Turhanpäivästä valitusta

Mun ystävällä on outo ja ärsyttävä tapa nostaa itsensä jalustalle ja kehua itteensä joka asiasta. On kyllä hyväsydäminen ja auttava ihminen, mutta jotenkin vie tuo jatkuva kehuminen pohjan tältä. Höpöttää aina kuinka tekee sitä ja tätä toisen hyväksi, lupaa soittaa jonkun ikkunanpesijän paikalle tai lähteä avustamaan vaikka kauppaan. Sit unohtaa nää, mutta puheissaan ikäänkuin olisi tehnyt. Ymmärsittekö? :)

Eilen sanoi että leipoo kakun ja tulee käymään, kun meillä ollut vähän murheita. No odotettiin eikä näy. Kun illalla soitan niin ei ole puhettakaan mistään kakusta. Höpöttää tyttärelleni et ostaa hienon sateenvarjon ja tuo sitten, no kai nyt toinen odottaa tätiä ja sateenvarjoa. Mulla hajos auto ja vein sen pajalle, kaveri sanoo et vie vaan heti aamusta kyllä hän tulee hakemaan.. Joo oli kampaajalla kun soitin. Piti mennä yhdessä ostoksille, hän on nyt sohvalla väsyneenä, ikäänkuin mitään ei olla sovittu. Pikkujuttuja mutta alkaa ärsyttämään. Ikinä ei tiedä tapahtuuko mitä sanoo vai puhuuko lämpimikseen. Kuitenkin kehuu jälkeenpäin muille kuinka hän tekee niin hyvää kakkua ja kuskaa aina kun on tarvis!