miten auttaa. Mitä olette puhuneet vai eikö suostu puhumaan? Miten olet itse reagoinut lapsen pulmaan? Ehkä hän ei uskalla kertoa oikeaa syytä, jos reagoit liian rankasti tai liian välinpitämättömästi?
Jos koulupsykologista ei ole apua, etsikää muualta (yksityinen) tai pyytäkää vaikka lähete lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikalle, jos ei anna, niin lääkäri antaa viimeistään. Voit myös koittaa viedä häntä muiden koulun vastaavien puheille (terkkari, kuraattori), jos näillä kohtaisivat paremmin kemiat lapsen kanssa.
Lääkkeitä ei kannata ensimmäisenä lapselle lykätä kouraan. Jos kuitenkin avusta huolimatta lapsi ei pysty normaalielämään, saa psykiatri arvioida lääkkeiden tarpeen.
Jos lapsi ei kuuntele puhetta, oletko koettanut itse kuunnella lasta? Millä tavoin olet koettanut puhua lapselle?
Ja onkohan pomolle nyt niin kauhean raskasta perhe ongelmasi, jos olet vain viime vuonna saanut huomautuksen? Edelleen olet kuitenkin töissä. Ja jos on pakko olla kotona niin sitten on, tai jos on pakko puhua aamusta 30 min. puhelimessa niin sitten on pakko. Älä missään nimessä jätä lasta yksin asian kanssa.
Nyt joka tapauksessa vedä asian kanssa henkeä, äläkä ala itse panikoimaan tai tekemään johtopäätöksiä. Siitä ette kumpikaan hyödy. Otat nyt rauhassa asian käsittelyyn ja juttelet lapsellesi ihan ajan kanssa (ei aamusta) sekä kuuntelet mikä hänellä on hätänä. Mieti mitä voit tehdä ja jos se ei riitä, ota yhteyttä toiseen tahoon (esim. psykiatrinen), joka sitten auttaa. Vaikka lapsi ei nyt pystyisikään menemään kouluun, ei hänen koko elämänsä ole pilalle mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologille ja kenties terapiaan, selvittämään että mistä tuo johtuu ja sitä kautta jos apua vaikeuteensa myös saisi.
Ei välttämättä tarvitse ruveta vetämään mitään nappeja naamaan. Jo itsessään toi psykologilla ja terapiassa käynti voi auttaa. :)
Lue netistä paniikkihäiriöstä, voisiko kyse olla siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue netistä paniikkihäiriöstä, voisiko kyse olla siitä?
Onko kouluterkkari yhtään sellainen että hänen luonaan voisi käydä? Ja vaikka lepäillä siellä 15-30min ja sitten mennä jatkamaan koulupäivää. (Meidän terkkarin huoneessa ainakin oli paikka jossa pysty hetken makoilla jos oli vaikka pää kipeä tms. Mutta tilat tietysti vaihtelee)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö isäkin voisi välillä vastata pojan soittoihin?
Apua koulun ulkopuolelta. Voisiko pienryhmäopetus tulla kyseeseen? Älä vaan jätä pientä yksin.
15v joka vastasi; halaus ja voimia, toivottavasti helpottaa.
Jos on kelpo koulukuraattori,niin siitäkin voisi olla apua.
Olisi hyvä keksiä myös joku hoidollinen rutiini, jonka lapsi tekee heti kun alkaa ahdistaa. Se voi perustua uskomukseenkin. Menee vaikka kyykkyyn ja hengittää syvään, tai ottaa jonkun lumelääkkeen, jonka olette terkan kanssa junailleet lapselle. Joskus sekin auttaa, että on joku etukäteen tiedossa oleva tapa, kuinka toimia, jos alkaa tuntua pahalta.
Onkos tällä saralla tapahtunut mitään?
Psykologi on paras apu. Suosittelen lämpimästi.