Synttärit oli ja meni: Vain anoppi onnitteli tekstarilla

Tervetuloa kerhoon! 

Synttarit tarkoittaa, että on taas vuotta lähempänä kuolemaa. En vietä synttäreitä.

Entä sun vanhemmat ja sisarukset?

Itse olet lapsesi kasvattanut, joten voit katsoa peiliin.

Meillä saatiin kakkua, jonka itse tein. Minä täytin 50 vuotta perjantaina. Sain veljeltä tekstarionnittelut ja isä soitti - kotiväeltä lahjomisen kielsin, kun isällä ei hirveästi varaa ole kalliin palvelutalosasumisen vuoksi ja velikin on sairaseläkkeellä. Kortin sain pankilta. En minä aikonutkaan juhlia, mutta olisi ollut kiva, jos perhe olisi edes onnittelut ja vaikka vienyt syömään. Mutta ei menty, vaikka suoraan itse ehdotin, niin mies sanoi, ettei jaksa lähteä. En minä kyllä isoja miehellekään järjestänyt, olen jo oppinut, mutta en sentään ihan huomioimatta viitsi olla. Harmi vaan, jos nuo pojat menevät joskus naimiisiin. Olen kyllä sanonut suoraan, että mahdolliset tulevat vaimot odottavat muistamista, vaikka äiti onkin tottunut siihen ettei muisteta mitenkään. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:19"]Synttarit tarkoittaa, että on taas vuotta lähempänä kuolemaa. En vietä synttäreitä.

[/quote]

Joillekin ihan päinvastoin. Synttärit tarkoittaa sitä että olen saanut elää näin kauan. Juttelepas vaikka jonkun vakavasti sairastuneen kanssa, niin ehkä ymmärrät.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:20"]

Entä sun vanhemmat ja sisarukset?

Itse olet lapsesi kasvattanut, joten voit katsoa peiliin.

[/quote]

Lapsilla on isäkin. Meillä mies on kasvattanut lapset siihen, että ketään ei tarvitse muistaa. Minä hoidan muistamiset. En viitsi itseäni muistaa.  (En ole ap)

Ap sulla on nyt mahdollisuus kasvattaa lapsistasi hieman huomaavaisempia. Otapas heidät puhutteluun ja kerro että sinulle tuli tosi paha mieli asiasta.

Älä anna heidän kasvaa tolloiksi. Miehelle voit sanoa vaikka, että haistaa....jotain. Aikuinen ihminen kun on.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:21"]

Meillä saatiin kakkua, jonka itse tein. Minä täytin 50 vuotta perjantaina. Sain veljeltä tekstarionnittelut ja isä soitti - kotiväeltä lahjomisen kielsin, kun isällä ei hirveästi varaa ole kalliin palvelutalosasumisen vuoksi ja velikin on sairaseläkkeellä. Kortin sain pankilta. En minä aikonutkaan juhlia, mutta olisi ollut kiva, jos perhe olisi edes onnittelut ja vaikka vienyt syömään. Mutta ei menty, vaikka suoraan itse ehdotin, niin mies sanoi, ettei jaksa lähteä. En minä kyllä isoja miehellekään järjestänyt, olen jo oppinut, mutta en sentään ihan huomioimatta viitsi olla. Harmi vaan, jos nuo pojat menevät joskus naimiisiin. Olen kyllä sanonut suoraan, että mahdolliset tulevat vaimot odottavat muistamista, vaikka äiti onkin tottunut siihen ettei muisteta mitenkään. 

[/quote]

Muistan kun oma äitini täytti 50v, niin minä tyttärenä olin ainoa joka onnitteli ja antoi lahjan. Perheen pojilta ei tullut mitään, vaikka juuri heitä äiti on auttanut taloudellisesti ja muutenkin eniten. Ärsyttää tuollainen välinpitämättömyys.  

Omat vanhempani evät muistaneet, kun isä on saanut aivovamman (ei pysty kommunikoimaan) ja äitini on lievästi dementoitunut.

Itse olen koettanut kasvattaa lapseni siten, että kaikkia muistetaan heidän tärkeinä päivinään. Siksi meillä onkin tietyt tavat kunkin synttäripäivänä, tai näköjään muiden kuin minun synttäripäivinä.

Olen itsekin aiemmin ajatellut, etten välitä viettää synttäreitä. Mutta kun tuli syntymäpäivä ettei kukaan oikeasti muista (tai siis anoppi muisti, kiitos hänelle) niin eihän se kivalta tunnu.

Olisit muistutellut. Turha tehdä asiasta turhaa draamaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:21"]

Meillä saatiin kakkua, jonka itse tein. Minä täytin 50 vuotta perjantaina. Sain veljeltä tekstarionnittelut ja isä soitti - kotiväeltä lahjomisen kielsin, kun isällä ei hirveästi varaa ole kalliin palvelutalosasumisen vuoksi ja velikin on sairaseläkkeellä. Kortin sain pankilta. En minä aikonutkaan juhlia, mutta olisi ollut kiva, jos perhe olisi edes onnittelut ja vaikka vienyt syömään. Mutta ei menty, vaikka suoraan itse ehdotin, niin mies sanoi, ettei jaksa lähteä. En minä kyllä isoja miehellekään järjestänyt, olen jo oppinut, mutta en sentään ihan huomioimatta viitsi olla. Harmi vaan, jos nuo pojat menevät joskus naimiisiin. Olen kyllä sanonut suoraan, että mahdolliset tulevat vaimot odottavat muistamista, vaikka äiti onkin tottunut siihen ettei muisteta mitenkään. 

[/quote] Tuo oli kyllä kaiken huippu, että ei edes 50-vuotispäivänä muisteta. Minulle olisi tullut todella paha mieli tuosta. Ehkä olet perheellesi jonkinlainen itsestäänselvyys, eivät arvosta sinua ollenkaan, koska eivät vaivaudu edes tuollaista asiaa huomioimaan. Paha mieli tuli puolestasi joka tapauksessa. Enkä tarkoita, että kalliita lahjoja tarvitsisi ostaa, vaan että näkee vaivaa ilahduttaakseen.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:20"]

Entä sun vanhemmat ja sisarukset?

Itse olet lapsesi kasvattanut, joten voit katsoa peiliin.

[/quote]Niin, ap on kasvattanut, sillä muiden synttäreitä on juhlittu. Pitäisikö miehen katsoa pailiin. ohistelija

10 oli siis ap

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:28"]

Olisit muistutellut. Turha tehdä asiasta turhaa draamaa.

[/quote] Ei ole mitään turhaa draamaa. Kun kovin paljoa ei vaadi onnitella ja ostaa / tehdä korttia ja tuoda vaikkapa aamiainen sänkyyn tai hommata täytekakku. Ja tuo ulkona syöminen tai itse ruoan laittaminen olisi myös ollut kiva juttu.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:28"]

Olisit muistutellut. Turha tehdä asiasta turhaa draamaa.

[/quote]

Jos synttäreistä pitää muistutella niin antaa olla sitten. Ei niistä pitäisi joutua muistuttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:17"]

Mies tai lapset (13, 11 ja 5) eivät muistaneet mitenkään. En sitten tehnyt asiasta numeroakaan, mutta vähän jäi kaihertamaan mieltä. Erityisesti kun muiden synttärit ovat muutaman viikon erolla omistani ja muille kyllä laulettiin aamulla, annettiin kortit ja tehtiin jotain kivaa tai syötiin jotain hyvää.

[/quote]

Arvaan, että sinä järjestät aina nuo muiden synttärit? Näin ollen sinun synttäreillesi ei ole järjestäjää (=miehesi ei tajua), joten juhlimatta jää...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:17"]

Mies tai lapset (13, 11 ja 5) eivät muistaneet mitenkään. En sitten tehnyt asiasta numeroakaan, mutta vähän jäi kaihertamaan mieltä. Erityisesti kun muiden synttärit ovat muutaman viikon erolla omistani ja muille kyllä laulettiin aamulla, annettiin kortit ja tehtiin jotain kivaa tai syötiin jotain hyvää.

[/quote]

Kauheeta, onko sun mies vasta 13!!!!!? Ei sen ikäiset tollasia muista.

Täytitkö tasaluvun vai välivuosia? Meillä mä olen sen verran makean ystävä, että muistan itseäni herkuilla ja huolehdin siis tarjoiluista itse. Lapseni ovat 8-13 vuotiaita ja suorastaan kihisevät ennen syntymäpäiviäni. He askartelevat korttejaan, supattavat isälleen ja käyvät isänsä kanssa kaupassa hihitellen. Viimeksi 10 vuotias oli myös töistä tullessani siivonnut keittiön, joten olikin mukava tuoda herkut kotiin. Ystävät soittavat ja laulavat puhelimessa, sisko soittaa jo heti aamusta ja vanhemmat viimeistään kun tietävät minun olevan kotona. Anoppi halailee yleensä jo etukäteen. Joten sitä saa mitä tilaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:17"]

Mies tai lapset (13, 11 ja 5) eivät muistaneet mitenkään. En sitten tehnyt asiasta numeroakaan, mutta vähän jäi kaihertamaan mieltä. Erityisesti kun muiden synttärit ovat muutaman viikon erolla omistani ja muille kyllä laulettiin aamulla, annettiin kortit ja tehtiin jotain kivaa tai syötiin jotain hyvää.

[/quote]

Arvaan, että sinä järjestät aina nuo muiden synttärit? Näin ollen sinun synttäreillesi ei ole järjestäjää (=miehesi ei tajua), joten juhlimatta jää...

[/quote]

Oikeastaan emme ole pahemmin juhlia järjestäneet. Lapsille on miehen kanssa hankittu lahjat (useammin mies on ostanut kuin minä) ja kortin on tehnyt joku lapsista. Sitten on yhdessä herätetty sankari ja siinä mietitty yhdessä että mitä erityistä päivällä/illalla tehtäisiin tai syötäisiin. Mutta siis minua ei kukaan perheenjäsen edes onnitellut koko päivän aikana (tai edes sen jälkeen).

Tavallisesti menee niin ettei kukaan huomaa minunkaan syntymäpäiviä, nyt kävi toisin kun sattumalta kävin vanhemmillani, äitini onnitteli ja kertoi vielä kellonajan jolloin olen syntynyt, 13:33. Vuosien kuluessa on oppinut olemaan ilman merkkipäiviä, en muistamatta mutta huomioimatta, en kyllä nykyisin huomioi kavereidenkaan synttäreitä, miksi tekisin jotain niin yksisuuntaista?