Synttärit oli ja meni: Vain anoppi onnitteli tekstarilla

Meillä mies on muuten hyvä, mutta saanut kyllä mallin kotoaan. Appi ei ikinä muistanut anoppia mitenkään. -se, joka täytti 50. Minäkin koen haluamisen vähän lapsellisena, mutta toivoisin pientä muistamista. Omassa lapsuudenkodissani kaikki juhlapäivät juhlittiin huolella - eikä mies näinä päivänä suostukaan sinne, kun kokee sen kiusallisena. Olisi oma suku kai jotain synttärijuhlaa odottanut, mutta kun minulla ei ole oikein hyviä ystäviäkään eikä työkavereita, kun olen ainoa työntekijä. 

Äitini ja isäni viettivät yhteiset 50-vuotisjuhlat ystävilleen. Näihin juhliin ei kutsuttu meitä kolmea täysi-ikäistä lasta, joista 2 oli muuttanut jo omilleen. Muita juhlia ei pidetty. Me kolme lasta annoimme äidille lahjaksi korun, jota valitsimme pitkään. Äiti ei siitä selvästikään pitänyt eikä ole sitä koskaan käyttänyt. Isäni halusi varsinaisena syntymäpäivänään "kadota" lähinnä työpaikkansa onnittelijoilta ja vanhemmat tulivat minun luokseni toiselle paikkakunnalle pariksi päiväksi. Veimme vanhemmat ulos syömään, ja isä valitti, että paikka ei ollut tarpeeksi hieno, ja hän odotti jotain spesiaalimpaa.

Nyt kun omat viisikymppiset lähestyvät, pidän kokemukseni mielessä. Toivon, että oma perheeni muistaa minua jotenkin. Ymmärrän ap:n pettymyksen hyvin. Pieni huomaavaisuus tekee elämän paremmaksi. Kaikki eivät tosin sitä osaa arvostaa.

No lapset ei tollasta muista, jos ei niille sano. Mutta että sun miehesi?? Mua ärsyttää kun miehet ei yleensä muista yhtään mitään päivämääriä ja naisten tehtäväksi jää huomautella perheenjäsenten ja sukulaisten syntymäpäivistä yms. Se annetaan jotenkin miehille anteeksi, että ne ei muista. Minä en ainakaan anna anteeksi ja pojastani kasvatan myös sellaisen, joka takuulla muistaa!

Sinuna pitäisin perhepalaverin. Kertoisin, että näin pääsi teillä käymään. "Huomenna odotan, että mulle on tehty kakku ja kortti. Kiitos." Näin sua ei jää kaivelemaan asia. Etkä myöskään tee itsestäsi marttyyriä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:28"]Olisit muistutellut. Turha tehdä asiasta turhaa draamaa.

[/quote]

Haluaisin tietää, miksi synttärisankarin pitää omaa perhettään muistutella?

Meillä lapset on pienestä pitäen hankkineet muille joulu- ja synttärilahjat. Kun olivat ihan pieniä, annoin rahaa pieniä lahjoja varten. Ajatuksena oli opettaa antamista ja toisten huomioimista, vaikka sillä rahalla olisi voinut ostella itsellekin.

Kun erosin miehestäni, lapset olivat kutakuinkin ap:n lapsien ikäiset. Ikinä en esittänyt toivomuksia tai muistuttanut juhlista, mutta aina olen saanut heiltä lahjat syntymäpäivänä, äitienpäivänä ja jouluna. Kun lapset olivat pieniä, sain pieniä ja mieluisia lahjoja - suklaata, sukkia, pokkareita jne. Nyt lapset ovat aikuisia ja edelleen muistavat ihanasti. Sain juuri lahjaksi jalkahoidon ja suklaata.

Uskon, että tässäkin asiassa on kyse mallioppimisesta. Minä puolestani muistan aina lasteni perheiden merkkipäivät lahjoin, kortein ja puhelinsoitoin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Tänä kesänä meni ensimmäiset synttärini niin ettei mies muistanut enkä viitsinyt muistuttaa kun miehellä oli niin paljon työstressiä juuri silloin.

Aamulla kyllä sanoin lapsille että minulla on synttärit eli menkää tekemään kortit. Sain kortit ja mies oli pahoillaan kun kuuli lapsilta unohduksestaan. Pyysin että mennään illalla ravintolaan perheenä ja se on minulle lahja. Sopi kaikille.

jos en olisi muistuttanut missään vaiheessa olisi jäänyt vähän kaivelemaan vaikken juhlaihminen olekkaan. Nyt asiasta jäi ihan hyvä mieli.  Mies muistaa ja huomioi minua muuten arkena ja se on minusta tärkeintä ( tänäänkin on tehnyt ruuat perheelle ja tarjonnut minulle ruuna sänkyyn kun olen sairas. Huolehtii minulle lääkkeet ja juomat sängyn viereen. Tarjoutui viemään lääkäriin kun aamulla oli oikein kurja olo jne.

En kyllä voi ymmärtää siirtämisestä joka ei edes pyynnöstä lähtenyt vaimon 50 v päivänä ravintolaan eikä edes onnittelut. Toivottavasti kuitenkin arkena on huomaavainen ( tuskin) ?

27 korjaa siis synttärini ensimmäistä kertaa mieheltä muistamatta niitä etukäteen. Vietän kuitenkin vain yhdet synttärit vuodessa edelleen.

Olen aivan järkyttynyt. Olen asunut ulkomailla ja ollut ulkomaalaisen miehen kanssa avioliitossa. Hänelle vaimon (äidin, sisaren, yms.) muistaminen oli itsestään selvää. Sain kukkia ja lahjoja muutenkin kuin merkkipäivinä.

Olenkin ihmetellyt Suomessa kuinka omat sukulaislapseni ovat aina odottaneet saavansa synttärilahjat, mutteivät ole kertaakaan muistaneet minua, vaikka nyt ovat jo aikuisia. Ikävä sanoa, mutta käytös tekee heistä todella itsekeskeisen juntin oloisia. Sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet kun perustuvat vastavuoroisuuteen.

Nämä ikävät esimerkit palstallakin antavat kuvan junteista, joille vaimo tai äiti on pelkkä orja, palvelukone, ei edes ihminen, joka on joskus syntynyt ja jota tarvitsisi mitenkään noteerata. Masentavaa. Äitien pitäisi oikein vaatia miestään sekä poikiaan huomioimaan perheen naiset, koska muutenhan heistä kasvaa juntteja, jotka opettavat omatkin lapsensa samanlaisiksi.

Suomessa on kyllä yleensäkin toisen huomioon ottaminen kuin kortilla. Tannoinen keskustelu siitä, ettei osata edes tervehtiä, osui kyllä nappiin.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:37"]

Täytitkö tasaluvun vai välivuosia? Meillä mä olen sen verran makean ystävä, että muistan itseäni herkuilla ja huolehdin siis tarjoiluista itse. Lapseni ovat 8-13 vuotiaita ja suorastaan kihisevät ennen syntymäpäiviäni. He askartelevat korttejaan, supattavat isälleen ja käyvät isänsä kanssa kaupassa hihitellen. Viimeksi 10 vuotias oli myös töistä tullessani siivonnut keittiön, joten olikin mukava tuoda herkut kotiin. Ystävät soittavat ja laulavat puhelimessa, sisko soittaa jo heti aamusta ja vanhemmat viimeistään kun tietävät minun olevan kotona. Anoppi halailee yleensä jo etukäteen. Joten sitä saa mitä tilaa.

[/quote]

No voi vittu kun on varmaan ihanaa :)))

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:17"]

Mies tai lapset (13, 11 ja 5) eivät muistaneet mitenkään. En sitten tehnyt asiasta numeroakaan, mutta vähän jäi kaihertamaan mieltä. Erityisesti kun muiden synttärit ovat muutaman viikon erolla omistani ja muille kyllä laulettiin aamulla, annettiin kortit ja tehtiin jotain kivaa tai syötiin jotain hyvää.

[/quote]

Varmaan hajottaa, kun lapset maksavatkin aika paljon.

Itse olen lapseton ja juhlin syntymäpäiväni ystävieni kanssa pilkkuun asti.

Arvaa, kumpi on minusta parempi tilanne?