mt-potilaille lastenhankintakielto

Ei tämä ole mikään uusi asia. Ennen pakkosterilisoitiin mielisairaalaan naisia.

Sitä toivoisi, että ongelmissa oleva ei hanki lapsia, mutta pakottaa ei voi. Minäkin luulen, että eniten huostaanottoja tehdään alkoholistien ja narkomaanien perheistä.

Mielestäni todellakaan kaikkien ei pitäisi saada tehdä lapsia. Mutta eihän sitä voi alkaa lajitella kuka saa tehdä lapsia ja kuka ei.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:13"]

Otsikko on tarkoituksella ärsyttävän kärjistävä ja harhaanjohtava, jotta te kaikki avaisitte tämän keskustelun.

Mitä mieltä ootte siitä että kaikki mielenterveysongelmaiset saa vapaasti tehdä lapsia? Jotkut kyllä osaa huolehtiakin niistä, mutta kun kaikki todellakaan ei. Tunnen ja tiedän aivan liian monta sellaista tapausta, kun pullauttavat vaan lapsen toisensa perään ja kaikki päätyy ensin sukulaisten riepoteltaviksi ja sitten aikanaan lastenkoteihin. Eikö tommosilta vois pistää piuhat poikki tai vaikka lääkäri määrätä ehkäisykapselin asennettavaksi mt-hoidon ajaksi, kunnes todetaan että pystyy edes itsestä huolehtimaan? Musta on ihan kauheeta, että kaikki saa vapaasti lisääntyä, koska ne pienet viattomat lapset siinä vaan kärsii.

Tämä koskee erityisesti mt-ongelmaisia nuoria aikuisia.... Lapsia tulee kun liukuhihnalta ja mummolle lykätään hoitoon kun itse ei saada huolehdittua. Ja silti tehdään lisää vaikka oma psyyke on ihan hajalla. Luullaan että lapsi tuo onnen tai pelastaa parisuhteen tms, mutta kun ei. Varsinkin nämä jaksottain oireilevat mielenterveysongelmaiset tuntuu tekevän tätä paljon. Hohhoijaa.

Sana on vapaa.

[/quote]

Vattu, kun oot ärsyttävä. Miksei sun vanhemmat pitäytyneet seksistä, kun taatusti ovat vähintäänkin luonnevammaisia? Nyt huonot geenit jyllää sussa eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 17:54"]

Olen kyllä alottajan kanssa osittain samaa mieltä. Että ne "väärät" ihmiset tekee aina niitä lapsia "väärään aikaan" Omalla kaverillani on mt-ongelmia, ja odottaa nyt ensimmäistä lastaan.. Vähän epäilyttää miten käy. Tietysti toivon vain parasta, ja sitä että lapsi toisi kaverilleni onnea ja saisi samalla tämän ihmisen elämän "prioriteet" kohdalleen. Mutta pelkään pahinta, enkä osannut olla aidosti onnellinen kun hän ilmoitti vauvauutisestaan. Hän elää välillä epärealistisessa illuusiossa, ja masentuu vain entistä pahemmin.. Kun asiat ei mene hänen kuvittelemallaan tavalla, vaan tulee vastoinkäymisiä.

Lapsuuden ystäväni on synytynyt -85, valmistui lukiosta 2004, eikä ole ollut kuin vajaan vuoden koko elämässään palkallisessa työpaikasta, tästä hän sai potkut jatkuvien selittämöttömien poissa olojen vuoksi. Masennuslääkkeitä syönyt monta monta vuotta. Masennus näkyy hänestä myös päällepäin, likaiset vaateet, huono hygienia, rikkinäiset vaateet. Silloin kun hän asui vielä kotonaan, oli hänellä aina vaateet ja hiukset "viimeisen päälle". Hänen asunto on sanoinkuvailemattomassa kunnossa, tätä kaaosta "ruokkii" saman kaltainen mies, jonka kanssa hän seurustellut viimeiset vuodet. Tämä mies vetää kaveriani vain "syvemmälle suohon" alkoholia kuluu välillä runsaasti, mies syö kaverini diapamit kaljan kanssa. Luottotiedot on mennyt jo monta vuotta sitten, häätö tullut kahdesti. Koiran hoitoon on eläinsuojelu puuttunut useaan kertaan, naapurit on tehnyt useasti valituksia.

Sitten tähän vielä pieni vauva..? Olen huolissani tulevasta vauvasta. Olen huolissani myös siitä, maltaako kaverini olla juomatta ja polttamatta 9kk. Tai edes vähentää. Hän saataa välillä polttaa melkein askin päivässä.. :/

[/quote]

Entäs sinä sitten? Hyvä, ettet kaverisi nimeä sentään tänne laittanut. Ja paskat sä mistään huolestunut olet! On vain  ilmeisesti jotain sitä ns. kaveriasi vastaan hampaankolossa, että oli aivan pakko tänne tilittää. Et muuten pystyis loukkaamaan toista ihmistä pahemmin, jos menisit suoraan huitaisemaan pesäpallomailalla päähän - niin suoraa, veemäistä, kaksinaamaista tilitystä tuo tuossa viestissäs on. Juu, ja sanoinko hankkia oman elämän, ettei tarvi loisena sijaiselää jonkun muun elämää? Tekopyhä lunttu.

Erään mt-ongelmaisen naisen olen tuntenut lapsuudesta asti.

Oli usein nuorena suljetulla osastolla,viilteli,valehteli paljon ja myönsi jälkeenpäin aina valheensa.

Humalassa näki harhoja,oli väkivaltainen ja yritti itsemurhaa.

Hän sai 2lasta.

Josta ensimmäisen kohdalla yritti itsemurhaa ja sairasti masennusta.

Sen jälkeen tuli uudestaan raskaaksi.

Hänellä on lapsia monen eri miehen kanssa ja tuntuu että valitsee juuri ne huonoimmat miehet.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:35"]Sairastuin bipolariaan vähän alle 40-vuotiaana. Yhtään lasta en ole diagnoosin jälkeen tehnyt, enkä tee. Silti olen vanhemmuudessani kokenut onnistuneeni. Pakkosterilissaation raja, mihin sen vetäisi? On paljon kipeitä ihmisiä ja vanhempia joilla ei ole diagnoosia tai edes päihdeongelmia, silti ovat vakavasti uhkaksi lapsilleen. Ymmärrän ap:n pointin, mutta käytännössä mahdoton toteuttaa.

No et kuulu siihen ryhmään, koska olet lapsesi hankkinut ennen jakomielitautia. Tarkoitan ennemmin niitä, jotka hankkivat lapsen aina kun mania iskee ja kun tulee depis niin lapsista lakataan huolehtimasta.

Ehkä jonkun sossun tms pitäisi vähän laajemmalla skaalalla arvioida ihmisten kykyä toimia vanhempana. Toteutus kyllä hankalaa. Ap

Bipolaria ei ole sama kuin jakomielitauti eli skitsofrenia.

Eihän kukaan enää myönnä eikä hanki apua mt-ongelmiin, jos siitä steriloidaan palkkioksi. Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä alottajan kanssa osittain samaa mieltä. Että ne "väärät" ihmiset tekee aina niitä lapsia "väärään aikaan" Omalla kaverillani on mt-ongelmia, ja odottaa nyt ensimmäistä lastaan.. Vähän epäilyttää miten käy. Tietysti toivon vain parasta, ja sitä että lapsi toisi kaverilleni onnea ja saisi samalla tämän ihmisen elämän "prioriteet" kohdalleen. Mutta pelkään pahinta, enkä osannut olla aidosti onnellinen kun hän ilmoitti vauvauutisestaan. Hän elää välillä epärealistisessa illuusiossa, ja masentuu vain entistä pahemmin.. Kun asiat ei mene hänen kuvittelemallaan tavalla, vaan tulee vastoinkäymisiä.

Lapsuuden ystäväni on synytynyt -85, valmistui lukiosta 2004, eikä ole ollut kuin vajaan vuoden koko elämässään palkallisessa työpaikasta, tästä hän sai potkut jatkuvien selittämöttömien poissa olojen vuoksi. Masennuslääkkeitä syönyt monta monta vuotta. Masennus näkyy hänestä myös päällepäin, likaiset vaateet, huono hygienia, rikkinäiset vaateet. Silloin kun hän asui vielä kotonaan, oli hänellä aina vaateet ja hiukset "viimeisen päälle". Hänen asunto on sanoinkuvailemattomassa kunnossa, tätä kaaosta "ruokkii" saman kaltainen mies, jonka kanssa hän seurustellut viimeiset vuodet. Tämä mies vetää kaveriani vain "syvemmälle suohon" alkoholia kuluu välillä runsaasti, mies syö kaverini diapamit kaljan kanssa. Luottotiedot on mennyt jo monta vuotta sitten, häätö tullut kahdesti. Koiran hoitoon on eläinsuojelu puuttunut useaan kertaan, naapurit on tehnyt useasti valituksia.

Sitten tähän vielä pieni vauva..? Olen huolissani tulevasta vauvasta. Olen huolissani myös siitä, maltaako kaverini olla juomatta ja polttamatta 9kk. Tai edes vähentää. Hän saataa välillä polttaa melkein askin päivässä.. :/

Onhan lasu tehty?

Kelpaisi mulle. Ehkäisystä huolehtiminen on perseestä, hormonit ei sovi mulle yhtään ja hormonittomiin en yksin luota (kuparille oon allerginen). Niin paljon antisosiaalisen persoonallisuushäiriön (= ”noin suunnilleen psykopatia” niille, jotka ei osaa termejä) piirteitä löytyy sekä itseltä että mieheltä, ettei mikään lapsi meillä selviäisi eikä kyllä kiinnostakaan huolehtia jostain rääkyvästä spermahedelmästä. Olisi tästäkin ”viasta” jotain konkreettista hyötyä, kun varmasti vähintään toiselle saataisin kusetettua joku diagnoosi. Vela-porukallakin olis joku kätevä tapa saada se sterilisaatio, kun vaan valehtelis psykiatrille tarpeeksi.

Olis se helpompaa kuin abortti, sellainenkin on kerran tehty kun kumi hajosi eikä ne hormonit kerran käy. Mut enpähän lisääntynyt, olkaa onnellisia siitä kun mäkin oon.